Oulun Toppilan Halpahallin vaaleatukkaiselle tytölle ->
Et antanut minulle mahdollisuutta kertoa asioita kasvokkain. Joten laitan asiani sitten vaikka tänne. Minulla vain oli sua kova ikävä ja haluan että muistat minut.
Syy miksi tuli tänne pari viikkoa takaperin, oli se etten yksinkertaisesti enää keksinyt mitään muuta konstia ottaa suhun yhteyttä. Kävit tuossa keväällä muistuttamassa minua olemassaolostani, mikä oli tosi ihanaa kaiken sen jälkeen, mitä olen saanut kokea viimevuosien mittaan. Se olin minä, jota sinä seurasit Hukan luota tuohon Heinäpään K-kaupalle silloin Toukokuussa ja jota tuo sun kaveris päätti haukkua teiniksi keskellä Rotuaaria, hieman myöhemmin. (25-vuotias teini ..just!) Keväällä mulla oli tosiaan kalju, joka johtui siitä että koulun päättymisen kunniaksi kaikki pojat kävivät ajamassa tukkansa pois. Suoritin OAKK:n järjestämän vartijan perustutkinnon, jonne menin helpon ja nopean koulutuksen ja paremman työpaikan toivossa. Jäin kuitenkin ilman töitä, koska ajokorttia ei ole ja kortittomana on vaikea työskennellä.
Voisin vaikka vannoa että kävit suomi24 -sivustolla minua joskus aiemmin ikävöimässä. Koska täällä oli viestejä, jotka aivan selvästi olit osoittanut minulle, mikä oli tosi söpöä.
Luulin vielä eilen, kun törmäsin suhun tässä Isollakadulla pyöräilemässä, että nuo sun tänne viimeiaikoina kirjoittamat viestit koskivat minua. (Kävin sulle vastaamassa monia kertoja) Varmaan arvaat että petyin kamalasti, kun tajusin etteivät ne koskeneet. On tosi epäreilua että kohtelet minua tällätavalla. Vaikka se vähän huvittavalta varmaan kuulostaakin, niin minä en ole viimeiseen kolmeen vuoteen halunnut ketään muuta kuin sua. Kokeilin kyllä korvikkeita, mutta aina kun sut näin, niin hoksasin vain pettäväni itseäni. Varmaan ymmärrät itsekin miltä minusta tuntuu nyt? En voi edes käydä kuntosalilla törmäämättä tuohon itserakkaaseen urpoon, jolla minut korvasit.
Muistan kun olit kesällä 2010 Toppilan halpa-hallissa töissä. Olin itse silloin kesätyöissä siinä vähän matkan päässä. Minun entiset alokkaani olivat muuten tuolloin vissiiin Pokon kautta vartioimassa Toppilan Halpahallia. Kävin siellä tosiaan pari kertaa ostoksilla. Ekalla kerralla yritin kantaa ostokset käsissäni ja kohtahan siinä kävi niin, että vanukkaat lensivät sylistäni lattialle. Iski huono omatunto ja kävin hakemassa sut siihen. Muistan kun ihastuin suhun ensisilmäyksellä. (Olin törmännyt suhun joskus edellisenä talvenä Tuirassa lenkillä.) Nyt vasta viimeaikoina olen pohdiskellut, että ihastuitkohan sinäkin kuitenkin minuun. Katselit minua vähän sillätavalla.
Et antanut minulle mahdollisuutta kertoa asioita kasvokkain. Joten laitan asiani sitten vaikka tänne. Minulla vain oli sua kova ikävä ja haluan että muistat minut.
