toisella vanhemmallani on mitä todennäköisimmin epävakaa persoonallisuushäiriö (narsistisilla mausteilla.) Lapsuuteni on ollut pelkkää helvettiä, en kaipaa vanhempaani. Haluaisin katkaista välit kokonaan ja monissa narsismia käsittelevissä kirjoissa käsketään suorastaan pakenemaan. Näin haluaisin tehdä, mutta terapeuttini on sitä mieltä että muodolliset välit kannattaisi säilyttää, ehkä jopa ymmärtää vanhempaani.
Ymmärrän kyllä ettei sairaus ole hänen vikansa, mutta en saa häneltä muuta kuin p*skaa niskaani. Haluan katkaista välit lopullisesti, en jaksa enää ymmärtää enkä tuntea sympatiaa. Pidänkö muodollisia välejä yllä vai en?
Ymmärrän kyllä ettei sairaus ole hänen vikansa, mutta en saa häneltä muuta kuin p*skaa niskaani. Haluan katkaista välit lopullisesti, en jaksa enää ymmärtää enkä tuntea sympatiaa. Pidänkö muodollisia välejä yllä vai en?
Vastaukset 59
Vanhimmat
terapeuttisi on oikeassa, mutta sinä teet elämässäsi päätökset, ei hän. terapeutilla on kuitenkin kokemusta vastaavista tilanteista ja tietoa ihmisemielen toiminnasta ja ihmisen mielenterveydestä. Hän tosiaan tietää, mikä useimmille ihmisille on loppuelämän kannalta parasta. Toisaalta voit vaikka vaihtaa terapeuttia, jos kokisit saavasi sitten enemmän apua.
Ja älä missään nimessä perusta päätöksiäsi millekään palstakirjoittelijan mielipiteille!
"Toisaalta voit vaikka vaihtaa terapeuttia, jos kokisit saavasi sitten enemmän apua."
Ainakin minä vaihtaisin tuommosen eri terapeuttiin.
"Hän tosiaan tietää, mikä useimmille ihmisille on loppuelämän kannalta parasta. "
Auts! Ei kai nyt sentään. Luulempa, että kukaan terapeutti ei allekirjoita tuota... Ompa sinulla sokea usko terapeutteihin. Jos ei nyt ihan ole kuitti, niin ei kai noin sokeasti kannata uskoa terapeuttiin?
Kukaan palstakirjoittaja ei varmaankaan kuvittele, että hänenkään milipiteilleen kukaan perustaisi tosissan päätöksiä. Jokainen tekee päätöksensä itse, jos on siis ns. täysijärkisten kirjoissa.
...ja vielä loppuelämän kannalta... Hihihi. :).
Minäkään en kannata suhteiden katkaisemista lähisukulaisiin kokonaan. Etäisyyden ottaminen voi joissain tapauksissa olla paikallaan. Mietin vaan, miten narsistin kanssa onnistuu tuo.
Meillä ihmisillä on taakkoja, myös lähisukulaisistamme toisinaan. Ikävä totuus on, että kaikki ei voi olla pelkästään kivaa. Joskus vanhemmat ovat kaikkea muuta, kuin sitä, mitä odottaisi, että voisi noudattaa edes käskyä: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Ehkä ei pysty kunniottamaan, mutta armahtaa hedät voi, jos ovat sairaita.
Sairauden ymmärtäminen voi olla valtavan raskasta ja se voi viedä sinulta kohtuuttoman paljon energiaa, mutta jos yrität pieninä annoksina. Minusta narsismia käsittelevät kirjat ovat yleensä hiukan demonisoivia, ja niitä kirjoittavat myös muut, tai yleensä muut kuin lähisukulaiset. Veri on vettä sakeampaa.
Vanhemmalta voi vaatia myös vähimmäiskäyttäytymistä, edes ohjeellista. Oletko yrittänyt luoda rajoja? Miten hän reagoi niihin.
Vastasin kysymykseesi, koska minun n. tuttuni, jota tapailen, on myös vanhempi. Joten minulla on näkökulmaa. Olen iloinen, että hänen jälkikasvunsa ei ole katkaissut välejään häneen. Toisaalta toivoisin, että hänen jälkikasvunsa eläisi elämää, jossa ei olisi niitä elementtejä, jotka houkuttelevat narsisti-isää paikalle... Tarkoitan tällä alkoholin käyttöä. Mielestäni voisivat viettää kaikki juhlat kuivina. Vaikkapa vain papan kunniaksi.
Mutta ehkä teidän tilanteenne on kokonaan toisenlainen.
niinhän sinäkin tunnut tietävän, että välien totaalinen katkaiseminen vanhempiin ei ole loppuelämän kannalta paras ratkaisu. Siitä oli kyse. Pahoittelen epäselvää ilmaisuani, joka aiheutti väärinkäsityksesi.
"niinhän sinäkin tunnut tietävän, että välien totaalinen katkaiseminen vanhempiin ei ole loppuelämän kannalta paras ratkaisu. "
:), en nyt minäkään "tiedä" tuota, kunhan vain ruodin vähän enemmän asiaa.
Ilmaisusi oli ihan hyvää.
Millaisessa terapiassa käyt (jos saa kysyä)? Eli minkä koulukunnan terapiaa?
Oma terapeuttini ei antanut minulle oikeastaan ohjeita, esitti vain kysymyksiä, eli kaikki päätökset piti tehdä itse.
Mutta kyllä minunkin terapeuttini aina tavallaan "pakotti" kysymyksillään ajattelemaan myös sitä, millainen tausta omalla vanhemmallani oli eli piti yrittää ymmärtää tai ainakin nähdä, millainen tausta vanhemmallani oli.
Ja tosiaan, kuten tuossa on jo sanottu, niin ehkä sinun täytyy lopulta itse tehdä päätös. Olipa se suuntaan tai toiseen, hellppoa ratkaisua tuskin on.
Oma terapeuttini yritti selvästi saada minua ymmärtämään, että oman jaksamisen mukaan kai pitäisi ottaa tuo oman vanhemman tapaaminen ja yhteydenpito, oman hyvinvointinsa kustannuksella kun ei kannata leikkiä. Mutta tosiaan sekin, ettei enää pitäisi minkäänliaista yhteyttä omaan vanhempaansa, voi olla hyvin raskasta ja painaa hyvinkin paljon.
Sitten sellaisen neuvon vielä antaisin, että jos olet lukenut kirjoja, joissa annetaan ohjeita, niin ne kannattaa jättää huomiotta: kukaan, kuten myöskään terapeutti, ei voi antaa sinulle ohjeita, vaan sinunkin täytyy varmaan itse miettiä ja tunnustella, miten asianlaita on.
Voit myös puhua asiasta lähemmin terapeuttisi kanssa ja tunnustella tälläkin tavalla tilannetta.
Joka tapauksessa voimia sinulle.
Yläpeukku!
Henkiset pahoinvoinnit ovat niin yksilöllisiä ettei niihin ole keksitty täsmälääkitystä eikä -ohjetta. On vain avuliaita viiteohjeita.
Pitäisi kai jotenkin saada oma oravanpyörä hetkeksi pysähtymään. Kokea sairaudentunto. Istahtaa laiturilla ja huljutella jalkoja kesäisessä järvessä. Miettiä rennosti omaa elämäänsä.
Jokaisen tie on ollut pitkä ja kiemurainen, ei pelkästään hyvä tai paha.
Kuka voi suositella kenellekään lähisukulaisen lopullista hylkäämistä. Kylmää kyytiä puoleen ja toiseen, mitä muuta voisi ajatella. Rajoja voisi yrittää asetella, ja tietenkin, jos ei kohtuullisetkaan rajat kelpaa, niin sittenhän siinä päätöksentekijänä olisi toinen.
Jos vanhemmallasi on epävakaa persoona, niin sinullakin todennäköisesti on (olet oppinut samat mallit vanhemmaltasi). Siksi voi olla myös vaikeaa olla yhteydessä ja tekemisissä vanhempasi kanssa, koska näet hänen ongelmansa hyvin selkeästi ja ne tuntuvat erityisen pahalta, koska sinulla on todennäköisesti samanlaiset ongelmat (tunnehaavoittuvuus ja tunnesäätelyn vaikeus).
