En tiedä onko tämä oikea paikka alkaa tiedustella tällaisesta asiasta mutta olen huolissani äidistäni ja olen jo yrittänyt saada muualtakin apua. Eli äitini on uskoakseni jäänyt pahasti koukkuun mm Temesta nimiseen lääkkeeseen, jota (ainakin tietääkseni) määrätään ahdistukseen mutta vain lyhytaikaiseen käyttöön ja juuri tuon mahd. koukkuun jäämisen vuoksi. Äitini on syönyt sitä lääkettä jo vuosia ja annosmäärä on kasvanut koska pienemmät määrät eivät enää hänelle riitä. Olen koittanut keskutella asiasta suoraan äidin kanssa mutta hän ei myönnä että hänellä olisi mitään ongelmaa. Lääkäri on sanonut hänelle että sitä lääkettä ei kannattaisi käyttää koska se rappeuttaa hermostoa tai aivoja tjs. Äiti haluaisi lopettaa sen ja monen muun lääkkeen käytön mutta ei vaan pysty. Tai siis näin hän aina välllä sanoo. Välillä ei näe mitään pahaa niiden käytössä.
Menin jopa niin pitkälle asiassa että soitin hänen asuinpaikkakuntansa terveyskeskukseen ja pyysin saada soittoajan lääkärille joka niitä reseptejä hänelle uusii. Lääkäri vaikutti ihan asialliselta aluksi ja ymmärsi asiani ja oli itse samaa mieltä ja kertoi keskustelleensa asiasta äidin kanssa. Hän vielä kaiken lisäksi lupasi ettei uusisi enää Temesta reseptiä(muut lääkärit eivät sitä ole suostuneet uusimaan ja ovat kehoittaneet menemään vastaanotolle jos tarvetta kyseiselle lääkkeelle vielä on). Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi että lääkäri jonka kanssa keskustelin oli uusinut s reseptin ja vielä kaiken lisäksi määrännyt sitä 500tablettia.
Mitä mieltä olette asiasta? Voinko tehdä mitään muuta? Pitäisikö vain luovuttaa ja antaa äidin napsia pillereitä ihan niin paljon kuin sattuu haluamaan?
Ja kyseessä oli tavallinen terveyskeskuslääkäri, ei psykiatri. Ja kyseisen lääkkeen on äidille joskus määrännyt terveyskeskuksen lääkäri, ei psykiatri. Haluaisin että äitini keskustelisi asiasta psykiatrin kanssa. Jos joku sellainen olisi sitä mieltä että lääkkeen käyttö on tosiaan tarpeellista ja vielä kaiken lisäksi niin suurissa määrissä, olisi asia sillä selvä. Nyt vaan huolestuttaa kun äiti voionessakin mielessä todella huonosti :( Hän on pyytänyt minulta apua pahaan oloonsa mutta en tiedä mitä tehdä muuta kuin kuunnella häntä ja neuvoa pyytämään lähetettä psykiatrille.
Menin jopa niin pitkälle asiassa että soitin hänen asuinpaikkakuntansa terveyskeskukseen ja pyysin saada soittoajan lääkärille joka niitä reseptejä hänelle uusii. Lääkäri vaikutti ihan asialliselta aluksi ja ymmärsi asiani ja oli itse samaa mieltä ja kertoi keskustelleensa asiasta äidin kanssa. Hän vielä kaiken lisäksi lupasi ettei uusisi enää Temesta reseptiä(muut lääkärit eivät sitä ole suostuneet uusimaan ja ovat kehoittaneet menemään vastaanotolle jos tarvetta kyseiselle lääkkeelle vielä on). Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi että lääkäri jonka kanssa keskustelin oli uusinut s reseptin ja vielä kaiken lisäksi määrännyt sitä 500tablettia.
Mitä mieltä olette asiasta? Voinko tehdä mitään muuta? Pitäisikö vain luovuttaa ja antaa äidin napsia pillereitä ihan niin paljon kuin sattuu haluamaan?