Syy miksi tuli tänne pari viikkoa takaperin, oli se etten yksinkertaisesti enää keksinyt mitään muuta konstia ottaa suhun yhteyttä. Kävit tuossa keväällä muistuttamassa minua olemassaolostani, mikä oli tosi ihanaa kaiken sen jälkeen, mitä olen saanut kokea viimevuosien mittaan. Se olin minä, jota sinä seurasit Hukan luota tuohon Heinäpään K-kaupalle silloin Toukokuussa ja jota tuo sun kaveris päätti haukkua teiniksi keskellä Rotuaaria, hieman myöhemmin. (25-vuotias teini ..just!) Keväällä mulla oli tosiaan kalju, joka johtui siitä että koulun päättymisen kunniaksi kaikki pojat kävivät ajamassa tukkansa pois. Suoritin OAKK:n järjestämän vartijan perustutkinnon, jonne menin helpon ja nopean koulutuksen ja paremman työpaikan toivossa. Jäin kuitenkin ilman töitä, koska ajokorttia ei ole ja kortittomana on vaikea työskennellä.
Voisin vaikka vannoa että kävit suomi24 -sivustolla minua joskus aiemmin ikävöimässä. Koska täällä oli viestejä, jotka aivan selvästi olit osoittanut minulle, mikä oli tosi söpöä.
Luulin vielä eilen, kun törmäsin suhun tässä Isollakadulla pyöräilemässä, että nuo sun tänne viimeiaikoina kirjoittamat viestit koskivat minua. (Kävin sulle vastaamassa monia kertoja) Varmaan arvaat että petyin kamalasti, kun tajusin etteivät ne koskeneet. On tosi epäreilua että kohtelet minua tällätavalla. Vaikka se vähän huvittavalta varmaan kuulostaakin, niin minä en ole viimeiseen kolmeen vuoteen halunnut ketään muuta kuin sua. Kokeilin kyllä korvikkeita, mutta aina kun sut näin, niin hoksasin vain pettäväni itseäni. Varmaan ymmärrät itsekin miltä minusta tuntuu nyt? En voi edes käydä kuntosalilla törmäämättä tuohon itserakkaaseen urpoon, jolla minut korvasit.
Muistan kun olit kesällä 2010 Toppilan halpa-hallissa töissä. Olin itse silloin kesätyöissä siinä vähän matkan päässä. Minun entiset alokkaani olivat muuten tuolloin vissiiin Pokon kautta vartioimassa Toppilan Halpahallia. Kävin siellä tosiaan pari kertaa ostoksilla. Ekalla kerralla yritin kantaa ostokset käsissäni ja kohtahan siinä kävi niin, että vanukkaat lensivät sylistäni lattialle. Iski huono omatunto ja kävin hakemassa sut siihen. Muistan kun ihastuin suhun ensisilmäyksellä. (Olin törmännyt suhun joskus edellisenä talvenä Tuirassa lenkillä.) Nyt vasta viimeaikoina olen pohdiskellut, että ihastuitkohan sinäkin kuitenkin minuun. Katselit minua vähän sillätavalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muistan kun törmäsin suhun usein myöhemmin ja hymyilit minulle aina kujeillen. Joskus sykysyllä kävit äitini ikkunan alla ulkoiluttamassa koiraasi, myös oma äitisi oli mukana. Mietin että mitäköhän äitisi ajatteli, kun halusit tulla minua vartavasten etsimään. En usko että tulitte siihen sattumalta. ; D En ollut erityisemmin äitisi suosiossa, koska koulunkäyntimotivaationi lopahti lukiossa, jonka suoritin vasta intin jälkeen loppuun. Tuolloin kuitenkin ajattelin muuttavani erilleen ja eihän minun elämäni tarkoitus pitänyt olla että annan omani kokonaan pois ja että ehkä voisin sut saada ja päätin sitten kuitenkin pyytää sua ulos. En tosin enää löytänytkään sua mistään, vaikka kovasti etsin (vääristä paikoista).
