Jos saistit aikakoneen, niin mitä kysyisit joltakin ajassa kaukana olevalta.
Itse menisin pari kymmentä vuotta taaksepäin, ja kysyisin ihmiseltä, että mite tekisit kymmen vuoden päästä.
Keokemukset ja viisastumiset olis varmaa auttaneet.
Itse menisin pari kymmentä vuotta taaksepäin, ja kysyisin ihmiseltä, että mite tekisit kymmen vuoden päästä.
Keokemukset ja viisastumiset olis varmaa auttaneet.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ja kysyisin siltä mieheltä:oliko kaikki vain mun suojelemiseksi vai kosto?vai oliko kuitenkaan mikään totta,omaa mielikuvitustani kuitenkin.
Ai,ai!Pahan heitit.
Miettii hän.
Menisin eteenpäin hetkeen kun olen siirtynyt tästä kehosta pois.
Ja takaisin en palaisi.
Menisin about puoltoistavuotta ajassa taaksepäin ja sanoisin itselleni ÄLÄ PAINA SIITÄ!!!
lähetä nappulaa, niin se on silloin katumatta paras. Se on tullu tehtyä, ja sitä ei voi poistaa.
Tässä tapauksessa hyväksy nappula, mutta voi jumalauta että sapettaa. Se oli todellakin paha virhe.
ja sympatiaa ei heru !
ei sitä sympatiaa herunut mullekaan.
Niin oliko tää sulle?
F off
En kai mä nyt mitään kysymyksiä esittelisi aikakoneen kanssa. Siirtyisin ajassa taaksepäin viime syksyyn ja eläisin hiukan eri tavalla ja lähestyisin yhtä miestä hiukan nopeammin.
nytkin, en kyselisi mitään vaan olisin nimenomaan kysymättä tai paremminkin vastaamatta mitään niin olisi yksi i s o p a h a virhe elämässä vähemmän
En käyttäisi. Tekisin kuitenkin samat virheet uudestaan. Nyt tiedän tunteeni ja tiedän tilanteeni. Tykkään hänestä juuri ymmärtämisen vuoksi vieläKIN enemmän.
Menisin perjantaihin alkuiltaan 14.10.1994 Oulussa ja en olisi niin kännissä, voisin viettää reilun viikon tuossa ajassa ja olisin rohkeampi 21.10.1994.
Antaisin rohkeutta nuoremmalle itselleni.
Tai jos ikää vois muuttaa, vanhentaisin yhtä nuorempaa miestä ja itsee nuorentaisin
Mikä sai sinut lähtemään ylipäätään lähtemään tänne?
Menisin aikaan ennen syntymääni ja jättäisin syntymättä kokonaan... Paljolta paskalta olisin säästynyt. Sitä vittu luulee ihan tosissaan että "lopussa kiitos seisoo" ja muita kliseisiä hokemia, mutta eipä taida olla niin. Joillakin on ilmeisesti koko elämä vaan yhtä tallomista, hyväksikäyttöä, halpana pitämistä ja päähän potkimista. Yleistä pellenä olemista, ja minä en vaan enää jaksa.
Se vituttaa eniten, että olen niin täynnä tätä kaikkea, että en enää käännäkään toista poskea niinkuin olen koko elämäni tehnyt, vaan yritän puolustautua, ja jotenkin en osaa ja siitä seuraa aina vain vielä enemmän paskaa itselle, kun annan tulla täyslaidallisen jollekin vittuilijalle ja vaikutan sekopäältä, kun huudan kurkku suorana ja päästän kaikki kirosanat ilmoille mitä on, ja keksin varmaan vielä itse uusiakin.
Kaikki elämän aikana sisälle kerääntynyt paha olo purkautuu niin herkästi ulos, ja pitäis vaan tauta pitää suu kiinni. Välillä saatan sanoa joillekin tuntemattomillekin kauhean pahasti vaikkei syytä edes ole. Minä vain tulkitsen tilanteen jotenkin kummallisesti ja sitten sanon jotain inhottavaa, ja heti kun olen sen suustani päästänyt iskee häpeä ja katumus. En vaan osaa olla ihminen enää.
Olin joskus kiltti, positiivinen ja mukava ihminen. Kai juuri täydellinen uhriksi ja nokittavaksi... Kaipaan sitä alkuperäistä itseäni, ja toivon vaan että olisin saanut elää toisenlaisissa olosuhteissa, ja säilyttää itseni sellaisena mikä olin.
Tasan ei mene nallekarkit... Terveisin yleinen naurunaihe.
niin tiedän tunteen.minulle on naurettu jo aika kauan,mutten välitä enää.
Saat puolet mun merkkareistani. :)
http://www.youtube.com/watch?v=_EQNvCi4jRI