Ja kyseessä oli tavallinen terveyskeskuslääkäri, ei psykiatri. Ja kyseisen lääkkeen on äidille joskus määrännyt terveyskeskuksen lääkäri, ei psykiatri. Haluaisin että äitini keskustelisi asiasta psykiatrin kanssa. Jos joku sellainen olisi sitä mieltä että lääkkeen käyttö on tosiaan tarpeellista ja vielä kaiken lisäksi niin suurissa määrissä, olisi asia sillä selvä. Nyt vaan huolestuttaa kun äiti voionessakin mielessä todella huonosti :( Hän on pyytänyt minulta apua pahaan oloonsa mutta en tiedä mitä tehdä muuta kuin kuunnella häntä ja neuvoa pyytämään lähetettä psykiatrille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienoa, että olet huomannut äitisi riippuvuuden ja se, että haluat auttaa on arvokas tekoa.
Itse olin vuoden koukussa bentsoihin.. en itse huomannut käytöksessäni mitään ihmeellistä, mutta toiset huomasivat.
Outoa että käytännöt ovat näin erilaisia.. minä siis olin vuoden ajan todellakin kiinni bentoissa ja annosmäärät kasvoivat. vuoden ajan sain lääkkeitä tuosta vaan, kunnes eräänä päivänä kukaan ei niitä kirjoittanut minulle.
Tuohan oli väärin eikä siitä hyvää seurnnut. Lääkepsykoosihan tuosta seurasi ja pöpilään jouduin jossa psykiatri ei myöntänyt sekavuuteni johtuvan bentsojen puutteesta vaan kertoi minulla olevan pahan kroonisen mielenterveyshäiriön johon pitää syödä neuroleptejä loppuikä.
No nuo lääkkeet minut vasta sekavaksi vetivätkin, minut tehtiin mielisairaaksi neurolepteilla. Ihmettelin kuukausien ajan merkillisen kummallista oloa, merkillistä ajatusmaailmaa.. tämä kuitattiin termillä mielisairauden pahentuminen.
Tuskien kautta lopetin itse neurolpetit ja muutin kauas tuosta sairaanhoitopiiristä jotta pääsin eroon mielenterveystoimiston piiristä. Uudella paikkakunnalla en ole puhunut kenellekään sekoamisesta tai mistään mikä liittyy tuohon.
Kirjoitin tuon kokemukseni sinulle sen vuoksi, että tiedostat tilanteen psykiatrian suhteen. Äitisi bentokoukku vaihtuu tuolla ihan varmasti neuroleptikoukkuun joka onkin aivan toista luokkaa. Neuroleptien myötä hän menettää elämänsä, jos myös sitä bentsotkin tekevät.
Se mitä kautta äitisi pääsee eroon rauhoittavista on aika vaikea kysymys.. annoksia hiljaa pienetämällä.
Voimia sinulle ja äidillesi
On vielä pakko kommentoida erikseen tarinaasi. Se järkytti minua.. miten tuollaista voi edes päästä tapahtumaan! No toisaalta, onhan tuo äidille lääkkeiden loputon kirjoittaminen hyvä esimerkki siitä että kaikenlaista kummallista tosiaan tapahtuu. :(
Äitini on syönyt Temestaa jo ainakin 30 vuoden ajan omien sanojensa mukaan. Ja hän käyttäytyy kuin joku narkkari. :( Vaalii lääkepurkkiaan, kantaa sitä aina mukanaan..tuntuu olevan kovin huolissaan siitä jos se pääsisikin loppumaan tai joku ottaisi ne häneltä pois. Puhuu sekavasti niitä huoliaan että se ei saa päästä loppumaan ja on jopa luullut että minä haluaisin niitä ottaa häneltä. Tuollainen ei ole käynyt mielessäkään koska tiedän että se olisi vaarallista eikä minun kuuluisi missään tapauksessa tehdä sellaista. Kyllä äidin itse pitää olla siinä lopettamisasiassa mukana tai sitten se on joku muu joka hänet pakottaa lopettamaan mutta en minä.
