Alkaa tässä hermot menee naapurin kakaran kanssa. Siis ei mitään tapoja mukulalla, tyttö 6 v.
Siis koko ajan pyytämässä jotain: mansikoita, herneitä, jäätelöä, limskaa, ruokaa, keksejä, aivan kaikkea mitä lapsellani sattuu olemaan. Kyllähän me ainavähän annetaan mutta vaatii, että lapseni pitäisi kaikesta hälle puolet antaa ja ottaakin jos en ole vahtimassa. Menee itte jääkaapillemme ja otti mm. Paula-vanukkaan ilman lupaa.
Olen tytölle sanonut, ettei saa omin luvin ottaa mitään ja inhottavaa opettaa omalle lapsellekin, että täytyy vaan joskus sanoa ei, ettei omista viimeisistään tarvi toiselle antaa.
Nyt taas tuli ja kun teen lapselleni ruuaksi ranskalaisia, niin hänkin haluaa. sanoin sitten vaan,että syö sitten omassa kotonaan.
Onks muiden lapsilla tollaisia kavereita ja miten noin pienten lasten kohdalla pitäis toimia, kun musta tälläiset kasvatusasiat kuuluisi kotiin.
Siis koko ajan pyytämässä jotain: mansikoita, herneitä, jäätelöä, limskaa, ruokaa, keksejä, aivan kaikkea mitä lapsellani sattuu olemaan. Kyllähän me ainavähän annetaan mutta vaatii, että lapseni pitäisi kaikesta hälle puolet antaa ja ottaakin jos en ole vahtimassa. Menee itte jääkaapillemme ja otti mm. Paula-vanukkaan ilman lupaa.
Olen tytölle sanonut, ettei saa omin luvin ottaa mitään ja inhottavaa opettaa omalle lapsellekin, että täytyy vaan joskus sanoa ei, ettei omista viimeisistään tarvi toiselle antaa.
Nyt taas tuli ja kun teen lapselleni ruuaksi ranskalaisia, niin hänkin haluaa. sanoin sitten vaan,että syö sitten omassa kotonaan.
Onks muiden lapsilla tollaisia kavereita ja miten noin pienten lasten kohdalla pitäis toimia, kun musta tälläiset kasvatusasiat kuuluisi kotiin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Onko se naapurin lapsi teillä koko päivän? Etkö voisi laittaa hänet käymään kotona, kun alatte syömään? Ei kai sinunkaan lapsesi koko ajan mussuta "mansikoita, herneitä, jäätelöä, limskaa, ruokaa, keksejä..."?
Vanukkaat jemmaan jääkaapin ylähyllylle. ;)
Ei tietenkään ole herkkuja koko ajan tai joka päivä, puhuin nyt menneestä kesästä yleensä. Eikä mun mielestä mun tosiaankaan tarvitsisi piilotella ruokia jääkaapissani naapurin mukulan takia!
Miks pitää koko ajan ruinata jotain`? Jos on jäätelöä, syö nopeesti omansa ja kitisee sit lapseni vieressä että anna vielä vähän. Muksu olisi meillä aamusta iltaan mutta tosiaan laitan välillä kotiinsa.
Jotkut lapset vain ovat pohjattoman ahneita. He luulevat, että ruoka loppuu maailmasta. Siinä ei välttämättä auta edes kotikasvatus, jos on ahne niin on.
Itsellä ei ole lapsia, mutta varmaan kysyisin kakaralta, että saako se kotonaan ruokaa, jos tuntematon tulis tyhjentämään muiden ruokakaappeja. Lapsissa on hyvin erilaisia temperamenttityyppejä: mulla on itsellänikin esimerkiksi läheinen rakas lapsi, jolle olen kummi ja se on todella kiltti ja fiksu poika, mutta väliin kärsimätön, enkä usko etteikö vanhemmat olisi sille sanoneet, että ei saa mennä omin luvin kylässä jääkaapeille, eikä hän sitä tekisikään, mutta poika on vaan niin utelias. Tarkoitan, että joku lapsi ei välttämättä halua mennä viemään toisten ruokia, vaan uteliaisuuttaan voi katsella.
