"Ujouskortin" väärinkäyttö

Puhut asiaa,noinhan se todellakin menee.

Minä en saa tyttöystävää koska olen ujo. Eikä ujot naiset uskalla tutustua joten olen varmaan loppuelämäni yksin. Kyllä minä treffeille uskallan pyytää mut sit se ujous tulee siinä et en oikein tiedä mitä puhua. Toisaalta ei tää ujous parane koska kukaan ei halua tavata minua.

juu, siinä taiteiluimmeisillä on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Ei ujosta saa esiintyjää. Vain jos muuttuu ei-ujoksi. Ja sen jälkeenhän ei voi sanoa että on ujo.

Ehkä joku on joskus ollut ujonpuoleinen ja haluaa siitä "parantumistaan" korostaa. Ja taas saatiin yksi lehtijuttu lisää. Ja myöhemmin uusia juttuja, kun seurataan kuinka ujo muuttuu estradileijonaksi.

Lievä ujous antaa inhimillisen vaikutelman. Ujoja pidetään rehellisinä, toiset huomiovina ja tunnollisina. Itsevarmat ja supliikit jokapaikanhöylät yrittävät näin luultavasti kiillottaa julkisuuskuvaansa. Voihan siinä joku osatotuuskin olla, että joku julkkis on hieman tuntenut epävarmuutta ennen uraansa, ainahan sitä itsevarmuutta tulee lisää kun on jatkuvasti esillä. Ja kyllähän se kuulostaa hienolta kun on kovalla työllä saavuttanut jonkun suuren henkisen (mukamas).

Oikeasti ujon ihmisen korvaan tuommoinen itsensä ujoksi julistaminen kuulostaa aika naurettavalta, varsinkin kun itse olen niin ujo että välttelen joitakin sosiaalisia tilanteita ujouteni tähden ja se rajoittaa hieman elämää.

Julkisuudessa olevat nyt on valmiita keksimään mitä tahansa ongelmia saadakseen ja pysyäkseen julkisuutta.

Varmaan jossain on lista mitä kannattaa löpistä että pääsee otsikoihin. Ujous ja sen kanssa urheasti kamppailu on hyvä. Ongelmat alkoholin kanssa kannattaa kertoa kanssa. Masennus ja sen voittaminen on hieno asia. Jne. Mutta nuo alkaa olemaan vähän vanhanaikaisia ja kesyjä. Tilitykset omasta psykopatiasta, pedofialiasta, heroiiniriippuvuudesta jne. vois olla uusia ja raikkaita aiheita naistenlehtien julkkisten kertomuksiin.

Olet ihan oikeassa. Nämä bimbot revittelevät reva levällään lehtien sivuilla ja inisevät, että "olen ujo". On ilmeisesti silikonimassat syönyt aivokudosta. Ei noita bimboja jaksa edes sääliä, mieleen on useinkin tullut että mitähän niiden vanhemmat ajattelee jälkikasvuistaan.

Ei pidä paikkaansa. Se mitä ette nyt tule ajatelleeksi on se, että esiintyjät vetävät julkisuudessa roolia. Esim. näyttelijä tekee työtä, eli näyttelee. Saa esittää kaikkea sellaista mitä todellisuudessa ei edes ole. Ammattitaitoa se vaatii ja suurta itsehillintää, mutta millainen ihminen on sen vetämänsä roolin takana, sitä ei tiedä kuin lähimmät. Ei se työ kerro hänen omasta persoonasta mitään. Tai toki kertoo sen, että on voittanut itsensä sen suhteen, että uskaltaa esiintyä ja tämäkin on voinut vaatia suuria ponnistuksia.

Itsekin tunnen henkilökohtaisesti erään tapauksen, jonka esittämä rooli julkisuudessa on aivan päinvastainen mitä henkilö on todellisuudessa. Ei ikinä uskoisi, että julkisuudessa itsevarmalta ja iloiselta vaikuttava persoona tosiasiassa kärsii erittäin pahasta esiintymispelosta ja on muutenkin kovin epävarma ja omisa oloissaan viihtyvä ihminen. Hän kyllä myös yrittää asioille tehdä jotakin, joten käy myös terapiassa näiden takia.

Yllättävän moni näyttelijä on valinnut ko. ammatin juurikin sen takia, että saavat edes näytellä olevansa jotain muuta mitä oikeasti on. He eroavat "normaaleista" todella ujosita ja sisäänpäinkääntyneistä ihmisistä siten, että kuitenkin uskaltautuvat sieltä asunnosta ulos ihmisten ilmoille sen roolinsa myötä. Joten onko se "ujous" joillekkin jokin pr-keino hakea huomiota ja hyväksyntää yleisöltä? Varmasti on. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joku muu ihan aidosti kärsi sairaalloisesta ujoudesta omassa henkkoht elämässään.

kirjallisuudessa mainitaan henkilö arkuus, suoraan ihmetellä ei ... sairasta ihmisyyttä maapallollinen täysi, ei minunkaan hyvä oleskella, viime kädessä ujous tai sivuun vetäytyminen, syrjäytyminen, syrjään vetäytyminen johtui, koska kertakaikkiaan niin on, niinkuin eläinkunnassa, vähällä ja paljolla en koe olevan erotettavana ilmiötä omakseen, kyllä on pientä huvia elää ihmisyys, missä sitten eleletkin, Paha olisi oikein hyvä olla kitkemättä pois, juuri kyseisellä areenalla ...