Jatka terapiaasi ja tee päätös vasta joskus tulevaisuudessa, kun voit itse paremmin.
Toivottavasi käyt kognitiivisessa psykoterapiassa, koska sen on todettu olevan sopivaa epävakaalle persoonalle. Myäs lääkehoito voi olla avuksi terapian ohella.
"Jos vanhemmallasi on epävakaa persoona, niin sinullakin todennäköisesti on"
kiitos diagnoosistasi
ap
Toivottavasti en loukannut. Yritin vain kertoa, että persoonat ja persoonallisuushäiriöt periytyvät sekä geneettisesti että mallioppimisen kautta.
Ja tuohan ei siis ollut diagnoosi, kuten tuskin sinullakaan oli diagnoosia vanhemmistasi (vai oliko?).
En usko että ap loukkaantui.
Mutta totta taitaa olla se että täällä saatamme "kuulla" toisiamme eri tavalla kuin "puhuja" asian tarkoittaa. Emme voi turvautua siihen mikä ei koskaan valehtele, kehonkieleen ja mikroilmeisiin.
Tuosta periytyvyydestä, nykytiedon valossa uskotaan että 1/3 on geneettistä, 2/3 kasvuympäristöstä johtuvaa. Muutamia vuosia sitten suhde oli 50/50. Asiaa tutkitaan ja siitä kiistellään edelleen.
"ehkä jopa ymmärtää vanhempaani."
Ei sinun tarvitse ymmärtää heitä. Miksi terapeutti kaataa kaksinkertaisen lastin niskaasi?
On asioita, joita on täysin mahdoton ymmärtää.
Tähän on kyllä pakko sanoa että ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa.
Ja jos ei tarvitsisi ymmärtää vanhempiaan, niin miksi vanhemmilta pitäisi vaatia, että ymmärtävät lastaan?
"Tähän on kyllä pakko sanoa että ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa. "
Niin hyvä pointti tämä...
tarkemmin mietittynä siitä juurkin on itselle hyötyä jos ymmärtää toisen olevan narsisti...niin ei silloin turhaa hakkaa päätään seinään ja turhaan toivo että toinen muuttuisi toisenlaiseksi...
tuonkin asian silti joutuu jollain tavalla myös hyväksymään olemassa olevana tosiasiana ennenkuin saa sielulleen rauhan...
Ymmärtämisen jälkeen joutuu sitten itse miettimään haluaako olla narsistin kanssa tekemisissä...ja tuossa komppaan maljojen prinsessaa...että se valinta on kunkin ihmisen tehtävä itse...
Mutta edelleen...nekään valinnat eivät ole kiveen hukattuja...jokainen hetki/jokainen päivä antaa aina uuden valinnan mahdollisuuden...
Mitä tulee vielä tuohon narsistin ymmärtämiseen...niin ehkä ymmärrystä voisi antaa perusteellinen tutustuminen narsismiin...ja mahdollisesti ko. ihmisen koko henkilöhenkilöhistoriaan...
Ainakin itselleni tuo viime mainittu äitini suvun, lapsuuden, nuoruuden selvittely lisäsi rutkasti tuota ymmärrystä miksi hän oli sellainen kuin oli...
Tietyllä lailla voisin ajatella, että jos ei ymmärrä omia vanhempiaan...ei ehkä ymmärrä sitäkään miten/millä tavoin "ne vanhemmat" on vaikuttanut itseen...on ollut ns. huono lapsuus niin kuitenkin suurin osa naristinkin lapsista on jonain päivänä vanhempi...ja en tiedä voiko enää siinä vaiheessa aikuinen ihminen syyttää omia vanhempiaan...oman vanhemmuutensa kipukohdista...
En tiedä...tais tulla osin sekavastikin, mutta pointtin oli että jollain tavalla tuo sukupolvien ketju, "isien pahat teot " pitäisi saada katkeamaan...ettei historia toista itseään...
Eikä se toimi siten, että kukin sukupolvi vuorollaan siirtää vastuun edelliselle sukupolvelle...ehkei ole niin tärkeää aikuisina pohtia millaisia vanhemmat olivat/mitä pahaa tekivät vaan enemmänkin sitä miten se on vaikuttanut itseen...ja sitä kautta löytää ratkaisuja itsensä/oman elämänsä ja valintojensa suhteen...ettei tahtomattaan siirrä vastuuta omista valinnoistaan pelkästään vanhempiensa hartioille...tyyliin minusta ei tullut aikuisena mitään kun minulla oli sellainen isä/äiti...
"Ainakin itselleni tuo viime mainittu äitini suvun, lapsuuden, nuoruuden selvittely lisäsi rutkasti tuota ymmärrystä miksi hän oli sellainen kuin oli."
Niin tässä kun lukaisin vielä tämän ketjun lävitse niin huomasin että tuo maljojen prinsessa toi esille saman asian tähän tapaan...
"Mutta kyllä minunkin terapeuttini aina tavallaan "pakotti" kysymyksillään ajattelemaan myös sitä, millainen tausta omalla vanhemmallani oli eli piti yrittää ymmärtää tai ainakin nähdä, millainen tausta vanhemmallani oli."
Että edelleen noita asioita pitäisi myös ajatella jollain tapaa...kun tiedetään ettei välttämättä narsistilla/psyykkisesti "sairailla" vanhemmilla ole itselläänkään ollut ns. normaalia lapsuutta...
Että jos tavallaan ymmärrämme mistä omat ongelmamme johtuvat, esim. vanhempien sairaudesta oli ny mitä laatua tahansa ja toivomme että meitä siltä pohjalta ymmärrettäisiin...ja saisimme myötätuntoa...
Niin eikö silloin "sairaita" vanhempiakin kohtuuden nimessä pitäisi heidänkin jollain tasolla ymmärtää...koska jokin syy heidän "kauheuteensa" varmaankin löytyy...hekin ovat olleet jonkun lapsia, eikä heitäkään välttämättä elämä ole kohdellut silkkihanskoin...
vielä haluan mainita että mielipiteeni tähän aiheeseen liittyen ovat tarkoitettu aikuisille lapsille...ei heille jotka elävät vanhempiensa taloudessa ja ovat vielä ikänsä puolesta vanhempien vastuulla...tarvitsevat huolenpitoa vanhemmiltaan...
"Niin eikö silloin "sairaita" vanhempiakin kohtuuden nimessä pitäisi heidänkin jollain tasolla ymmärtää...koska jokin syy heidän "kauheuteensa" varmaankin löytyy...hekin ovat olleet jonkun lapsia, eikä heitäkään välttämättä elämä ole kohdellut silkkihanskoin..."
Näin se minunkin melestäni on, vaikka tätä on hyvin vaikea ymmärtää, jos on vielä oma prosessi hyvin kivuliaassa vaiheessa.
Narsistit ovat tavallaan kokeneet sen kauheimman kohtalon: heiltä on puuttunut oman vanhemman rakkaus, hyväksyntä, tuki ja lämmin syli. Näiden sijaan he ovat kasvaneet moitteiden keskellä, halveksunnan ilmapiirissä ja hyväksikäytön alla: siksi heille on kehittynyt koko lapsuuden ja nuoruuden kokemusten aikana kova ja kylmä minä, joka käyttää erityisesti läheisiä (ja muitakin) ihmisiä manipuloiden hyväkseen, koska heidän minänsä on tavallaan pieni, tyhjä ja vereslihalla oleva rääpäle, joka on kuorrutettu kovan muurin taakse, jossa tunteilla ei ole sijaa. He toistavat kaikkea omassa lapsuudessa oppimaansa.
Koska muita ihmisiä ei voi muuttaa, voi olla hyvä parantaa oma itsensä terapiassa ja hyväksyä oman elämänsä kokemukset: hyväksyä se, miten itselle on käynyt. Sen jälkeen voi alkaa rakentaa omaa minää ja elämäänsä puhtaalta päydältä ja tehdä elämästä oman näköisensä, hankkia kumppaniksi, läheisikseen ja ystävikseen ihmisiä, joilla on terve minä ja jotka aidosti välittävät.
