Mulla on vähän yli vuoden ikäinen urospentu. Sillä on todennäköisesti murrosiästä johtuen tulevaa epävarmuutta. Eli miten voisin kohottaa koirani itsetuntoa? Epävarmuutta esiintyy ohituksissa ja uusien ihmisten tapaamisessa. Muiden koirien ohituksissa se qlkaa haukkumaan ja murisemaan toiselle koiralle (ei aina) ja uuslle ohmisille sw alkaa myös murisemaan ja haukkumaan, jos yrittävät esim. antaa haistaa kättä. Mikä neuvoksi?
Miten kohottaa koiran itsetuntoa?
huolestunut
42990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keskenkasvuiselle on kyllä luonnollista olla epävarma. Varmuus tulee iän mukana. Ja siitä, että koira voi luottaa omistajaansa, eikä sen ole tarpeen olla huolissaan omasta turvallisuudestaan.
Homman nimi ei ole itsetunnon kohotus koiralle, vaan luotettava, rauhallinen johtajuus, ja rajojen laittaminen koiran käytökselle.
Rähiseminen on erittäin yleistä koirilla, poisopettaminen siitä ei ihan helppoa. Ja siihenhän on käytössä useitakin tapoja. Itsellä on kokemusta vain tästä kieltämistä, pari kertaa ihan kolinapurkin avulla, niin jopa loppui uhoaminen. Myös epävarmalle koiralle voi kertoa että ei - sinä et hoitele tätä juttua vaan minä. Selän taakse ja kuono umpeen.
Ns mörköiässä, kun puolustusvietti lähtee nousemaan esiin, puhutaan reaktiivisesta aggressiosta, jolloin on karvat pystyssä, haukku on sellasta "pöh pöhhiä" tai jollain tavalla hysteeristä, vedetään pakkia ja eteen ja ollaan muutenkin vähän sekopäisen oloisia =)
Reaktiivisessa tilassa oleva koira pakenee tai pakittaa hyvin helposti (saavuttaa viettipäämääränsä) uhkan noustessa tai jatkuessa, mutta sitä voidaan vahvistaa omalla käytöksellä, jolloin siitä voidaan "muokata aktiivisempaa aggressiota" ja näin on peräänantamaton rähjä koulutettu.
Vuoden ikäinen koira, joka aloittelee tollasta uraansa, on vielä helppo laittaa aisoihin, mutta ei siinä selittelyt auta vaan todellakin tarvitaan turvallinen ja luotettava ohjaaja, joka passivoi koiran käytöstä.
Siinä tilanteessa kannata hötkyillä, rauhotella tai koettaa osoittaa ettei tässä mitään, tuu nyt kattoo ja ruokkii vain sitä sekoilua, vaan nostaa kissan pöydälle, estää eteen tai taaksepäin sekoilun ja kieltää sitä koiraa kunnolla. Että naama umpeen ja nyt mennään.
Edelleenkään ei voi tarpeeksi painottaa ennakoimisen opettelua, että yrittäisi opetella näkemään jo ne äänettömät signaalit (korvat edessä/ylös, näyttää saavan pari senttiä säkäkorkeutta lisää, askel muuttuu, kytätään tms) ja puuttuisi koiran käytökseen heti silloin - se helpottaa koulutusta eikä vaadi enää "isoja toimia" tai järjetöntä ammattitaitoa vaan koira on helpompi passivoida vaikka tökkäämällä sitä tarpeen mukaisella volyymilla ja kieltämällä.
Toi ihmisjuttu taas... koira saa todennäköisesti joka kerta, tai ainakin melkein, vahvistusta käytökselleen kun ihmiset säikkyy tai alkaa houkuttelemaan sitä "ei tässä mitään, tule vain" ja hörhöilemään koiralle aivan käsittämättömällä tavalla. Reenaa asiantuntevampien tai valmennettujen ihmisten kanssa ensin ja eka asia on se, ettei kukaan heistä edes vilkaisekkaan koiraa, teki se mitä tahansa ja ohjaaja hoitaa loput. Palkinnoksi se ei tarvitse siinä tilanteessa ihmisten lääppimistä vaan he voisivat tässä vaikeassa tilanteessa kunnioittaa koiran "tilaa ja tarpeita" sen verran, että antavat sen itse edetä asiassaan.
Koirahan ei tässäkään tapauksessa ole väärässä, se on vain saanut vääränlaista vahvistusta käytökselleen.
Mun mielestä nimenomaan epävarmat koirat ovat "kertomisen tarpeessa" ja ovat sillä kynnyksellä, että alkavatko hoitamaan näitä tilanteita jatkossa itse vai luottavatko ohjaajaansa (jonka pitää myös suojella sitä) ja/tai kehittyykö ohjaajan vaikutuksesta tämä reaktiivisuus aktiivisuudeksi.
Tämä on helposti nähtävissä mm erilaisissa suojelukoulutuksissa ; nuoret koirat varsinkin reagoivat ensin "BUH BUH" siihen maalimieheen joka herättelee sen puolustuskäytöstä ja sitä vahvistetaan tukemalla kireällä liinalla ja maalimiehen pakenemisella (viettipäämäärä = uhka väistyy = rauha).
Kun olet huomannut vastaantulevan koiran, vaikka oma koirasi ei vielä olekaan, ala valmistella ohitusta jo tässä vaiheessa. Kerrot että siellä on tulossa sen ja sen niminen kaveri. Keksi nimi sille ellet tunne. Ohjeistat että "me kuljemme tätä puolta tiestä, emme tuijota, emmekä häiritse naapuria millään lailla ja olemme hys-hys vaikka kaveri jotain sanoisikin". Olet itse sisäisesti rauhallinen ja puhut koiralle nätisti, miltei kuiskaten. Jos naapurihaukku sitten innostuu jotain puhumaan, niin kerrot koirallesi että se oli vain hänen tervehdyksensä. Voit myös itse sanoa sille naapurihaukulle kohdattaessa joka räköttää että "terve vaan sullekin". Tämäkin ele antaa omallesi kuvan sinun hanskaamisestasi tilanteessa.
Uusien ihmisten kohtaamisessa on parasta vain sanoa että älä huomioi häntä. Ja varoittaa että saattaa olla vähän äkäpussi joten ei kannata kättään syöttää. Tätä tilannetta tulet tuskin koskaan koirassasi muuttamaan sillä se tilantarve on luonnejuttu. Kaikki koirat vain eivät ole rapsutettavia kuin omistajalleen.
Tuo clarman analyysi asiasta oli kyllä aika rautainen.
Älä opettele mitään uutta, jossa koira voisi epäonnistua, vaan kertaile vaan niitä vanhoja jo osattuja juttuja, jotta pääset palkitsemaan ja kehumaan koiraa jatkuvasti.
Eli jos teillä oli ennen murkkuikää vaikka seuraamisharjoittelut menossa, niin luovu niistä hetkeksi ja siirtykää tokossa takaisin istu - maahan tasolle.