Toisaalta lapselle rohkeus on hyväkin piirre: mut itseni on kasvatettu siten, että osasin jo kolmivuotiaana kuulemani mykaan syödä veitsellä ja haarukalla ja ihan realistisesti tasan ei vois edes kuvitella, että mä olisin mennyt kenenkään jääkaapille kylässä kun olin lapsi,;ei mahdollista, eikä minun lapsuudessani tapahtunut koskaan, mutta lapset ilmentää hyvin usein sitä, että mitä niiden kodeissa niille sallitaan. No monet pikku röyhkimykset lapset ei ainakaan koulukiusatuiksi joudu, kun tietyntyyppisissä piireissähän arvostetaan röyhkeyttä. Kasvattajat vetäis korvatillikalla, jos kakara menee kylässä ensimmäisenä pöytään.
Minusta on todella ymmärrettävää, ihan aidosti, että jos kylässä oleva lapsi haluaa itsekin aloittajan mainitsemalla tavalla herneitä, limsaa tai jäätelöä, jos näkee kaverinkin syövän. Korvatillikan antaisin vasta sellaisille, jotka varastaisi kavereidensa leluja tai kävis hyppimään vieraiden aikuisten silmille. Ruoan pyytäminen on inhimillistä ja varmasti ainakin lapsia omaavat perheet toisiaan siinä aina ymmärtävät. Mun on harvoin tehnyt mieli läpsäistä mitään kakaraa, mutta pari kertaa on käyhyt mielessä, kun kuulen kirosanoja suoltavien penikoiden käytöstä. Tänäänkin kaupan pihalla joku joku about 10-vuotias kavereineen (yksin olivat liikkeellä ja ilman aikuisia) pokalla kuuluvasti käytti sanaa "helvetti"; siinä voi arvata, että millaisen "kasvatuksen" "tuotos" siinäkin oli... Pari vuotta lisää, niin sellaset hyypiöt on varastelemassa mummoilta ja imppaamassa liimaa. Ja sellasten siementäjät tekee pokalla jokainen vähintään 10 kakaraa per nuppi.
Lisään nyt sen verran, että tämä ruinaaminen ei koske vain ruokaa vaan kaikkea. Kun loukkasi itsensä, niin tuli hakemaan meiltä prinsessalaastaria kun kotona oli vain tavallista. Ostin lapselleni Barbie-lehden niin kinusi kaupassa mua ostamaan hällekin, en tietenkään ostanut. Sitten kinusi lastani repimään siitä sivuja itselleen.
Muksu tulee meille aamulla 10ltä ja olisi seuraavat 12 tuntia, koskaan ei äiti hae kotiin vaan mun on aina laitettava lähtemään ja sit on taas 5 minuutin päästä mee oven takana.
Mukula ulkoilee aina yksin, kertaakaan ei ole viety puistoon tai uimaan. Meidän mukana on sitten päässyt.
Nyt alkaa vaan ärsyttää toisen mukalan kasvattaminen.
Ja mun lapseni ei tasan tarkkaan pyydä muilta, ottaa jos tarjotaan.Ja tajuaa että ruokailut kuuluu omaan kotiin.
Meillä lapset eivät ole halunneet, että kaverit ovat koko päivän kylässä, joten he ovat itse sanoneet, etteivät jaksa enää "olla". Eikö sinun tyttäresi koskaan kyllästy siihen, että tämä naapurin "kakara" on koko ajan teillä? Onko lapsellasi muita kavereita?
Vaikuttaa siltä ettei kotona pidetä tarpeeksi huolta lapsesta. Välinpitämätön koti.
Meidän nuorin lapsemme, oli niin kiltti ja aurinkoinen. Isommat sisaruksetkin ihmettelivät kun tämä pikkuinen kysyi aina luvan, saanko ottaa (esim.jääkaapista jotain)
Eikä tätä pyytämistä oltu käsketty tekemään hän vaan oli omasta aloitteestaan sellainen. Kylässä ei viihtynyt eikä koskaan syönyt siellä mitään vaikka oli tarjottu.
