Olen huomannut, että minussa on nykyisin (tai aina ollut nyt kun asiaa mietin) hieman sellaista hitaan syttyjän vikaa.
Elämääni mahtuu paljon rakkautta, rakkauksia, rakastumisia, ihastumisia jne. molempiin suuntiin ja usein molemminpuolisestikin. Yksikään tähänastisista suhteistani ei kuitenkaan ole alkanut nettitrefeiltä, kavereitten "parittamana" tai sokkotreffeinä vaan ihastus on syntynyt ajan kanssa ja sitten toinen on vähän kuin iskenyt toisen. Eikä sitä aikaakaan niin paljoa aina ole tarvittu ihastumiseen, viikko voi hyvin riittää kun jonkun vihjeen tai ajatuksen on saanut päähänsä. Viimeksi olen ollut ihastunut ehkä pari kuukautta sitten työkaveriin mutta ihan kevyesti vain ja pitkälti ulkoisten syiden vuoksi. Päätin antaa asian olla ihan vaan kaikkien elämän helpottamiseksi vaikka neiti sinkku taisi ollakin.
Huvittavinta on se, että en ole oikeastaan edes kokenut kumppaneitani erityisen kauniiksi ennen kuin olen heihin kiintynyt, ihan vaan kivan näköisiksi vaikka jälkikäteen olen tajunnut heidän olevan oikeasti kauniita ja ymmärtänyt miksi muut miehet heidän perässään ovat olleet :D
Nyt tullaan ongelmaan. En siis oikeastaan usko voivani ihastua ensitreffeillä. Paras mitä minusta irtoaa on kokemus, että toinen on fiksu, ihan nätti ja meillä oli mukavaa ja usko mahdollisuuteen että toiset tai kolmannet treffit voisi johtaa johonkin. Ei siis kipinöitä sinkoile silmistäni tai mannapuuroa ja mansikoita virtaa lattialla. Ei ole koskaan näin ollutkaan mutta pienen yrittämisen ja halun saada homma toimimaan jälkeen on ollut sitten paljon enemmän. Tai jos minut on aktiivisesti isketty ja annettu hetki aikaa lämmetä.
Kiinnostuuko nettideittaavat naiset ylipäätään miehestä joka on muuten kaikin puolin hyvä paketti mutta ei ensimmäisellä kerralla oikein kykene kokemaan syvempiä tunteita uutta ihmistä kohtaan? Saan lukea toistuvasti, että "kyllä sen ekalla kerralla (heti) huomaa onko kemiaa vai ei" ja muuta vastaavaa. Netin deittioppaissa kirjoitetaan oikeista tavoista hakea fyysistä kosketusta toiseen osapuoleen jne. Lienevät jotain cosmopolitan-kamaa kun musta tuntuisi ihan päättömältä ja jopa vastenmieliseltä lähteä lääppimään toista mitenkään ensitreffeillä.
Ja tosiaan, enhän minä voi luvata, että toiset tai viidennet treffit johtaa tunteideni syttymiseen. Melkein tuntuu, että sen voin luvata etteä ensimmäiset ei :(
Hidas syttyjä ensitreffeillä
42
3721
Vastaukset
- Elotyttö
Vaikea kommentoida puolesta tai vastaan, kun omat kokemukseni ovat pelkästään kategoriassa "jalat alta" eli rakastun ensitreffeillä tai sitten en ollenkaan. Minulle ei ole mahdollista lämmetä ajan kanssa, sillä se on vaan kaveruutta... Ehkä et sitten ole koskaan todellisuudessa rakastunut? Ehkä suhtaudut asiaan liian analyyttisesti?
- Slow Man
En usko tuosta olevan kyse, etten olisi oikeasti rakastunut sillä minulla on ollut pitkiä suhteita monta pitkää ja kyllä se tunne ihan syvääkin rakkautta on ollut. Muutamaan olen ollut itse ihastunut ja lähestynyt sitten vastakaikua löytäen ja muutama on tullut ihan puun takaa minuun ihastuneina juttelemaan. Mutta kukaan ei ensi näkemällä tai heti asiasta kuultuani minua vienyt.
On tässä kai hyvätkin puolensa, ei nimittäin ole ihan helppoa saada minua mihinkään syrjähyppyihin ;)
- 2+2
Jos ja kun sen sinusta näkee, sanattomasta viestinnästäsi, että ei herännyt ihastusta niin luultavasti naiselle tulee epämääräinen tunne, että sanaton ja sanallinen viestintä ovat ristiriidassa. Ja ihminenhän uskoo aina enemmän sanatonta viestintää, vaikkei edes tiedosta sitä.
Itse en ymmärrä miksi edes tavata uudestaan, jos ei kerran ihastu toiseen naisena/miehenä.
Millaisia treffisi yleensä sitten ovat? Kahvittelua istuen vastapäätä toisiaan kuin neuvottelutilanteessa?- Slow Man
Treffit on ihan hauskoja, puhutaan mistä sattuu. Vähän töistä, harrastuksista, matkustelusta, asioista mistä pitää, maailman menosta jne. Ihan silleen vapautuneesti, molemmat puhuu ja hymyä ja naurua irtoaa.
Toisaalta siinä kuitenkin katselen itse ja mietin, että onkohan tuo sellainen tyyppi, että voisin siitä innostua, voisinkohan haluta suudella tuota, elää hänen kanssaan jne.
Haluaisin tavata uudestaan silloin kun toisessa on ne tarvittavat asiat, jotka mahdollistaisivat että minä ihastun ja juuri se stressaa, että näkeekö nainen heti, että minä en ihastunut heti ja tekeekö se koko hommasta mahdotonta. Minä siis ihastun usein kiintymyksen ja tutustumisen kautta mutta sitä mahdollisuutta ei tule, jos toinen vaatii "jalat alta" menoa.
Sen nyt ainakin olen oppinut, että runsas ajatustenvaihto ennen treffejä, muutama lasillinen ja hyvin aikaa varattuna treffeille auttavat asiaa.
- Fast woman
Kyllä se viimeistää toisten treffien jälkeen syttyy jos on syttyäkseen.
Silloin päätän jos haluan jatkaa tai sitten ei.
Olen kyllä ollut pitkässäkin suhteessa jossa aluksi oltiin pitkään kavereita.
En suosittele tuollaista, siitä puuttui se intohimo.
Tylsäähän se loppu pelissä oli ja molemmat se sitten tiedostettiin ja tajuttiin erota.
