Chat-palstalla kyseltiin jokin aika sitten, satuttavatko virtuaali-ilkeydet. Useimmat kiistivät jyrkästi, mutta väitän kuitenkin, että niin huoneissa kuin palstoilla heitetyt loukkaukset tuntuvat yhtä ikäviltä kuin reaalissakin.
Tunne voimistuu, jos käyttää koko ajan samaa nimimerkkiä, eikä keskustelu täällä ole sen enempää leikkiä kuin tosi elämässäkään.
Tunne voimistuu, jos käyttää koko ajan samaa nimimerkkiä, eikä keskustelu täällä ole sen enempää leikkiä kuin tosi elämässäkään.
Vastaukset 36
Vanhimmat
..on niin !
Loukkaukset sattuu, tuli ne kohdalle face to face tai tekstin muodossa.
Kasvotusten on kuitenkin helpompi näyttää tunteensa ja selvittää niitä, kuin täällä.
Täällä saat aina rapaa niskaan kun yrität puolustaa itseäsi.
tunnu missään kuten monet niin pontevasti väittävät, niin ihmettelen miksi nikkiä vaihdellaan. Joskus sitä on mukava tehdä aivan ketjun mukaan tai jos haluaa pitää muutaman aivan eri persoonan.
Muussa tapauksessa ei voi olla kyse kuin siitä, että ei halua ketään yrmyttämään vakituista nimimerkkiään = itseään. Eli että loukkaukset kuitenkin vaikuttavat.
Ei kai kukaan nyt niin tosissaan netissä surffaile että joidenkin arvostelijoiden kommanteista loukkaantuu? Täällähän pyörii niin laidasta laitaan porukkaa että ei kukaan järkevä ihminen ota niitä henkilökohtaisesti. On olemassa oikein rettelöitsijöiden ryhmä jotka nauttivat haukkua lyttyyn muita.
Jos olet liian herkkähipiäinen, älä nettaile näillä palstoilla koska ei voi ennkoida koskaan koska saa "turpiinsa".
Olet oikeassa. Näinhän se pitäis mennä. Pitäis saada itsestä kytkettyä pois liika herkkänahkaisuus. Miksi pitää olla tämän luontoinen. Oisko kasvatuksessa vika. Jos itse et tosissaan välitä mitä ilkeyksiä tulee, oon kyllä kateellinen sulle. Näinhän sen pitäis mennäkin.
...mieltä, että näille rettelöitsijöille pitäisi antaa täällä vielä enemmän liikkumaväljyyttä ?
Eiköhän se mene niin päin, että HEIDÄN tulisi kiinnittää huomiota käytökseensä ja käyttäytyä täälläkin ihmismoisesti, eikä toisia loukkaavasti ja mollaavasti. Todella harvat täällä kuitenkaan tuntevat toisiaan henkilökohtaisesti niin hyvin, että noihin arvosteluihin olisi minkäänlaista tietopohjaa.
Ja kyllä täällä netissä osa surffailee ihan tosissaan; on paljon yksinäisiä ja juttuseuraa vailla olevia, jotka haluaisivat vaihtaa muutaman sanasen ihan älynpäällä olevien kanssasisarten ja -veljien kanssa.
Terveisin eräs ilmeisesti hullu, (mutta ei tyhmä).
Ihmeellinenhän se on tämä "virtuaalimaailma". Joskus vuosia sitten zättäillessäni ja pitäessäni hauskaa 40 . Törmäsin merkilliseen ilmiöön. Kateellinen kanssa sisareni poistui huoneesta ja ilmestyi takaisin rekkaamattomalla nikillä "kulli".. ja annatteli minulle privassa todellisia törkeyksiä. Hän paljasti itsensä kirjoitustyylillä.
Sitä ihmettelen, että ihmiset, jotka eivät ole tavaneet koskaan toisiaan siviilissä, purkavat kateuttaan ja mustasukkaisuuttaan kyseisellä tavalla. Vaihtain jopa sukupuolta.
...siviilielämässään, siis livenä, käyttää samanlaista kieltä tai menee puheissaan henkilökohtaisuuksiin tavatessaan tuiki tuntemattoman immeisen ?