Joo kyllä muakin ärsyttäis. Kyllä kaikilla on ihan omissa lapsissa haastetta. Koita kuitenkin ajatella, että olette sen lapsen tuki ja turva. Tee lapsen vanhemmille selväksi, että he ruokkivat lapsen ja lapsi saa tulla takaisin kun on syönyt. Ja leikkivät välillä heillä ja heidän pihassa. Ilmeisesti kotioloissa on puutteita ja tarjoat kotonasi turvaa ja rajoja, joita lapsi kaipaa.
Lapsen käymistä teillä saat toki rajoittaa ja pitääkin rajoittaa. Vanhemmat ovat hänestä päävastuussa. Mutta ota ihmeessä mukaan teidän retkille ja reissuille jos pystyt. Olette lapsen tukiperhe. Jos haluat siitä rahallista korvausta saat sitä joko lasten vanhmmilta, tai pelastakaa lapsista tai sossusta. Kaikki on vaan järjestely kysymys. ja pelastakaa lapset on sossua turvallisempi vaihtoehto.
Tsemppiä jatkoon ja hermoja.
Ruoka-ajat on meillä aina rauhoitettu omalle perheelle ja sellaiselle lapsen vieraalle,josta on aiemmin sovittu vieraan lapsen vanhempien kanssa. Tee samoin. Sanot että kohta meillä aletaan tehdä ruokaa, joten vieraan lapsen on nyt korkea aika mennä kotiinsa. Ja perään sanot, että takaisin voi tulla joku toinen päivä. Jos tulee uudestaan kohta oven taakse, niin sanot suoraan että haluatte olla rauhassa.
Itse olen vastaavassa tilanteessa sanonut lapselle suoraan asiallisesti, että tuollainen käytös (jatkuva vieraana oleminen) on ärsyttävää ja rasittavaa, vaikka sillä ei pahaa tarkoittaisikaan. Ja marssittanut takaisin omaan kotiinsa.
Koskaan en ole ns. vierasta lasta ottanut puistoon tai uimaan. Ei ole minun tehtäväni. Tuttavien lapsia sovitusti tietty.
Ja omalle lapselle olen tehnyt selväksi, että kavereita saa olla ja käydä, mutta ne eivät ala meillä koko ajan asumaan. Ja jos lapselle tulee sellainen olo, että toinen ei ole reilu (vinkuu kaikkea ruokaa, leluja tmv. omakseen), niin tulee minulle sanomaan. Minä kyllä hoidan tällaiset tilanteet.
Liikaa ei pidä pelätä, että pahoittaa toisen mielen. Ei edes, vaikka tämä toinen olisi lapsi.
Ja kaiken varalle olen vielä käynyt asiallisesti ystävällisesti tällaisen rasittavan lapsen vanhemmalle, että työssäkäyvinä ihmisinä (ja muutenkin) en pidä siitä, että tullaan kymmenen kertaa oven taakse päivässä pimputtelemaan, meille kutsumatta syömään jne.
Nyt vain selkeä roti tuolle hommalle. Ei todellakaan ole sinun tehtäväsi kasvattaa, käyttää puistoissa ja ruokkia toisten lapsia.
Minä varmaankin ottaisin sellaisen linjan, etten enää tarjoaisi lapselle ruokia kotonani. Kertoisin pienelle, että hänen pitää nyt lähteä omaan kotiin ja kello silloin ja tällöin on tervetullut takaisin. En myöskään ottaisi mukaan kauppoihin.
tiedän useammankin tällaisen ihanan pirpanan, joka pitää meidän kotia omanaan. Ei Se aika kauan kestä, kun kasvavat. Pitää vain aikuisen tehdä pelisäännöt selväksi.
Vedät viileesti rajan tohon juttuun. Mitä se lapsi syö kotonaan, jos se syö kaverillaan jotain.
