En oikeen tiedä, millä otsikolla olisin parhaiten kuvannut ongelmaani... Mutta, siis tilanne on tämä: Olin vuoden kestäneessä suhteessa bi -tytön kanssa. Olemme eronneet jo kauan sitten ja ihan väleissä, enkä kaipaa häntä enää, mutta yksi asia jäi hampaankoloon.. Nimittäin, huomasin, että hän ei ikinä oikein hellitellyt minua, siis silitellyt, suukotellut, hieronut jalkoja, hiplannut... Minä taas tein kaikkea tuollaista paljon ja hän piti siitä. Silitin kasvojaan ja hiuksiaan ennen nukkumaanmenoa, rasvasin häntä suihkun jälkeen ja kun nukuttiin lusikassa, olin aina se, joka piteli häntä sylissä. Ja keittiössä, kun hän kokkaili, minä halailin takaapäin ja läpsin pyllylle. Ei mikää näistä häntä haitannut, hän tykkäsi söpöilystä.
Muttakun minäkin tykkään! Olisin välillä halunnut olla hänen sylissään, olisin halunnut että hän olisi tullut osoittamaan huomiota spontaanisti.. Ja no tuon lusikassa nukkumisen perjaatteessa ymmärrän, koska olen häntä paljon pidempi, joten olisi ehkä ollut vaikeampaa nukkua niin, että hän olisi halannut minua takaa.. Mutta olisi sekin ollut kivaa joskus, illalla nukahtaa toisen käsivarret ympärillä.
Hän tykkäsi minusta ihan oikeasti, sen tiedän, hän oli aikoinaan se joka ensin ihastui ja teki aloitteen. Hän tykkäsi minusta ihan sikana ja minä hänestä, että ei tässä siitä ole kyse. Kerran hän sanoi yhden jutun, joka sai minulle aika pahan olon, nimittäin: "no sähän olet tässä suhteessa se maskuliinisempi osapuoli"... Mitä se nyt tarkoittaa? Olen kyllä ehkä vähän poikamainen ja minulla on kova tarve olla hellä toiselle, puolustaa ja lohduttaa ja kantaa painavat kauppakassit... Mutta en sentään ole mikään mies, tai veistos, joka ei tarvitse mitään paijailua... Tarkoittaako, että jos on maskuliinisempi osapuoli, niin ei tavi syliä eikä koskettelua?
Tämä sama on ollut vähän muissakin suhteissa, minusta on tuntunut, että tarvitsen vähän enemmän hellittelyä. On olo kuin laiminlyödyllä koiralla. Käyn siihen tytön viereen sängylle kuin kerjäämään rapsutuksia, kun toinen ei huomiokaan, alkaa melkein itkettämään.. Tulee huono ja rakkaudeton olo. Ja että en ole ollenkaan puoleensavetävä.. Seksi kyllä kelpaa mutta muutenki en ole sitten koskettamisen arvoinen..?
Ihan oikeasti en ole mitenkään vastenmielinen vaan yllättävän monien mielestä söpö ja kaunis. Mutta luuleeko kaikki, että olen sellainen kovis kun olen vähän poikamainen.. Että minä olen vain joku nojatuoli, jonka syliin tullaan istumaan. Minä tykkään kyllä olla se, joka enemmän haluaa antaa hellittelyitä, mutta jos toinen edes välillä pussailisi ja halisi niin jaksaisin sen voimalla vaikka lähteä sotaan.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Että olette jääneet söpöilyä, paijailuja vaille? Ja onko sellaisia tyttöjä tosiaan, jotka eivät halua osoittaa läheisyyttä toiselle tai paijailla? Vai onko se vaan jotain itsekyyttä, tai ettei osaa ottaa huomioon toista...?
Minua vähän pelotti, että se johtui siitä että hän on bi, että hän pitää minua "miehen asemassa", eikä kokenut, että minua pitäsi kosketella ja paijailla. Ja olen muutenkin ollut suurimmaksi osaksi bi tyttöjen kanssa. Enkä nyt halua syyllistää ketään, ei näin ole ollut kaikkien biseksuaaliem kanssa! :) Ja minulla ei tosiaan ole takana kuin vain muutama "vakava" suhde.
Muttakun minäkin tykkään! Olisin välillä halunnut olla hänen sylissään, olisin halunnut että hän olisi tullut osoittamaan huomiota spontaanisti.. Ja no tuon lusikassa nukkumisen perjaatteessa ymmärrän, koska olen häntä paljon pidempi, joten olisi ehkä ollut vaikeampaa nukkua niin, että hän olisi halannut minua takaa.. Mutta olisi sekin ollut kivaa joskus, illalla nukahtaa toisen käsivarret ympärillä.