Meidän äidillä oli vakava keuhkosyöpä, joka johti lopulta tukehtumiseen sairaalassa, tässä pari vuotta sitten. Hän oli vain 55-vuotias. Aikoinaan kun tulin intistä, kesällä 2009, niin kävi nopeasti ilmi ettei äiti kyennyt huolehtimaan itse itsestään ja talosta. Jos minä olisin muuttanut sieltä pois, niin talo olisi pitänyt myydä ja äidin olisi ilmeisesti pitänyt muuttaa palvelutaloon, eikä äidille olisi jäänyt lopulta mitään elämisenarvoista. Siksi päätin jäädä. Äiti oli kuitenkin huolehtinut minusta aikuiseksi asti ja eikai oman elämän antaminen toisen vuoksi tuntunut tässä suhteessa ollenkaan hullummalta ja oli aika selvää ettei äiti enää paranisi. Keuhkosyöpäpotilaan kanssa eläminen tosin oli erittäin vaivalloista.
Kun näin sut ensimmäista kertaa tässä keväällä pitkään aikaan, niin en tietenkään sua tuntenut, vaikka sä ilmeisesti tunsit minut heti. Meni jonkinaikaa, ennekuin ilmestyit pienen, valkoisen koirasi kanssa parvekkeeni alapuolelle, yhtenä iltana. Vasta silloin tajusin kuka olit. Siinä vaiheessa tietysti yritin sut etsiä, mutta mistään en sua löytänyt. Muutaman viikon verran kolusin kaupunkia, kunnes lopulta kyllästyin. Kuten 3 vuotta sitten.
Muistin sut aivan toisenlaisena. Sulla oli aiemmin justiin samanlainen tukka kun Viivi Nakuttajalla, eli sillä Naken tyttökaverilla ja käytit mustaa tuulipukua ja lenkkareita, vähän jokapaikassa. Töihinkin taisit aina kävellä, ensin mainitussa asukokonaisuudessa. Nykyään pukeudut tosi seksikkäästi, mutta koska käytät niin paljon pakkelia, niin sua on vaikea tunnistaa. Älä käytä noin paljon. Näytät 100 kertaa paremmalta ilman.
Ihmettelin tässä keväällä vapun aikaan, kun olit yhtäkkiä kadonnut. Joko sä noin äkkiä etsit itselleesi toisen? Taisin nähdä sut kaupungilla jonkun tutunnäköisen kaljupään kanssa. Arvaas tuntuiko pahalta? Minä taisin rakastaa sua tosissaan ainakin viimeiset 3 vuotta putkeen, veikkaisin että paljon pidempään kun moni muu tähän mennessä.
Ainoa asia mitä lopulta haluan, on se että puhuisit minulle ja kohtelisit minua ihmisenä. Olen kaivannut sitä aika monta vuotta. Sen jälkeen kun äitini kuoli ja saimme myös talon myytyä, niin muutin tänne Heinäpäähän, osin siksikin että olin törmännyt sinuun täällä, joskus vuosia sitten kun siskoni vielä asui tässä samassa rakennuksessa. Ajattelin että ehkä minulla voisi olla vielä uusi mahdollisuus suhteesi. Nähtävästi se oli vain hupsun unelmaa. Tiedät näköjään aivan selvästi missä asun. Voi olla että olin sua kohtaan joskus tosi epäreilu, mutta toimin niin vain koska tiesin etten kuitenkaan kelpaisi sulle sellaisessa elämäntilanteessa, joka oli kaikinpuolin itselleni mahdoton.
Kirjoitusvirheiltä ei voi välttyä näin pitkässä tekstissä, niitä varmasti löytyy paljon.
Sitäpaitsi ne jogurtit, jotka päätyivät sinne Toppilan Halpahallin lattialle, eivät olleeet jogurttia, vaan muistaakseni Paula-vanukkaita, jotka oli tarkoitettu pikku-siskolleni lahjaksi.
Mä olen tainnut tulla vähän hulluksi sun takias. Aleksi.
nostakaa...
Ensimmäistäkertaa palstan historiassa joku on ollut TOSI rehellinen. Toivottavasti meni perille, ettei tullut turha tunnustus.