Nyt tiedän mitä haen, en aseta mitään ns. kriteerejä vaan jos syttyy niin syttyy.
Erilaisuus tuo suhteeseen sitä kipinää.
Ja en todellakaan tarkoita, että jonkun juopon tai hulttion ottaisin.
Empä kyllä niihin mitään vetoa tunnekaan joten en voi ihastua siihen.
Ihmettelen kun jotkut laittavat tiukat kriteerit ammatille, tuloille ja muille merkityksettömille asioille. Itseäni ainakinkiinnostaa saada ihminen joka rakastaa minua eikä minun rahoja. - Slow Man
Kaikkea tässä päässä pyöritellessään tuli mieleen, että voisiko välitön ja kaverillinen suhtautuminen naisiin olla ongelma minulle? En aseta heitä mitenkään jalustalle ja olen mielestäni täysin luonteva heidän seurassaan eli treffit ei juurikaan jännitä (vaikka luultavasti edes vähän pitäisi).
Mulla on monta naispuolista ystävää, joiden kanssa voin käydä huoletta oluella huolimatta siitä että ollaan oltu tahoillamme naimisissa tai muuten varattuja (tunnemme kyllä toistemme puolisot hyvin). Toki miespuolisia on paljon enemmän eli en ole mikään "yksi tytöistä" uskoakseni.
Olen ymmärtänyt muiden jutuista, että monelle pelkkä kahdestaan naisen kanssa -tilanne on jo joku sellainen juttu, että se saa virettä ilmaan. Tai jotain. Mun on vaikea erottaa treffejä mielenkiintoisen naisen kanssa lounaasta tai lasillisesta mielenkiintoisen ystävänaisen kanssa. Miten ihmeessä sen jutun saisi vedettyä jotenkin sille tasolle että se ei olisi ok kaverin vaimon kanssa mutta silti ei menisi yli? Flirttailu ja silmäpeli mulla toki on erilaista treffeillä.- bhhkfiyf
Koskettaminen. Viimeksi kun itse tapasin miehen (en treffeillä vaan matkoilla ollessani hän tuli kysymään tiedänkö missä tietty paikka on (en tiennyt) ja kysyi saako liittyä hetkeksi seuraani) tiesin, että nyt hän haluaa muutakin kuin juttuseuraa siinä vaiheessa, kun hän halusi näyttää minulle kännykästään valokuvia ja tuli istumaan ihan viereeni. Se on se paras vaihe treffeillä tai kun kohtaa kiinnostavan ihmisen; kun alkaa olla aika varma siitä, että toinenkin on kiinnostunut mutta vielä on jännitystä ilmassa; kun yrittää keksiä tekosyitä koskettaa toista (tyyliin hipaisee olemattomia roskia pois hänen paidaltaan) :-D
Mihin tuo tapaaminen sitten johti? No sehän johti vaikka mihin mutta kun välissä on muutama tuhat kilometriä niin ei mihinkään sen enempään.
- Fast woman
Et vain ole vielä tavannut sitä oikeaa.
Itse ajattelin ihan samanlaisesti ennen.
Älkää missään nimessä aloittako mitään vakavampaa jos toisela ei ole ihan 100% tunteet.
Siinä kyllä pettää toista ja pahasti.- Slow Man
Toivotaan, että olet oikeassa ja kiitos rohkaisusta ;)
Yhdet treffit olisi sovittu ja tällä kertaa on ehditty tutustumaan aika hyvin ennakkoon. Hymyilen hänen viestejä lukiessaan ja muutenkin tuntuisi synkkaavan hyvin. Ihan eri odotuksen tunne kuin niissä kolme viestiä ja kasvotusten kahville -jutuissa.
- Slow Man
Vielä tuosta koskettamisesta, josta niminerkki "bhhkfiyf" mainitsi pari viestiä aiemmin. Ihan oikeastiko se on naisesta hyvä merkki tai miehelle suotuisaa hipoa naista? Luulin tuon olevan ihan oikeasti jotain baaripokaustekniikoita tai teinien cosmo-oppaista revittyä ;)
Miten jossain tunnin, parin kahvilatreffeillä päiväsaikaan muutenkaan laajennat tilanteen luontevaksi kosketteluksi kun tulet paikalle toisesta juuri mitään tietämättä ja ihan aluksi olisi otettava selvää, että voiko hommasta ylipäätään tulla yhtään mitään.
Lueskelin aika paljon näitä foorumeita ja muitakin ja onneksi näyttää siltä, että kaikki naisetkaan eivät usko mihinkään pakolliseen kemiaan, feromoneihin tai muihin vähän epätieteellisempiin juttuihin ja osa haluaa tutustua huolellisemmin. Tuntuu jotenkin siltä, että nettideittailu on vienyt parisuhteista kokonaan sen lämpeämisvaiheen jossa toiseen tutustutaan ja tunteet herää. Sukkien pitäisi pyöriä heti jalassa mutta kun toisaalta on niitä ihmisiä jotka ei reagoi niin kiivaasti. - nainneennn
Omalla kohdallani ekat treffit meni vähän "pieleen" ...vaikka oltiin pitkää juteltu sähköpostitse niin livenä kumpikin jännitti ihan hirveästi.
Käytiin kävelemässä ja kahvilla...ja pohdittiin asiaa sitten jälkikäteen taas sähköpostitse... oltiin molemmat sitä mieltä että olis kiva tavata toistekin...
ja mies jopa kysyi etukäteen saako halata :-)
Eli aika hitaasti lämpiävää täälläkin suunnalla...
Nyt on tunnettu vajaan vuoden ja itse ainakin olen "korviani myöten rakastunut"... - llm,,
Kerro sitten miten kävi :)
Itse tiedän ainakin ekoilla treffeillä onko mies sellainen että ikinä haluaisin hänen koskevan minuun. Minusta tämä treffailu on vaikeaa, sillä olin pitkässä suhteessa ja eronnut joku vuosi sitten. Ei ole tapailusta tai ihastumisista hirveästi kokemusta.
