Koira suojelee herkkujaan, ärisee ja puree.

sellaista että et annakaan sitä tikkua sille vaan edellytät että koira järsii sitä kädestäsi. Voit myös lähteä lenkille hetikohta kun olet tikun sille antanut ja kutsua koiran mukaan, jolloin toivottavasti jättää tikun rauhaan ja unohtaa sen. Kun palatessa huomaa että se on paikallaan, niin rauhoittanee huolta aarteestaan.
Yksi vaihtoehto myös on että paloittelet tikun ja teetät koiralla temppuja, kuten tassu, istu, maahan, passaa, jne. Ja onnistuneen jälkeen annat yksi kerrallaan.

Nuo kolme asiaa tuossa nyt yhtäkkiä tuli mieleen.

Pitänee kokeilla, kiitos vastauksesta :)

Käytös on koiralle erittäin luonnollista, joten mieti onko sinun pakko saada se herkku pois. Tai sitten syötät kädestä, niin että pidät koko ajan kiinni.

Onko muuten ylisuojeleva, siis mustis jutuistaan. Näinhän ei saisi olla. Tee niinkuin yllä neuvottiin. Ja joskus kun katselet esim. telkkua, niin anna samalla syödä joku herkku kädestäsi. Siis et päästä irti ja koirasi järsii siinä. Itse myös hieron ja harjailen semmosta pehmoharjausta tv:tä katsellessa ja annan sitten namia ihan muuten vaan kädestä. Saan ottaa pois suusta mitä vaan ilman että kumpikaan koiristani reagoi muuta kuin katsomalle et mitähän nyt on. Siis en kuitenkaan koskaan yleensä ota pois suusta sillä olenhan sen koiralle antanut. Jos jommalla kummalla menee esim. tikku poikittain kitalakeen, niin ne tulevat luokseni jotta otan pois sen iljettävän puukappaleen joka on jäänyt kiinni. Koiran suuta on syytä tutkia aina välillä ja harjaillakin saisi päivittäin. Näin koira tottuu suun käsittelemiseen ja menee ne lääkärireissutkin paremmin. Kaikenlainen tutkiminen vähän sillain apinamaisesti on ok, sillä koira tottuu siihen, että sitä tutkitaan ja pitää tilannetta mukavana eikä reagoi negatiivisesti tilanteeseen.

Joo, luonnollista on, jopa pennut puolustavat ruokaa emältään jne (vaikkei se kovin menestyksekästä olisikaan), mutta tosi asia on se, että "vahvempi" vie kyllä sen herkun toiselta jos niin haluaa.
En kuitenkaan itse kannustaisi menemään romplaamaan sinne kesken kaiken, vaan juuri tuota kädestä syöttämistä voi kokeilla jos ei sormet lähde ja sitten jos haluaa opettaa sen koiran jättämään sen luun tms., opettaa irrotuksen satavarmaksi, käskee sitä ja komentaa pois siitä luulta, niin kuin koiratkin vastaavissa tilanteissa tekee eikä se tarvitse fyysistä kosketusta.

Ns valtaa sen luun itselleen ja ajaa koiraa pois päin. Saattaapi olla pohkeessa kiinni niin kuin meillä pentuna, mutta siihen kannattaa varautua eikä missään nimessä luovuta.

Aina tottista ennen ruokaa.
Voi opettaa oman rauhapaikan, jossa ne herkut syödään.
Se ei pelkästää ratkaise asiaa, mutta mielestäni koiralla pitäisi muutenkin olla ainakin yksi paikka, joka on vain sen ja jossa sitä ei häiritä. Muuten saattaa liika läheisyys tuoda ongelmia. Meillä pentu oppi nopeasti, että luut ihan siisteydenkin vuoksi syödään avonaisessa häkissä tai erikseen lattialle asetetulla vaikka räsymatolla. Koiralla pitää myös olla ruokarauha mutta se on kyllä totta, että kyllä kotona pitää pystyä kävelemään ilman että on reikiä raajoissa ;)

Jos pikkukoiria kyseessä, pistää kengän jalkaan,menet koiran luo ja hilaat tikun kengän alle, niin kauan kun ärisee, oot vaan paikallaan ja sanot, että pois. Sitten kun koira älyää perääntyä ja rauhoittuu, orat tikun kätesi, ihastelet sitä ja vaikka leikisti muistat, älä katso koiraa ja varmista kokoajan että se pysyy poissa ja rauhallisena. Sen jälkeen voit kutsua sen luoksesi ja antaa tikun sille,

Mulla koira oppi muutaman pitkähkön session jälkeen, että tikut on aina viime kädessä mun eikä enää ole ominut niitä itselleen.