Eikö käytöstavat pitäisi olla sisäistettyjä tapoja, jotka karttuvat iän myötä, eivätkä suinkaan vähene ?
että rettelöitsijöitä puolustetaan aivan liikaa, etenkin huoneissa. Tälläkin palstalla on joskus ollut puoltavia kirjoituksia, ja niissä säännönmukaisesti kehotetaan pysymään pois chatista jos ei kestä loanheittoa.
Näiden riidanhaastajien tosiaan pois pitäisi pysyä, ”sättäysrauha” pitäisi olla jokaisella eikä joutua olemaan huoneissa ilkeilijöiden ehdoilla. Tietysti voi käyttää ruksia, mutta etukäteen ei aina voi tietää mistä suunnasta ammus tulee, ja silloin on jo mielensä pahoittanut.
Palstoilla voisi ajatella pariin kertaan ennen kuin sen ”typerys”, ”ääliö”, ”nuija, ”akka” jne. viestinsä lähettää. Joskus kieltämättä sen on joku ansainnutkin, mutta silti.
Sitäpä juuri, viestin vastaanottaja/lähettäjä on aina ihminen ja loukkaus tuntuu aina pahalta, etenkin kun on täysin yllättävä ja kohtuuton solvaus.
Nyt sienimetsään!!
Kysyitkin tästä asiasta minulta jo yhdessä vaiheessa. Olen sitä mieltä edelleen, että kyllä ne loukkaa. Siis tarkoitan henkilökohtaisia loukkauksia. Huumori ja pieni ironia ovat eri asia. Ne kyllä tekstistä erottaa. Mulle sattui yhden kerran tapaus,( ei tällä 50v palstalla)jossa joku tosi ilkeämielisesti haukkui minut, sen sijaan että olis haukkunut minun mielipiteeni. Illalla menin nukkumaan, juttu oli mun mielessä. Oli vähän inhottava olo. Ajattelin et taidan olla yliherkkä. Olen huomannut, että helpompi on joskus piiloutua eri nikin taakse. Ei ne loukkaukset varmaan silloin tunnu niin pahalta. Ja eikö se ole lopulta sama mikä nimimerkki milloinkin on. Mielipiteitähän täällä esitetään.
juuri herkkänahkaisuuteen, jos täällä piikittelystä loukkaantuu. Minusta siitä ei ole ollenkaan kysymys, nikin takanahan on oikea, tunteva ihminen, joka reagoisi samoin myös reaalissa, jos joku tulisi ilkeilemään. En tunne yhtään ihmistä, joka ei ikävistä sanoista pahoittaisi mieltään, tai sitten tunteettomat eivät kuulu tuttavapiiriini.
Tähänkin pötköön sopii jo kertaalleen suoltamani teksti jatkoksi. Teksti löytyy puheenvuorosta Treffipalstat erikseen, Ei tosikoille, vastausotsikon alta.
Nimimerkeillä virtuaalisti käytävä keskustelu eroaa täysin ns. normaalista ihmisten välisestä keskustelusta. Jos siihen suhtautuu kovin vakavasti saattaa tulla pipi. Täällä keskustelu on provosoivaa heittelyä lyhyin lausein ja sitä käyvät ihmiset usein toisen tai kolmannen sivupersoonansa kautta.
Sinä tunnut olevan jutuistasi päätellen aika itsevarma tyyppi. Onko se sun toinen vai kolmas sivupersoona ;). Luulisin että toinen.
Toinen on se että:
olisko ketään kivaa tätiä ku hellis tämmöstä sporttista avutonta reppahousua :)
tai sitte kolmas... niin tai..
kyse ei ollut siitä suhtautuuko näihin keskusteluihin vakavasti vai ei, tai tuleeko siitä pipi. Kaikki eivät myöskään heittele lyhyitä lauseita, eivätkä kaiva esiin useita sivupersoonia.
Kyse oli vain siitä, että ilkeilyt loukkaavat, tulivat ne mitä kautta tahansa.
Ei voi olla totta :). Sait minut tosissaan nauramaan. Jos näin on , oot se jakomielitautinen :). No. En usko kuitenkaan tuota. Tai miks en...
Joitain ihmisiä saattaa loukata, joitain ei.
Jos joku loukkantuu, helpottaa se tosiasia, että virtuaalikeskustelu voi olla feikkiä. Ja aina voi olla varma, että feikkiä on täällä mukana.
Kaunista toki olisi jos olisimme kaikki enkeleitä.
