Sovitaanko, ettei sunnuntai-iltaa koskaan tapahtunut? Ettet koskaan saanut sitä viestiä etkä ainakaan lukenut sitä? Että jatketaan siitä mihin jäätiin ennen kuin minä sekosin?
Totta, en ole helppo ihminen. Silti kaipaan sua nytkin niin jumalattomasti, että itkettää. Mutta enää ei ylpeys anna periksi ottaa sinuun yhteyttä ja pyytää anteeksi. Siksi kirjoitin tämän tänne, koska täydellisessä maailmassa juuri sinä luet tämän, tiedät kuka sen kirjoitti ja etsit minut käsiisi. Ja annat anteeksi.
Ei mulla muuta.
Totta, en ole helppo ihminen. Silti kaipaan sua nytkin niin jumalattomasti, että itkettää. Mutta enää ei ylpeys anna periksi ottaa sinuun yhteyttä ja pyytää anteeksi. Siksi kirjoitin tämän tänne, koska täydellisessä maailmassa juuri sinä luet tämän, tiedät kuka sen kirjoitti ja etsit minut käsiisi. Ja annat anteeksi.
Ei mulla muuta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täytyy vähän miettiä sanoja, jos sinä todella olisit hän. Olen laittanut tänne tunnisteita, mutta eipä niihin oikein ole tartuttu. Kutsuitko minua silloin Jussiksi ja mikä on nimesi pelkuri-prinsessa?
Olisit edes tämän päiväiseen viestiini vastannut...
Minäkin elän joskus täydellisessä maailmassa, jossa en sitä viestiä milloinkaan saanut. Yleensä tällaisten harharetkien jälkeen herään jostain nukkumasta kukkumasta. Vastaan tähänkin aloitukseen mukamas hereillä kuvitellen eläväni todellisuutta. Todellisuutta, jossa hän, rakkaani vuosien takaa, minua todella kaipaisi ja yhteydenottoani odottaisi. Tämä kaikki taitaa olla harhaa, sillä harhan muuttaminen todelliseen nyt-preesenssiin vaatisi ehkä kohtuuttoman suurta hyppysellistä ihmehiekkaa, jota voi sataa maahan vain jostain kaukaisesta tähdestä. Eikä tähti voi olla mikä tahansa tähti, vaan sellainen hyväntahtoinen rakkauden tähti, jonka ainut tehtävä on saattaa meidät kaksi jälleen yhteen.
Lukiessani äskeisen kirjoitukseni muutamaan kertaan läpi tulin vakuuttuneeksi siitä, että kaikki sanani häviävät eetteriin hyvin hyvin nopeasti ja voin herätä huomenna aamulla omasta sängystäni tuttuun ja turvalliseen tylsään arkeeni.
Sillä välin vielä harhaisessa joskin kuvitteellisessa, mutta oletetusti todellisessa elämässä esittäisin kysymyksen: millä tavalla minä otan sinuun yhteyttä?
Kuvaamasi tilanne voisi hyvin sopia mun elämään. Tosin en mene takuuseen viikonpäivästä, mutta ainakin melkein. Viestistä jonka sain, tuli sellainen käsitys että löysit jonkun muun "avattuasi silmät" - mutta eikö asia sitten ollutkaan niin?