En tiedä, mutta ehkä narsistejakin kohtaan olisi hyvä oppia tuntemaan empatiaa (ihan itsemme takia), esimerkiksi heidän taustansa ymmärtämisen kautta.
Muutenhan olisimme heitä kohtaan ihan samanlaisia kuin he meitä kohtaan: empatiakyvyttömiä ja kylmiä.
"En tiedä, mutta ehkä narsistejakin kohtaan olisi hyvä oppia tuntemaan empatiaa (ihan itsemme takia), esimerkiksi heidän taustansa ymmärtämisen kautta.
Muutenhan olisimme heitä kohtaan ihan samanlaisia kuin he meitä kohtaan: empatiakyvyttömiä ja kylmiä. "
niin juurikin, olen kanssasi samoilla linjoilla...nyt kun aiheeseen olen paremmin tutustunut...ja olen jo aiemminkin kritisoitunut täällä esiintyvää tapaa puhua narsistin uudesta uhrista rumasti...
Ajattelisin että jos itse on ollut ns. uhri niin ainakin saman kohtalon kokenutta/kokevaa kohtaan löytyisi myötätuntoa...
"Ajattelisin että jos itse on ollut ns. uhri niin ainakin saman kohtalon kokenutta/kokevaa kohtaan löytyisi myötätuntoa... "
Sinä et ihan heti ymmärrä, etkä ole ymmärtänyt, miltä tuntuu, kun on ollut elämänsä rakkaussuhteessa ja tullut huiputetuksi niin äärettömän poikkeuksellisen vilpillisen henkilön taholta, kun herrä n. (v p.) on esim. minun elämässäni ollut (josta sinä et tiedä mitään).
On mennyt monta vuotta siihen, että olen syventynyt ensinnäkin narsismi nimiseen vaivaan, jota seuraa ilmeisesti tovi, kun syvennyn psykopatia nimiseen vaivaan. Vaikka olen suhtkoht hyvässä vedossa nykyään, on tästä vielä matkaa (ehkä parin vuoden verran) entisen minäni tasolle tunne-elämän hienosäädössä, mikäli suoriudun sinne ikinä.
Olen pystynyt lopulta tuntemaan aitoa empatiaa n. tuttuani kohtaan, kunnes tänäaamuna herätessäni minulla oli uusi ongelma. Olin yön aikana nukkuessani sisäistänyt, että hänellä on voimmakkaat oireet myös psykopatian suuntaan.
En tiedä, mitä ******** hyötyä jollain minulle tuntemattomalla naisella, joka luultavasti on minua huomattavasti onnellisemmassa asemassa sekä ikänsä että muunkin elämänsä ja viimeisimmän kokemuksensakin puolesta olisi, jos minä tuntisin häntä kohtaan empatiaa! Enhän edes tunne häntä.
Ajatellaan, että teoriassa tapaisin hänet joskus, ja tulisi ajankohtaiseksi jostain ihmeen syystä määritellä minun suhtautumiseni häneen, niin hänen vuoronsa olisi tässä jonossa jokatapauksessa viimeisenä. En tunne mitään tarvetta nuoleskella ns. napasiskoja, joita minulla tämän viimeisen vesselin kautta näillä tienoin riittää...
" saman kohtalon kokenutta/kokevaa kohtaan "
Vai vielä saman kohtalon... :}. Olen todella pahoillani, mutta en näe kenelläkään nyt samaa kohtaloa kuin minulla, en ihan lähietäisyydellä kuitenkaan. En ymmärrä, mitä tarkoitat "samalla kohtalolla". Voit ehkä selventää, en todella ymmärrä.
Vitsit olleet vähissä tässä kohtaa tovin.
Siis. Minä etsin täällä kirjoittelemalla rehellisyyttä, totuutta ja oikeudenmukaisuutta. Ja kirjoitella voi käsittääkseni ihan järjen pohjalta. Rehellisyyttä, totuutta ja oikeudenmukaisuutta olen aina ollut valmis suomaan kaikille. Vaikka itse saisin sättimistä ja huutoa, jota olen tämänkin tapauksen tiimoilta aikoinani saanut. Lupasipa pari napasiskoa jopa pahoinpidellä minut.
Alhaisissa vesissä ui myös psykopaattinaisia, joilta itse saisi inhimillisyyttä odotella. Heiltä saa odotella myös rehellisyytta, totuutta ja oikeudenmukaisuutta vaikka maailman tappiin saakka, niin sitä tuskin saa.
Et ymmärrä, mitä "puhut". Enhän minä itsekään mitään empatiaa ole kerjäämässä missään. Sitä joko saa tai ei saa. Viimeksi minä odotan sitä n. (v p.) kumppanini muilta naisilta, ja heiltä sitä ei saa edes viimeksi. Jos he saisivat surmattua minut näyttämällä peukalolla alas, olisin taatusti mennyttä.
Mitä ihmettä sinun päässäsi pyörii? Ihan oikeasti? Hyi kauheaa.
"En ymmärrä, mitä tarkoitat "samalla kohtalolla". Voit ehkä selventää, en todella ymmärrä"
Noh tarkoitan samalla kohtalolla juurikn sitä, että jos ja kun kumppani on/on ollut narsisti...niin silloinhan kaikki hänen kanssaan tekemisissä olevat ovat joutuneet kärsimään siitä(ilkeästä narsismista) tavalla tai toisella...
Niin se toissijainen lähde, jonka kanssa seurustelee kokee varmaan kovimman kohtalon kuin kuin ne ensisijaiset lähteet, jotka hyvinkin ovat korvattassa toisilla...
Itse kuuluin jälkimmäiseen ryhmään...ja eniten tunne myötätuntoa tuota toissijaista lähdettä/narsistin seurustelukumppania kohtaan...
mutta joo...katsot että sinua sinun n on kohdellut eniten huonosti ja siltä pohjalta koet että sinulla on oikeus nimitellä niitä muita naisia milloin miksikin...
Itse en lähtisi nimittelemään ketään syystä etten tiedä tois(t)en naisten kärsimyksistä...voin vain yrittää asettua heidän asemaansa syystä että miellän heidät kaikki tavallaan narsistin uhreiksi...jos tuota nimitystä haluaa käyttää...
Mutta noh, minun kokemukseni liittyy ny tuohon ns. tapailu suhteeseen...varsinaiseksi seurustelusuhteeksi en voi sitä nimittää...mutta voin kuvitella miltä minusta tuntuisi jos olisin olettanut seurustelevani ko ihmisen kanssa ja olisin ikävän kohtelun lisäksi saanut selville ne lukuisat muut suhteet...ja ymmärtänyt että minua olisi huijattu vuosia...
Ihan samalla tavalla oman kokemukseni myötä tunnen myötätuntoa myös kaikkia alkoholistien läheisiä kohtaan...vaikka en heitä ns. henkilökohtaisesti tuntisikaan...Että samalla periaatteella tunnen myötätuntoa myös kaikkia narsistin läheisiä kohtaan...
Ihan en ymmärrä minäkään sinua...koet tulleesi kaltoinkohdelluksi n:si taholta...syystä ettet ole saanut häntä omaksesi...mutta et jotenkaan ymmärrä että saman kohtalon ovat kokeneet ne monet muutkin naiset...jos sinun n:si on tapaillut sinua salaa sinua...niin hän on pettänyt niitä muitakin naisia ei vain sinua...
Minä olin ns. toinen nainen...voisko sanoa että tietoiseti osallistuin silloisen ja ilmeisesti nykyisenkin seurustelukumppanin pettämiseen...olin osin ns. kanssarikollinen...vaikka uskollisuus on itselleni jonkinlainen arvo...ei olisi tullut mieleenkään pettää aviomiestäni yli 20 v kestäneen aviolittoni aikana...että tavallaan toimin itsekin ristiriitaisesti/omia arvojani vastaan...vaikka en itse ns. ollut uskoton kenellekkään muulle kuin itselleni...
