Haluun tietää oonko ainoo tän ikäne yksinäinen.
Täs tää mun tunteiden purkaus:
Oon 14v tyttö. Kavereita on mutta en tapaa niitä koskaan. Yksi asuu toisessa kaupungissa, luokkakaverit asuu 10km pääs ja yks asuu iha lähel (1,5km pääs) mut niil o ain vieraita nii se ei voi olla miu kans. Toisaalta toivon että koulu alkaa koska nään siellä ne mun "kaverit" mut toisaalta sillo tulee kaikki kokeet jne.
Kaipaan niitä aikoja ku kävin lähel olevaa kouluu mul oli paljon ystävii, bestis, olin nii onnelline, en välittäny mitä muut ajattelee must, oli harrastus jota rakastin
Täs tää mun tunteiden purkaus:
Oon 14v tyttö. Kavereita on mutta en tapaa niitä koskaan. Yksi asuu toisessa kaupungissa, luokkakaverit asuu 10km pääs ja yks asuu iha lähel (1,5km pääs) mut niil o ain vieraita nii se ei voi olla miu kans. Toisaalta toivon että koulu alkaa koska nään siellä ne mun "kaverit" mut toisaalta sillo tulee kaikki kokeet jne.
Kaipaan niitä aikoja ku kävin lähel olevaa kouluu mul oli paljon ystävii, bestis, olin nii onnelline, en välittäny mitä muut ajattelee must, oli harrastus jota rakastin
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ite oon 16-vuotias tyttö joka jäi sairauden takia yksin, kavereita en tapaa juuri koskaan vaikka asuvat kilometrin säteellä, en vain jaksa lähteä mihinkään. Koulukin jäi sairastumisen seurauksena joten helpotusta ei näy edes syksyllä
näkisin, että ainoa vaihtoehto tuossa tilanteessa on oikeasti vaan pyöräillä. mieti kuinka loistavassa kunnossa olisit parin kuukauden päästä kun aina polkisit! 10 km on about tunti pyörällä, joten ei siihen koko päivää menisi :)
kannattaa olla myös tarkkana uusien kaverien varalta, koska jos suhtautuu ystävällisesti ja ennakkoluulottomasti kaikkiin, löytää helposti uusia kavereita. ehkä sua lähempänäkin asuis joku kiva :)
No vois sitä pyöräillä mutta jotenkin tuntuu turhalta koska ei niitte kans nyt nii hirvee kivaa oo.. Ehkä vika o mus. Vahojen ystävien kans oli tosi paljo kivempaa ja ne asu iha lähel mut nyt niillä on jo uudet ystävät.
Taidan iha ite aiheuttaa tän yksinäisyyden. Muistelen koko aja miten kivaa oli ennen, enkä tee tälle nykyiselle tilanteelle mitään.
Pyydä vanhemmiltasi rahaa bussilippuihin. Jos paljon kulkee, kausikortti ehkä tulisi halvemmaksi? Sano syyksi se, että sinun täytyy päästä olemaan kavereidesi kanssa, ettet menettäisi heitä. Luulisi heidän ymmärtävän.
Mun vanhemmat o eronneet nii äiti o vaa töis, nii sen takii melko vähä rahaa. Ja saan bussikortin sillo ku koulut alkaa.
Sori nää virheet (kirjotan puhelimel) mut kai te jotekki saatte selvää
Jaksamisia. Elämä on joskus vaikeaa. Ei siinä mitään, joskus tulee olemaan taas kivempaa.
Kiitos.:)
Eilen vietin pitkästä aikaa päivän sen miun kaverin kans (joka asuu 1,5km pääs). Me käytii ranalla ja meil oli aika hauskaa. Olin aika onnellinen ekaa kertaa 3 vuotee. Toivottavasti se suostuis tänäänki mennä mun kans jonnekkin.:)
Ei yksinaisyys ikaa katso. Oletko koskaan miettinyt syita miksi olet yksinainen. Mulla ainakin ongelma on se, etta olen vaan jotenkin tolkuttoman huono ensikontaktin luoja. Kaikki kylla pelaa sen jalkeen kun tuosta paasee yli. Helsingissa asustelen ja olis tosi kiva saada kaveri ulkoilemaan. Mun kaveri lahti juuri ulkoimaille vuodeksi, olin sen ainoo kaveri ja se mun ainoo kaveri. Itki justiin tuossa vikana iltana, etta ei kai nyt jaa ihan yksin sitten siella reissussa. Lohdutin toki kovasti, mutta uskon etta jaa yksin. Kun ei ole tarpeeksi sosiaalista, tunkevaa, extroverttia, sahlari ja hopottaja tyyppia.
Mulle voi laittaa sahkopostia jos joku tahtoo hesassa ulkoilla, syoda, leffailla tms kayda pitkalla kavelylla ihmettelemassa maisemia ja juttelemassa niita naita.
osoite: introvertti @ rcpt.at