Olisi mielenkiintoista tietää, kuka on hakenut sinut ja vauvan sairaalasta, kun olet lähtenyt synnytysreissulta?
Ihan vaan galluppimielessä?
Oliko hän sinulle tärkein ihminen?
Ihan vaan galluppimielessä?
Oliko hän sinulle tärkein ihminen?
Kuka haki sinut sairaalasta?
kuka haki?
64410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Aviomieheni, lapsiemme isä on minut hakenut sairaalasta ja ihan joka kerta. Hän oli ja on yhä tärkein ihminen minulle lapsiemme ohella, koska en pysty laittamaan perheenjäseniä "paremmuusjärjestykseen".
Aviomies
Hakiko jonkun äitee pois sairaalasta?
Tai doula?
ex ukko...
Onko hän myös tärkein ihminen sinulle?
minut haki äitini.. mies olisi hakenut mutta meillä ei autoa ja mies oli töissä muutenkin.
Ajelin taksilla kotiin.
Niin, ja taksikuski ei ole elämäni tärkein ihminen. :)
Hienoa itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Et ole riippuvainen kenestäkään!
Taksilla ajaminenko on omatoimisuuden ja riippumattomuuden mitta? :D
Ei kait. Mutta selviää itsekin, jos ei satu vaikka olemaan puolisoa. Tai ei halua äitiä hakemaan, minkä myös hyvin ymmärrän.
Joillekin on tärkeää pitää äiti mukana kaikkialla - lääkärissä yms., mutta minun mielestäni sellainen on ihmisen oma juttu.
Jotkut äidit kun haluaa omia tyttären äitiyden; hakevat sairaalasta, huseeraavat kaikkialla etunenässä...
Missä se tyttären äitiys silloin on. Varastaako äiti äitiyden. Näin luulen, Jotkut eivät pärjää omillaan - vaan juoksevat äidin liiveihin. Äiti auttaa kaikessa.
Miehistä ei vissiin tuollaisessa remmissä ole mihinkään.
Olen kyllä tullut taksislla sairaalasta kotiin, kun olin leikkauksessa. Kotiuduin puolilta päivin ja miehen kyydissä olisin päässyt vasta illalla kotiin. Kukapa haluaa olla sairaalassa minuuttiakaan kauempaa, jos saa luvan lähteä. :)
Mies on kyllä ollut sen verran kiinnostunut jälkikasvustaan, että on synnytyksen jälkeen halunnut hakea meidät kotiin. Mistä lie tällainen tapa juurtunut suomalaisiin perheisiin? Tokihan äidin ja lapsen voi noutaa kuka vaan tai taksillakin voi ajella.
Aika harvinaista kai kuitenkin on se, että äiti touhuaa synnytystapahtumassa mukana. Joillakin yksinsynnyttäneillä tiedän olleen doulana hyvä ystävätär.
Jotkut äidit ilmeisesti eivät osaa päästää roolistaan irti ja tytärkin saattaa olla täysin riippuvainen, ideologiaa myöten äidistään.
Aika surullista, kun ei näy sitä itsenäisyyttä ollenkaan.
Mitähän tuollainen riippuvuus vaikuttaa lapsiin?
Onkohan osoitetkin sama?
Eivät anna lähteä vastasyntyneen kanssa yksin, yleensä.
Mahtoi olla tuiska äiti, kun pääsi lähtemään ilman hakijaa.
En käsitä teidän mielipidettä siitä että ei ole itseinen jos äiti hakenut sairaalasta tyttärensä ja lapsenlapsensa. Tai jos on ollut mukana synnytyksessä. Minulla oli oma äiti mukana, yksin synnyttämään meneminen ei tullut kuuloonkaan ja en kokenut doulatoimintaa omaksi jutuksi. Tästä huolimatta olemme kyllä lapsen kanssa hyvin pärjänneet kahden, ei oo meitä paapotta tai hengitetty niskaan. Tosin neuvolassa katsovat älillä kieroon eivätkä usko että pärjätään nuoren ikäni takia. Asia mihin väistämättä tarvitsen apuani on sairauteni ja tulevaa leikkausta varten, olisin pulassa jos lapselle ei olisi turvallista paikkaa siksi aikaa kun itse menen leikkauspöydälle, ja toipuminen sen jälkeen
Asutko äitisi kanssa?
Ei kait siinä mitään pahaa ole.
No en todellakaan asu :D Asuin omassa asunnossa jo ennen kuin tulin edes raskaaksi, luonnollisesti :D
Antoivat lähteä. Sanoin että kotona oli äitini. Ei tietenkään oikeasti ollut, joten valehtelin. Synnytys oli helppo ja toivuin todella hyvin. Kotonakaan ei ollut mitään ongelmia.