Meillä kullakin on vain oma kokemuksemme ja omat tunteemme...emme voi oikeasti tietää miten pahalta siltä toisesta tuntuu...et voi tietää miten paljon tai vähän ne tässä napasiskoiksi nimittämäsi ihmiset ovat elämässään kärsineet...
Ei, ei ja vielä kerran ei. Se ei mene ollenkaan noin. Olen huomannut tässä pitemmän aikaa jo kun olen kirjoitellut ja lukenut myös sinun kirjoituksiasi plus olemme välillä vastailleet toisillemme, että olemme aivan eri aaltopituudella, emme ymmärrä toisiamme ollenkaan...
Niin eikö nyt tässäkin kohtaa nouse mieleen se, että empatia ei auta, jos jäki on jotenkin hukassa? Eli asioista voi kirjoitella keskustellen, kun käyttää järkeä. Empatia ei tässä lajissa mielestäni kanna. Se on toinen juttu, miten se näkyy teksteissä, että on elänyt ns. normaalin elämän normaalina ihmisenä joka on normaalisti tunteva.
Yhtä kaikki ajattelen, että empatialla voi sotkea ajatuksia. Se tuo keskusteluun hämäryyttä ja hämyisyyttä vääriin paikkoihin ja tukkii järjen äänen.
Siis: e n t u n n e n i i t ä n a i s i a. E n k ä t u l e k o s k a a n h e i t ä t u n t e m a a n. Toisin kuin ilmeisesti sinä. Siis minä en ole sinä. Meidän tilanteemme on kaikin tavoin eri.
Etkä voi koskaan tajuta, miltä tämä on minusta tuntunut. Minua kiurkuttaa myös, kun kohtelet toista kirjoittajaa kuin lasta... On todella ärsyttävää. Oikein todella. Sinulla ei ole tuohon mitään kanttia. Sinä neuvot nyt toista aikuista ihmistä! Millä mandaatilla? Sinulla ei ole kokemusta eikä edes näkemystä minun tilanteeseeni. Sen voi nähdä ja aistia kaikesta, mitä sinä kirjoitat. Sinun kokemuksesi oli aivan eri. Voit toki jossitella, mutta se ei sinulle tätä näkemystä, mikä täällä joillakin on, tuo.
Mitä sinä tiedät kärsimyksistä ja miten ne elämään vaikuttavat kullakin?
Olen täällä kirjoitellut vastaavia kokemuksia kokeneiden kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä, eikä se ole vaatinut lentopusuja, joita sinä koitat suositella, että ne muka auttaisivat.
Tämä kokemus on sen luoteinen, että tässä kaipaa TODELLISTA tietoa ja näkemystä. Tottakai teoriakin on paikallaan, mutta todella arvokkaita ovat aidot keskustelut. Sillä ei ole merkitystä, mitä kasvoton ja nimetön kirjoittaja väittää tuntevansa toista kirjoittajaa kohtaan, vaan sillä, miten oikeita, aitoja, rehellisiä ja todellisia kirjoitukset ovat. Se voi auttaa eteenpäin omassakin allikossa.
Sinun kirjoituksistasi ja siitä, miten käsittelet asiota ja siitä, miten vaadit toisia niitä käsittelemään, haiskahtaa minun mielestäni välinpitämättömyys nienomaan omaan itseen. Enkä väitä, ettet olisi tiellä kohottautumiseen, ja ettet tulisi onnistumaan siinä, mutta joitain olennaisia asioita et minun mielestäni ymmärrä.
Toistan vielä, että olemme käyneet täällä monia onnistuneita keskusteluja enemmän samantapaisia kokemuksia omaavien kanssa.
Ylenpalttinen moralisointi, jota harrastat tämän aiheen kannalta ehkä vähän sivustakin, on vähän... hmm. pikkumaista. Herra n. (v p.) harrastaa myös moralisointia ja niinikään on vaatinut hyväksymään hövelisti hänen seikkailunsa. Nyttemmin on ymmärtänyt sulkea härskin ja ikävän värkkinsä niistä asioista ainakin minun kanssani. MINÄ en sellaisia kuuntele.
On pikkumaista väittää, että
"...ja ymmärtänyt että minua olisi huijattu vuosia..."
Tämä epeli ei huijaa ketään vuosia. Eikö jokainen nainen olisi velvollinen ottamaan selvää kumppaninsa luonteenlaadusta kuten myös hiukan taustoista. Ainakin minun n. v p. on niin läpinäkyvä, että hänestä ei voi erehtyä, jos hiukankin on silmää. Erehtyminen on mahdollista vain silloin, kun hän on oikeasti uskollinen pitkään, kuten minun kanssani oli.
Sen sijaan minä olen ollut hänen kanssaan kaikki nämä vuodet jatkuvasti suhtkoht tasaisin väliajoin, joten hän ei ole keskittynyt kehenkään naiseen tosissaan tänä aikan. Olen myös paljastautunut hänen naisilleen, että he ovat tienneet minusta. Tiedän, että n. v p. ei myöskään jaksa valehdella kauaa, vaan myöntää painostuksen alla totuuden ainakin osittain...
"...emme voi oikeasti tietää miten pahalta siltä toisesta tuntuu...et voi tietää miten paljon tai vähän ne tässä napasiskoiksi nimittämäsi ihmiset ovat elämässään kärsineet... "
Tässä kohtaa. Jos vaikka me olisimme saman tyypin uhreja, mitä todellakaan emme ole, niin en kaipaisi sinulta empatiaa enkä myötätuntoa. Mitä sillä tekisin? En kaipaa sääliä. Kaipaan vain rehellisyyttä. Kuka ******** nainen kaipaa sääliä toisilta naisilta????? Sinä ehkä? Niin kaipaatko sääliä ja armopaloja? Voi voi sentään, hellanlettas pientä.;}. Noinko?
Sinä et siis ole narsistin uhri edes. Et tiedä, mitä tämä on ollut minulle. Etkä tiedä, mitä se on ollut muille, jotka ovat kokeneet enemmän samaa kuin minä. Etkä tiedä, ennenkaikkea, mitä minä olen kokenut. Olet todella pihalla ja kuutamolla ja vaikka missä, mutta asiaa tuo ei ole.
"Niin se toissijainen lähde, jonka kanssa seurustelee kokee varmaan kovimman kohtalon kuin kuin ne ensisijaiset lähteet, jotka hyvinkin ovat korvattassa toisilla..."
Voisin oksentaa. Mitä sinä tiedät tuollaisesta edes?
Kuten täällä on niin monasti todettu, toissisijainen lähde ei voi olla kuka tahansa. Ainakaan suhde ei jatku pitkään. Siksi toiseksi, minä olin aluksi hyvinkin kaikki lähteet yhteensä, koska olimme yhdessä monta kuukautta melkein vuorokaudet ympäri. Joten kuka sinun teoreettisen määritelmäsi mukaan on kokenut kovemman kohtalon kuin minä? Olen siksi toiseksi tuntenut n. v. p:n ihan nuoruudesta asti, joten en nyt sinuna puhuisi mitään...
On siis pikkumaista väittää, että tässä on jotain tunnevajetta esim. minulla.
"saman kohtalon ovat kokeneet ne monet muutkin naiset...jos sinun n:si on tapaillut sinua salaa sinua.."
Ai oikein saman kohtalon... Voi hyvänen aika. Ei nyt sentään...
Taitavat olla vähän toista maata kuin minä. Mitä olen niitä nähnyt, niistä kuullut, ovat hyvinkin alkolin kyllästämiä jo useammassa sukupolvessa. Eli valmiiksi rikki. Mitä hajoittamista niissä on enää?
Minun rääpimiseni sen sijaan on ankarasti kielletty. Jos saan selville, että narsisti on minusta jotain jossakin asiallisessa paikassa puhunut perättömiä ja hänet jostain syystä olisi otettu tosissaan, hän ei ole turvassa minulta sillätavoin, että voin vetää mattoa hänen jalkojen alta, ja olen sitä jossain kohtaa jo vetänytkin.