Hän tykkäsi minusta ihan oikeasti, sen tiedän, hän oli aikoinaan se joka ensin ihastui ja teki aloitteen. Hän tykkäsi minusta ihan sikana ja minä hänestä, että ei tässä siitä ole kyse. Kerran hän sanoi yhden jutun, joka sai minulle aika pahan olon, nimittäin: "no sähän olet tässä suhteessa se maskuliinisempi osapuoli"... Mitä se nyt tarkoittaa? Olen kyllä ehkä vähän poikamainen ja minulla on kova tarve olla hellä toiselle, puolustaa ja lohduttaa ja kantaa painavat kauppakassit... Mutta en sentään ole mikään mies, tai veistos, joka ei tarvitse mitään paijailua... Tarkoittaako, että jos on maskuliinisempi osapuoli, niin ei tavi syliä eikä koskettelua?
Tämä sama on ollut vähän muissakin suhteissa, minusta on tuntunut, että tarvitsen vähän enemmän hellittelyä. On olo kuin laiminlyödyllä koiralla. Käyn siihen tytön viereen sängylle kuin kerjäämään rapsutuksia, kun toinen ei huomiokaan, alkaa melkein itkettämään.. Tulee huono ja rakkaudeton olo. Ja että en ole ollenkaan puoleensavetävä.. Seksi kyllä kelpaa mutta muutenki en ole sitten koskettamisen arvoinen..?
Ihan oikeasti en ole mitenkään vastenmielinen vaan yllättävän monien mielestä söpö ja kaunis. Mutta luuleeko kaikki, että olen sellainen kovis kun olen vähän poikamainen.. Että minä olen vain joku nojatuoli, jonka syliin tullaan istumaan. Minä tykkään kyllä olla se, joka enemmän haluaa antaa hellittelyitä, mutta jos toinen edes välillä pussailisi ja halisi niin jaksaisin sen voimalla vaikka lähteä sotaan.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Että olette jääneet söpöilyä, paijailuja vaille? Ja onko sellaisia tyttöjä tosiaan, jotka eivät halua osoittaa läheisyyttä toiselle tai paijailla? Vai onko se vaan jotain itsekyyttä, tai ettei osaa ottaa huomioon toista...?
Minua vähän pelotti, että se johtui siitä että hän on bi, että hän pitää minua "miehen asemassa", eikä kokenut, että minua pitäsi kosketella ja paijailla. Ja olen muutenkin ollut suurimmaksi osaksi bi tyttöjen kanssa. Enkä nyt halua syyllistää ketään, ei näin ole ollut kaikkien biseksuaaliem kanssa! :) Ja minulla ei tosiaan ole takana kuin vain muutama "vakava" suhde.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihan ensiksi sun kannattaisi jutella näistä asioista silloisen kumppanisi kanssa, koska kukaan ei voi tietää itsestään mitä toinen haluaa. Ja siinä ei ole mitään pahaa, että kertoo mistä tykkää ja mistä ei. Toki se vaatii sen, että uskaltaa sekä luottaa toiseen.
Se miten ottaa vaivaavat asiat puheeksi on kaiken a ja o. Ei syyllistäen esim. sä et ikinä tätä ja tätä...vaan musta olisi mukavaa jos... .
Kerrot, että tykkäät hellitellä, mutta tykkäät saada sitä myös osakseksi. Hyvässä suhteessa pitäisi osata keskustella asioista jotka häiritsee.
Joo, oot oikeessa, noinhan sen pitäis mennä.. Oon vaa ollu vähä huono aina puhuun. Mutta tossa suhteessa ihan tosi, sanoin siitä asiasa ainaki pari kertaa.. Ihan kiltisti, ja yritin vihjailla, mutta no, eka se ottiki mua huomioo ja tällee mutta sitten se taas jäi, lopahti..
Mietin vaan, että jos se se hellittely ei tule toiselta luonnostaan, niin en kyllä halua pakottaa.. Ja missä mättää kun ei sitä tule.. Ku ite oon sellanen söpöstelijä :--d
Sun tyttöystävä kuulostaa kyl aika itsekkäältä :(
Ei se ole itsekkyyttä, toiset vain eivät ole sen luonteisia, että antavat hellyyttä ja läheisyyttä. Itse kuolisin pystyyn tuollaisessa suhteessa, kun vain odottaisi ja odottaisi ihmettä tapahtuvaksi. Toisen perusluonnetta ei voi muuttaa. Se nyt vaan on fakta.