Mä en lue julkkisten haastatteluja; paitsi jos on kyse älyllään jotakin saavutttaneista ihmisistä jotka eivät esiinny sosiaalisissa medioissa (sellaisia arvostan), enkä lue naisten lehtiä ja suosittelen samaa kaikille, jotka haluavat sivistyä. En ole ujo, mutta sellaisen päätöksen olen tehnyt, että koskaan en tule menemään kasvoillani tahi muutenkaan mihinkään netin sosiaaliseen mediaan eliniässäni ja olen vielä nuori, eli en kuulu Googlen nettiyhteisöihin, en Youtuben jäseniistöön, en Twitterin jäsenistöön, en Facebookin jäsenistöön, en tämän Suomi24:n jäseniin,enkä edes minkäälaisten netin ammattiperustaisten nettiyhteisöjen tai keskustelupalstojen tai muidenkaan tietotekniikkapohjaisten yhteisöjen jäseniin tahi kaveriporukoiden nettiyhteisöihin, en myöskään aio opetella käyttämään Skypeä, en halua että elämääni kytätään netin avulla ja olen kiinnostunut ainoastaan itseni ja läheisteni yksityisyydestä nyt nettiaikana ja tulevaisuudessa ja yksityisyyden asianmukaisesta toteutumisesta. Jos sitten menetän jonkun työpaikan joskus siksi, etten kuulu sosiaaliseen mediaan tai halua sosiaalisten medioiden jäseneksi liittyä, en haluaisi sellaisille työnantajille antaa osaamistani pätkääkään, jotka pakottaa ihmiset nettiin keekoilemaan.

Hesariin teki kylläkin tänäänkin mieli kirjoittaa, kun eräskin toimittaja joka muuten on mielestäni melko fiksun ja joskus hauskan räväkänkin oloinen ja hyvä kirjoittaja, julisti tänään että mukamas pitäisi alkaa arvostaakin jotenkin aikuisia hyypiöitä, jotka leikkii vaikkapa netin virtuaalimaatilapelejä ja muuta, korkeissa viroissa. Oma mielipiteeni on, että Suomi pysyy tasan tarkkaan lama- valtiona niin kauan, kuin että jos kaikki älykkäätkin hörhöilee netissä ja nettiuuutisointien tai netistä näkemänsä perusteella, mielestäni. Minä en sellaista maailmaa kaipaa, missä ihmisten jokaista liikettä seurattaisiin netin avulla. Ja tosi-tv kokonaisuudessaan pitäisi mielestäni kieltää roskana, josta saisivat maksaa tv-kanaville erikseen ne, jotka sellaista sontaa haluavat nähdä arkijärkisen informoinnin sijaan.

Varmaan näin. Yksi viiden sisaruksen vanhin sisko kertoi minulle olevansa ujo. No, eipäs ole ujo kun omien etujen puolustaminen tulee kyseeseen. Olen kuulut muidenkin sanovan että hän osaa kyllä olla tomera. Tällaiset ujousjulistukset tuntuvat aika tarkoutuksenhakuisilta.

Ujoutta voi olla eri asteista. Ja ihmiset mieltävät sen eritavalla. Kyllä esiintyvä taiteilijakin voi olla ujo yksityiselämässään. Ja ujouden voi juuri voittaa ns. karaisemalla itseään. Mikäköhän tarkalleen edes on ujon oikea määritelmä? eiköhän se ole vielä vähän lievempi versio esim. esiintymiskammosta, tai vaikka sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ne on sitten jo vakavampia henkisiä ongelmia. Mutta esim. Reea Kataja(näyttelijä) on kertonut julkisuudessa kärsivänsä todella pahasta esiintymiskammosta, ja silti pystyy tekemään työtään.

Itse henkilökohtaisesti olen aiheesta sitä mieltä, että joku tv- tähti tai muusikko voi ihan hyvin olla oikeasti ujo vaikka saattavatkin antaa toisenlaisen kuvan... koska voi olla että he ovat harjoittaneet jonkun tavan millä voivat "pois sulkea" ujoutensa.