Kaverini asuu sairaalan vieressä peltolassa (oulussa) ja matkaa kotiin 100metriä. Hän oli kävellyt kotiin.
Ei ne varmaan edes tarkista hakeeko joku. Itsekin kävelin ovesta ilman että kukaan halusi nähdä että minulla on kyyti.
Toisaalta onhan siinä varmaan hyvääkin, että se suuri viisas äiti auttaa lastaan myös äitiyden maailmaan. Opettaa, miten lapsia hoidetaan ja kohdellaan. Toivottavasti nuori äiti saa hyviä malleja.
Tääl on selkeesti jollaki taito vääntää asiat iha oman mielensä mukaan. Mikä ihmeen suuri ja viisas? Hei jotain rajaa nyt oikeesti noihin teidän juttuihin.
Minut haki omat vanhempani jotka ovat juu erittäin tärkeitä. Miestä kun ei voinu vähempää kiinnostaa oman lapsen syntymä (synnytyksessä mukana oli sisareni) niin mitä sitä turhaa ajelemaan..
No hienoa, että sulla on vanhemmat. Auttelevat paljon varmaan muutenkin, jos on tommonen tilanne.
Äiti synnytyksessä mukana ja oma isäni tuli siskoni pikkusiskoni kanssa hakemaan. Ovat tärkeitä.
Ei heti tulisi mieleeni pyytää äitiä synnytykseen. Jostain syystä. Haluan luoda oman elämäni itse.
Kunnoitan kuitenkin päätöstäsi., Äitisi on sinulle mitä ilmeisemmin kaikkein läheisin henkilö.
dillä monta synnytystä takana joten oli selvästi se henkilö kuka osasi rauhoittaa minua parhaiten, vaikkakin synnytys nuoresta iästäni huolimatta meni erittäin loistavasti, menisin vaikka heti uudelleen (: ja olin jo alkuraskaudesta jäänyt yksin joten eipä ollut ketään muutakaan pyytää mukaan, eikä yksin meneminen tullut kuuloonkaan. Enkä nyt aivan ymmärrä miten äitini synnytyksessä mukana oleminen vaikuttaa siihen miten luon oman elämäni.. äiti oli mukana synnytyksessä koska pyysin, sen jälkeen ihan omillamme olemme kyllä pärjänneet. Tietenkin isovanhemmat haluavat nähdä häntä, mutta eivät ole koskaan paaponeet. Sairauteni takia tietenkin välttämätöntä että on paikka minne tyttö voi mennä esim tulevan leikkaukseni ajaksi.
vain kateellinen kun noin täytyy takertua äidin mukana oloon.
En suinkaan. Ihmettelen vaan joitakin, jotka esittää niin itsenäisii, mutta äidin helmoissa pyörivät ja äitiin joka asiassa turvautuvat. Ei edes omia ajatuksia tunnu olevan, vaan samoja jurruja toistavat. Äidin nurkissa luuhaavat.
Ei pääse irti veljestään ei äidistään ja ollaan niin fiiniä ja esitetään viranomaislle hienoa ja osaavaa. Pärjätään kuulemma hyvin viranomaisten kanssa; näytellään. Näytteleminen osataan, ja varmaan opetetaan seuraavallekin polvelle.
En tiedä kuinka moni tämän palstan kävijoistä haluaisi asua samassa huushollissa äitinsä kanssa?
Kyllähän näitä käentyttöjä ja - poikia on enemmänkin, mutta voi vaan kysyä, kuka siinä vastaa niistä lapsista?
Voisi myös kysyä, täytyykö lapsen omine lapsineen kannatella äitiään? lasten pitää näytellä hienoa, jotta kannattelevat äitiään.....
Mistähän olet saanut nyt käsityksen että kukaan niistä jotka kertoi äidin hakeneen, että asuvat äitinsä luona tai että äiti tekee kaiken itse ottamatta mitään vastuuta.. edelleen, asumme lapsen kanssa kahdestaan. Välttämätöntä apua tarvitsen vain sairauteeni , ja sekin helpottaa leikkauksen myötä. Ja apu sairauteen tarkottaa että jos olen mennyt lääkärille niin sinne ei lasta voi ottaa mukaan niin silloin laps minun vanhemmilla.