Nyt olen tavannut ihanalta vaikuttavan tyypin facebookissa. Tapaaminen olisi tiedossa. Juttu on vaan niin että mies on ulkomailta(ei mistään kehitysmaasta ei ole hakeutumassa suomeen sellaisista syistä). Mies natsaa henkisesti ja kuvissa näyttää ok:lta, Mutta mietin mistä sitten treffeillä tietää onko mies se oikea, voiko sitä tuntea. Minulla ei hirveästi ole kokemusta ihastumisesta/rakastumisesta tai edes hyvästä parisuhteesta. Haluan ehdottomasti että suhteessa on sitä kemiaa eli intohimoa, sitä en ole ikinä kokenut ja mielestäni suhde ilman sitä on pelkkä kaverisuhde.
Oikeastaan jos mies tuntuu mukavalle ja ei vastenmieliselle silloin, voisin kokeilla ihan kevyttä läheisyyttä, vaikka halaus tai vierekkäin oleminen, silloinhan sitä tietää että voiko antaa toisen koskettaa itseään.
Vaikeaa... - Slow Man
"Itse tiedän ainakin ekoilla treffeillä onko mies sellainen että ikinä haluaisin hänen koskevan minuun."
Tämä on minullekin ihan ymmärrettävä juttu mutta itse muodostan tuon vaikutelman puhtaasti ulkoisten tekijöiden perusteella. Se ei myöskään kerro, että voisiko meillä olla joku vakavampi suhde. Fyysinen suhde ilman sen syvempää ei ole itselleni sinänsä mikään ongelma vaikken sellaista varsinaisesti haekaan.
Haluaako nainen, että komea mies koskettaa häntä? Edesauttaako se tätä kipinää syttymään? Vai pitääkö se kipinä olla ennen halua että kosketetaan?
Oikeastaan minulla koko treffijuttu menee näin:
1. Katsotaan, onko nainen ulkoisesti sellainen, että voisin kiinnostua
2. Jutellaan ja samalla selvitetään, onko potentiaalia muuhunkin kuin fyysiseen suhteeseen
3. Jos 1. ja 2. kohta meni hyvin, tutustutaan lähemmin ja todennäköisesti ihastun
Oikeastaan olisi ahdistavaa varmaan olla sellainen luonne, että jalat menisi kontrolloimattomasti alta tietynlaisen kontaktin syntyessä vaikka toinen olisi jotain ihan muuta kuin mitä itse haluaa ja kokemuksesta osaisi jo sanoa, että tästä tulee ongelmia vielä. Liekö tuossa syy siihen, miksi jotkut aina ajautuvat esim. väkivaltaisiin tai alkoholistien kanssa suhteisiin?- 20+14
Miten prosessi etenee, jos heti kohdassa 1 toteat, että ei ole sellainen josta voisit kiinnostua? Mitä sanot, teet, miten toimit?
- Slow Man
"Miten prosessi etenee, jos heti kohdassa 1 toteat, että ei ole sellainen josta voisit kiinnostua? Mitä sanot, teet, miten toimit?"
En ainakaan häivy paikalta tai tee muuta munatonta. Juttelen niitä näitä ja hoidan treffit asiallisesti ja poistuessani esitän jonkun niistä korrekteista ilmauksista sille, että kiitos tästä mutta enempi ei kiinnosta.
Hitaana lämpijänä tosin saatan lämmitä myös ulkonäölle jos treffikaveri vaikuttaakin ihan loistotyypiltä muuten. Olen paljon armottomampi oman ulkoisen olemukseni suhteen kuin mitä vaadin muilta.- bhhkfiyf
Eli treffien loppuun saakka, siis siihen asti että erotessanne ilmaiset, ettei juttu toimi, kaikki menee kuten ykköstapauksessakin. Ja nainen voi kuvitella, että tässä on nyt jotain mutta olet vain "hidas ihastuja", kun ei sinusta näe että olet kiinnostunut?
Muistan taas miksi inhoan sokkotreffejä: juuri tuo, että itse kiinnostut toisesta ja kun se vaikuttaa viihtyvän seurassa eikä pidä kiirettä pois niin oletat, että kiinnostus on molemminpuolinen. Ja sitten tuleekin viesti (useimmilta se tuli vasta jälkeen päin tekstarilla) että kiitos, mutta ei kiitos.
En enää edes pidä profiilia netissä, ainoat sokkotreffit joilla viime aikoina olen käynyt olivat ystävän järkkäämät, mutta jos vielä sokkotreffeille menen niin juuri tuon takia asennoidun niin, että jos itse olen kiinnostunut niin en odota mitään ellei toiselta osapuolelta tule jotain selkeää osoitusta; käytännössä kosketusta tai ihan suoraa sanallista ilmaisua että hänkin on ihan "wau". Jos treffit ovat vain asiallista turpattelua kahvikupillisen verran niin se on sen jälkeen moro. - bhhkfiyf
bhhkfiyf kirjoitti:
Eli treffien loppuun saakka, siis siihen asti että erotessanne ilmaiset, ettei juttu toimi, kaikki menee kuten ykköstapauksessakin. Ja nainen voi kuvitella, että tässä on nyt jotain mutta olet vain "hidas ihastuja", kun ei sinusta näe että olet kiinnostunut?
Muistan taas miksi inhoan sokkotreffejä: juuri tuo, että itse kiinnostut toisesta ja kun se vaikuttaa viihtyvän seurassa eikä pidä kiirettä pois niin oletat, että kiinnostus on molemminpuolinen. Ja sitten tuleekin viesti (useimmilta se tuli vasta jälkeen päin tekstarilla) että kiitos, mutta ei kiitos.
En enää edes pidä profiilia netissä, ainoat sokkotreffit joilla viime aikoina olen käynyt olivat ystävän järkkäämät, mutta jos vielä sokkotreffeille menen niin juuri tuon takia asennoidun niin, että jos itse olen kiinnostunut niin en odota mitään ellei toiselta osapuolelta tule jotain selkeää osoitusta; käytännössä kosketusta tai ihan suoraa sanallista ilmaisua että hänkin on ihan "wau". Jos treffit ovat vain asiallista turpattelua kahvikupillisen verran niin se on sen jälkeen moro.Tuli niin sekavaa tekstiä että kirjoitan uusiksi :-DDD
Eli treffien loppuun saakka kaikki menee kuten ykköstapauksessakin. Ja nainen voi kuvitella, että tässä on nyt jotain mutta olet vain "hidas ihastuja", kun ei sinusta näe että olet kiinnostunut?
