Yhä vieläkin, vuosien jälkeen, saan itseni täyteen kiukkuun ajattelemalla tiettyjä tapahtumia menneisyydessä. Varsinkin erään tapahtuman muistelu on varma juttu. En ole saanut omassa päässäni asiaa mitenkään asettumaan siedettäväksi, vaan aina saan negatiivisen olotilan, kun käyn tapahtumaa lävitse mielessäni.
Tapahtuma on niin absurdi, ettei sitä pysty mitenkään kostamaan. Naristi on niin poikkeava ja irti tästä maailmasta, että kosto ei tavoittaisi häntä. Hän ei mitenkään voisi ymmärtää kostoa. Hän ei ymmärrä edes, mitä hän on tehnyt väärin, ainakaan niin, kuin minä asian näen ja yleensä normaalit ihmiset.
Vuosia sitten tapahtuman ajattelu herätti minussa ihan väkisin väkivaltaisia fantasioita. Nyt ei herätä enää. Enkä usko, että olisin mitenkään tullut lepsummaksi tai helpommaksi ihmiseksi. Uskon, että olen alkanut ymmärtämään ja vielä enemmän, olen sisäistänyt sen, että narsisti on suuresti poikkeava. Pysyvästi.
On ollut hyvin tärkeää itseni kannalta tutustua narsismiin syvällisemmin, koska se pitää sisällään paljon juttuja, sellaisia vähän pehmompiakin, joihin saattaa upota, jos ei käsitä mistä on kyse. Tärkeää on tunte myös itsensä.
Minulle on tärkeää tuntea nimenomaan oma tarinani, koska joskus narsistin käytös saa aikaan myös tukholman syndroomaa. Minä olen tavallaan vapaaehtoisesti suhteessa, joten tukholman syndrooman oireet ovat hyvin vähäisiä itselläni. Tilannetta auttaa aika paljonkin se, että päätän itse sitten, kun en halua olla hänen kanssaan enää ollenkaan. En vain tahdo uutta suhdetta vielä.
Jos tämä tuntemani narsisti olisi vahva ihminen ja olisi tehnyt tuollaisia temppuja, mitä on tehnyt, olisimme ihan toisenlaisessa asetelmassa. Silloin painaisin päälle herkeämättä ja voimalla. Silloin antaisin palaa ja käyttäisin henkistä voimaa saattaakseni hänet ymmärryksen ääreen.
Mutta hän on heikko reppana ja raukka. Muutaman kerran olen itkenyt, niin itkenyt, hänen vuokseen säälistä. Säälin häntä. Säälin todella. Olen löytänyt hänestä heikon ja onnettoman ihmisen, joka ei tule tässä elämässä rauhaa ja onnea saavuttamaan. Hän ei pysty ymmärtämään itseään niiltä osin, kuin narsitinen häiriö häntä ohjaa. Jotenkin hän yrittää ymmärtää itseään, mutta hän ei onnistu. Hänen ratkaisunsa tilansa lievittämiseen ovat aina samat. Hän löytää itsensä aina samasta pisteestä.
Yksittäsistä teoista olen hänelle aikoinani sanonut (raivonnutkin), mutta muuttamaan häntä ei pysty. Hän on korjannut käytöstään minun seurassani, mutta se ei muuta häntä.
Jos kostaisin hänelle jotenkin niin suuresti, että vetäisin maton hänen altaan jotenkin kokonaan (johon en tietenkään edes pysty, eikä kukaan muukaan), mitä olisin saanut aikaan? Ainakaan hän ei itse ymmärtäisi mitään, mihin kosto olisi kohdistunut. Hän kokisi sen vain vääryytenä itseään kohtaan, mitä se tietysti olisikin. Se, että jollakin on persoonallisuushäiriö, ei oikeuta minua vääriin tekoihin häntä kohtaan. Edes oma oloni ei siitä parantuisi. Yksittäisiin tekoihin sensijaan olen puuttunut, ja se on rauhoittanut omaa oloani ja on tuntunut siltä, että oikeus toteutuu edes niiltä osin, että olen saanut ääneni kuuluviin.