Muusikko kuitenkin ilmaisee itseään musiikin kautta ja sen takia hänen ei pidä olla suorassa kommunikointi yhteydessä itselleen vieraiden kanssa ja sama pätee tv- tähteen tämä on aina (melkein) saman työ porukan kanssa johon hän on jo tottunut ja silloin ujous ei ole niin suurta yleinsä ja tottakai hänelle annetaan ihan toinen persoona jota hänen tulee näytellä joten sekin voi joillain ihmisillä helpottaa ujoutta että tietää ettei ole oma itsensä...

Loppujen lopuksi uskon että julkisuuden henkilöistä ei välttämättä kaikki mutta ainakin suurin osa on melkolailla ihan samanlaisia ihmisiä kuin mekin tai siis ajatelkaan nyt itsekkin jos olisit todella hyvä laulamaan niin tottakai haluaisit muusikoksi tulisi sitten se julkisuus siinä sivussa tai ei joten miksi julkkiskin ei voisi olla ujo? ujous kun ei kuitenkaan ole mikään sairaus vaan ihan normaali ja hyväksyttävä luonteenpiirre!

en toki väitä etteikö olisi sellaisiakin julkkiksia jotka tälläisessä asiassa valehtelisi koska tottakai heitäkin on mutta en kuitenkaan usko että kaikki heistä valehtelisi tästä asiasta.

Luulen oikeastaan että joku julkkis joka on oikeasti ollut ujo on joskus lehdistölle sen kertonut ja jotkut toiset on sitten tajunnut että ujouden kautta saa tavisten sympatiat ja on tätä kautta käyttänyt sitä sitten hyväkseen... :/

Moni artisti kärsii alkoholiongelmasta nimenomaan ujoutensa takia. Pakko vetää huikkaa että uskaltaa lavalle yleisön eteen. Rauli Badding Somerjoki oli juuri tällainen "ujo julkkis".

Jaa no minä voin vielä sanoa tohon ujous-aiheeseen missä taas näemmä väärien ihmisten naamoja kriminaalit nettitoimijat käyttelee herjaamiseen (luulis olevan laitonta, toi fuulaaminen!), sen verran, että olen joo sen verran ujo, etten tykkää, kun asuintalossani typerykset yliopisto-opiskelijat ja nettiin hörhähtäneet kaiken netissä ihmisistä todeksi luulevat tikahtuu nauruun siksi, että rikollinen nettihäirikkö kiusaa minua internetissä. En ole koskaan pitänyt tyhmistä ihmisistä ja sylkisin varmasti päin naamaa jokaista, joka kuvittelisi, että MINÄ olisin persoonana sen sorttinen, joka vaikka laittelisin itsestäni tai mistään asioista tai ihmisistä jonnekin Youtubeen joitakin videoita. En myöskään ole pitänyt siitä, että tän samaisen Suomi24-foorumin Sinkut -nimisellä keskustelupalstalla mielisairaat netikiusaajat horisee mulle minulle näkyvissä niimettömissä julkisissa keskustelupalstateksteissään, että mä muka olisin jotakin munaa vailla tai s*tana että ikinä INTERNETIN VÄLITYKSELLÄ tai internetistä mitään seuraa KOSKAAN hakenut! Etenkään en pidä siitä siksi, kun jo kerran on tapahtunut sitäkin, että tän saastaisen lähiön jotkut huumehörhöt tai mitkä lie syrjäytyneet on ihan julkisestikin tuleet mulle lähiraflassa hinkkaamaan ahteriaan akkojensa katsoessa vieressä, että "tänään et saa munaa", puhutellen MINUA ikäänkuij olisin muka heidän tuttunsa. Enkä pidä siitä, että tuntemattomat tervehtii minua tuttavanomaisesti, jollei ole kyseessä tuttu, josta edes nimen tiedän tai jollei ole kyseessä kohteliaisuussyistä hississä esitetty tuntemattoman tavanomainen tervehdys.

Minua on vainottu netissä, ainoastaan siksi että en osaa tietotekniikkaa ja että olen kirjoittanut tähän Suomi24:n nimettömiä keskustelupalstakirjoituksia. Toivon,että ne psykopaatit joilla niin sairaita harrastuksia on, että kiusata kunniallisia kansalaisia netissä systemaattisesti, että ne jäävät poliisin haaviin. EN halua olla osallinen henkilöperustaiseen keskusteluun internetissä!

On ehkä väärin kuvailla luovia ihmisiä ujoina, tai ehkä he kokevat olevansa ujoja, mutta omasta mielestäni he ovat introverttejä. Ja mikä on siis introvertin määritelmä?

Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellisempi kuin kognitiivisempi kuvaus. Ennen kaikkea introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”.
Introvertit ovat hiljaisia ja varautuneita, minkä kovaääniset ekstrovertit usein sekoittavat itseluottamuksen puutteeseen. He toimivat usein älyä tai logiikkaa vaativissa tehtävissä, mutta painottavat vähemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmissuhdetaitoja.
Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut, hän pitää hyvin järjestäytyneestä elämästä eikä luota impulsiiviseen päätöksentekoon. Tutkimuksissa on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia.