Muistan taas miksi inhoan sokkotreffejä: juuri tuo, että itse kiinnostuN toisesta ja kun hän vaikuttaa viihtyvän seurassani eikä pidä kiirettä pois niin oletan, että kiinnostus on molemminpuolinen. Ja sitten tuleekin viesti (useimmilta se tuli vasta jälkeen päin tekstarilla) että kiitos, mutta ei kiitos. (Tai ei tullut edes tekstarilla vaan he hävisivät eivätkä enää vastanneet edes omaan tekstariini. Mutta se ei sinänsä kuulu tähän asiaan.)
En enää edes pidä profiilia netissä, ainoat sokkotreffit joilla viime aikoina olen käynyt olivat ystävän järkkäämät, mutta jos vielä sokkotreffeille menen niin juuri tuon takia asennoidun niin, että jos itse olen kiinnostunut niin en odota mitään ellei toiselta osapuolelta tule jotain selkeää osoitusta; käytännössä kosketusta tai ihan suoraa sanallista ilmaisua että hänkin on ihan "wau". Jos treffit ovat vain asiallista turpattelua kahvikupillisen verran niin se on VIIMEISTÄÄN sen jälkeen moro. (Tosin en enää myöskään lähde kahvitreffeille, koska mikään ei siis ole jäykempää kuin se vastapäätä toisiaan istuminen ja haastatteleminen.) - Slow Man
bhhkfiyf kirjoitti:
Tuli niin sekavaa tekstiä että kirjoitan uusiksi :-DDD
Eli treffien loppuun saakka kaikki menee kuten ykköstapauksessakin. Ja nainen voi kuvitella, että tässä on nyt jotain mutta olet vain "hidas ihastuja", kun ei sinusta näe että olet kiinnostunut?
Muistan taas miksi inhoan sokkotreffejä: juuri tuo, että itse kiinnostuN toisesta ja kun hän vaikuttaa viihtyvän seurassani eikä pidä kiirettä pois niin oletan, että kiinnostus on molemminpuolinen. Ja sitten tuleekin viesti (useimmilta se tuli vasta jälkeen päin tekstarilla) että kiitos, mutta ei kiitos. (Tai ei tullut edes tekstarilla vaan he hävisivät eivätkä enää vastanneet edes omaan tekstariini. Mutta se ei sinänsä kuulu tähän asiaan.)
En enää edes pidä profiilia netissä, ainoat sokkotreffit joilla viime aikoina olen käynyt olivat ystävän järkkäämät, mutta jos vielä sokkotreffeille menen niin juuri tuon takia asennoidun niin, että jos itse olen kiinnostunut niin en odota mitään ellei toiselta osapuolelta tule jotain selkeää osoitusta; käytännössä kosketusta tai ihan suoraa sanallista ilmaisua että hänkin on ihan "wau". Jos treffit ovat vain asiallista turpattelua kahvikupillisen verran niin se on VIIMEISTÄÄN sen jälkeen moro. (Tosin en enää myöskään lähde kahvitreffeille, koska mikään ei siis ole jäykempää kuin se vastapäätä toisiaan istuminen ja haastatteleminen.)Ehotas jotain muita treffejä, missä homma luontevammin etenee toivomaasi suuntaan?
Itsekään en noista pikakahvitteluista pidä koska aikaa on vähän ja tiedän ettei se riitä minulle. Toiselle taas se vähän aikaa on valittu siksi, että hän haluaa nähdä "heti" että kannattaako mitään yrittää.
Mulla on oikeastaan miniminä että ajankohta on ilta ilman välitöntä kiirettä ja jotain pientä pitää myös juoda että tilanne ei tunnu louaalta.
Mutta noin muuten tuohon kirjoittamaasi, että noinhan se mulla menee. Treffien alussa en oikeastaan tiedä toisesta että olenko edes kiinnostunut tutustumaan paremmin mutta se selviää vain treffaamalla. Treffien lopussa (siis lyhyiden sellaisten) tiedän yleensä vain, että voisinko ihastua toiseen ts. kannattaako uudestaan tavata. Tilanne on vaikea jos toinen haluaisi jo treffien alussa nähdä, onko välillä jotain suurta ja intohimoista. - bhhkfiyf
Slow Man kirjoitti:
Ehotas jotain muita treffejä, missä homma luontevammin etenee toivomaasi suuntaan?
Itsekään en noista pikakahvitteluista pidä koska aikaa on vähän ja tiedän ettei se riitä minulle. Toiselle taas se vähän aikaa on valittu siksi, että hän haluaa nähdä "heti" että kannattaako mitään yrittää.
Mulla on oikeastaan miniminä että ajankohta on ilta ilman välitöntä kiirettä ja jotain pientä pitää myös juoda että tilanne ei tunnu louaalta.
Mutta noin muuten tuohon kirjoittamaasi, että noinhan se mulla menee. Treffien alussa en oikeastaan tiedä toisesta että olenko edes kiinnostunut tutustumaan paremmin mutta se selviää vain treffaamalla. Treffien lopussa (siis lyhyiden sellaisten) tiedän yleensä vain, että voisinko ihastua toiseen ts. kannattaako uudestaan tavata. Tilanne on vaikea jos toinen haluaisi jo treffien alussa nähdä, onko välillä jotain suurta ja intohimoista.Näin kesällä esimerkiksi jo kävelylenkki jossain tarjoaa paljon luontevamman tilaisuuden keskustelulle JA koskettamiselle (tyyliin: "hei varo tuota pyöräilijää" ja kosketus käsivarteen tai siirtyminen ihan kylkeen kiinni seisomaan kun katsellaan jotain; ei mitään lääppimiskoskettamista ellei sitten tilanne luontevasti ajaudu sille asteelle). Kävellessä ei tarvitse myöskään miettiä puheenaiheita, koska niitä tulee itsestään. Ja Helsingissä esimerkiksi Espalla voi istahtaa hetkeksi penkille ja parhaassa tapauksessa lavalla esiintyy joku bändikin. Puhumattakaan siitä, että voi ehdottaa huurteisia, mikä on jo signaali toiselle, että "tämä ihminen viihtyy kanssani" ja toisaalta siinä voi myös osoittaa kieltäytymällä ehdotuksesta, että "eiköhän tämä ollut tässä". Tai jos ei halua ravintolaan niin voi ehdottaa jätskiä tai sitä kahvia kävelyn päätteeksi.