Kirjoitetut sanat ovat kuitenkin vain pieni osa viestintää, ilmeet, eleet puuttuvat, joten feikkiä on pakostakin. Ja harvoinpa edes oikeita sanoja löytyy ilmaisemaan, mitä todella tarkoittaa ja vastaavasti lukija värittää lukemansa omalla kokemuksellaan.
Lystiähän tämän soisi olevan, ei loukkaavaa. Vaan ei aivojen tuuletuskaan pahaa tee, silti makeat naurut ovat parasta...
Mua ainakin ottaa päähän paikallis lehden yleisön osaston valitukset,se on melkein joka kolmas lehti ku joku uikuttaa aivan jostain mulle ainakin mitättömästä asiasta,no ehkä heillä on suuret asiat kunnossa.Täällä meitä on kans moneen junaan joku tykkää äidistä ja joku tyttärestä joku molemmista ja joku taas isistä ja joku pojista ja miten vaan sekaisin koko pakka.
Niin minäkin ajattelen, että mitä mitättömämmät aiheet, sitä pienemmät murheet - ehkä, tiedä tuotakaan.
Vaan minä tykkään sinun nasevasta sanailustasi, sitä ainakin on ilo lukea.
...muuten jokos siellä yöpöllöt lentelevät?
kun palstalle kirjoittelee. Se kasvaa kyllä ajan myötä, mutta yleinen ilkeily saattaa olla aloittelijalle (joka en ole) yllätys.
Muistan huoneesta erään naisen, joka ei uskaltanut mennä sättäilemään, kun edellisenä iltana joku oli ilman syytä käynyt hänen kimppuunsa. Kai kyse ei ole kuitenkaan uskaltamisesta vaan siitä, että chattailu/kirjoittelu ei ole enää mukavaa, jos on koko ajan varpaillaan ja odottaa hyökkäystä jostain suunnasta.
Kieltämättä palstoilta saa usein myös makeat naurut, joillakin on tuo sanansäilä hyvin hallussa.
Oon Mesimarjan kanssa täysin samaa mieltä.
Jos koittaa värittää leipätekstiä, on aina vaara, että joku ymmärtää sen lukiessaan väärin kun ei näe kirjoittajan virnistystä tai silmien siristystä. Tai pystyssä olevaa keskaria :)
on olemassa hymiöt. Toisaalta hymiöitä käytetään usein korostamaan jotain ilkeyttä, vaikka alkuperäinen tarkoitus lienee päinvastainen. ;)
aika pelottavalta tuntuu, paremmin siellä pärjäilee vain "suupaltit" ! :-)
Kas kummaa,on ainakin joku joka ei viel ole ottanut hernettä nenuun,ei ole pöllöjä näkynyt,lepakoita kylläkin menee,että suhina käy.Funtsin tossa että onkohan murkuilla jonkinlaiset kännykät tai joku rummunlyöjä tarvii olla,en tiedä kuin monta kertaa ne jaksaa oman painonsa nostaa,mut noi mokomat rahjas kyykäärmettä pesäänsä,niin tarvii olla melkoinen ryhmähenki porukalla
No mutta, tuo käämejuttu vasta mielenkiintoinen. Kuulin jo lapsena, ettei sellaisessa metsässä ole käärmeitä missä on muurahaisia. Kun olen kulkenut vieraassa metsässä, olen vaistomaisesti katsellut näkyykö muurahaispesiä - vai käärmeitä. Harvemmin ne ovat ainakaan kovin lähekkäin sattuneet.
Mutta se erityisesti kiinnostaa, olivatko muurahaiset hyökänneet elävän käärmeen kimppuun? Kuolleen käärmeen olen itsekin vienyt muurhaispesään ja katsellut sitten upeaa, valkoista luurankoa. Vaan ne muurahaiset - pakosti niillä kännykät on, eihän ne millään muuten maailmassa pärjäis! Ja se yhteistoiminta. Muurahaisena voisikin olla kivaa, ei ainakaan tarvis olla yksin ja talvetkin saavat nukkua...
Monet ottavat kirjoittelun roolileikkinä, ja provokaattorin rooli tuntuu olevan helpoin oppia. Jos kovin moni tyytyy siihen, kirjoittelun suosio putoaa, eikä tilanne varmaan miellytä niitä harvoja kasan kunkuiksi jääneitäkään.
jutut ovat usein ns. trolleja (linkki alempana). Niillä saa kieltämättä lukijoita, mutta tällaisilla ketjuilla ei useinkaan ole tekemistä varsinaisen keskustelun kanssa.