Varsinaisesti hampaankolossa on joitakin juttuja. Ehkä vielä löydän niihinkin ratkaisun. Yleensä aika tuo tilaisuuksia. Aina ei ole oikea hetki. Joskus joutuu odottamaan pitkäänkin oikeaa hetkeä.
Tapahtuma on niin absurdi, ettei sitä pysty mitenkään kostamaan. Naristi on niin poikkeava ja irti tästä maailmasta, että kosto ei tavoittaisi häntä. Hän ei mitenkään voisi ymmärtää kostoa. Hän ei ymmärrä edes, mitä hän on tehnyt väärin, ainakaan niin, kuin minä asian näen ja yleensä normaalit ihmiset.
Vuosia sitten tapahtuman ajattelu herätti minussa ihan väkisin väkivaltaisia fantasioita. Nyt ei herätä enää. Enkä usko, että olisin mitenkään tullut lepsummaksi tai helpommaksi ihmiseksi. Uskon, että olen alkanut ymmärtämään ja vielä enemmän, olen sisäistänyt sen, että narsisti on suuresti poikkeava. Pysyvästi.
On ollut hyvin tärkeää itseni kannalta tutustua narsismiin syvällisemmin, koska se pitää sisällään paljon juttuja, sellaisia vähän pehmompiakin, joihin saattaa upota, jos ei käsitä mistä on kyse. Tärkeää on tunte myös itsensä.
Minulle on tärkeää tuntea nimenomaan oma tarinani, koska joskus narsistin käytös saa aikaan myös tukholman syndroomaa. Minä olen tavallaan vapaaehtoisesti suhteessa, joten tukholman syndrooman oireet ovat hyvin vähäisiä itselläni. Tilannetta auttaa aika paljonkin se, että päätän itse sitten, kun en halua olla hänen kanssaan enää ollenkaan. En vain tahdo uutta suhdetta vielä.
Jos tämä tuntemani narsisti olisi vahva ihminen ja olisi tehnyt tuollaisia temppuja, mitä on tehnyt, olisimme ihan toisenlaisessa asetelmassa. Silloin painaisin päälle herkeämättä ja voimalla. Silloin antaisin palaa ja käyttäisin henkistä voimaa saattaakseni hänet ymmärryksen ääreen.
Mutta hän on heikko reppana ja raukka. Muutaman kerran olen itkenyt, niin itkenyt, hänen vuokseen säälistä. Säälin häntä. Säälin todella. Olen löytänyt hänestä heikon ja onnettoman ihmisen, joka ei tule tässä elämässä rauhaa ja onnea saavuttamaan. Hän ei pysty ymmärtämään itseään niiltä osin, kuin narsitinen häiriö häntä ohjaa. Jotenkin hän yrittää ymmärtää itseään, mutta hän ei onnistu. Hänen ratkaisunsa tilansa lievittämiseen ovat aina samat. Hän löytää itsensä aina samasta pisteestä.
Yksittäsistä teoista olen hänelle aikoinani sanonut (raivonnutkin), mutta muuttamaan häntä ei pysty. Hän on korjannut käytöstään minun seurassani, mutta se ei muuta häntä.
Jos kostaisin hänelle jotenkin niin suuresti, että vetäisin maton hänen altaan jotenkin kokonaan (johon en tietenkään edes pysty, eikä kukaan muukaan), mitä olisin saanut aikaan? Ainakaan hän ei itse ymmärtäisi mitään, mihin kosto olisi kohdistunut. Hän kokisi sen vain vääryytenä itseään kohtaan, mitä se tietysti olisikin. Se, että jollakin on persoonallisuushäiriö, ei oikeuta minua vääriin tekoihin häntä kohtaan. Edes oma oloni ei siitä parantuisi. Yksittäisiin tekoihin sensijaan olen puuttunut, ja se on rauhoittanut omaa oloani ja on tuntunut siltä, että oikeus toteutuu edes niiltä osin, että olen saanut ääneni kuuluviin.
