Ikkunastani näkyy niin kauniinmuotoinen pihjaja, tuuhea ja pyöreä, jonka vehreydessä näkyy jo punertavia marjaterttuja.
En tiedä mistä johtuu tuo viehätykseni pihlajaan, se on ollut olemassa niin kauan kuin muistan. Lapsuuden mummolastako Pihlajakoskella, vaiko peräti Kalevalasta:D
Samalla kun iloitsen tuosta ikkunanäkymästä, toivoisin ettei niin paljon lunta tulisikaan, kuin muutamana talvena on tuiskuttanut
Onneksi on aika harvassa tertut, jos ei raakileita ole lisää, pitäis nyt kerrankin tuo ennuste paikkansa!
En tiedä mistä johtuu tuo viehätykseni pihlajaan, se on ollut olemassa niin kauan kuin muistan. Lapsuuden mummolastako Pihlajakoskella, vaiko peräti Kalevalasta:D
Samalla kun iloitsen tuosta ikkunanäkymästä, toivoisin ettei niin paljon lunta tulisikaan, kuin muutamana talvena on tuiskuttanut
Onneksi on aika harvassa tertut, jos ei raakileita ole lisää, pitäis nyt kerrankin tuo ennuste paikkansa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minunkin kotipihlajassani on hyvin vähän marjoja.
Ennenhän ennustettiin sotia ja muita luonnonmullistuksia pihlajanmarjoista.
Proosallisempi selitys on, että edellisen vuoden sääolot ovat vaikuttaneet kukintaan ja myös marjojen muodostumiseen.
Romanttisempaa on kuitenkin ajatella, että voisimme ennustaa talven lumet marjojen määrästä. Niiden mukaan ei ensi talvena tarvitse paljonkaan lapiota heilutella.
Pölyttäjät puuttui tänä keväänä, omeniakaan ei juuri tule ainakaan meidän talon puihin kukkia oli aivan valkoisenaan vaan ne tärkeät 'möttiäiset' olivat varmaan talviunilla.
Pihlajia ei tässä lähettyvillä ole, niin että pitäkää ajan tasalla millainen talvi tulee ;-)).
Olen joskus innoissani keittänyt pihlajanmarjamehua ja se on minun mieleistä, pikkuhapanta ja minun vatsalleni sopivaa.
Suomalaisilla on ihan erityinen suhde pihlajaan, pyhään puuhun.
Kalevalassa pirta piukki pihlajainen , varmasti osattiin muihinkin tarvekaluihin käyttää sitkeää pihlajapuuta, haravan piit esimerkiksi. Sorean kaunis puu on pihlaja, nimikin kuin musiikkia. "Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasissa, marjaset sitäi pyhemmät."
Tontin ulkopuolisessa metsikössä kasvaa pihlajia, ja ne ovat hyötypuita sikälikin, että pihlajanmarjakoit viihtyvät niissä, eivätkä tule omeniin. Toivottavasti marjoja riittää, sitten kyllä omenat olisivat vuorossa. Pölytys ei meilläkään onnistunut täysin, varhaiset lajikkeet Huvitus sekä kelta- ja punakaneli ehtivät kyllä kukkia hyvän sään aikaan. Myöhäisempien lajikkeiden aikaan oli kylmää ja tuulista, pölyttäjät kankeina koloissaan, vain muutama raakile niissä. Lunta saisi tulla vähän tunnelman ja valoisuuden luojaksi, lumenluontia on viime talvina piisannut liiaksi . Nyt ukkonen jyrähtelee, kone irti seinästä...
Tuttu pihlaja kasvaa hiukan kuivassa paikassa. Marjoja on vähän. Minuu suututtaa kun räkättirastaspopulaatio on meillä niin iso, että ne ehtii kaikki marjat, pihlajistakin ahmia.
Kun myöhäsyksyllä tilhet tulevat, niillä ei ole muuta keinoa kuin muuttaa meren yli Balttian puolelle. Väliin saaristossa on paljon pihlajia ja marjojakin niissä paljon.
Pihlajassa ja tuomessa on omat vahvat ominaistuoksunsa, samoin mustaherukan lehdissäkin. Mustaherukan lehtiä käytetään mm. maustekurkkuihin makua antamassa. Mutta pihlaja. Siihen asenne on aivan eri kuin vaikka harmaa leppään.
Niin, sen lehden muotokin on niin hieno, jotenkin niin täydellinen ja siro. Kuitenkaan se ei ole kovin rehevä ja varjosta, kaunis lattiaruukussakin koristeena. Kukkien tuoksu on väkevä, aivan lähetä en sitä halua oikein nuuhkia, mutta marjoista pidän, varsinkin omenan kanssa hillotettuna.
Voi, että ihmettelin uusien kesäpaikkani omistajien makumieltymyksiä, nähdessäni kaikki puut palstalla. Ne oli leikattu muotopuiksi kaikki, omenapuut ja tammi oli pallopuita kun ohi kävelin. No, kun ei nurmikko saa varjoa tarpeeksi oli jo kulottunut osin pahasti.
Jokainen laittaa mieleisekseen tietysti, mutta puutarhan runsas viehätys oli poissa :) Miten viitsii joka vuosi suorittaa tuon leikkauksen, eihän ne siihen muottiin ole kasvaneet,...no eipä ole minun ongelmani.
Ahkera ja toimelias emäntä siellä oli ruskea kuin papu:D Ihan uskomattoman tumma, mies kyllä pyysi Facebook kaveriksi huomasin, mikäpä siinä, hän kyllä kuuntelikin kun neuvoin hieman tottumattomia kastelusta.
Eipä näyttänyt koko alueella omenasato onnistuvan tänä vuonna, saavathan puut levätä ja kerätä voimia seuraavaan kertaan.
Mukavaa illanviettoa toivottelen, tässä olen juuri lähdössä kohtapuoliin,...heippa
Omenista taas totuttu riesa. Vanhat puut lykkäävät niin paljon omenia, että raakileita jo tippuu nurtsille. Muumiotautiakin on jo pudonneissa. Se tautihan ei tontilta poistu niin kauan kuin omppopuitakin on.
Liekö juuri pihlajanmarjakoi, joka munii keväällä omenan kukkiin. Näin sekin ötökkälaji pysyy elossa, vaikka sen menestyminen ei oliskaan niin nokon nuukaa.
Tänään luki iltalehdessä, että syksystä tulee kuiva ja lämmin. Se on ehkä useammille mieleen. Tai: sienisadosta tulee kuivana syksynä heikko. On ollut kaksi runsalumista talvea peräkkäin - vähemmän lunta ensi talvena, kiitos.
Meidän puissa siellä täällä raakile, viime vuonna oli niin paljon että oksat piti tukea.
Onkohan nyt vain välivuosi kun niin vähän on tulossa, hyviä ovat olleet nyt tulee varmaan kaikki syötyä jos eivät tipu ennen kypsymistä.
Viime vuotisia soseita vielä pakasteessa, onneksi kävin läpi mitä entisiä löytyy, nyt kun pakastinta ei tarvitse enää sulattaa, voi helposti jäädä unohduksiin laatikkojen nurkkiin.