Olipa hyvä, että sain lukea Lars Levi Lestadiuksen saarnoja. Yksi mielenkiintoinen saarna oli laihoista ja lihavista lampaista.
Etsin vielä Raamatusta kohdan tuosta vertauksesta.
Mieleeni tuli, että lihavat lampaat tallovat nurmen eivätkä syö - että kuinka he eivät halua noudattaa Jumalan Sanan ohjeita eivätkä mielellään Sanaa lue tai tutki, kuuntele ja kätke. Ikään kuin unhoittavaiset kuulijat, eivät Sanan tekijät.
Lihavat lampaat nimittäin puskivat laihoja ja talloivat alla olevan nurmen. Tuo ei kuvaa ollenkaan sitä lähimmäisen rakkautta, mitä Raamattu opettaa ei toisen kunnioitusta ollenkaan. Lisäksi kun talloivat nurmen, niin mieleeni nousee, etteivät välitä Sanaa käytännössä toteuttaa ja tuottaa hyvää hedelmää. Mutta kuitenkin on sanottu; Herra pitää lihavat lampaa kurissa. Antaa varmasti jonkun koettelemuksen, mikä nöyryyttää laihan kanssa samalle tasolle.
Laihoista lampaista Jeesus pitää huolen. Ole vain edelleen Jeesuksen tarjoaman lammaslaitumen nurmen syöjä, vaikka kyllähän saattaa pelottaakin, josko lihavempi puskee sekä tulee tallomaan edestä nurmea. Silloin voi rukoilla Herralta kurinpitoa.
Etsin vielä Raamatusta kohdan tuosta vertauksesta.
Mieleeni tuli, että lihavat lampaat tallovat nurmen eivätkä syö - että kuinka he eivät halua noudattaa Jumalan Sanan ohjeita eivätkä mielellään Sanaa lue tai tutki, kuuntele ja kätke. Ikään kuin unhoittavaiset kuulijat, eivät Sanan tekijät.
Lihavat lampaat nimittäin puskivat laihoja ja talloivat alla olevan nurmen. Tuo ei kuvaa ollenkaan sitä lähimmäisen rakkautta, mitä Raamattu opettaa ei toisen kunnioitusta ollenkaan. Lisäksi kun talloivat nurmen, niin mieleeni nousee, etteivät välitä Sanaa käytännössä toteuttaa ja tuottaa hyvää hedelmää. Mutta kuitenkin on sanottu; Herra pitää lihavat lampaa kurissa. Antaa varmasti jonkun koettelemuksen, mikä nöyryyttää laihan kanssa samalle tasolle.
Laihoista lampaista Jeesus pitää huolen. Ole vain edelleen Jeesuksen tarjoaman lammaslaitumen nurmen syöjä, vaikka kyllähän saattaa pelottaakin, josko lihavempi puskee sekä tulee tallomaan edestä nurmea. Silloin voi rukoilla Herralta kurinpitoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Laihoille maistuu se sama ruoka. Lihavat ovat tulleet ruuassaan vaativimmiksi. Mutta myös ylpeimmiksi, joille ei laihan seura kelpaa. Sen takiakin pitää puskea, mutteivat hoksaa, että Paimen paimentaa kyllä.
Pitää tuntea Lestadiusta, hyvin osatakseen päätellä mitä hän kirjoittaa. Lestadiuksella oli tapana ihannoida niukkuutta. Hän sanoi muun muassa näin: "Kova leipä on paras ravinto raskaan työn tekijälle."
Lestadius puhuu myös Jatunin hurtista jotka hyppäävät pöydälle ja vievät koko voilimpun, kun eivät vikise pöydän alla ja tyydy niihin murusiin joita isännän pöydältä tippuvat. Lestadius puhuu usein armonmurusista joita kootaan. Tarkoituksena on kuvata hengellistä köyhyyttä.
Näissä Lestadiuksen saarnojen tulkinnoissa mennään helposti metsään. Hän piti kahdenlaisia saarnoja, kirkossa päiävjumalanpalveluksissa hän puhui kääntymättömille hyvinkin rnskia kieltä. Lestadius ei osannut kunnolla suomenkieltä, hän oli oppinut sitä kuuntelemalla ronskeilta porolappalaisilta.
Hän puhui saarnoissaan kirkkovieraista jotka juovat Herran kalkista kirkossa ja Per'keleen kalkista kirkon takana. Herran Ehtoollisella käytyään lapin miehet ryyppäsivät kirkon takana pulloistaan pontikkaa lämmikkeeksi, lähtiessään kotimatkalle. Lestadius puhuu paheksuen maalatuista hevosen reistä, hän puhui rouvoista ja raanuista, siis koristekankaista joita seinillä pidettiin.
Ihosen Markun kielellisesti modifioimat Postillat eivät ole puoliksikaan niin roisia kieltä, kun alkupeäiset olivat, jota lapsesta asti sunnuntaisdin luin kotona. Harvoin päästiin seuroihin, niin äiti piti huolen että Lestadiuksen saarna luettiin sunnuntaisin, itsekseen hän luki niitä usein useammankin. Ne olivat mustia ja koukerokirjaimisia, sillä puhuttiin muun muassa huo'rista ja heidän rintojensa puserteluista ja huori'miehistä.
Vanhoillislestadiolaiset eivät tiedä juuri mitään Lars Lestadiuksesta, he perustivat oman joukon 1902 Ouluun. Ei heidän seuroissaan Lestadiusta lueta.
Minä en tulkinnut niinkään saarnaa, vaan sitä, mitä mieleeni tuosta tulee. Lihava lammas puskemassa laihaa lammasta sekä tallaamassa nurmea syömättä sitä. Ymmärrän sen niin, että ei kelpaa enää Paimenen tarjoama ruoka ja on lihava itsessään käynyt niin erinomaiseksi, että pystyy syrjimään laihempaa - välittämättä laihasta. Puskee tätä. Mitä tämä puskeminen on? Sellaista toimintaa, jota täytyy pelätä ja jolla selvästi ilmaistaan epäarvostus laihempaa kohtaan. Lihavalta puuttuu Sanan kuulemisen nälkä. Kiinnostus seuroihin on voinut mennä sekä Raamatun lukemiseen kuin myös Sanan tekemiseen. Ei saa olla ainoastaan Sanan unhoittavainen kuulija.
Lihavista ja laihoista lampaista myös Raamatussa.
Hesekielin kirja 34 luku - Raamattu
Minusta lihavat lampaat on niitä, jotka laskevat seuroissa käyntejä ja toimintaan osallistumisia yms. Ja seuraavat myös muiden käyntejä ja osallistumisia. Eivät rakkaudella näitä "laihoja" muista, vaan työntävät yhä kauemmaksi, kun keskenään toisten ahkerien kanssa supattavat kuinka niitäkään ei näy eikä sekään ole työvuorossa jne. Ravinto, eli sanan kuulo ei näille lihaville toisia laidoilta ulos tyrkkiville ole tärkeitä vaan suoritusmerkinnät. Laihoja ei siis kutsuta lauman keskelle ja hoivaan näiden lihavien lampaiden toimesta ainakaan.
Asiaa kirjoitit. Juuri niinpäinhän se asia on, vaikka jotkut – eli lihavat lampaat – luulevat sen olevan toisinpäin.
Ovat niitä fariseuksia, joita vanhoillislestadiolaisuudessa on yllin kyllin.
Tekopyhiä muka "uskovaisia".