Niinpä.
Tosiasia kuitenkin on se, ettei aidosti ujoa saa estradille millään.
Luultavasti sekoittavat normaalin esiintymisjännityksen ujouteen.

Olen samaa mieltä. Mielestäni ujo ihminen on hiljainen jo vähänkin oudommassa
yhteisössä (ainakin minä). Erikseen on sitten lähimmät sukulaiset ja ystävät, joiden kanssa voi olla oma itsensä. Ikä osiltaan vapauttaa, mutta vielä nytkin (65v) huomaan jännittävääni kun vähänkin oudompia on läsnä. Mummo mallia-2013

Onhan ujouttakin eri asteista. Ja esim. esiintyessään kuitenkin voi olla jonkunlainen rooli päällä, mikä saa unohtamaan ujoutensa hetkeksi. Vähän sama kuin vaikka esiintymisjännityksessä. Jokainen kokee sitä varmasti, mutta toisilla se on pientä ja asiaankuuluvaa, mutta pahimmillaan se invalidisoi ihmisen täysin ja eristää työelämästä ja kouluista ja ihmissuhteista. Ja eihän se välttämättä itse julkkis ole, joka ujouttaan mainostaa. On saattanut mainita ohimennen haastattelussa, mutta toimittaja päättääkin juuri siihen kohtaan takertua ja tehdä isot otsikot.

En tiedä olisiko ujouttakin "erilaista" ?
Olen aina ollut melko ujo tutustumaan uusiin ihmisiin, kyläillessä seuraan mielummin sivusta keskustelua, kädet tärisee kahvikuppia nostaessa, jos joku kysyy jotain ,puhe puuroutuu helposti ja pelkään sanovani jotain tyhmää...ellei satu ihan todella hyviä tuttuja olemaan.
Kadehdin ihmisiä jotka voivat kommentoida vastaantulevalle ihmiselle jotain hauskaa...jos joku ohikulkija sanoo minulle jotain niin menen hämilleni ja mumisen jotain epämääräistä...

Mutta teen vapaa-ajalla lasten ja perheiden liikuntaryhmien ohjauksia...minulla ei mitään vaikeutta pitää tuntia 20 aikuinen-lapsiparille..."tyyönaamari" päälle ja äänikin kuuluu salin toiseen päähän...moni on kehunut selkeitä ohjeitani ja innostavaa esimerkkiä...

Voisin tavallaan ymmärtää sen että julkkis on työssään rohkea ja avoin mutta sitten henkilönä ujo?!

Tuo Somerjoen tapaus on tietenkin vaikea tulkita muuten kuin että hän oli ujo ...
Vai oliko sittenkään??

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauli_Badding_Somerjoki

Koululaisena toimitti omaa lehteä. Jo 16-17 vuotiaana bändissä.
Ehkäpä ei sittenkään ollut ujo.

Joku artisti voi keksiä vetäistä ujo-kortin esiin, kun on jo julkkis ja huomaa, että "ei haluakaan kertoa yksityiselämästään kaikkea". Silloin on hyvää alkaa kertoilla ujoudesta .... vaikkei oikeasti edes tiedä millaista ujon elämä on lapsuudesta aikuisuuteen saakka.

Phil Zimbardo on kirjoittanut kaikenkattavan kirjan ujoutesta. Suomenkielinen nimi kijalla on: Ujous.
Vanha mutta hyvä kirja. Löytyy varmaan kirjastoista ainakin.

Itse olen taiteellinen ja räväkkä ihminen mutta loppupeleissä ujo. Jos vaikka taiteellisuus ja ujous kulkevat käsi kädessä?

En piilottele ujoudella elämääni vaan olen erittäin huono tutustumaan ihmisiin tai menemään tapahtumiin.

On se vain niin totta, että toisen sielunelämästä on paha mennä sanomaan. Osalla ujoista on niin hyvät sosiaaliset taidot ja halu voittaa ujous, ettei heitä voisi pintapuolisen tuttavuuden perusteella sanoa ujoiksi. Ujous myös saattaa myös vaihdella hieman tilanteitteittain (tosi ujous on ja pysyy, mutta joissain tilanteissa saattaa muuten reipasta ujostuttaa aivan hirveästi). Sitä voi helposti vetää näyttömöllä räväkkää roolia, mutta vaikka kuinka haluaisi tutustua luokan uuteen oppilaaseen, ei saa sanottua hänelle huomenta enempää.

En ole ujo, mutta olen miettinyt tätä asiaa. Tiedän ihmisiä, jotka ovat toivottoman ujoja ilman että heillä olisi mitään erityistä hävettävää itsessään. Lapset ovat tässä suhteessa oikeastaan helppoja. He näyttävät varautuneisuutensa suoraan ja siitä on helppo päätellä, että heihin pitää tutustua vähä vähältä ja ajan kanssa.