Minulle ensimmäinen ratkaiseva asia tapaamisessa on tervehtiminen. Jos minulle ojennetaan kättä niin se on aika totaalinen turn-off, kysehän on TREFFEISTÄ. Oletan itse, että kun treffeille mennään niin silloin tervehditään halaamalla, ellei toinen ole vastenmielinen (siis suorastaan likainen ja haiseva, jolloin ei ole syytä edes jatkaa tutustumista). Jos halaaminen ei jostain syystä sovi tilanteeseen niin sitten jokin muu kuin kättely, esimerkiksi jos treffit olisi jostain syystä sovittu ravintolaan (mitä en harrasta) niin odotan, että mies nousee vähintään seisomaan mikäli hän on pöydässä jo ennen minua.
Ensivaikutelma on muutenkin ratkaiseva. Tiedän miehen nähdessäni haluaisinko seksiä hänen kanssaan ja jos tiedän heti, että never, niin aika ihmemies hänen täytyy olla mikäli hän jutuillaan mielipiteeni saa muuttumaan. Ja tämä ei tarkoita komeutta sinänsä. Minun miesmakuni on hyvin erilainen kuin esimerkiksi ystävieni. Jos mies läpäisee "3 sekunnin testin" eli on sellainen jonka kanssa voisin harrastaa seksiä niin sen jälkeen mielipide voi joko vahvistua tai vaihtua tutustumisen myötä. Ja jos se vahvistuu niin pyrin omalta osaltani lähettämään signaaleja, jotka kertovat siitä. Jos ne kuitenkin törmäävät muuriin niin luovutan, koska eiköhän maailmassa vielä ole sellaisiakin miehiä, jotka ovat kiinnostuneita minusta _naisena_ eikä vain keskustelukumppanina.
Treffailua ei pidä ottaa liian vakavasti, pilke pitää olla silmäkulmassa, mutta toisaalta olen kyllästynyt tuhlaamaan aikaani jörötystreffeihin missä istutaan ja arvaillaan, että haluaakohan tuo toinen tavata minua uudestaan. Jos itse tiedän etten halua niin lopetan homman lyhyeen ja kerron sen heti, loukkaamatta mutta tuhlaamatta myöskään toisen aikaa.
Yhdet tosi hauskat treffit kehittyi aikanaan siten, että kerroimme miehen kanssa molemmat jo etukäteen toisillemme olevamme niiiin kyllästyneitä juuri tuollaiseen tönkkötreffailuun ja päätimme, että menemme treffeille vain kavereina. Eli että oikeastaan emme edes mene treffeille vaan menemme oluelle kavereina. Ne oluet kestivät koko viikonlopun :-) Oli ihan selvää, että parisuhdetta meille ei synny, mutta "kemiat" natsasivat vähän toisessa mielessä.
Niitä kertoja, kun heti ensimmäisillä treffeillä on päädytty samaan sänkyyn, ei kuitenkaan ole paljon eli en tarkoita että vaikka sitä seksiä haluaisi toisen kanssa niin sitä tarvitsee toteuttaa saman tien. - Menmoon
bhhkfiyf kirjoitti:
Näin kesällä esimerkiksi jo kävelylenkki jossain tarjoaa paljon luontevamman tilaisuuden keskustelulle JA koskettamiselle (tyyliin: "hei varo tuota pyöräilijää" ja kosketus käsivarteen tai siirtyminen ihan kylkeen kiinni seisomaan kun katsellaan jotain; ei mitään lääppimiskoskettamista ellei sitten tilanne luontevasti ajaudu sille asteelle). Kävellessä ei tarvitse myöskään miettiä puheenaiheita, koska niitä tulee itsestään. Ja Helsingissä esimerkiksi Espalla voi istahtaa hetkeksi penkille ja parhaassa tapauksessa lavalla esiintyy joku bändikin. Puhumattakaan siitä, että voi ehdottaa huurteisia, mikä on jo signaali toiselle, että "tämä ihminen viihtyy kanssani" ja toisaalta siinä voi myös osoittaa kieltäytymällä ehdotuksesta, että "eiköhän tämä ollut tässä". Tai jos ei halua ravintolaan niin voi ehdottaa jätskiä tai sitä kahvia kävelyn päätteeksi.
Minulle ensimmäinen ratkaiseva asia tapaamisessa on tervehtiminen. Jos minulle ojennetaan kättä niin se on aika totaalinen turn-off, kysehän on TREFFEISTÄ. Oletan itse, että kun treffeille mennään niin silloin tervehditään halaamalla, ellei toinen ole vastenmielinen (siis suorastaan likainen ja haiseva, jolloin ei ole syytä edes jatkaa tutustumista). Jos halaaminen ei jostain syystä sovi tilanteeseen niin sitten jokin muu kuin kättely, esimerkiksi jos treffit olisi jostain syystä sovittu ravintolaan (mitä en harrasta) niin odotan, että mies nousee vähintään seisomaan mikäli hän on pöydässä jo ennen minua.
Ensivaikutelma on muutenkin ratkaiseva. Tiedän miehen nähdessäni haluaisinko seksiä hänen kanssaan ja jos tiedän heti, että never, niin aika ihmemies hänen täytyy olla mikäli hän jutuillaan mielipiteeni saa muuttumaan. Ja tämä ei tarkoita komeutta sinänsä. Minun miesmakuni on hyvin erilainen kuin esimerkiksi ystävieni. Jos mies läpäisee "3 sekunnin testin" eli on sellainen jonka kanssa voisin harrastaa seksiä niin sen jälkeen mielipide voi joko vahvistua tai vaihtua tutustumisen myötä. Ja jos se vahvistuu niin pyrin omalta osaltani lähettämään signaaleja, jotka kertovat siitä. Jos ne kuitenkin törmäävät muuriin niin luovutan, koska eiköhän maailmassa vielä ole sellaisiakin miehiä, jotka ovat kiinnostuneita minusta _naisena_ eikä vain keskustelukumppanina.
Treffailua ei pidä ottaa liian vakavasti, pilke pitää olla silmäkulmassa, mutta toisaalta olen kyllästynyt tuhlaamaan aikaani jörötystreffeihin missä istutaan ja arvaillaan, että haluaakohan tuo toinen tavata minua uudestaan. Jos itse tiedän etten halua niin lopetan homman lyhyeen ja kerron sen heti, loukkaamatta mutta tuhlaamatta myöskään toisen aikaa.