Eipä taida suu paukkua ainakaan haukkuen, kun puhuu minusta.
Huh. Teksteistäsi kumpuaa paha olo ja katkeruus. Se tarttuu väistämättä myös lähipiiriisi ja muilla ei ole silloin seurassasi hyvä olla. Edellinen kirjoittaja varmaankin tarkoittaa, että vain päästämällä irti minä-keskeisestä katkeruudesta ja itsesäälistä ja näkemällä että samassa veneessä olet tuttujen JA tuntemattomien narsistisi uhrien kanssa, voit saavuttaa mielenrauhan, joka on välttämätön edellytys onnellisuudelle.
Voit tietysti myös valita muhia narsistin jättämässä limalammikossa loppuelämäsi ja tehdä siitä elämäsi sisällön. Kaikki riippuu siinä vaiheessa vain itsestäsi. Narsisti poistuu elämästäsi vasta siinä vaiheessa kun se ei pyöri mielessäsi ja herätä jatkuvasti suuria tunteita.
" muilla ei ole silloin seurassasi hyvä olla."
Ai niin, kun ne muut ovat elämän käärimässä pumpulissa. Taas yksi besser wisser.
"näkemällä että samassa veneessä olet tuttujen JA tuntemattomien narsistisi uhrien kanssa, voit saavuttaa mielenrauhan, joka on välttämätön edellytys onnellisuudelle."
Hän ei ainakaan ole samassa veneessä. Ei edes ole narsistin uhri.
Ja, en tule olemaan samassa veneessä läheisriippuvaisten kanssa, en anakaan pysyvästi. Ovat sen verran oma porukkansa. Hehän ovat narsisteja myös. Ohutnahkaisia narsisteja. Tunnen livenä tosi paljon heitä. He ovat juuri sellaisia, että helposti syntyy kina, kun tuntee heidät paremmin.
"Siis: e n t u n n e n i i t ä n a i s i a.
E n k ä t u l e k o s k a a n h e i t ä t u n t e m a a n."
Niin jos et tunne niitä naisia niin miten ihmeessä sinulla voi olla joku mielipide heistä...että edelleen...
"Meillä kullakin on vain oma kokemuksemme ja omat tunteemme...emme voi oikeasti tietää miten pahalta siltä toisesta tuntuu...et voi tietää miten paljon tai vähän ne tässä napasiskoiksi nimittämäsi ihmiset ovat elämässään kärsineet..
Se on kyllä totta ettei minulla ole kokemusta kenenkään naisen taholta tulleesta ilkeilystä ja ns. törkeästä kielenkäytöstä/nimittelystä, saati h***rittelusta yms.että sellainen maailma on minulle vieras...en ole joutunut ns. kilpailemaan miehen suosiosta tai olemaan katkera toisille naisille...
reilusti olin tietoinen Ännäni silloisesta seurustelukumppanista...pahaksi onneksi en vaan tiennyt/ymmärtänyt että meitä mita naisia oli useita jotka sitten kaiketi oltiin olemassa vain "sitä" varten...
Mitä tulee empatiaan...ei se ole sen kummempaa kuin yritystä asettua toisen asemaan miltä itsestä tuntuisi vastaavanlaisessa tilanteessa...että jos koen olleeni narsistin uhri...niin siltä pohjalta oman kokemukseni kautta voin tuntea myötätuntoa myös saman kohtalon kokeneita...
Noh, sinun asenteesi on toinen enkä ole täällä moralisoimassa ketään kunhan tuon esille oman suhtatumistapani tähän aiheeseen liittyen...
en todellakaan ymmärrä miksi pitäisi vihata ja mollata muita narsistin uhreja...ikäänkuin se olisi heidän syynsä että kumppanisi on narsisti...ja ilman heitä niitä toisia naisia kumppanisi olisi kaikkea mitä toivot ns. täydellinen kumppani sinulle...kuhan ei vain niitä kauheita toisia naisia olisi...
"Mitä olen niitä nähnyt, niistä kuullut, ovat hyvinkin alkolin kyllästämiä jo useammassa sukupolvessa. Eli valmiiksi rikki. Mitä hajoittamista niissä on enää? "
Niin rikkinäisiä ihmisiä on maailma täynnä...mutta en ymmärrä ajatusta että ns. valmiiksi rikkinäiseen ihmiseen pitäisi suhtautua halveksivasti...
Mutta ymmärrän kyllä että narsisti hyvinkin valitsee heidän kaltaisiaan ihmisiä...joiden voi kuvitella olevan syystä tai toisesta itsensä alapuolella...
kuten jossain jo todettiin...ja Vakninin alkusanoissakin lukee...minä "nostin" sinut, koska sinä tarvitsit sitä...itseäni ajatellen, hän oli ensimmäinen mies jonka kanssa minulla oli suhde lähes 10 vuotta eroni jälkeen...ja tosiaan olin aluksi hänen mielestään mukamas niin iiihhana nainen...ja hän oli mukamas kovin otettu kun olin hänen kanssaan suhteessa...
Suhteen loppuvaiheessa en sitten ollutkaan ihmisenä enää mitään...ja miksi noin kävi, tiedän kyllä syynkin siihen...aloin kyseenalaistaa/kritisoida häntä ja raja sekuaalisuuteni suhteenkin tuli vastaan etten ihan kaikkeen sentäs ollut valmis suostumaan...ja äkkiäkös sieltä sitten tulikin "diagnoosi" etten ole henkisesti terve...ja ettei hänellä ole aikaa eikä kiinnostusta olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joista ei ole mitään hyötyä...
"Et ymmärrä, mitä "puhut"."
Kyllä minä ymmärrän mistä minä puhun...minä puhun itsestäni, ilmaisen omia mielipiteitäni, ajatuksiani aiheeseen liittyen...
Ihan samalla tavalla kuin oletan sinunkin ymmärtävän mitä sinä puhut...puhut itsestäsi, omista ajatuksistasi ja ilmaiset omia mielipieitäsi...
Se että mielipiteemme/ajatuksemme ovat erilaisia...minun poikkeavat sinun omistasi...niin tuon ajattelutapojen eroavaisuuden perusteella et voi väittää etten ymmärrä mistä puhun...
ja keskustelupalstalla kaikenlaiset kannanotot/mielipiteet ovat sallittuja...jos ne esittää nimenomaan joko omina ajatuksinaan tai sitten pohjautuen johonkin ns. viralliseen/julkisesti esitettyyn tietoon...
Mutta kuten itsekin jossain kohtaa olet käynyt monia hyviä keskusteluja täällä ihmisten kanssa jotka ymmärtävät ja jakavat ajatuksesi/mielipiteesi , että siltä osin voit olla tyytyväinen samaasi vertaistukeen täällä...kohtalotovereita löytyy kyllä...
Ollaan erilaisia ihmisinä ja meidän kokemuksemme narsististakin ny ovat ihan erilaiset että siltä pohjalta sitä ymmärrystä toista kohtaan on vaikea löytää...eikä se ny mielestäni edes ole mitenkään tärkeää...
Että jatka sinä omaan tyylisi ja minä jatkan tämmösenä kun olen...kummallekkin on tilaa ja kumpikin lienee yhtä oikeassa puhuessaan siitä miten itse kokee jonkun asian...
Noh, olin aamupäivällä vähän kipakalla tuulella...
Empä niitä nyt täällä enää ole nimitellyt. Miksipä ne siitä tulisivat ja paremmiksi muuttuisivat. En voi kuvitella, että olisin hyvää pataa niiden ihmisten kanssa. Ei meillä ole mitään yhteistä.
Kuten kerroitkin, ei sinulla ole vastaavia kokemuksia. Elämä on ihan erilaista täällä ruuhkaisemmalla seudulla ja kaupungissa, kuin ilmeisesti sinun alueellasi. Täällä on porukkaa niin paljon enemmän ja näillä n/p -tyyppisillä naisilla ja miehillä, jotka käyttävät vielä päihteitä ihan omat ympyrät...