Ujot aikuiset, jos olen tulkinnut oikein, ovat vähän toisenlaisia. He ovat joutuneet kehittämään keinoja, joilla pärjätä ujoutensa ja varautuneisuutensa kanssa sosiaalisissa tilanteissa. Tiedän erään psykiatrin, joka pohjimmiltaan todella pelkää sosiaalisia tilanteita. Kaiketi hän voisi olla työssään ihan hyvä. Olen keskustellut hänen potilaidensa kanssa ja olen itsekin ollut hänen potilaansa. Tarinat ovat yhteneväisiä: moni muistaa sen ujon vaiheen ja moni tietää, että hänestä on tullut tyly, äkeä ja epäluuloinen ja että hän tulkitsee potilaiden kertomat asiat nurjimmalla mahdollisella tavalla. Hän suorastaan halveksii potilaitaan.

Oma pomoni on jossain määrin ujo. Häntä voisi kuvata eteeriseksi kaunottareksi. Arkisin hän on etäinen ja varautunut ja esittää asiansa mutkikkaasti ja vaikeaselkoisesti. Nautittuaan hiukan alkoholia hänestä tulee eloisa, vilkas ja huomaavainen. Olen tuntenut hänet 13 vuotta ja vähitellen oivaltanut, että se arkinen viileys lienee jonkinlaista suojautumista. Koska itse en ole ujo, olen yrittänyt miettiä, miten omalla käytökselläni tekisin avoimuuden hänelle helpoksi. Mainittakoon nyt, että hän ei ole aina ollut esimieheni, mutta tällä hetkellä hänellä on sellainen asema ja tuo hänen varautuneisuutensa selvästi vaikeuttaa hänen työtään. Ehkä hän on tottunut luottamaan kauneutansa vaikutukseen, mutta nyt hänen pitäisikin oppia puhumaan suoraan.

Ehkä kaikkea varautuneisuutta ei pidä tulkita ujoudeksi eikä kaikkea pidättyväisyyttä psyykkiseksi puolustautumiseksi. Silti meidän vähemmän ujojen kannattaisi ehkä opetella kannustamaan niitä, jotka ovat ujoja ja ilmeisesti ovat jonkinlaisissa vaikeuksissa uusissa sosiaalisissa tilanteissa. En tarkoita, että pitäisi ryhtyä psykologiksi tai terapeutiksi, mutta huolehtia siitä, että emme omalla avoimuudellamme vie kaikkea huomiota ja osoittaa huomiota ja kohteliaisuutta hiljaisille. Pidän varsin mahdollisena, että joku ujo ja hiljainen on seurannut tilannetta ja keskustelua huolella ja hänellä voisi olla harkittuja asioita mielessään. Hän vain ei saa niitä sanottua, kun äänekkäät ja puheliaat ovat jatkuvasti tyrkyttämässä suureen ääneen omia näkemyksiään. Kohteliaisuus ja ehkä jopa jossain määrin muodolliset tavat voisivat auttaa tässä.

Ujoimmat ovat aina parhaimpia sängyssä. Siellä ne pedot paljastuvat ja villiintyvät.

Alottaja puhuu asiaa. Ärsyttää että esimerkiksi BB-Leina jossain haastattelussa jankutti olevansa tosi ujo, koiranpentumainen ilme kasvoillaan. Ja silti samaan naikkoseen ei voi olla törmäämättä kaiken maailman tosi tv-ohjelmissa, missmikälie kilpailuissa, musiikkivideoilla ja milloin missäkin. Että joo, tosi ujon tuntuinen onkin, kun on joka paikassa esillä muovitissit pystyssä, sisäisesti kiljuen "KATSOKAA MUA, HUOMATKAA MUT!" Ei oikeasti ujo ihminen tee sellaista. Ei ujo ihminen hae huomiota, hankkiudu joka paikkaan esille ja näyttele leikeltyä kehoaan julkisesti.

Opiskeluaikoinani olin niin ujo, että kun piti sanoa jotain (luokassa vastausvuoro siirtyi ringissä vuorotellen ), niin sanat takertuivat kurkkuuni ja vastaamisesta ei tahtonut tulla mitään. pelkäsin niin ja kätkeydyin kuoreeni. Seuraus oli, että sain kärsiä enemmän, sillä minua pidettiin ylpeänä, vaikka asia oli aivan päin vastoin, että pidin itseäni maan matosena, jonka mielipiteistä ei kukaan välitä.

Ammattiesiintyjille sanan "ujo" merkitys on jotakin aivan muuta kuin meille muille. Pienikin häivähdys häveliäisyyttä aina silloin tällöin on heidän mielestään ujoutta. Eivät he useinkaan elä ihan samassa maailmassa muiden ihmisten kanssa.