Hyvin pian alkaa keskinäinen tappelu, jota avaaja sopivin väliajoin nuotittaa. Se on kyllä helppo ja houkuttelevakin rooli, ja toiset hallitsevat sen ilman suurempaa yritystä.
Trollauksesta tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=3000000000000008&posting=22000000003446093
Henkilökohtaiset loukkaukset eivät kuulu myöskään sivistyneeseen nettikeskusteluun. Kannattaa käydä kertaamassa näidenkin palstojen ohjeet vai onko jäänyt kokonaan lukematta, siltä toisinaan tuntuu. Helppohan täällä on herjoja heitellä, mutta olisi hyvä pitää mielessä, että mitä et sanoisi kasvotusten, älä sano sitä täälläkään. Ei kai tarkoitus ole, että kaikki asettautuvat siilipuolustukseen ja palstasta tulee pelkkää kuutamointia?
on tainnut valtaosalta jäädä lukematta kokonaan! :)
Olen aina luullut, että olet mies!
Olen ihmetellyt, miten fiksu mies olet : )
Sitten selvisi jostakin kirjoituksestasi, että oletkin nainen. Se selittää tuon empaattisuuden ja lämmön. Kivoja keskustelunaiheita olet keksinyt!
Anteeksi miehet, mutta kun lämpimiä ja helliä ja empaattisia miehiä on niin vähän.
Hän on palstalla niitä naisia, jotka eivät mollaa miehiä. Siksi varmaan joku saattaa luulla jopa mieheksi...
Palstan ehdottomia helmiä kuitenkin.
sekä sinulle että Rainerille. Yritän pysytellä asialinjalla enkä halua lähteä mollaamaan ketään. Se käy kieltämättä joskus mielessä! Miehet ovat naisen elämän suola ja toisinpäin, ei siitä mihinkään pääse.
Riippuu varmasti jonkin verran omista kokemuksista, millä tavoin asioita täällä tuo esiin. En ole koskaan tuntenut olevani miehelle pelkkä passaaja tai ”koristeltu yleiskone” (kuten Ellu jossain lohkaisi), ja arvostan suomalaista miestä hyvin korkealle. Kuin myös naista.
Heippa Amado mio!
Olen kanssasi samaa mieltä. Ainoastaan olemalla rehellinen itselleen voi olla rehellinen myös muille. Nykyaikanahan se maksaa joskus paljonkin, ainakin kolhuja itsetunnolle. Mutta ... peiliin voi katsoa ilman omantunnon pistoksia.
Tosin luulisi, että näin kauniilla ilmalla voisi tehdä muutakin kuin chattailla, mutta ruokaa odotellessa, yksinäisyyttäni, minäkin tänne saavuin luoksenne.
Ilman suolaa ei ruoka maistu, tosin sitä pitää olla oikeassa suhteessa. En haluaisi minäkään olla yxin, miestähän minäkin etsin elämääni, miestä jonka kanssa kohdata myös arki. Miten ihanaa olisi huomisaamuna herätä taas uuteen työviikkoon sylikkäin, nyt kun lapsetkin on jo maailmaalle lähteneet, ja olisimme vain me kaksi.
Suomalaista miestä etsin, suomalaisen miehen kanssa taustat, kultuurit, murteet hyvin herkät vivahteet tulevat paarhaiten esille. Aivan kuin ruuan maustamisessa oikea maustemäärä on tärkeä, myös suomaalainen mies taitaa yhteiselämän parhaiten. Nimenomaisesti yhteisyyden tähden me haluamme (uskon sinunkin haluavan) koristella itsemme ja löytää myös eroottisuuden yhteisesti hänelle ja minulle. Mutta valitettavasti dsiinä pöydässä tuntuukin aterioivan joku muukin, vaimo. Ja vaimoja kunnioitan, perheiden sekoitteluun en halua. Ehkä minä olen se mauste miehn mielessä avioliiton piristämiseksi. Mene tiedä, mutta ei loputtomiin...
Miestä, qourmé herkkua meille naisille, tarvitaan. Herkkupaloja löytyy 50 -naiselle, jauhelihakastiketta ja perunaa enää harvoin tarjotaan.
Aivan ihanaa sunnuntai-iltapäivää chattääjät. Nyt mun ruoka valmis ja jätän seuranne.
Rose