Itse olen kans hellyyden ja kosketuksen kipeä
No ainakin olet ottanut puheeksi ja antanut toiselle mahdollisuuden "muutokseen". Kun tosi monille käy niin, että ne vasta eron jälkeen alkaa kertomaan, mikä toisessa häiritsi ja se on aika turhaa siinä vaiheessa tavallaan, kun toisella ei ole välttämättä mitään hajua. Se on sitten aivan eri asia jos toinen ei välitä tehdä mitään.
Jokaisella on omat yksilölliset taipumukset kaiken suhteen, juu ketään ei voi pakottaa. Se harvoin johtaa mihinkään. Mutta toivottavasti löydät tulevaisuudessa kumppanin, joka tykkäisi myös söpöstelystä=)
Mä olen poikamainen, eikä ole ollut tuollaista ongelmaa. Päin vastoin, välillä joutunu vihjaamaan, etten tykkää jos ollaan koko aika iholla. Ei multa nuo hellittelytkään kyllä tule ihan luonnostaan. Tai sit se vain tuntuu siltä, kun toinen osapuoli on niin aktiivinen, ettei itse pääse spontaanisti yllättämään.
Noh, samalla aaltopituudella sais kumppani olla tässäkin asiassa.
Ja minä miesmäinen kyllä se onnistuu.
En ymmärrä, miksi teet niin ison asian siitä, että hän on bi? Sanot viimeiseksi vähän pelastaaksesi, ettei kaikki biseksuaalit ole sellaisia, mutta silti pariin otteeseen sitä ennen kuitenkin esität sen mahdollisuuden, että se olisi siksi koska hän on bi. Sillä kun ei OIKEASTI ole mitään tekemistä asian kanssa. Ihmiset ovat erilaisia, mikä tahansa heidän seksuaalimieltymyksensä.
Voi sillä olla merkitystä.
Olen lesboksi kääntyneiden naisten kanssa seurustellut.
Heillä on ollut pasxxja miessuhteita.
Heillä on ollut semmoinen aloitteenteko-ongelma.
Joo no siis uskon ton kyllä :0 ja siis mun kohalla on tosiaan ollu vasta muutama ihminen, että enhän mä voi tuomita biseksuaaleja. Mutta ku mua vaan ton edellisen tyttöystävän kohalla kokoajan pelotti just se, että koska se on myös miehiin päin, ja mä oon vielä tällänen poikamainen, että se sen takia ei mua koskenu ja halinu, että piti sitä "miesten hommana", niiku sano mulle "että oon maskuliinisempi osapuoli" :-(
Elin 20-vuotta heterosuhteessa jossa ei juurikaan hellyyttä ja läheisyyttä ollut kuin korkeintaan seksimielessä. Nyt olen löytänyt ihanan naisen jonka kanssa ollaan aina lähekkäin, suukotellaan ja halitaan. On se vaan niin paljon ihanampaa naisen kanssa
Taidat olla vain katkera kaappilesbo, joka vihdoinkin myönsi tykkäävänsä naisista.
sinä taidat olla vielä kaapissa
jaa ei se kovin katkeralta vaikuta=) taitaa kateus vain nostaa päätänsä...
Minulla on melko samantyyppisiä kokemuksia, kuin sinulla. Välillä tekstisi olisi voinut olla itse kirjoittamaani.
Olen ulkoisesti melko maskuliininen ja monet pitävät minua jollain tavoin kovana luonteena. Todellisuudessa olen kyllä vahva, mutta minulla on myös hellä puoleni. Nautin todella paljon läheisyydestä ja suhteissani olen ollut aina se, joka koskettelee ja tekee enemmän aloitteita läheisyyteen. Minulle on luontevaa, että aina esimerkiksi sohvalla istuessa istutaan sylikkäin tai lähekkäin. Tykkään muutoinkin hellitellä eri tavoin.
Ymmärrän kyllä, että jotkut haluavat enemmän omaa tilaa, eivätkä kaikki kaipaa yhtä paljon läheisyyttä. Mutta välillä niitä aloitteita kaipaisi toiseltakin osapuolelta enemmän. Olen kyllä tuonut tämän asian esille suhteissani, mutta jos toisella ei ole samanlaista läheisyyden kaipausta, vaatisi se melkoista tietoista käyttäytymisen muuttamista.
Kumma kyllä, itsellänikin on samansuuntaisia kokemuksia biseksuaaleista ja heteroista naisista verrattuina lesboihin. Lesbot ovat aina hellitelleet enemmän. Liekö sitten sattumaa, vai mitä.