Yhdet tosi hauskat treffit kehittyi aikanaan siten, että kerroimme miehen kanssa molemmat jo etukäteen toisillemme olevamme niiiin kyllästyneitä juuri tuollaiseen tönkkötreffailuun ja päätimme, että menemme treffeille vain kavereina. Eli että oikeastaan emme edes mene treffeille vaan menemme oluelle kavereina. Ne oluet kestivät koko viikonlopun :-) Oli ihan selvää, että parisuhdetta meille ei synny, mutta "kemiat" natsasivat vähän toisessa mielessä.
Niitä kertoja, kun heti ensimmäisillä treffeillä on päädytty samaan sänkyyn, ei kuitenkaan ole paljon eli en tarkoita että vaikka sitä seksiä haluaisi toisen kanssa niin sitä tarvitsee toteuttaa saman tien.En minä kyllä alkaisi halailemaan ensikertaa tavatessa, päätteeksi voi halata jos tuntuu synkkaavan.
Kukin tyylillään - Slow Man
Menmoon kirjoitti:
En minä kyllä alkaisi halailemaan ensikertaa tavatessa, päätteeksi voi halata jos tuntuu synkkaavan.
Kukin tyylilläänNiinpä, mitä kukakin haluaa ja miten sen arvaat kolme sekuntia ensinäkemisestä ;)
Voin halata aluksi jos ollaan tsättäilty pitkään ja tunnetta ja odotusta on päässyt heräämään. Halaan varmasti lopuksi ja annan suudelman mahdollisesti jos kaikki vaikutti mukavalta ja jatkosta sovittiin. Mutta "satunnaiset pikkuhipaisut" silloin tällöin on mulle se vaikea kohta koska se pitäisi olla luontevaa ja se ei minulta luontevasti irtoa koska olen hyvin korrekti. Ajattelen itseni samaan tilanteeseen enkä oikeastaan haluaisi, että ihminen jota en toiste välitä tavata koskettelisi minua joten en viitsi kosketella ennenkuin tiedän että pääsin läpi ensimmäisestä (tai oikeastaan toisesta) vaiheesta :)
- hurpiughs
Mulla on sellainen tunne, että ota hieman enemmän selvää siitä työkaveri-naisesta.
- yksi neitonen
Onpas jännää, ja mielenkiintoista luettavaa. Minä myös olen hidas syttyjä. En ole koskaan rakastunut tai ihastunut päätä pahkaa. Kuitenkin olen ollut parissa pitkässä suhteessa, rakastunut ja rakastanut. Minulla se vain tapahtuu tutustumisen kautta, tunne kasvaa ja paranee ajan kanssa. Ja oikeastaan en odota mieheltäkään sitä pikaista ihastumista/rakastumista. Minulle on ennemminkin se turn off, jos mies on liian innokas ja odottaa nopeaa etenemistä. Silloin kun olen netti deittejä harrastanut, olen jo alussa kertonut että en ole helposti ihastuvaa sorttia ja toivon että rauhassa tutustellaan. Kuitenkin olen kiinnostunut ja utelias tutustumaan uusiin ihmisiin. Mikäli viestittely on sujunut ja kiinnostus molemminpuolin herännyt niin sitten tavataan. Ja mikäli eka treffit ovat sujuneet kivasti niin jatketaan tutustumista. Tässä vaiheessa ei minulla välttämättä mitään kipinöitä lennä, mutta jos juttu on luistanut ja molemmat ovat viihtyneet ja kiinnostus ei ole vähentynyt niin sitten on mahdollisuus että jutusta vois tullakin jotain. Siitä on vaan sitten otettava selvää. Minulle tutustuminen ja ensimmäiset tapaamiset, kun on oppinut jo vähän toista tuntemaan, nostattaa sen kutkuttavan odotuksen tunteen. En usko että ikinä tulen rakastumaan ensi silmäyksellä. Vaikka olisihan se ihana jos mies vaan tulisi ja veisi jalat alta. Mutta kun ei ole luonne sellainen niin en usko että tulee tapahtumaan. Eikä siinä mitään, me ollaan kaikki erilaisia.
Niistä eka treffeistä vielä. Minä toimin just päin vastoin kuin joku aiempi kirjoittaja. Minä kyllä kättelen ja esittelen itseni ensimmäiseksi, enkä harrasta mitään pika eka treffejä. Olen yleensä varannut reilusti aikaa ja olen onnekseni tavannut niin mukavia miehiä ettei ole ollut heti kiirettä kotiin. Ja lopuksi aina halaan ja kiitän treffeistä. Ei siinä minusta tarvita heti mitään muita kosketteluja vaikka olisikin tosi kiinnostunut. Riittää kun kertoo, että on viihtynyt ja toivoo että tavataan uudestaan.- Slow Man
Kiitos rohkaisusta! Olin varma, että kaltaisiani ihmisiä on paljonkin.
Mitä persoonallisuuteen tulee niin olen aika vahvasti sellainen havainnoiva ajattelijatyyppi kun tuntuu välillä siltä, että täällä on paljon näitä enemmän intuitiivisia tunneihmisiä. En yksinkertaisesti ole tunteideni vietävissä vaikka voinkin niille antautua ihan tietoisena valintana. Silloin ne kyllä ovat ihan yhtä aitoja kuin niillä, joilta jalat lakaistaan alta. Toisaalta voin järkeilyllä myös sulkea tunteita eli esimerkiksi tuon työkaverin tapauksessa ihastuksen jonka koin lähinnä kiusalliseksi ja mahdollisesti ongelmiin johtavaksi. Ei sekään käy sormia napsauttamalla mutta sanotaan nyt että viikossa.
Veikkaan, että tuo viimeinen kuulostaa monesta kauhean kylmältä mutta en koe sitä itse niin. Eikö se ole aika vapauttavaa että voi oikeastan itse säädellä tunteitaan järjellä? Ei ole riskiä, että palavasti rakastuisi vaikka narkkariin, alkkariin tai väkivaltaiseen ja riutuisi sitten tuskissaan tai lähtisi vasten parempaa tietoaan tuhoon tuomittuun suhteeseen.
- 34e5rtyui
"Koin lähinnä kiusalliseksi ja mahdollisesti ongelmiin johtavaksi"... Tarkoittaako tämä sitä, että tunsit olosi vaivautuneeksi ihastuksen kohteesi seurassa? Ja ihastuksen kohde samoin sinun seurassasi? Eikä asia etene? Näin minulle käy kun kunnolla ihastun. Himottaa niin että hävettää.
