Halujen palauttaminen

Parisuhteessa elävät haluttomat miehet ja naiset, mitä kumppanienne pitäisi mielestänne tehdä, että halunne palaisivat?

Uskotteko rehellisesti, että jos kumppaninne toteuttaisivat haluamanne toimenpiteet, halunne vielä oikeasti palaisivat?

Varmasti riippuu tietysti kuinka pahaksi tilanne on mennyt. Jos esim. jo ajatus kumppaninne kosketuksestakin "ällöttää" onko mitään tehtävissä?

Itse halukkaampana osapuolena olen mielestäni osannut olla painostamatta ja vähentänyt aloitteiden tekoa, sekä tehnyt aloitteista niin varovaisia, että haluttomamman kumppanini on niistä ollut helpompi kieltäytyä. Osaan kyllä lukea häntä ja tiedän, että milloin ei kannata edes yrittää enempää. En myöskään näytä pettymystäni vaikka toistuvat pettymykseni "syövät miestä" ja ajavat minut pikku hiljalleen epätoivon partaalle.

Hiljattain päätin aloittaa kuuden kuukauden totaalisen aloitteen tekemättömyyden sekä asiasta puhumattomuuden tai edes vihjaamisen. Samalla panostan entistä enemmän parisuhteen muihin osa-alueisiin (kotityöt, lapsi, toisen huomioiminen, ulkona syöminen jne.) sekä aloitin taas nostelemaan painoja jne. Pyrin myös käyttäytymään miehekkäämmin ;) Edellisestä kerrasta on nyt kai 8 viikkoa.

Uskotteko, että jos halukkaampi antaisi haluttomalle tällä tavalla "tilaa" olla vapaasti omassa haluttomuudessaan, se voisi herättää halunne takaisin jossain vaiheessa?

Jos 6 kk päästä mikään ei muutu minun täytynee "pakottaa" naiseni keskustelemaan asiasta (hänelle se on hyvin vaikeaa) sillä riskillä, että hän tuntee itsensä painostetuksi ja tuhoan hänen loputkin halunsa. Joudun myös tällöin lopullisesti myöntämään itselleni, että minulla on avovaimo, joka ei halua minua. Samalla selvinnee kuinka paha tilanne on, ällöttääkö kosketukseni, onko hän antanut säälistä, jos on, niin kuinka pitkään. Itsenäni ei liiemmälti kiinnostaisi seksin harrastaminen, jos tietäisin, että toinen osapuoli tekee sen säälistä. Kuinkahan tämmöinen keskustelu pitäisi aloittaa?

Olen jo alkanut suremaan mahdollista eroamme, eniten harmittaa kaksivuotiaan lapsemme vuoksi. En kuitenkaan aio luovuttaa helpolla ja harkitsen myös jatkamista vaikka ilman seksiä kun muuten meillä on asiat hyvin eikä isoja riitoja tms. ole. Tämän vaihtoehdon kuitenkin pelkään päättyvän pitkässä juoksussa huonosti.

Iältämme olemme kolmenkympin molemmin puolin ja yhdessä olemme olleet 7 vuotta. Ehkäisynä kondomi. Kerrottakoon vielä, että en ole lihava enkä käytä alkoholia liikaa, sängyssä hän saa orgasmin kanssani, esileikissä etenen häneen tahtiinsa ja minä olen se joka ehdottaa uusia asentoja jne.