Useimmiten he sanovat olevansa myös nöyriä. Ja se vasta on puppua. Ilmeisesti nöyryyskin on heille jotain ihan muuta muin meille muille. Jose he eivät ihan joka käänteessä muista olla itsekeskeisiä röyhkimyksiä, he nimittävät sitä nöyryydeksi.

Temperamentikas merkitseen lyhytpinnaista ja aggressiivista päällepäsmäriä. He sanovat tulistuvansa helposti, mutta leppyvänsä nopeasti. Niin kai, mutta miten lienee vastapuuolen laita. Ei ole ollenkaan sanottu, että vastapuoli leppyy nopeasti.

Ei julkkikeksi tule ilman pyrkyryyttä, itsekeskeisyyttä ja teräviä kyynärpäitä.

Onhan meille mukavaa seurata komelianttrien toilauksia, ei siinä mitään.

Eipä se ujous katso siihen oletko esiintyvä taiteilija vai ihan tavallinen tallaaja. Itse lukeudun jälkimmäisiin, mutta aikoinani harjoittelin esiintymistä, laulukoulutuksessa ja sitten laulaen pienissä tilaisuuksissa. Pikkuhiljaa ujouden saa voitettua, mutta toiset joutuvat tekemään enemmän töitä sen eteen. Harjoittelua se vaatii, aivan kuin mikä muukin homma tahansa.

Noita väärällä aallolla ratsastajia varmasti on, siis muka-ujoudella itselleen myötätuntoa ja julkisuutta hakevia yksilöitä. Sitten on niitä toisia, jotka puhuvat totta, vaikka se voisi vaikuttaa ulkopuolisen silmissä tuulesta temmatulta.

Esimerkiksi se kaunis, vaaleahiuksinen poliisinainen sarjasta "Taivaan tulet" kertoi jossain ylen keskusteluohjelmassa sosiaalisesta ahdistuksestaan. Tiedän, että hän puhui totta, koska olen itse samasta vaivasta kärsivä. Näin samaa tuskaa hänessä, mitä itse olen kokenut.

Aiemmin sarjaa katseltuani ihailin hänen itsevarmuuttaan ja rauhallisuuttaan, nyt vielä miljoona kertaa enemmän.

Ujous on "miedompi" versio sosiaalisesta pelosta, joten kyllä ujoja julkisuudessa varmasti on. Sitä paitti ujot ovat monesti luovia ihmisiä, käsittääkseni sitä tarvitaan hiukan musiikissa, näyttelemisessä jne..

ainoa julkkis joka on/oli ujo on Rauli "Badding" Somerjoki,Rauli oli oikeesti ujo,olikohan se vahvuus hänelle?vai olisiko Rauli ollut vielä parempi rohkeampana?
mutta aito hän oli,vaikkakin "julkkis-elämää" joutui viettämään!!!

Onhan julkisuudessa esimerkiksi näyttelijä Kari Hietalahti kertonut esiintymiskammostaan, joka aiheuttaa sen, ettei hän voi esiintyä teatterin lavalla livenä, koska paniikkikohtaus voi iskeä. Sen vuoksi hän tekee vain nauhoitettuja lähetyksiä (elokuvat, mainokset, dubbaukset, sarjat), joissa voi ottaa uusintaottoja. Hän ei ole ainoa, joka kärsii esiintymiskammosta.

Myös erittäin monet muusikot kärsivät kramppikuumeesta, joka voi aiheuttaa keikkojen välttelyä tai sitä, että keikat toistuvasti myöhästyvät sovitusta alkamisajasta.

Julkkiksetkin ovat ihmisiä, jos se joltakulta on päässyt unohtumaan. Minä en ole julkkis, mutta työkseni luennoin ihmisten edessä harvakseltaan. Esiintyminen onnistuu, kun vedän roolia, mutta omana itsenäni en voi ihmisten eteen mennä. Todellinen minä on ujo ja jopa ihmiskammoinen. Ujous esiintyminen = täysin mahdollinen yhtälö

ujo julkis on epävarma siitä,että tykkeäkö hänestä kaikki tosissa tai vain näonvuoksi?

No niinpä! En usko että oikeasti mitenkään hirveän ujoja ovat! Miksi sitten ovat julkisuudessa!!! Minä olen aika ujo ihminen ja en ikinä uskaltais esiintyä yleisön edessä tai muutakaan vastaavaa.

Kortti sanaa monet bkäyttää väärin . Kortti on pahvista , muovista tai muusta materiaalista tehty litteä kappale johon on laidettu jotain tietoja.Sisältö ei ole kortti vaan se materiaali missä sisältö on .

Ujous ei ole ongelma, vaan luonteenpiirre. Se ei eistä ihmistä elämästä. Sosiaalinen pelko tai ahdistus eivät ole synonyymeja ujouden kanssa. Monet sosiaalisesta pelosta kärsivät tai ahdistuksesta kärsivät ihmiset kuvailevat mielestäni virheellisesti itseään ujoksi.