- Slow Man
Ei mitään tuohon suuntaan. Totesinpahan vaan, että kiinnostus on syntynyt puhtaasti ulkoisten ominaisuuksien pohjalta ja että sellaista selkeästi ei-toivottavaakin ko. naisessa on. En halunnut mitään työpaikkasäätöä kun olo ei ole muuten mitenkään epätoivoinen.
Tunne ei ollut vielä erityisen voimakas, voin helposti tuossa välissä valita että antaudunko sen vietäväksi vai lopetanko. - yksi neitonen
Minä taas olen luonteeltani rauhallinen jalat maassa-tyyppi, jonka on vaan harkittava kaikkea pitkään ja hartaasti. Joskus se on tuskastuttavaa muille ja joskus jopa minullekin. :) Mutta jos yritän olla impulsiivinen ja tehdä nopeita ratkaisuja niin yleensä jokin menee pieleen tai huomaan tekeväni sellaista mitä en oikeasti haluakaan. Ihmissuhteissa minä haluan varmistua, että toinen on tosissaan ja luottamuksen arvoinen. Koska ystävyys on minulle ikuista ja parisuhteeseen heittäydyn sitten täysillä. Eikä minun ole helppoa luopua ihmisistä joista oikeasti välitän. Toisekseen olen varmaan välillä liian kiltti, hyväntahtoinen ja sinisilmäinen, joten on vaan järkevää olla varovainen ja antaa aikaa tutustumiselle.
Pystytkö sinä oikeasti säätelemään tunteitasi järjellä? Ehkä se työkaveriin ihastuminen oli kuitenkin kevyempi juttu, jos niin voi sanoa, ja siksi pystyit tekemään sen päätöksen, että siihen ei kannata panostaa. Mutta jos olisit oikeasti rakastunut ja vasta myöhemmin naisesta paljastuisikin jotain yllättävää niin pystyisitkö sinä vaan päättämään että nyt en enää rakastakaan? Minulle nimittäin kävi ensimmäisen poikakaverin kanssa sillä tavalla, että aluksi tunsin että jokin on muuttunut tai ei ole ihan kunnossa en vaan tajunnu mikä. Sitten lopulta selvis että hän oli pettänyt jo jonkin aikaa eikä halunnut enää jatkaa suhdetta. Ja vaikka olinkin aina ollut sitä mieltä, että pettäminen olis selvä piste suhteelle enkä siitä pystyis enää jatkamaan niin silti siitä oli vaikea luopua. Yhtä aikaa oli toiselle vihainen ja edelleen rakasti ja kesti hirmu pitkään päästä irti niistä tunteista. Järkeilyllä en niitä tunteita saanu loppumaan vaan enemmän ehkä aika teki tehtävänsä. Noh, ehkä tää loppu ei niin suoranaisesti liittynyt aiheeseen. Mutta tuskin kukaan tieten tahtoen valitsee itselleen tuhoon tuomitun suhteen, siihen vaan voi valitettavasti päätyä olitpa sitten tunne tai järki ihminen. Ja sitten vielä lopuksi haluan sanoa sen, että vaikka takana onkin huonoja kokemuksia ja luonne on varovainen ja hitaasti syttyvä niin silti en halua luopua uteliaisuudesta ja uskosta uusiin mahdollisuuksiin.- Slow Man
No tiettyyn rajaan asti. En minäkään sitten kun olen heittäytynyt ja antautunut pysty enää lopettamaan.
Varmaan joku sellainenkin ihminen on mutta hän on jo varmasti 100% järki ja 0% tunteet eli täysin "kylmä" jos niin voi sanoa.
- yksi neitonen
Niin kuin jo sanoin, kaikki me ollaan erilaisia. Mutta on myös kiva tietää, että löytyy samankaltaisiakin tai samoin ajattelevia/tuntevia/kokevia. Oli kiva jutustella sinun kanssa Slow Man! Ja hyvät jatkot. :)
- Tiiihna
Miten päästä eroon siitä, että kun tällainen nais-hidas syttyjä syttyy kolmansilla treffeillä niin, että huomaan koko olemukseni muuttuvan ihan hirveäksi jännittäjäksi? En olekaan enää se luontevasti läppää heittävä rento tyyppi, vaan jäykkä sönköttäjä, joka hekottaa hermostuneesti ja huomaa möläyttelevänsä kaikkea outoa.
Miten voisin normalisoitua?
Mies (treffikumppani) on todella ujo ja varmaan omituinen käytökseni saa hänet entistäkin ujommaksi. Miten saisin hänet lähelleni? - Slow Man
Mun ongelma taisi ratketa ;)
- Hämmentynyt neiti
Hei Slow Man,
Olen itse yhdistelmä sekä nopeaa, jalat alta-tyyppiä sekä harkitsevaa ja analyyttistä treffikumppania. Yleensä treffikumppanin kanssa homma alkaa niin, että ensimmäisenä tiedän vain toisen ulkonäöstä, riittääkö se kiinnostukseen vai ei.
Toisena pohdin mm. koulutuksen tasoa, olemmeko samalla aaltopituudella esim. huumorintajujemme kanssa ja sitä asutaanko samalla paikkakunnalla vai ei, tai muita vaikeuttavia tekijöitä.
Jos em. kohdat kunnossa, tahdon treffeille ja annan itseni pikkuhiljaa ihastua, ja mikäli näen treffikumppanissa tarpeeksi potentiaalia, saatan ihastua kovastikin jo naurettavan aikaisin, tuntematta toista läpikotaisin. Joskus käy jopa niin että ihastun niin kovasti että alan stressaamaan tilannetta enkä enää osaa olla oma itseni vaan keskityn täysin siihen mitäköhän toinen minusta nyt ajattelee ja onnistunkohan nyt tekemään häneen samalla lailla vaikutuksen kuin hän on tehnyt minuun. Annatko itsellesi jossain kohtaa ns. luvan ihastua ja asettaa itsesi "haavoittuvaksi" silläkin riskillä että homma ei onnistukaan ja saatat satuttaa tunteitasi?
Ennen kaikkea minua kiinnostaisi tietää miten ongelmasi lopulta ratkesi? - Slow Man
Kyllä, se on tuo heittäytyminen, johon viittasin. Antaa mennä eikä huolehdi huomisesta tai muuta, ihastuminen herää jos on herätäkseen.
Ja ongelman ratkeamisella tavallaan viittasin juuri tuohon, että tuli testattua, että se heittäytyminen kyllä toimii tilanteen sattuessa eikä edelleenkään ole mitään tieteelle vierasta "kemiaa", jota vaan on tai ei ole ja jota ei voi millään korvata. Altistaahan tuossa aina jonkun tunteet haavoittuviksi mutta niinhän ihmissuhteissa aina on.