Auttaa jos tarvetta on.. Toistaiseksi ei ole tarvetta ollut (lapsi 1v4kk) ja vanhempani ei lapseni kasvatukseen puutu. Vanhemmilla vain sattuu olemaan auto ja asuvat kohtalaisen lähellä ja tarjoutuivat hakemaan joten mikäs siinä. vanhemmat ovat tärkeitä mutta eivät kasvatus velvollisia minun lapselleni, saavat olla isovanhempia ja "lelliä" lastani silloin kun he niin haluavat (ja jos meillä ei ole mitään suunniteltuna)..
sulla.Kannattaisiko lääkäriin mennä..
Anteeksi, minkähän takia? Meni nyt ihan ohitse.
Enemmän varmaan kuitenkin on niitä peräkammarin poikia maaseudulla.
Ehkä joku peräkammarin poika vie kotiinsa morsiammensa ja taas siinä asustaa monta sukupolvea saman katon alla.
Nykyaikana varmaan aika vaativaa....
Mitenkähän se pienten lasten äitiys tuollaisessa kokoonpanossa.
sinua siimavilma tarkoittanut vaan tota mouhaajaa joka ihmettelee miksi sitä ja tätä tehdään äidin kanssa.
Itseasiassa oma exäni muutti takaisin vanhemmilleen kun minut jätti, ja ei tähänkään päivään mennessä sieltä ole pois muuttanut. Ja siit on nyt kuitenki jo koht kaks vuotta. Asui siis siellä viel ennen kuin minun luokseni muutti. Siinä on vanhempiin takertumista kerrakseen.
Mies joka kerta.
Mies haki ja oishan se kivaa jos hakisi toisenkin kerran. Itse olin viikon sairaalassa esikoisemme synnytyksen jälkeen ja siksipä mieheni kerkesi jo sumplia isyyslomansa mukavasti. En kyllä pety jos ei tällä toisella kerralla pääse hakemaan sillä meillä on elämä aikaa..
Eikös tämä ole vain galluppi, mitä tähän nyt noin "syvällisiä" juttuja vedetään mukaan. Ihan keittiöpsykologiaskeidaa sellainen.
Lähdettiin yhdessä koko perhe, asuttiin Haikaranpesässä.
Lapsen isän vanhemmat. Onhan ne tärkeitä,olleet vuosien aikana tukenani enemmän kuin lapsen isä.
Onko joku, joka ei halua ketään mukanaan synnytykseen (siis läheistä / tuttavaa)?
En halunnut ketään synnytykseen. En kerta kaikkiaan ymmärrä mitä siellä muut ihmiset tekevät. Minua ei lohduta kivuissa se, että joku yrittää olla myötätuntoinen, kun se ei sitä kipua pois vie. En halua miestäni sairaalaan, enkä tosiaankaan äitiäni tai siskoani. Synnytystilanne on niin yksityinen tapahtuma. Jos olisi mahdollista haluaisin sen hoitaa täysin yksin, mutta se olisi turvallisuusriski lapselle. Itse meinasin kuolla viimeisimpään synnytykseen, mutta onneksi olin sairaalassa ja minut ehdittiin pelastaa. Lapsella ei ollut hätää, kun hänelle oli myös hoito lähellä.
Olen saanut sukulaisiltani kritiikkiä asenteestani ja yleensä syytetään miestäni pelkuriksi, vaikka ihan oma päätös tämä on ollut. Syytetään myös siitä että en anna mieheni osallistua. En aio tuntea oloani epämukavaksi ja tympeäksi, vain siksi että toisella tulisi hyvä mieli. Vanhemmuus alkaa kuitenkin vasta myöhemmin ja sitä olemme tasa-arvoisesti jakaneet kaikkien lasten kohdalla ja toivottavasti tulevienkin.
Kirjoitin pitkästi, anteeksi siitä.
syystä olet kritiikkiä saanut.Taitaa olla sulla itsetunto ongelmaa.
Miten niin? Niin kauan kun lapsi on minun kehoni sisällä niin minä todellakin päätän asioista ja rajoista. Onko se itsetunnon puutetta jos haluaa synnyttä yksin? Samalla lailla minä voisin väittää, että ne jotka haluavat miehensä synnytykseen ovat heikkoja raukkoja, jotka eivät pysty yksin mihinkään. ( en oikeasti ajattele näin) En vie mieheltäni isyyttä, sillä hän on lapsilleni todella tärkeä ja vietämme perheenä paljon aikaa yhdessä.
kyllä mieheltä yhden elämän tärkeimmistä kokemuksista.Kyllä se vähän kuulostaa ettet kehtaa synnyttää miehesi läsnäollessa..
Kyllä minä vaan miehen oisin ottanut mukaan jos sellainen minulla olisi vielä lopouraskaudesta ollut. Oli se hiukka kurjaa kun ei ollu ketään kenen kanssa jakaa sitä kokemusta, yhteisen lapsen syntymää.