En ihan ymmärrä, miksi ajattelet, että en ymmärrä, mitä heillä voi olla. Ymmärrän niitä, jotka ovat olleet suhtkoht raittiita ihmisiä hiukan paremmin. Niillä jotka käyttävät itse kovasti päihteitä tahtoo olla omakin lusikkansa pelissä aina siihen tapaan, että ovat sähläreitä myös. Vähän siitäkin kiinni. Ja ovat melkoisia "pirun pieruja" jotkut, kun kokevat, että heidät on hylätty. Kuten jo sanoin, minua on jopa uhkailtu.
Eivät tarvitse minun sääliäni... Ennemmin uhkailevat siis. Että näin täälläpäin.
En kuvittele tuosta tyypistä mitään kummoisia.
Psykologiaa: yhden teorian mukaan ihmisellä on scheemoja, eli kaikki hänen kokemansa ja näkemänsä vaikuttaa siihen, minkälaisia kuvia hänellä on mistäkin. Omaa kieltänsä puhuu se, että n/p ei meinannut millään uskoa, että minä en juo...
Missä kaikessa muussa hän kuvittelee/on kuvitellut, että olen samanlainen kuin muut? Eli minut sotketaan muihin.
"Niin rikkinäisiä ihmisiä on maailma täynnä...mutta en ymmärrä ajatusta että ns. valmiiksi rikkinäiseen ihmiseen pitäisi suhtautua halveksivasti..."
Kunhan eivät käy minun kraiveliini kiinni.
Tuollaiseen tietynlaiseen rikkinäisyyteen, varsinkin kun sitä on höystetty päihteillä, tahtoo liittyä omavaltaisuutta suhteessa ympäristöön. Tuosta omavaltaisuudesta minäkin olen osani saanut välillä. Ja tiedän, mitä he puhuvat ns. norminaisista, jotka saattavat joskus tapailla heitä toisinaan käyttäviä miehiä.
Arvostus yleisesti ottaen ei voi olla sellaista, että se kulkee vain toiseen suuntaan, eikä ainakaan ylhäältä alaspäin, kun näistä kuvioista puhutaan.
Täällä riittää tilaa. Omalla tyylilläni jatkan. Minun on huomioitava oma tilanteeni ja omat asuinympyrät. Oma n/p:ni jne. Käsittääkseni eivät ole edes ihan vaarattomia, joten kuulostelen ilmapiiriä huolellisesti. Ei ole varaa edes lähteä toisten neuvojen perässä kulkemaan. Oma näkemys ja sen mukaan toimiminen on paras henkivakuutus, jopa...
"Siksi toiseksi, minä olin aluksi hyvinkin kaikki lähteet yhteensä, koska olimme yhdessä monta kuukautta melkein vuorokaudet ympäri. Joten kuka sinun teoreettisen määritelmäsi mukaan on kokenut kovemman kohtalon kuin minä? "
Niin tuon perusteella voisin sitten kuvitella, että olette seurustelleet...ja olet ollut ns. toissijainen lähde...että tuota pohjalta ajatukseni että siltä osin tuo ajatukseni koskee myös sinua...olit rakastunut, luulit/toivoit olevasi ainoa ja tilanteen jatkuvan sellaisenaan elämänne loppuun asti...
"Niin se toissijainen lähde, jonka kanssa seurustelee kokee varmaan kovimman kohtalon kuin kuin ne ensisijaiset lähteet, jotka hyvinkin ovat korvattassa toisilla..."
ja kuten olen kertonut olin itse tuollainen ns. ensisijainen lähde/toinen nainen...ja tietyllä tavalla "kunnioitin" tuota suhdetta niin etten pyrkinyt häiritsemään sitä millään tavalla...
Vaikka tuo kunnioitus ny kuullostaakin kornilta syystä että tavallan osaltani tein itsekin väärin ollessani ns. pettämisvälineenä vaikka omaan arvomaailmaani kuului uskollisuus...että tiedostan kyllä itsekin tehneeni väärin tuota naista kohtaan jonka kanssa Ännäni seurusteli...
Mutta noh...het alkuun Ännä kertoi pettäneensä sitä naista jo vuosien ajan...että kaiketi minä sitten ajattelin, etten varsinaisesti pilaa heidän suhdettaan...ja sitten kun koko totuus paljastui, että minun lisäkseni oli muitakin naisia joiden kanssa hän petti tuota naisia...en tiennyt enää mitä ajatella, alkuun ajattelin ettei tuollaista voi oikeasti olla...luulin että hän keksi ne naiset/jutut...niin uskomattomalta kaikki tuntui...
Enkä tänä päivänäkään tiedä mikä oli/on totta...kuin omalta osaltani ja tietyllä lailla tiedän hänen silloisen seurustelukumppaninsa nimen/osoitteen kuin tämän nykyisenkin, ja molemmat naiset olen nähnyt Ännäni seurassa ,että siltä osin tiedän heidän olevan totta...
mutta minun ja noiden kahden naisen lisäksi oli ainakin yksi nainen jossain kauempana, josta kertoi enemmänkin ja jolle oli kertomansa mukaan kertonut että hänellä on vakipano tarkoittaen minua...ja kuulemma nainen ei uskonut että Ännä pelkän p*llun takia matkusti satoja kilometrejä...noh kaiketi Ännä selvitti tuonkin asian parhainpäin, koska tuokin nainen olis kuulemma jo muuttamassa Ännäni luokse...
Sitä en tiedä mitä ja ketä ovat ne naiset joita hänen piti käydä "auttamassa" minun ja kahden naisen kanssa seurustelun lisäksi ja käsittääkseni oli vielä joku naimissssa oleva nainenkin äkkinäiseen tarpeeseen...
Että joo kyllähän minua jälkeenpäin kauhistuttaa millaiseen ihmiseen minä tyhmyyksisäni sotkeudun...en ymmärtänyt että tuollaistakin voi olemassa...
Enkä ymmärtänyt omaakaan kohtaloani että miksei hän vain päättänyt suhdetta minun kanssani ...jos siltä tuntui...miksi piti ikäänkuin alentaa minut...ja tavallaan saada minut itse päättämään suhde...kun ei ollut muuta vaihtoehtoa enää jos halusin säilyttää edes jonkinlaisen itsekunniotuksen...
"Ja tiedän, mitä he puhuvat ns. norminaisista, jotka saattavat joskus tapailla heitä toisinaan käyttäviä miehiä"
Niin mihin tietosi perustuu...ilmeisesti sitten tunnetkin heitä ja olet jutellut heidän kanssaan...vai päätteletkö että he puhuvat samoin kuin sinä...vai uskotko kuulopuheisiin vaiko kumppanisi kertonut mitä ne muut naiset puhuvat sinusta...
puhut paljon totuudesta ja rehellisyydestä, mikä mahtaa olla totuus tässä asiassa, mistä sinä tiedät mitä ns. rikkinäiset puhuvat norminaisista jotka tapailevat samaa miestä kuin he...kun aiemmin kerroit ettet tunne heitä...
"Arvostus yleisesti ottaen ei voi olla sellaista, että se kulkee vain toiseen suuntaan, eikä ainakaan ylhäältä alaspäin"
Niin tiedä sitten, ainakin yritän suhtatua kaikkiin ihmisiin ihmisinä kulloisessakin tilanteessa ns. tilannekohtaisesti...ilman etukäteis tuomiota heidän taustoistaan yhteiskunnalllisesta asemastaan, varallisuudesta tai ulkonäöstä riippumatta...tässä kohtaa tulee mieleen pala Eino Leinoa...
"Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:"
Joskus ennenkin sanonut että myös likaojasta voi löytää helmiä...riippuen siitä mitä itse ihmisenä arvostaa...myös korea ulkokuori voi peittää alleen mädän omenan...
" mihin tietosi perustuu...ilmeisesti sitten tunnetkin heitä "
En ole tyhmä. Ei tarvitse kauhean hyvin tuntea, että arvaa mitä moisissa piireissä pohditaan. :):), Eivät todellakaan ajattele mitään yhtään sinnepäinkään kun minä. Millä ihmeellä sen tekisivät? Tottakai minulla on linkkejä.
