Ei lupaa ilman lajia

Oma hiekkamonttu-->oma maa-->paikka metsästysharrasteelle-->peruste aseen hankinnalle, jos et metsästä, sitten tarvinnee käydä seuroissa ja kinkereissä aktiivisesti harrastelemassa.

Poliisin kouluttaman ampumakouluttajan todistus aktiivisesta ampumaharrastuksesta

tällä hetkellä vaaditaan, todistuksessa täytyy olla myös mainittuna ampumalaji

jota harrastat ja myös kaliberi. Ampumapäiväkirjaa kannattaa myös pitää.

Poliisin kouluttamat ampumakouluttajat taitavat yleensä olla ampumaseurojen

jäseniä. Montuilla ampumisesta ilmeisesti halutaan päästä eroon.

Yksin harrastaminen on tylsää ja oppii helposti vääränlaisen ampumatavan. Kannattaa liittyä johonkin seuraan vaikka vain nimellisesti tai koeluontoisesti ja käydä tutustumassa toimintaan. Saa hyviä neuvoja ym.

Aseluvan saa helpoiten kun pystyy jotenkin järkevästi perustelemaan harrastuksen. Mitään tarkasti määriteltyä lajia ei tarvitse olla. Tarkkuusammunta sopii määritelmäksi. Asetyypistä riippuen voi lisäksi mainita jonkin lajin, johon ase hyvin sopii. Aseen on siis nykymääritelmän mukaan sovelluttava "hyvin" tarkoitukseensa.
Harrastuspaikka pitää myös jotenkin pystyä kertomaan. Takapihalla ampuminen ei oikein täytä turvallisen alueen määritelmää, joten harrastuspaikaksi kannattaa nimetä lähialueen ampumaratoja. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi käydä vain näillä paikoilla harrastamassa, vaan silloin tällöin voi myös paukuttaa siellä sorakuopalla. Naapureilta kannattaa pyytää suostumus asialle, sillä muutoin on odotettavissa murheita.
Et kertonut minkä tyyppistä asetta olet hankkimassa. Jos haluat monipuoliset mahdollisuudet harrastaa kaikilla asetyypeillä suosittelen liittymistä reserviläisiin, sillä kalustoomme kuuluu pistoolit, haulikot, ta-kiväärit, reserviläiskiväärit ym. Sinulla on näin hyvä peruste aseen hankkimiseen. Käytössäsi on myös kerhojen laina-aseita sekä saat hyvää opastusta harrastukseen. Voit harrastaa vain omaksi iloksesi tai osallistua kilpailutoimintaan. Homma on rentoa eikä mitään turhaa nipotusta ja saat mukavia samanhenkisiä kavereita. Maksutkaan eivät päätä huimaa.

Helpoin tapa saada aselupa on: Suoritat riistanhoitoyhdistysten pitämän metsästäjätutkinnon, josta saat metsästyskortin. Jos sinulla on omia maita joita et ole vuokrannut metsästysseuralle voit harjoittaa omassa metsässä metsäsystä. Myös metsästyskortin omaava voi metsästää valtion mailla, tosin niitä on vaihtelevasti paikkakunnista riippuen. Paikalliseen metsästysseuraan kannattaa anoa jäseneksi.
Reserviläistoiminta pelkästään ei ole peruste ampuma-aseluvan myöntämiselle. Helpoin tapa on liittyä ampumaseuraan ja aloittaa harrastus radalla valvotuissa olosuhteissa. Pitkillä pyssyillä 10 kertaa kahdessa vuodessa katsotaan aktiiviseksi harrastukseksi. Mikäli aiot hankkia käsiaseen, on tilanne sitten huomattavasti mutkikkaampi.
Mutta ota yhteyttää paikalliseen ampumaseuraan ja kysele sieltä. Saat varmasti pätevää tietoa ja siellä myös tunnetaan paikallisen poliisin toiminta näissä asioissa vaikka kaikkiallahan tuo toiminta pitäisi olla yhdenmukaista.

Perusteen tulee olla yhdistymisvapaus, toisaalta kysymystestiin, mitä poliisi harrastaa, sille ei ole perusteita laissa!

Jos taulua haluaa puhkoa omalla pihalla tai hiekkamontulla, niin siihen käy mainiosti ilmapistooli tai kivääri. Etuna myös mitätön meluhaitta, joten sellainen on oiva harraste. Mikäli sitten ruutiasella haluaa harrastaa, niin sitten pitää täyttää nuo aloittajan kysymät kysymykset. Sikäli asia on ymmärrettävä, koska löyhempi laki toisi vain turhia aseita mukanaan. Tämä karsii sitä turhaa asekantaa, ennenhän niitä .22 pistooleja oli joka jässellä, eikä monikaan niitä koskaan käyttänyt.
Nykyisellä politiikalla syntyy vähemmän käyttämättömiä aseita, jotka voivat olla potentiaalinen uhka, vääriin käsiin joutuessaan.

Viranomainen kammoksuu isoja kalibereja. Jotenkin huvittaa käsiaseiden piipun reikään tuijotus. aeen iskuvoimahan ei ole välyksestä paljoakaan kiinni, luodin nopeus ratkaisee. Nopeuden neliöön siis.