Ei se oikein anna mitään. Olen matkustellut yksin, kaksin, perheen kanssa jne. Ei se oikein tuo edes mitään uusia erikoisia kokemuksiakaan.
Ihmettelen suuresti miten ihmiset matkustavat kesäaikaan jonnekin välimeren turistirysään, jossa on aivan helvetillisen kuuma. Niin kuuma ettei jaksa muuta tehdä kuin löhötä rannalla. Eikä siellä rannallakaan kauaa ihminen jaksa makailla. Illalla sitten voi toki hotellin parvekkeella kiskoa olutta naamaan.
Kadullakaan ei saa rauhassa kävellä kun ostoskojujen myyjät huutelevat perään että tule nyt ostamaan turisti minulta 5 eurolla patterit kameraasi. Pattereista sitten loppuu virta muutaman kuvan ottamisen jälkeen.
Ihmettelen suuresti miten ihmiset matkustavat kesäaikaan jonnekin välimeren turistirysään, jossa on aivan helvetillisen kuuma. Niin kuuma ettei jaksa muuta tehdä kuin löhötä rannalla. Eikä siellä rannallakaan kauaa ihminen jaksa makailla. Illalla sitten voi toki hotellin parvekkeella kiskoa olutta naamaan.
Kadullakaan ei saa rauhassa kävellä kun ostoskojujen myyjät huutelevat perään että tule nyt ostamaan turisti minulta 5 eurolla patterit kameraasi. Pattereista sitten loppuu virta muutaman kuvan ottamisen jälkeen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvä sinulle, että olet kaiken kokenut! Melkein käy katteeks!
Meiltä puuttuu vielä jotain mutta se johtunee vain eläkeläisten rajattomasta vapaa-ajasta.
Onneksi rasittavammat kokemukset ovat takana kuten samoilu Andeilla.
Laitesukellus Balilla eikä edes Punaisella Merelläkään enää sinuttele.
Laiskojen ihmisten kiertomatkat Kiinassa ja Kuubassa olemme kokeneet antoisina.
Kolmen lämpimän meren risteilyt mahdollisimman vähillä meripäivillä ovat olleet mukavia. Vähällä vaivalla piipahdus useassa satamakupungissa ja esimerkiksi Karibialla ehti tutustumaan muutamaan Pienten Antillien saareenkin.
Kaupunkilomat ovat siirtyneet New Yorkista lähemmäksi, viimeeksi Berliiniin.
Opperaa Veronassa, musikaaleja Lontoossa, vuokra-autolla vapaamuotoista, valmistelematonta kiertelyä mm. Itävllassa ja Unkarissa.
Ja paljon muuta. Noista huolimatta aina tuntuu olevan uusia mielenkiinnon kohteita.
Rutiinien tarpeen tyydytämme Espanjan asunnollamme joka sekin on keskellä kaupunkia mutta silti rannassa.
Helppoudestaan huolimatta eirantaelämä hirveästi houkuttele.
Käymme päivittäin meressä ja vilvoittelemme rantatuoleissa löhäten varjon alla pari, kolme tuntia.
Dementiaahan tämä kai on?
No johan oli vastaus. Ei ollut tarkoitus kehuskella millään matkailulla, monet minun ikäiset ovat matkustaneet 5 x enemmän kuin minä. Kunhan totesin ettei matkailu ole meikäläistä varten. Eri asia voisi olla jos esim. asuisi lyhyitä jaksoja jossain muutaman tuhannen kilometrin päässä ja tekisi töitä siellä.
Anteeksi, että provosoiduin esittämästäsi matkailun hyvin suppeasta kuvasta.
Tuttaviemme joukossa on henkilöitä joille kesämökki on kaikki kaikessa ja siellä oleilu on pakollinen toiveiden täyttymys.
Heille matkailua edustaa käynti Tallinnassa juomaostoksilla mökkiä varten.
Toinen ryhmä ovat kaikkitietävät.
"Olen käynyt 4 kertaa inklesissä. Kyllä minä tiedän millaista Espanjassa on".
Espanjassa on 17 erilaista itsehallintoaluetta.
Meksikossa, Cancunissa 2-viikkoa A-I:ssa olleet tietävät tarkkaan Meksikon.
Jne.
Tietenkin on erinomaista kun ihminen on tyytyväinen itseensä ja tietoihinsa.
Kolmas ryhmä olemme me ,jotka matkustamme työksemme pitkin maailmaa. Ei näistä paljon viitti puhua tyylin kuinka monessa paikassa olen käynyt jne. Työ on työ ja se pitää leivässä kiinni.
Työmatkat ja vapaa-ajan matkat perheen ja myöhemmin vaimon kanssa ovat eri asioita.
Minun työnantajani ovat olleet niin keljuja tai itse liian tunnollinen koska askarointi häiritsi aina turistina leikkimistä.
Tosin rupeamat olivat lyhyitä, pisimmillään 2-viikkoa mutta useimmiten viikko tai vähemmän.
Muutaman kerran onnistuin yhdistämään työmatkan perhelomailuun.
Nekin Euroopassa. Englanti, Itävalta, Saksa, Ruotsi.
Minä olen kyllä rekisteröinyt valokuva-arkistoon vaimoni kanssa 1970 alkaneet lomamatkamme.
Seurusteluaikaisia Skandinavian käyntejä en ole pitänyt matkoina.
Lukumäärää ja kestoja tärkeämpänä pidän mahdollisuutta tutustua paikallisiin "kadun" ihmisiin ja siinä se iänikuinen enkku ei toimi likimainkaan joka paikassa.
Kun muuten alkaa muisti harhailemaan niin arkistosta saa hyvän kiintopisteen muidenkin tapahtumien ajankohtiin.
Minun työmatkani kestävät kuukausia ja pisin aika samassa paikassa on noin vuosi. Nykyinen projekti alkoi viime vuonna marraskuussa ja alkaa olla lopussa.Siinä ajassa ehtii tutustua paikallisiiin ihmisiin ja kulttuuriin koska kaikki päivät eivät ole työpäiviä.
Minun työn puitteissa liikkuvat kaverini eivät pidä ko. elämäntapaa muuta kuin puutteen torjuntana. Ei matkusteluna!
Liikkuvin on ollut koulukaverini joka on toiminut suurlähettiläänä useissa maissa ja on nyt eläköitynyt.
Pöyryn puitteissa muualla vaihtelevia aikoja asustelleita on muutama tuttuni.
Yksi opiskelukaverini on viimein juuttunut Limaan.
Ainoa joka puhui matkustamisesta on heppu joka vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa kotiutui Sao Paulosta kerran jenkkilän kautta ja toisen kerran Etelä-Afrikasta tullen etapeittain kolmen viikon aikataululla.
Suomesta ei kannata lähteä minnekään.
Olen samaa mieltä, perussuomalaisten on parempi pysyä kotonaan etteivät häpäise Suomea ulkomailla.
Valintakysymys, koska menee, minne menee ja mitä tekee/haluaa nähdä...
Meikäläinen ei mene Suomesta minnekään.
Pari päivää sitten telkusta tuli dokumentti New Yorkissa Manhattanin alla asuvasta kansasta. Mitäpä jos seuraavalla reissullasi hankkiutuisit yksin noihin tunneleihin - voisi hiukka avartaa maailmankuvaasi!
En minäkään menisi aloittajan kuvailemaan paikkaan, kun muunlaisiakin on. Jopa Välimerellä.