Voivat artistit olla oikeastikin ujoja. Esim. Rauli Badding Somerjoki kärsi valtavasta ramppikuumeesta ennen esiintymisiään ja mies oli vaikea saada lavalle. Tätä ongelmaa hän kompensoi viinalla. Kuinkas muuten.

Pretty Woman biisistä tunnettu 50-luvun tähti Roy Orbison taitaa olla kansainvälisesti tunnetuin ujo laulaja. Levy-yhtiön pyynnöstä mies alkoi käyttää aurinkolaseja, jotta ujous edes hieman peittyisi. Roy olikin se mies, joka enimmäisenä toi aurinkolasit rokkimaailmaan.

hmmm....ei se ihmisestä kyllä älykästä välttämättä tee jos hän on ujo ... Nimimerkillä tavannut todella ujon henkilön kuka jälkeenpäin osottautui ihan aivottomaks ...jo se että on sosiaalisesti lahjakas ja saa muotoiltua suustaan järkeviä lauseita ja on kanssa käyvä muiden ihmisten kanssa kertoo vähintään normaalista ajatuksen juoksusta ... koska jos mietitään niin suurin osa kouluampujista ym hulluista on sisäänpäin olevia ja arkoja ja siitä johtuen ilmasee itsensä ajan kuluessa kerran......ja näyttävästi ...En tietenkään sano että kaikki ujot ja arat ihmiset tuolla uzit kourassa kohta kadulla ilmasis itseensä ja ahdistusta koska eivät saa sanaa suusta ....mutta niinkun moni tietääkin ...jos olet verbaalisesti lahjakas ..pärjäät työelämässä (koska osaat ilmaista itsesi ja tarpeen tullen jopa pitää puolesi),tuttava piirissä ja kestät paremmin elämän vastoinkäymisiä,koska sinulla on varmasti laajempi tukijoukko tukemassa kun ujoilla ihmisillä ketkä eivät ole hyviä rakentamaan sosiaalisia verkostoja ympärilleen jne .. joten sääliä voi ujoja ,mutta en ole koskaan ujoja leimannut älykkääksi sen takia että eivät puhu ihmisille ....vaikka taanoin jokaisen äiti onkin sanonut että ei saa puhua vieraille,mutta aikuisten elämässä se on outoa jos pelkää muita ihmisiä ja niiden kanssa juttelua ja yleensäkkin olemista . Mutta joo ...mielummin olen ulospäin suuntautunut kun ujo ...:) ...sääliä en halua koskaan ja luonteeni onkin minut ylös nostanut . Ryhdistäytykää ja mielummin revittelette vähän ...vaikka käytte kaupasta ostaa maitoo ja sanotte myyjälle moi ....ja jos oikeen hulluttelemaan haluutte ruveta niin menkää ostarille tanssimaan ja huutamaan että ootte ujo ! :D

Sulle nimimerkki "ujous ja sääli" :Joo onhan näitä ulospäinsuuntautuneitakin,ketkä on täysin hulluja ja naurettavan tyhmä ajatuksenjuoksu. Joten ei pidä yleistää että ujot ei ole älykkäitä ja ja ulospäinsuuntautuneet on!

Tomatti on ujo kun se on koko ajan puaninen..)

Aina on rehelisiä ihmisiä ja sitte niitä jokka älykkäästi käyttää jotain vikaa (es ujo leimaa ) hyväski ilman oikeutta siihen.
JA
Kyllä tosielämän ujo voi kehityä sosiaalisemaksi. Jos oikeasti haluaa sitä.
Minä olin 4 vuotta sitte sellainen vielä . Että tuskin uskalsin puhua kenelekkään
Enkä keksiny puhuhuttvaa. Pelkäsin mm miehiä kuolakseni
En oo julkis vaan tavalinen ihminen, joka tekee asikaspalvelutyötä, jossa joutuu Olemaan hyvin erilaisen ihmisten kanssa paljon tekemisissä ja juttelemaan paljon ihmisille.
Se on eräänlainen esiintymisrooli sekin . Mutta ei kameroiden edessä,jonka esim olen opettellut niin hyvin (tehny riittävän pitkään että tullu tottumisen tunteen turvalisuuskin), ettei arkiminä joka on edeleen yhtä enemän sisäänpäin kääntyny ko sosiaallinen ja pelkuri näy sieltä alta.
Kakki kovan työn (aluksi hyvin väsyttävän ja itkohtausten saateleman )
ansiota ja sen etten annaperiksi.
Ja minä uskon että esiintymisrooleissa on kaltasiani ihmisiä aivan varmasti.