"myös korea ulkokuori voi peittää alleen mädän omenan... "
Osa näistä ruodinnan alla olevista näyttäytyykin mielellään riemunkirjavissa. Todistelevat ja perustelevat itseään usein "sisäisesti kauniiksi". No, satun tietämään, että niillä tienoin oleskelee paljon väkeä, joka on rumaa sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Niin, kelleköhän Eino Leino sanansa osoitti. Eikös hänellä ollut se muusa... Eino Leinokaan ei kuitenkaan ollut pyhimys, mikäli nyt oikein muistan. Taiteilijat ovat usein lohduttautuneet laitapuolen väen seurassa ja ammentaneet luomisvoimaa milloin mistäkin. Noista värssyistä ja niiden loitsijoista voi olla kuka mitäkin mieltä haluaa. Todistusarvoa niillä ei ole.
Mätiä omenoita on nähty, kuorista riippumatta.
"Ei tarvitse kauhean hyvin tuntea, että arvaa mitä moisissa piireissä pohditaan. :):),"
Niin että tietosi noista toisista naisista ja heidän ajatuksistaan pohjautuvat pelkkään arvailuun...
jäljelle jää kuitenkin ihmetys, että jos ei tunne, ei juttele heidän kanssaan eikä ole omaa kokemusta esim alkoholinkäytöstä ...niin miten voi tietää mitä ja miten he ajattelevat mistäkin asiasta...puhumattakaan heidän sisimmästään...
On vaarallista yleistää jotain tiettyä ihmisryhmää/alkoholia käyttäviä naisiakaan tietynlaiseksi streotypiaksi...ja sen perusteella halveksia heitä ja ikäänkuin riistää heiltä heidän arvonsa inhimillisä ihmisinä..
Mihinkähän heidän tai kaikenmaailman hampuusi narsistien ja psykopaattien tiedot minusta perustuvat? Humalaiseen hulluuteen ja rankkaan itsepetokseen.
On vaarallista olla alkoholia käyttävä nainen. Se on erittäin vaarallista. Kieltämättä on erittäin vaarallista olla myös miehen kanssa, jolla on tuollaisia linkkejä.
"On vaarallista olla alkoholia käyttävä nainen. Se on erittäin vaarallista."
Niin on totta että naiset reagoivat alkoholiin herkemmin kuin miehet ja naisten rankka juominen johtaa helpommin päihdeongelmaan kuin miesten...
kenelle se sitten on vaaraksi...eniten sille juovalle naiselle itselleen ja jos ja kun hänellä on lapsia niin lapsille myös...
Sekin on totta, että alkoholisoitunutta naista paheksutaan enemmän kuin miestä...jonka vuoksi "Päihderiippuvaisen naisen kokema yhteiskunnallinen ja kulttuurinen häpeä on usein toipumisen ja hoidon este."
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin useimmiten..."Naiset hakeutuvat herkästi hoitoon, ja he toipuvat hyvin."
Mutta käsittääkseni sinä et käytä alkoholia, et tunne/ole kanssakäymisissä juovien naisten kanssa niin en ymmärrä miksi koet heidän olevan erityisen vaarallisia...
http://www.myllyhoito.fi/riippuvuudesta-toipumiseen/naisille
" en ymmärrä miksi koet heidän olevan erityisen vaarallisia..."
Pyhä yksinkertaisuus! Itselleen tietysti ovat vaaraksi. Ovat vaaraksi ympäristölleen ja tulevat kalliiksi yhteiskunnalle. On pois suoraan vanhusten huollosta heidän aiheuttamansa jättimäiset kulut. Vanhukset kärsivät.
Ovat vaarallisia myös huonon terveytensä ja seksuaalisen välinpitämättömyytensä kautta. En tietenkään ole tekemisissä heidän kanssaan, mutta ei heihin voi välttää törmäämästä, kuten myöskin toisten terveiden ystävien sisaruskunnassa heitä on.
"On pois suoraan vanhusten huollosta heidän aiheuttamansa jättimäiset kulut. Vanhukset kärsivät."
Noh jonkin verran minulla on tietoa siitä mistä sosiaali-ja terveyshuollon kustannuksen koostuvat...enkä ihan allekirjoita tuota väittämääsi että alkoholismin kustannukset ovat suoraan pois vanhuksilta...
Mutta joo...tuosta väittämästäsi sain kuitenkin hyvän aasin sillan paluuseen varsinaiseen aloittajan aiheeseen...jossa pohdittiin onko oikein/väärin katkaista suhteet kokonaan narsistiseen vanhempaan...
Tietyllä lailla siitä omastakin vanhemmasta/isästä/äidistä tulee jonain päivänä vanhus...ja valitettavasti monet vanhukset ovat lastensa hylkäämiä...vaikkei perheolosuhteissa ole mitään kamalaa ollutkaan...
että teki niin tai näin...katkaisee välit kokonaan tai pitää muodolliset välit...niin ajattelisin että tilannetta voi aina päivittää syystä että elämä soljuu aina eteenpäin...
Me kaikki vanhenemme ja meissä kaikissa on myös jotain myös omista vanhemmistamme...halusimme tai emme, he ovat vaikuttaneet niin geeniperimän kuin lapsuutemme olosuhteiden kautta niin hyvässä kun pahassakin...
On hyvä tuntea ja hyväksyä omat taustansa...sen pohjalta ymmärtää paremmin itseäänkin ja on myös hyvä muistaa että ne vanhemmatkin ovat joskus olleet jonkun lapsia...
Minun äitini on samanlainen ja isä läheisriippuva, joka on käytännössä muuttunut vihannekseksi jatkuvan väkivallan tuloksena.
Persoonallisuushäiriöiseen, narsistiseen vanhempaan ei voi pitää läheisiä välejä, ettei itse hajoa. Itse tein lopulta sen ratkaisun, että otin nollatoleranssin henkisen väkivallan suhteen. Se tarkoitti suhteen katkeamista, sillä hän ei vain pysty olemaan alistamatta ja vahingoittamatta muita.
On parempi olla kokonaan erossa kuin antaa toisen jatkaa tuhon tekemistä.
Täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa! Lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin, myöhemmin vasta puolisoni tuella onnistuin asettamaan rajoja äidin käytökselle. Yksin en ikinä olisi pystynyt! Tänään jouduin katkaisemaan kokonaan välit häneen kun voimat eivät enää riittäneet. Olen itkenyt koko päivän! Todella surullista sanoa omalle äidille hyvästit! Mutta uskon että tämä on ainut keino jatkaa omaa elämää ja päästä jatkuvasta ahdistuksesta. Tähän saakka on kuin olis hakannut päätä seinään! Nyt vaan toivon että äitini antaa mut ja perheeni olla rauhassa...
voimia!!! kaikki järjestyy ja varmasti teit oikean päätöksen .
ei todellakaan kannata olla missään tekemisissä ja ottaa sitä kamalaa haukkumista vastaan, tiedän millaista on elää narskun kanssa ja se ei tee kenellekkään hyvää,miksi siis pilaisit loppuelämäsi sellaisen ihmisen kanssa tai olisit edes tekemisissä joka ei halua kuin hyötyä sinusta ja jos ei hyödy olet täyttä paskaa ja saat kuulla kunniaasi ja parhaassa tapauksessa olet jossain vaiheessa hoidossa koska narsku on syönyt sinun itsetuntosi kokonaan ... jätä taaksesi ja vaali itsellesi terveitä ihmis suhteita. terapeuttisi ei ilmeisestikkään tiedä narskuista, ja niitä asiantuntijoita suomessa ei vallan paljoa olekkaan.
Olisi varmaankin ihannetilanne, jos voisit säilyttää edes muodolliset välit ja vielä jossain vaiheessa jopa alkaa ymmärtämään vanhempiasi. Terapeuttisi varmaan ajattelee, että tuo mahdollisuus kannattaa säilyttää. Vuosien myötä saattaisit alkaa katumaan, jos nyt laittaisit välit poikki. Tai sitten et katuisi.. Elämässä on tehtävä ratkaisuja, mutta vasta jälkeenpäin huomaa, mikä kannatti, mikä ei.
