Näin alkuun selitän. En käy baareissa tai muissakaan rafloissa viettämässä iltaani tai juopottelemassa viikonloppuisin, vaikka kohta mittarissa 19v onkin. Alkoholia kuitenkin itse nautin joskus kotosalla, esimerkiksi ruoan yhteydessä. En siis mikään absolutisti ole.Tämä jo rajaa aika paljon tutustumismahdollisuutta miehiin näin nuorena naisena, ainakin luulen niin. Aika monet nuoret miehet varmaan viihtyvät viikonloppuisin viihteellä...
Ja sitten asiaan. Missä sitten voisin törmätä tai tutustua miehiin joita en välttämättä entuudestaan tunne?
Tuntuisi jotenkin tökeröltä mennä kaupungissa, mm. vaateliikkeessä vain tervehtimään tai edes yrittämään tutustua uuteen ihmiseen!? Suomalaisetkin ovat jotenkin niin rajoittuneita ihmisiä, että tuollaista tilannetta jäätäisiin varmaan katsomaan silmät pyörällä tai luikittaisiin pois paikalta jos en entuudestaan jotenkin ''tuttu'' ole...
Mistä siis seuraa?
Ja sitten asiaan. Missä sitten voisin törmätä tai tutustua miehiin joita en välttämättä entuudestaan tunne?
Tuntuisi jotenkin tökeröltä mennä kaupungissa, mm. vaateliikkeessä vain tervehtimään tai edes yrittämään tutustua uuteen ihmiseen!? Suomalaisetkin ovat jotenkin niin rajoittuneita ihmisiä, että tuollaista tilannetta jäätäisiin varmaan katsomaan silmät pyörällä tai luikittaisiin pois paikalta jos en entuudestaan jotenkin ''tuttu'' ole...
Mistä siis seuraa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Muuten vaikea kysymys. Itse olen 21 nyt. En itsekään käy baareissa, ainakaan semmoisissa joissa tapaa uusia ihmisiä. Oletettavasti jossain vaiheessa retkahdan johonkin koulukaveriin ja problem solved.
Kysymys on aika vaikea. Oikeastaan varmaan koskee nuorempiakin.
Kyllähän ihmiseen voi törmätä vaikka lenkkipolulla ja jos pokkaa riittää vaan mennä puhelemaan niin mikäs siinä, mutta mites me ujommat.
Uusia harrastuksia on kiva kokeilla vaikka ihan muissakin tarkoituksissa kuin pariutumisessa, niissä ainakin tutustuu ihmisiin.
Nettiin en periaatteesta mene kaveria etsimään, jotenkin noloa.
Koulussa tapaan usein mielenkiintoisia miehiä, kuten näin kesällä myös kesätöissäkin on pari mukavahkoa tapausta kävellyt vastaan.
Kannattaa sinkkuna osallistua myös kaikkien kavereiden ja jopa ihan vain puolituttujenkin illanistujaisiin yms. kun niissä on yleensä aina paikalla myös jotain uusiakin tuttavuuksia, eikä se alkoholi ainakaan omassa ystäväpiirissäni aina kaikkiin tapaamisiin kuulu.
Ja sitten meillä sinkuilla on myös tämä netti. Ei nettitreffejä kannata pelätä, kunhan vain muistaa vähän nähdä itse vaivaa asian suhteen ja käydä läpi niitä satoja viestejä mitä tämän ikäinen nainen saa osakseen, kyllä sieltä niitä asiallisiakin miehiä aina on löytynyt.
"vähän nähdä itse vaivaa asian suhteen ja käydä läpi niitä satoja viestejä mitä tämän ikäinen nainen saa osakseen"
Kylläpäs alkoi masentaa. Siis satoja viestejä... joo, ei ihme, että näin miehenä on vaikea löytää netistä ketään naista, kun vastassa on satoja kilpakosijoita. Ja kun en ole rikas enkä komeakaan, niin todennäköisyydet on aika huonot. Vaikka eihän kaikki naiset sitä ulkonäköä tai varallisuutta vaadi, mutta kuitenkaan eivät viitsi sitten tutustua, kun on houkuttelevampiakin miehiä tarjolla.
Kyllähän jotkut naiset vastaavat viesteihin ja jopa juttelevat jonkin aikaa jotain, mutta yleensä se menee siihen, että itse yrittää vain pitää keskustelua yllä kun nainen vain vastaa parilla lauseella, ja lopulta lopettaa viestittelyn kokonaan.
Tuntuu vain niin toivottomalta kerta toisensa jälkeen uhrata paljon aikaa ja vaivaa kirjoittamalla viimeiseen asti viilattuja viestejä, joissa pitäisi mm. esitellä itsensä lyhyesti ja totuudenmukaisesti, mutta niin mielenkiintoisesti, että naiselta lähtisi heti kerrasta jalat alta, jotta hän edes viitsisi vastata.
Että helppoa se on naisilla, jos ei tarvitse kuin kahlata viestit läpi ja poimia sieltä se mielenkiintoisin kumppaniehdokas.
Olen ollut Suomi24-treffien käyttäjä monta vuotta, eikä kertaakaan kukaan ole itse ottanut minuun yhteyttä (muutamaa huonolla suomella kirjoitettua spämmiviestiä lukuunottamatta).
Ja tiedän, että tällä asenteella ja tappiomielialalla on vaikea löytää naista, mutta oli nyt pakko avautua.