Minä lähdin sellaiseen työhön koska kylläityin pelkäämään kaikaikkialla ja kaikkea koko ajan . Niiku ujona pelkäsin ( historiasta löytyy koulukiusaamista. syrjintää yms traumapräistä paskaa)
Taitaa vain keskustelun aloittajaa vituttaa ko, ei uskalla panna itteään likoon ja ruveta muuttumaan rohkeammaksi puhujaksi.

tunnen olevani ujo vaikka pystyn puhumaan tuntemattomillekkin ihan helposti... en vaan uskalla näyttää tunteitani...

Hakataan ne! (henkisesti vai fyysisesti, oi sensuuri?) Vtun elvikset.

Ei meillä ole mitään menetettävää.

Heil!

Moni käyttää alkoholia ja huumeita esiintymispelkoon. Mutta kaippa sitä julkisuuteen tottuu jos siellä joutuu olemaan tarpeeksi pitkään.
Taviksetkin voivat juoda rohkaistuakseen juttelemaan enempi vieraille ihmisille. Suomalaiset on jössiköitä selvin päin.

Ujot tuskin hakeutuvat esiintyjän rooleihin. Ujoilla saattaa olla paljon painavaa asiaa, joten kirjallinen muoto on oiva tapa tuoda ajatuksia esille. Samalla ihmiset keskittyy asiasisältöön paremmin. Muuten huomio kiinnittyy liikaa ulkoiseen olemukseen.

Voihan ujokin ihminen rakastaa todella paljon esiintymistä. Silloin pitää voittaa se ujous, jotta voi nousta lavalle laulamaan, tanssimaan, näyttelemään tms. Varmasti on vielä enemmän niitä ujoja, jotka eivät kykene nousemaan lavalle, vaan silloin joko vetovoima lavalle ei ole tarpeeksi suuri tai se ujous on niin hallitseva, että sitä ei saa kuriin.

Minä olen antanut ujoudelleni tilaisuuden. En yritä mennä väkisin mihinkään, mihin en ujouden tai saamattomuuden? vuoksi pysty/halua mennä. Miksi kiusaisin itseäni menemällä paikkoihin, jotka vain ahdistavat. Komerossakaan ei tietysti voi koko ajan elää, mutta pyrin tekemään niitä asioita, jotka tekevät minut iloiseksi. Luonnossa liikkuminen, harrastukset, yleensä asiat, joita voin tehdä yksin tai lähimpien ystävieni kanssa. Ne antavat minulle henkisesti enemmän, kuin mikä tahansa "sosiaalinen" tapahtuma.

Uskon, että jotkut julkkiset voivat hyvinkin olla ujoja. Itsekkin olen erittäin ujo tyyppi, mutta tähtään kuitenkin näyttelijäksi. Jännnitän esiintymistä ja ihmisiä aivan valtavasti, mutta se on ainoa työ mitä haluaisin oikeasti tehdä.

Ujous on kuitenkin todellinen este monelle, vaikka joku saattaakin vain esittää olevansa ujo. Siitä voi päästä yli, jos ymmärtää mikä ongelma on ja missä se on. Täältä löytyy tietoa oman sisäisen selkeyttämiseen, selkeydestä seuraa luonnollinen itsevarmuus: http://alkuajatus.org/suomi/kirja03.html

Kannattaa tutustua, tuosta on hyötyä muutenkin.

Ketjussa on juntteja, jotka eivät ymmärrä ihmisluonteen moniulotteisuutta lainkaan, vaan tuntuvat jopa halveksuvan tätä varianssia. Taiteilija voi kärsiä jopa lamaannuttavasta ujoudesta, mutta yleisö ei sitä ymmärrä, koska on korottanut idolinsa jalustalle ja riisunut hänestä pois kaiken inhimillisyyden.

Juuri eilen luin taas jonkin hömppähaastattelun, jossa joku julkkis (en muista kuka) sanoi puolisostaan jotakin, että "tätä on ihmisten vaikea uskoa mutta todellisuudessa hän on hyvin ujo". Tuli siinä vähän sellainen olo, että oli ajateltu että mitäs siitä puolisosta nyt sanoisi että saisi sen julkisuusimagoa jotenkin edistettyä. Mutta toisaalta voihan se olla rehellistä puhetta. Tarkoitukseni oli vain sanoa, että joko tätä ujoutta nostetaan esiin silloinkin kun siitä ei ole kysymys tai sitten ujouden määritelmä on niin laaja että jollakin tasolla 90% ihimisistä on ujoja.

Tämä ujous on naistenlehdissä jo niin yleinen standardivastaus omaa luonteenpiirrettä koskevaan kysymykseen, että ainoa joka toistuu useammin taitaa olla ihannekumppanin tärkeimmät ominaisuudet. Ne ovat muuten poikkeuksetta sukupuolesta riippumatta aina kaikille älykkyys ja huumorintaju.

> ihannekumppanin tärkeimmät ominaisuudet. Ne ovat muuten poikkeuksetta sukupuolesta riippumatta aina kaikille älykkyys ja huumorintaju.


ja niitäkään ei loppupeleissä lasketa ...
vaan jotain muuta