En kyllä halua että äidille käy kuten sinulle :(
Vaikea asia siis monessakin mielessä.
Väärä diagnoosisi vieroitusoireisiisi liittyen on klassikko psykiatriassa.
Tulee mieleen, että voisitteko tilata ajan yskityiselle luotettavalle psykiatrille. Se kyllä maksaa, mutta terveyteen kannattaa satsata. Tuo oh hyvä pointti asiaan, että äiti itsekkin on tietoinen riippuvuudestaan ja haluaisi lopettaa ja saada apua itselleen. Yleensä lääkkeistä vieroitus tapahtuu asteittian ja pikkuhiljaa: joskus voi olla jopa hengenvaarallista lopettaa kertaheitolla (riippuu lääkkeestä).
Sittenkin äiti on vastuussa omasta elämästään ja voit vain tehdä hänen vuokseeen sen minkä kohtuudella elämäntilanteesi sallii.
En lukenut jo sinulle kiroitettua kommenttia. Tällainen tuli mieleen.
Edellä hyvä vinkki. Vielä jos löytyy päihteisiin perehtynyt psykiatri Nehän ikävä kyllä luokitellaan sellaiseksi vaikka käytetään lääkkeinä.
Itselläni on myös Temesta ja sen lopettaminen tapahtuu annosta vähentämällä JA vaihtamalla se pidempi kestoiseen bentzoon, Diapamiin taikka Risolidiin. Aikataulun ja määrät osaa laatia ko. alan asiantuntija mutta tällä tavoin se tehdään eikä tosiaan SEINÄÄN lopettamalla. Järkyttävää kuulla teidän tarinoita :´( !! Sama lääkäri kertoi minulle myös, että bentzojen lopettaminen seinään on todella vaarallista. Ja niitä ei todellakaan korvata neurolepteillä!
Tulee mieleen, että millä tavoin jotkut lääkärit oikein saavat ne paperinsa?
Voimia ja jaksamisia ap:lle ja muille.
Kiitos vastauksista. Ikävä kuulla ekan vastausviestin kirjoittajan kohtalosta :(
Tiedän että tuollaiset lääkkeet lopetetaan annosmäärää vähentämällä ja olen sitä äidille koittanut puhua mutta hän on ilmeisesti niin koukussa ettei kerta kaikkiaan pysty. :( Seinään lopettaminen on vaarallista, jopa äitini tiesi sen. Kaiketi joku lääkäri siitä hänelle joskus maininnut tai se varmaan lukee lääkkeen mukana tulevassa paperissakin. Ajatukseni oli se että äidin lääkäri kertoisi äidille oikean lopetustavan ja kirjoittaisi lääkkeitä sen mukaan.
Hyvin sanottu Lamb, itsekin joskus ihmetellyt miten ne jotkut ovat päässeet sinne "pöydän toiselle puolelle istumaan" ;)
Sitäkin mietin että voisinko ottaa johonkin ylempään tahoon yhteyttä siitä lääkäristä.. ?
Yksityinen ei tule ikävä kyllä kyseeseen koska maksaisi varmaan ihan liikaa eikä muuttaisi ainakaan paljoa. :( Tai en tiedä mutta äidin sellaisen luokse saaminen on varmaan mahdotonta. :(
Ei tullut aiemmin mainittua mutta äidilläni on ongelmia myös alkoholin kanssa. Ja luulosairautta tuntuu olevan myös. Viimeksi tänään meni hakemaan terveyskeskuksesta apua kun oli ainakin mukamas niin kauhean huonovointinen. Ne laittoivat siellä puhaltamaan koska lääkäri oli epäillyt äidin olevan humalassa. No ei äiti ollut. Ihmetyttää miksi muut lääkärit tuntuvat näkevän asian ihan eri tavoin kuin se jolle soitin. Haluavat rajoittaa äidin lääkkeiden käyttöä, mikä on minusta hyvä asia.
Äitini on vaikea ihminen mutta rakastan häntä syvästi ja haluan hänelle vain hyvää.