No mä ite oon 94 syntynyt eli 19v kundi joka ei käy baareissa örveltämässä. En juo enkä polta. Käyn tällähetkellä fyysisesti raskaassa työssä ja harrastan urheilua. Intohimoni on jääkiekko jota tykkään talvisin pelata usein.
Ongelmana on että haluaisin kovasti tyttöystävän. MUTTA MISTÄ???
En todellakaan halua sellasta tyttöö joka kiskoo viinaa joka viikonloppu ja polttaa röökii ja pistää itsestään jotai känni kuvii nettiin. Ei mua nyt ainekaan haittaa jos silloin tällöin ottaa esim. ruuan kanssa, mutta en voi sietää että joka viikko kiskotaan pää täyteen.
Ite toivon että tyttö olisi huumoritajunen,perusnätti(ei tarvii olla missi) ja tärkeintä että on siis päihteetön.
Mutta mites tässä tutustua keneenkään kun töissä on vaan miehiä,koulut on loppu,en käy viihteellä..... Kait se vaan on pakko mennä baariin istumaan ja toivoa että joku muukin olisi selvinpäin. Totuushan on että ei kukaan tuu sun ovelles kolkuttaa ja pyytää ulos. ITE ON PAKKO OLLA AKTIIVINEN, ellei nyt käy tsäkä ja unelmien kumppani muuttaa esim. naapuriin tai joku kiva tyyppi tulee puhuu vaikka kaupassa.....
Ja jos minua tulisi joku tyttö/nainen pyytää ulos vaikka kaupassa niin olisin onnesta soikeana :D En minä ainenkaan kattois pahalla jos joku yrittää tehhä tuttavuutta kahvilassa tai kaupungilla.....
Hyviä viestejä tullut! Ja kiva huomata, että en nyt aivan yksin pähkäile tämän kanssa:)
Itsellänikin koulut tällä hetkellä melkein pisteessä, sieltä nyt en pahemmin uusia tuttavuuksia tule löytämään. Harrastukseni on aika rajoitteinen. Ratsastuspiirit ovat aika pienet ja tiiviit, joten..tarviiko edes sanoa enempää. Töitä ei tällä hetkellä edes ole.
Arkisin ei edes tule mieleen missä paikassa voisi viettää aikaa ja törmätäkin uuteen ja mielenkiintoiseen ihmiseen. Kaupoissa ihmisillä on yleensä kiire vain ostaa tarpeensa ja lähteä pois. Kahvilaan ollaan yleensä menty kaverin kanssa tai vaikkapa lounas porukassa, harvemmin näkee nuoria yksin kahvilla (omaan silmääni ei ainakaan ole osunut näköjään) jolloin se tilaisuus olisi käydä tervehtimässä rauhassa...
Olisiko pitänyt jo nuorempana etsiä se elämänkumppani, jottei nyt joutuisi olla yksin... mitä vanhemmaksi tulee, tuntuu vaikeammalta löytyy suht. samanikäisiä sinkkuja
Suurin osa ihmisistä ei ole löytänyt - edes suhteellisen pysyvää - elämänkumppania 19-vuotiaana.
Moi täs mä. en harrasta mitään baareilua en tupakkia. vain juhlatilaisuuksissa tyyliin skumppalasi. Oon tosi huumorintajuinen, luova ja looginen.
Ei oikein oo mitään kaveripiirejäkään. pari hassua toveria.
Itellä kans rakkauden tuskia ollut jo tovin, mutta
aloitan syksyllä aikuisopiston. Toivottavasti sieltä hyvän miehen nappaan. jos nappaan. Sitä ihanaa rakautta jos vain sais.
Sama ongelma täällä! Itsekkin jo täysikäinen nainen. Kertaakaan en ole seurustellut, neitsyt siis vielä myös. Kuitenkin läheisyyttä ja parisuhdetta miehen kanssa kaipaisin myös!
Mistään en vain satu törmäämään tai löytämään seuraa. Baareissa en itse myöskään hypi...
Kyllä se kumppanin löytäminen vain on vaikeaa, höh. Ei kukaan vieläkään satu keksimään tai tietämään oivia paikkoja joissa saattaisi käydä flaksi?:)
18-v miehenalku pähkäilee kans. Koulut käyty, etsin töitä ja oikeastaan en tee muuta kuin kuntosali, pari kaveria ja sitten pelailen ja luen kirjoja. Uusia ihmisiä ei siis tapaa. Mitä pitää aloittaa jotta näin kävisi.
Ensimmäisenä tulee mieleen kaverit, jotka saattavat tuntea vapaita sinkkuja! Kysykää siis kavereiltanne, tätä kauttahan voi löytääkin saman tyylisen sekä huumorintajuisen ja luotettavan ihmisen:)
Netistä! Oikeesti, sieltä voi löytää saman henkistä seuraa. Esim. Treffipalvelut. Niissä voi rajata iän yms. molemmat tietää, mitä halutaan ja tietää millaista ihmistä toinen etsii. Kokeilkaa, ennekun tuomitsette.
en olisi ikinä uskonut, mutta itse löysin nykyisen seurustelukumppanini ystäväpiiristäni! olemme tunteneet toisemme siis ala-asteelta lähtien ja vasta viime vuoden puolella kaveruudesta vain syttyikin parisuhde. ja tähän astisista suhteista ehdottomasti parhain!
joten pitkä aikaisista kavereistakin (ei kaikista ja tietyt riskitkin on olemassa, jos toinen ei tunnekkaan samoin) saattaa löytää itselleen sen parhaimman kumppanin:)