Varsinaisesti hampaankolossa on joitakin juttuja. Ehkä vielä löydän niihinkin ratkaisun. Yleensä aika tuo tilaisuuksia. Aina ei ole oikea hetki. Joskus joutuu odottamaan pitkäänkin oikeaa hetkeä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Neuvo sinulle älä puno juonia päässäsi tossa asiassa hermothan siinä menee ja tulee
katkeraksi vuosien myötä elä omaa elämääsi ja unohda typerät jutut,niitähän on kaikilla
Kaikki ovat kokeneet vääryyttä ja oikeutta kaikkea hyvää.
Eipä siitä hyötyä ole. Omaa päätäsi vian hakkaat palomuuriin. Hullulle ei mikään mene perille.
Vapaudu itsekkin menneisyyden kahleista.
On inhimillistä haluta kostaa kokemansa suuret vääryydet. Miten sitten saisit kostetuksi niin, ettet itse joutuisi toimiesi tiimoilta vaikeuksiin? Koston luonteesta riippuen seurauksena saattaisi olla laissa säädetty rangaistus, vastakosto tai mitä vain. Ei siis kannata alentua luonnehäiriöisen tasolle ja hankkia itselleen lisää vaikeuksia. Pura tuskaa ja raivoa kirjoittamalla, puhumalla sinua ymmärtävien ihmisten kanssa, liikkumalla, ... esim nyrkkeilysäkki voi olla paikallaan.
Kerroppa nyt ne kokemasi suuret vääryydet?
Suhteeseen houkuttelu, lupaus yhteisestä tulevaisuudesta. Täysin katteetonta. Houkuttelu syvälle rakkaussuhteeseen, aivan liian syvälle, jos tarkoitus olisi ollut vain saada seksiä...
Suhteen etenemisen esti hänen narsisminsa, joka on paljastanut kasvonsa minulle vasta vuosien saatossa pikkuhiljaa.
Suhteen kariutuessa hänen tekonsa ja käytöksensä sai aivan pöyristyttäviä muotoja. Minä olen syvästi tunteva, rakastava ja uskollinen nainen. Hän loukkasi minua todella syvästi. Aivan tarpeettoman syvästi. Se ei olisi ollut mitenkään tarpeellista.
Selityksenä tuohon kaikkeen on hänen narisminsa, se, että hän etsii hyötyjä. Jos hän ei sitä saa, hän perääntyy. Ihmiset ovat hänelle vain välineitä. Hän ei kadu tekojaan eikä tunne syyllisyyttä siitä, että aiheuttaa toisille pettymyksiä ja suurta surua.
Hänen tarkoituksensa minun suhteeni oli tietysti mahdollisimman suuren hyödyn saaminen, mutta kun hän huomasi, etten ole hänen ohjailtavissaan, hän alkoi hakea uusia saaliita, joita naiset hänelle ovat.
Yksityiskohtiin en voi mennä, anonyymiyden säilyttämiseksi.
Oletkos mies?
Kysyt ilmeisesti aloittajalta tätä?
En, olen nainen, kuten tuossa jo valaistiinkin.