No ei ensimmäisenä tule miehen tarpeet mieleen, kun kivusta kärsii :)
Eikä kyse ole siitä etten kehtaa. Mieheni on kyllä nähnyt lukuisia kertoja alapääni.
Äitini synnyttäessä oli normi, ettei mies ollut mukana. Monet olisivat varmaan halunneet toisin silloinkin. Mummuni saadessa lapset, sairaalaan ei edes lähdetty. Ja mummuni synnytti anopin avustamana kaikki seitsemän lasta. Toinen mummuni synnytti kotona miehensä avustamana. Kaukana korvessa muita vaihtoehtoja ei ollut. Kunnillahan oli terveyssisaria ja kunnan kätilöitä, mutta eihän sellainen ihan hetkessä tule paikalle ja kaikilla ei ollut puhelintakaan.
En näe halussani synnyttää yksin mitään outoa, vaikka se onkin vastoin nykyisiä normeja.
jokainen voi etukäteen ajatella miehenkin tarpeita ettei kipupäissään tarvitse moisia miettiä..Itse kyllä kivuista huolimatta tiesin kokemuksen olevan myös miehelle tärkeä.
synnytyshuoneen ulkopuolella vai kotona?
Kyllä minua lähinnä ärsyttää, että joku yrittää olla myötötuntoinen ja lohduttaa, kun ei se niihin kipuihin mitään auta. Enkä mene synnyttämään ärsyyntyneenä vai ajatellakseni mieheni tarpeita. Mieskin voi ajatella vaimonsa tarpeita, oli se nyt sitten osallistuminen synnytykseen tai ei. Vaimo joutuu sen työn kuitenkin tekemään.
Meillä ei ole lähellä sukulaisia, joten lapsillekin on parempi, että siellä kotona on isä eikä palkattu lapsenvahti.
Ensimmäisellä kerralla mies oli työmatkalla. Se ei ollut tosin suunniteltua. Henkilö joka hoitaa ulkomaan suhteet oli joutunut sairaalaan paria päivää aikaisemmin. Mies tuurasi häntä. Vauva syntyi hieman etuajassa.
Toisilla kerroilla mies on ollut lasten kanssa kotona. Tulleet sitten osastolle katsomaan.
Esikoisen kohdalla äitini ja toisella kerralla sitten mies :)
Minut haki toisella kerralla hyvä ystäväni, koska mieheni oli juomassa eikä selvinnyt siihen mennessä. Synnytin yksin, koska miestä se ei kiinnostannut. Hän oli jo synnytyksen kokenut kerran aiemmin. Esikoislapseni oli sisareni hoidossa.
Mieheni petti minua raskausaikana. Olisin lähtenyt taksilla mutta hän tuli hakemaan. En kehdannut järjestää siinä mitään kohtausta siksi menin lapsen kanssa kyytiin. Erosin kun lapsi oli 4kk ikäinen.
Olin onnellinen kahden lapsen yh.äiti :)
Varmaan takuulla kun synnyin, niin oma isäni haki äitini ja minut sairaalasta. Käy sääliksi piruparkoja, joita ei siementäjänsä edes synytyssairaalasta käy hakemassa. Sori mutta nyt ahdistaa niin paljon lukea, että soromnoo ja ei-kiitos vaan viruksista, joita ootte tyrkänneet koneelleni. Yäks tää Suomi24, sairaine ja vihamielisine kirjoittajineen!
Ja mikä tekee lapsesta pirun jos lapsen isä on päättänyt pysyä kaukana?
Kehottaisin lukemaan kotimaisia tai käännösromaaneja, niin tällainen kuvaava sana kuin "piruparka" voi tulla tutummaksi.
Ei kovin hyvin sanottu lapsista....
Jotenki tosi ikävän kuulosta sanoa lapsesta piruparka
Ensimmäisen lapsen synnyttyä meidät haki mun isä taksillaan.Mieheni oli mukana,meillä ei ollut autoa.Toisen lapsen synnyttyä menimme jo omalla autolla koko perhe omaan kotiin.:)
Mulla oli synnytyksessä mukana oma mies ja äiti. Kyllä se äidin seura vaan auttaa kestämään, ja äiti tietää miten voi auttaa helpottamaan kipuja, kun on kerran ne itsekin kokenut. Olin sairaalassa kolme päivää ennen synnytystä ja mieheni kanssa oltiin sairaalassa kolme päivää synnytyksen jälkeen perhehuoneessa.
Isäni ja veljeni tulivat hakemaan meidät sairaalasta, kun miehellä ei ole edes ajokorttia.