Muodollisillakin väleillä voi olla puolensa (tämän ehkä oivaltaa sitten myöhemmin, kun tietyt asiat on ensin käynyt läpi). Käytännössä kohtaaminen tapahtuu sinun ehdoillasi; niissä tilanteissa, jotka pystyt sietämään ja rajaamalla pois sellaisen käytöksen, joka tekee sinulle huonon olon.
Meidän ihmisten olisi hyväksyttävä se puoli itsestämme, ettei meidän tarvitse olla kivoja ja myötääviä kaiken aikaa. Niinsanotuksi kilteiksi opetetuille se voi olla hieman vaikeampaa, mutta harjoittelu auttaa tässäkin asiassa eteenpäin. Ei ole helppoa sanoa toiselle, etten aio suvaita tietynlaista käytöstä. Toinenhan ei välttämättä edes tiedosta vaikutustaan, koska näkee asiat minäkeskeisesti ja oikeuttaa toimintansa.
Ketjussa puhuttiin jo tunne-elämän ongelmien siirtymisistä sukupolvelta toiselle. Jokainen aikuinen on ollut joskus lapsi ja kokenut omalla tahollaan kaltoinkohtelua. Aikuisuudessa jokainen tavallaan sitten purkaa näitä kivettyneitä muistoja. Asiat nähdään omalta näkökulmasta ja pahasta olosta on helppo syyttää toista. Tämä vain ei ole mikään ratkaisu pysäyttää jatkumuo, vaan päinvastoin se siirtää sitä taas eteenpäin.
Piirtäkäämme sukupuun. Kuka pappa ja mamma istuu kenenkin oksan päällä ja millaista on ollut heidän elämänsä? Se, joka on kauempana siitä omasta oksasta, on häntä helpompi ymmärtää kuin lähempänä olevaa. Käykäämme jokainen oksa vuorollaan läpi. Jokaisella on henkilökohtainen, uniikki elämänsä, kuinka ovat sen eläneet ja mitä kokeneet. Miten jokainen on mahdollisesti vaikuttanut toiseen? Mitä kenenkin olisi pitänyt tehdä toisin, että myötävaikutuksia olisi syntynyt vähemmän?Myöhemmin voimme tutkia sitä lähellä olevaa oksaa turvallisesti, koska todellista kohtaamista tällä tarkastelulla ei ole. Lopulta tietysti päädymme omalle oksallemme. Voimme mietttiä, kuinka haluamme sen haarojen jatkuvan alapuolellemme ja ympärillämme.
Uskoisin, että aloittajan terapeutti on oikeassa. Kaikki aikanaan, askel kerrallaan.
Monesti kyllä epävakailla on mahdotonta pitää yllä "muodollisia" välejä. Joko pitää olla äärettömän läheinen tai sitten pahin vihamies. Välimuotoja ei ole. Kuuluu siihen mustavalkoiseen ajatteluun.
Hyvä huomiokohta. Vaikeuttaa siis huomattavasti tilannetta. Onko evph yleisesti ottaen kykeneväinen kunnioittamaan rajoja ja sääntöjä mahdollisiin läheisiin (tai vihamiehiin)? Ja kuinka mustavalkoinen ajattelu esiintyy esim julkisen sektorin piiriin kuuluvien kanssa asioidessa?
Ainakin epävakaa ailahtelevana luonteena on haasteellinen sosiaalisen kanssakäymisen toiselle osapuolelle.
Mistä tulikin mieleeni että jos joku on jumiutunut
mukautuvaksi antautujaksi (LR)
tai
agressiiviseksi ylikompensoivaksi (NPH)
niin
he ovat kuitenkin vielä jotenkin ennalta-arvattavia.
Asteikon keskivaiheilla ovat jämäkät ihmiset, jotka näkevät (ja ymmärtävät) molempia ääripäitä, elävät terveen narsisminsa turvin täysipainoista elämää tuntematta tarvetta itsekorostukseen tai muiden hyväksikäyttöön.
Evph.lla taas tunnemaailma seilaa kaikenaikaa ääripäistä toiseen, pysähtymättä kultaiselle keskitielle. Läheisten elämä tuntuu
vuoristorata-ajelulta.
Etuna evph.lla suhteessa lr ja nph ihmisiin näkisin sen että koko tunne-elämän asteikko on taatusti hallussa. Sen paikallaanpysyttämisessä taitaakin olla se suurin ongelma?
Säilytä välit ja yritä pitää ne siltä osin kunnossa kuin itse voit. Omalla käyttäytymiselläsi on suuri rooli tässäkin kohtaa. Se miten asiat otat ja miten itse niihin suhtaudut vaikuttaa sinun omaan jaksamiseesi. Älä anna asioiden liikaa vaikuttaa omaan mielialaasi ja elämääsi. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos moni asia, niin huomaat pärjääväsi paremmin.
Omat omaiset ovat kuitenkin meille hyvin tärkeitä, omaa lihaa ja vertamme ja meissä on aina osa heitä, joten me ymmärrämme heitä paremmin kuin kukaan muu, jos vain tahdomme.
On sydämen tahtotila olla ja nousta itse väärän ja huonon kohtelun yläpuolelle. Paljon voit siis itse vaikuttaa ajattelemalla myönteisesti ja rakastavasti silloinkin, kun koet ettei päällesi sada muuta kuin pahaa..
Ajattele niin, että "hän ei tiedä mitä hän tekee, siksi en vihaa häntä vaan rakastan"
Ap:lle... Olen itse hieman erikoisesta ja tunneilmapiiriltään repivästä perheestä. Modernin keittiöpsykologian termein isääni voisi kutsua narsistiksi ja äitiäni läheisriippuvaiseksi. Vaikkakin itse olen perheestä ainoa, jolla on psykiatrin tekemä diagnoosi (lievä masennus 10-vuotta sitten, nyt "terveenä" seitsemän vuotta).
En millään voi suositella sinua vahingoittavan ihmissuhteen ylläpitämistä, ainakaan aktiivisesti. Jos joku kohtelee sinua huonosti niin siihen ei tarvitse lähteä mukaan!
Itse en ole nähnyt isääni neljään vuoteen, koska hän ei pidä minuun yhteyttä enkä minä häneen.Tätä aiemmin näin häntä sattumalta pari kertaa vuodessa, koska asuin naapurissa. Isäni käyttää suurimman osan puheestaan muiden ihmisten haukkumiseen seläntakana tai päin naamaa, koska hän on oikeassa asiassa kuin asiassa ja sillä verukkeella hän oikeuttaa pahat puheensa (ja tekonsa).
Olen tällä hetkellä (32 v.) melko tasapainoinen ja pärjännyt elämässä ja ihmissuhteissa mukavasti vaikka olenkin joutunut tekemään ikäviä asioita kuten unohtamaan isäni ja asettamaan äidilleni selvät rajat mutta seurauksena olen saanut elämän.
itse olen ollut asiallinen koko ajan (muistanut merkkipäivät ym.), niihin ei vain vastata takaisin. Olen yrittänyt myös vetää rajoja (tätä ei ole hyväksytty, enkä tiedä tuleeko hyväksymään.) Olen vain niin väsynyt. Miten sellaisen ihmisen kanssa voi rakentaa muodollisiakaan välejä - yksin?
Tällä hetkellä tuntuu että muita vaihtoehtoja ei ole kuin täydellinen alistuminen tai välit poikki.
ap
On muitakin vaihtoehtoja kuin aina ne kaksi ääripäätä.
Erätauoillaikin on merkityksensä. Kerää ensin voimia ja irtaudu tunnetasolla näistä asioista joksikin aikaa.
Mitä ovat ne jutut, missä hän ei ole hyväksynyt asettamiasi rajoja? Vaikeaa on pitää muodollisia välejäkään yksin. Hänen tapaisensa ei yleensä muista edes kiittää kutsusta, voipa käydä niin, että on jopa vihainen kutsusta... On ehkä itseoikeutettu? Ilman vastavuoroisuutta. Voi pilata tunnelman muilta...