Terv. Aloittaja
olen puolitoista vuotta sitten eronnut narskusta ja edelleen hän pommittaa puheluin(joihin en vastaa) textareita laittaa aivan älyttömiä,en vastaa niihinkään, facessa olen estänyt myös hänen tuttunsa... mikään ei tehoa vaikka kuinka olen yrittänyt kaikin konstein saada sen hullun lopettamaan... muutin uuden kumppanini kanssa 500km päähän narskusta ja laitoimme osoitteemme salaiseksi ettei saa sitä samoin myös puhelin numeron vaihdoin..hän ei tiennyt kumppanini sukunimeä onneksi,eikä oikeestaan moni muukaan,jostain kumman syystä kuitenkin nyt juhannuksen aikaan hän oli selvittänyt siis vuoden jaksanut ottaa selvää kumppanini sukunimen ja meidän asuipaikan ja kaiken huipuksi hän laittoi kumppanini koko nimen oikeen ja meidän osotteen kokoneisuudessaan joka minua alkuun nauratti että miten hemmetissä 53 v ämmä voi olla niin tyhmä. hänen sukulaisensa siis siskonsa ja veljensä ovat häneen katkaisseet välinsä koska sama show jatkuu heidänkin kanssaan. haukkumista herjaamista siis kaikenlaista häirintää tulee puhelimeen kaiken aikaa ja paras se että hän laittaa valheellisia viestejään myös kumppanini puhelimeen, olen niin kyllästynyt että olen monta kertaa jo poliisille soittanut ja nyt kun sais voimaa jostain niin tehdään rikosilmoitus tuossa poliisi.fi sivun kautta. noita tarinoita lukiessani tuntui todella kun lukisi omaa tarinaansa jonkun valmiiksi kirjoittaneena.. tämä narsisti on vaan niin helvetin taitava valehtelemaan ja on saanut joskus aikoinaan myös pyöriteltyä virkavaltaa...mulla on todisteita puhelimet täynnä, facen viestit ja kaikki sairaat jutut koita se aikoinaan sinne kirjoitteli , otin näytöstä kuvat. tunnen niin suurta raivoa sitä ihmistä kohtaan että ihan moneen otteeseen olen toivonut että joku sen perkeleen lopettaisi!....
Nosto ylt:lle (myös muille).
Täytyypä kommentoida tätä, koska olen miettinyt vähän samaa. Olen epäillyt äitiäni narsistiksi ja nyt kun olen ruvennut tulemaan sinuiksi asian kanssa, on herännyt viha ja aggressiivisuus. Miten vihaa voisi purkaa hyvin? Kun tekisi melkein kurkkuun käydä kiinni, mutta johonkin muuhun ehkä kannattaisi se suunnata. Mutta mihin? Nyrkkeilystä en tykkää :). Oon kans miettinyt kostoa, mutta luulen, että se on turhaa, jos narsisti itse säilyy elämänsä loppuun asti narsistina ja minä "vapaudun", se on mielestäni aika hyvä palkinto. Koska luulen ettei kukaan narsisti kuitenkaan pidä narsistina olemisesta ja saa aina elää pelkojen/vainoharhaisuuksien/ties minkä vankina. Ehkä se, että elää itse omannäköistä ja mieluista, kivaakin elämää ilman narsistia niin se on ehkä paras kosto.
Oletko itse ollut tekemässä kostomielessä myyräntyötä, ilman että narsusi on miteenkään ajallisesti samaan kohtaan mitään sinulle aiheuttanut?
"Ehkä se, että elää itse omannäköistä ja mieluista, kivaakin elämää ilman narsistia niin se on ehkä paras kosto. "
Tuo on palvelus itselle. Varsinaista kostoa en narisistille kannata. Rajojen asettaminen on se, mitä kannattaa tehdä. Joskus siihen joutuu käyttämään järeämpiä keinoja kuin itse haluaisi, mutta se kannattaa.
Mitä ihmettä,saat hyvää aikaan kostamisella..Kostonkierteen joka ei lopu koskaan.
Takaisin antaminen täydellä arsenaalilla on paras ja ainoa keino mikä tepsii narsistiin. Narsisti on pelkuriraukka joka tottelee ainoastaan koston pelkoa. Kostamalla narsistille kunnolla pelastaa monta uutta uhria syntymästä kun narsisti peläten samaa seuraamusta ei uskalla enää toistaa tekojaan yhtä kevyin mielin. Narsisti ansaitsee yhtä tuhotun elämän kuin mitä hän uhreilleen jättää.