Oikeastaan vähän pelottaa kun miettisi, minkälainen manipulaattori ja playeri mahdollisesti pystyisin olemaan jos en olisi niin ihmisrakas luonne muuten. Komea naama, hitaat tunteet ja kyky käyttäytyä hurmaavasti ovat väärissä käsissä vaarallinen ase ;) - Hämmentynyt neiti
Tuohan kuulostaa hyvältä, että uskalsit heittäytyä.
Millaisiin lopputuloksiin pääsit? Ihastuitko ja onko teille seuraavia treffejä tiedossa jos kerran olet kuvaelmasi mukainen varsinainen kultakimpale ja ilmeisesti treffikumppanissakin oli mainitsemasi kriteerit kohdillaan? :)- Slow Man
Katsellaan rauhallisesti ;)
Itselleni tärkeintä oli tajuta, ettei minussa ole mitään vikaa vaan osa meistä on tällaisia. Täällä suhdefoorumeilla on vaan valtava enemmistö niitä, jotka kirjoittavat että sukkien on pyörittävä ensi sekunneista tai meistä ei tule mitään. Koskaan. Se vähän ahdisti.
- Marvellous woman
Hei Slow Man, kiinnostaa todella miten käy. Onko väliaikatietoja?
Kai edes joku viehätys on herännyt, kun tälläsia oot miettinyt. Kutina sanoo, että menee hyvin, koska sulla on tarve miettiä tätä, ota vaan iisisti.
Mä en usko, että ihan heti kuuluu löytyä se kipinä, edes sellasella heittäytyvällä ihmisellä. Aavistus ehkä siitä voi leijua jossain ilmassa tai horisontissa...
Ehkä ei kuulu analysoida liikaa, mennä vaan luottavaisesti eteenpäin jos muuten tuntuu hyvältä. - Slow Man
Huomasin kohdanneeni vääränlaisia naisia. Huomasin, että "kemia" tarkoittaa ulkoisille asioille lämpiämistä. Turha sitä miehen on miettiä, että mitä se on kun "ei ole kemiaa", se on oikeastaan sama kuin se kun miehen ei ihmeemmin tee mieli sitä naista eikä viitsisi lähteä kavereille esittelemään.
Huomasin voivani syttyä ensitreffeillä :)- A Woman
Slow man oli siis sittenkin fast man, vai miten se meni?
Kiinnostava aihe kylläkin. Kaikki kohtaamiset on erilaisia ja yleensä hidas voi ollakin tietyssä tilanteessa nopea. En olekaan miettiny tätä omalta kohdaltani, mutta alkoi mietityttää. Oon ajatellu, että olen nopea tunteen asioissa, mutta uudet tuttavuudet ei tietenkään ole vielä pelkästään tunnetasolla, kyllä siinä jonkinlaista arviota aina tekee myös. Taidan olla minä myös hitaamman puoleinen...
Mutta tarkottiko tämä nyt Slow Manin kohdalla, että nyt et tavannut vääränlaista naista, vaan oikeenlaisen vai mitä? Mistä sitten nyt päädyitkin siihen että sytyit ensitreffeillä?
- Slow Man
No sanotaan nyt näin, että ainakin se ensikipinä löytyi jo ensitreffeillä. Syvemmät tunteet ottaa aikansa ja alussa on tiettyä epävarmuutta omista tunteista mutta jotenkin se kyllä vaan iski sitten aika piankin kun tuli oikea tyyppi vastaan. Luultavasti lukuisat aiemmat deitit olivat vaan vääränlaisia mulle. Hassua miten kaksisuuntaiselta se tavallaan tuntuu, että väärien tyyppien kanssa tuntui molemminpuolisesti kylmältä mutta sitten lopulta kumpikin vaikuttaisi tunteneen samalla tavalla heti alusta.
- castle1
Mistä sen tietää mikä sitten on oikeenlainen deitti? Mulla on muutama treffikerta takana mielenkiintoisen miehen, hitaan ;), kanssa. Aina kun ollaan tavattu, aika vaan hurahtaa ohi ja jälkeenpäin mietin, että taaskaan ei tapahtunut mitään erityistä, mutta viihdyin tosi hyvin ja oli kivaa. Ja että haluan tutustua lisää!
Nyt viime kerralla pari kertaa tuli mielleen, että olispa kiva nojautua tota miestä vasten. Mutta tuntuu liian aikaselta, eikä tunnelma ole vielä siinä pisteessä, ollaan myös aina tavattu päiväsaikaan enimmäkseen.
Miten tästä edetä? Mä en osaa suunnitella. Miten Slow Man, onko vaan parempi edetä hitaasti mutta varmasti? Mitä sinä teet/ajattelet kun kerta oot myös hitaamman sorttinen ? - Slow Man
Vaikea sitä on sanoa muiden puolesta mutta kyllä se viimeinen kerta oli sellainen, että HALUSI nähdä uudestaan kun monen muun kanssa kyse oli siitä, että voisi ihan mielellään nähdä uudestaan sellaisella jos tästä jotain tulisi -asenteella.
En siis oikein osaa sanoa, että olenko hidas sittenkään tai jos olen niin miten hidas. Näistä tunneasioista on vaikea puhua kun ei ole kokemusta siitä, miten ne toisen ihmisen päässä näyttäytyy tai tuntuu. Sanoisin kuitenkin, että kyllä kolmansilla treffeillä varmaan jo sanoisin, ettei enää kannata tavata jos en pientä läheisyyttä odottaisi joten nojaudu vaan castle1, sillä sen luulisi selviävän :) - Nuori nainen
Hah, voi sinua keskustelun aloittaja,
olet varmaan saanut hyvinkin monen ristiriitaisia viestejä antavaan mieheen ihastuneen naisen kiinnostumaan kuulemaan koko tarinan tämän keskustelun aloituksen takaa.
On valitettava fakta että me naiset tunnumme tosiaan ymmärtävän miesten aivoituksista tasan yhtä vähän kuin mitä miehet osaavat tulkita naisten ajatuksenkulusta.
Kerrohan toki miten tapailunne on sujunut kun jälleen osut tietokoneen ääreen. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k273633- 412469
Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut362314Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s72067Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta431572- 381559
- 141372
- 1281310
Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan
Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.2681293Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t451275