Miten suhtaudutte kirosanoihin ym. alatyylin sanoihin kaunokirjallisuudessa? Missä määrin niitä voi käyttää repliikeissä - vai onko parempi keksiä kiertoilmaus? Siis esim. jos karski äijä sanoo "Kiikuta perseesi tänne", niin onko parempi muotoilla "tule tänne", tai "kiikuta ahterisi tänne" ?
En kauheasti muista persettä, vittua tai edes paskaa viljellyn kaunokirjalllisuudessa. Eikö voimasanoja tai housunalussanoja saa käyttää kansankielisessä muodossa?
En kauheasti muista persettä, vittua tai edes paskaa viljellyn kaunokirjalllisuudessa. Eikö voimasanoja tai housunalussanoja saa käyttää kansankielisessä muodossa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa asiaa nyt, kun oma teksti on menossa julkaistavaksi. Muistelen, että Waltarin ammoisessa Aiotko kirjailijaksi -oppaassa neuvottiin välttämään alatyyliä, mutta toki aika oli eri. Vai oliko?
Voi olla, että alatyyli tietyllä tavalla leimaa tekstiä. Että sanat nousevat esiin merkitystään ja määräänsä suurempina antamaan tekstille tietynlaisen profiilin.
Ehkä asiaa voi miettiä kuulemani vanhan ohjeen mukaan: älä kirjoita mitään, mitä et haluaisi luettavan hautajaisissasi. Itse voisin kyllä hyväksyä omissa hautajaisissani, että karski romaanihenkilöni sanoisi, että "kiikuta perseesi tänne". Ehkä käyttö pitää miettiä tapauskohtaisesti, eikä missään nimessä pidä viljellä sanoja liikaa; mieluummin liian vähän.
Omassa viritelmässäni on muutama alatyylin sana, enempää en uskalla laittaa, juurikin siksi, että pelkään leimautuvani sitten alatyylin prosaistiksi. Kyllähän se sinänsä itsellekin särähtää, jos on lukemassa vakavasti otettavaa kaunokirjaa ja siinä yhtäkkiä kiroillaan niin perkeleesti. Mutta jotenkin se vaan harmittaa, kun joissakin tilanteissa perse olisi nasevampi kuin ahteri tai takamus ja paska parempi kuin kakka jne. ehkä jäljittelen liikaa normaalia puhetta.
Sukulaisiani ei kauheasti ajattele, vaan lukijoita. Kovettaako osa lukijakunnasta sydämensä teosta kohtaan, jos siinä on pari syrjähyppyä alatyylin sanoihin?
Saattaa olla niitäkin, jotka kovettavat, mutta tuntuu aika äärimmäiseltä, ja kannattaako äärimmäisiä orjailla.
Eroa on myös sillä, käytätkö "itse" alatyylin sanoja eli käytätkö niitä kerronnassa, vai laitatko ne repliikkeihin ronskien ihmisten suuhun. Ensinmainittua ehkä kannattaa välttää visummin kuin jälkimmäistä.
Samaa mieltä, etten ihan heti laittaisi kerrontaan, mutta jos joku hahmo vain kerta kaikkiaan puhuu sillä tavalla, niin ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa. Epäuskottavaltahan se tuntuu, jos hahmoa pitää sensuroida.
Itse en tykkää lukea semmoista tekstiä, jossa mukana kiroilemista. Jos on pakko kiroilla, se on näyttöä sanavaraston vähyydestä.
Ei tietenkään ole. Se on näyttö, että on ihmisiä, jotka kiroilevat. Siis jos kirosanat ovat reploissa. Jos kirjallisuudesta ruvetaan sensuroimaan elämän ilmiöitä ollaan hakoteillä. Tämän asian kävi jo Päätalon Kalle jokijärveläisten kanssa valmiiksi yli viisikymmentä vuotta sitten, joten ei siitä tarttene enää käräjöidä :D
Yksinkertaiseen kysymykseen selkeä vastaus:
kirjoittajan valitsema tyyli vaatii aina tyylin mukaisen sanaston.
Hmm. Vaikkei sitä suoraan sanota, niin tässä taidetaankin enemmän pohtia sitä, onko sellainen tyyli sopiva, jossa käytetään kirosanoja, tai miten sellainen tyyli vaikuttaa lukijoihin ja kuvaan kirjailijasta tai tekstistä.
Asiaa voi katsoa monesta näkökulmasta. Mutta jokin alatyylin sanojen välttämisen kirjoittamaton ohje leijuu kaunokirjallisuudessa.
Jossain kirjoitusoppaassa todettiin ykskantaan, että "alatyyli on aina alatyyliä. Vältä sitä."
Ja kerran lähetin tekstinpätkän arvostelupalveluun, josta tuli myös nuhteena kommentti alatyylin sopimattomuudesta kaunokirjallisuuteen.
En lue fantasiaa, mutta kerran kirjastossa käsiini sattui yksi Game of Thrones kirjoista. Siellä kyllä tarpeen tullen nussittiin, nuoltiin perseitä ja oltiin seitsemässä helvetissä ja puhuttiin kaluista yms. :-) Sanavaraston avaruus oli täydessä käytössä.
Kun kävin kirjoituskurssia, niin opettajani sano, että jos jotain hekilöä vituttaa, niin se saa vituttaa. Siis voi ilmaista henkilön mielialansuoraan eikä kiertoteitä.
Sinun kirjasi tai tarinasi, jos siellä on paljon alatyyliä tai kiroilua, kuuluu sarjaan kioskikirjallisuus. Se ei ole enää kaunokirjallisuutta sen varsinaisessa merkityksessä. Oletko ajatellut kenelle kirjaasi kirjoitat?
Sain nuhteet kolmesta lievästi alatyylisestä kohdasta. Mutta tarkoitan asiaa oikeastaan yleisemmällä tasolla: mitkä ovat kaunokirjallisuuden rajat ja koodit, ja mitkä ovat seuraukset jos niitä rikkoo.
Kyse on tyylitajusta eli siitä osaako alatyylin kirjoittaa hyvin vai ei, sopiiko se tekstin tyylilajiin vai ei, ja osaako kirjoittaja ylipäätään kirjoittaa vai ei. Joten mitään yleispätevää vastausta ei voi antaa.
Näin varmaankin. Kiitos kommentoijille. Näkökulmat avartavat. Jatkan varovaista linjaa, koska olen vielä epävarma siitä osaanko kirjoittaa riittävän hyvin ylipäätään. Kehitettävää varmasti riittää.
Minun suurin esikuvani Stephen King kirjoittaa aika härskiä ja värikästä tekstiä, itse kun genre on sama annan palaa. Parempi käyttää härskejä sanoja kuin sievistellä ja sensuroida sellaisia hahmoja joiden suuhun kirosanat kuuluvat.
Samaa mieltä 15 16 kanssa. Jos kaveri on härski, niin sitten hän puhuu härskisti. Liika laskelmointi ja sensurointi johtaa laimeaan lopputulokseen. Antaa palaa, jos siltä tuntuu. Luota omaan ääneesi ja tyyliisi. Muiden miellyttäminen ei useinkaan taiteissa toimi.