Heität sen ipanan vain kotiinsa ja jos tulee viiden minuutin päästä takaisin sanot, ettei teille pääse juuri nyt. Ja kerrot vaikka kellonajan,koska on sopivaa tulla leikkikaveria kyselemään. Tosin se saattaa mennä niin, että alussa se lapsi käy silti vähän väliä ovella kysymässä joko pääsisi. Mutta toteat vain nätisti joka kerta milloin on sopivaa tulla.
Jos antaa omalle lapselle jäätelöä, onhan se kohteliasta antaa kaverillekin kanssa. Mutta meillä ei anneta omalle, eikä muille, jos sitä on tasan tarkkaan ostettu vain meidän perheen tarpeisiin.
Juu, tuossa on tosiaan mylös sekin pointti, että jos lapsi syö naapurissa vanukkaat, jäätelöt ja muut herkut, kotona ei enää kunnon ruoka maistukaan. Siellä kotona voi tämän naapurin "kakaran" äiti olla ihan tuskissaan ja laittaa tänne viestiä, mikä on, kun lapsi ei syö, vaikka on ollut koko päivän "ulkona" leikkimässä. :D
Tässä on se poinnti, että kaikilla ei ole äitiä, joka antaa ruokaa. Ja nekin lapset tarvii ruokaa. Eli lapsia kannattaa kuunnella.
Toivottavasti niillä, joilla ei ole äitiä, joka antaa ruokaa, on isä joka antaa ruokaa.
Itse olisin jo tuossa vaiheessa käynyt tutustumassa lapsen vanhempiin ja muutenkin yrittänyt ottaa selvää lapsen kotioloista. Ei ole normaalia tuollainen.
Mikäli lapsen kotona ei kaikki kunnossa tai tilanne pysyy samana vaikka asiasta pari kolme kertaa keskustelee lapsen vanhempien kanssa, niin ls-ilmoitus.
Kenenkään ei ole PAKKO kasvattaa toisten lapsia. Sitä varten on olemassa tukiperheet ja ääritapauksissa sijaisperheet.
mene käymään sen lapsen kotona ja nätisti kerrot...samalla näet onko tarvetta lastensuojeluilmoituksen tekoon (pulloja siellä sun täällä, vanha viina haisee...)
Meillä oli tuollainen vastaava yhden kesän mökkinaapurina. Oli oikeasti tosi rasittavaa kun lapsi tuli joka aamu kukonlaulun aikaan, piti ruokkia ja viihdyttää koko päivä ja seurasi siskon pentuja jatkuvasti kuin hai laivaa. Lapsetkin alkoi kyllästyä seuraan ja siihen että oli jakuvasti pyytämässä kaikkea, näille kun oli opetettu että omasta pitää antaa muillekin. Välillä tavaraa tarttui mukaan kysymättäkin. Yritettiin sanoa lapselle asiasta ja äidillekin vihjailla (isä taisi olla ryyppyputkessa koko kesän niin vähän kävi sääli) mutta eihän se perille mennyt kauniisti kun yritettiin. Lopulta meni hermo ja palattiin kaikki kotiin. Seuraavana vuonna tämä perhe oli onneksi muuttanut muualle ja saatiin olla rauhassa.
Ymmärrän kyllä aloittajan ärsytyksen, mutta tuo tyttöhän on osittain heitteillä. Ei 6-vuotiaskaan osaa käytöstapoja jos niitä ei ole hänelle opetettu. Ei 6-vuotiasta laiteta aamulla klo 10 ulos ja ajatella, että kai se joskus illalla osaa kotiinsa tulla nukkumaan. Sen ikäiselle on ruokailu-ajat, sitä viedään uimaan ja leikkipuistoon, joskus jonnekin kauemmas vaikka Puuhamaahan,sen kanssa vanhemmat viettävät aikaa. Lapsi saa mennä oman talon pihaan, ehkä läheiseen puistoon joka näkyy vanhempien ikkunasta jos matkalla ei ole pahoja autoteitä, kotoa ollaan pois korkeintaan muutama tunti. Lapsi ei ole "vain jossain" vaan vanhempien pitäisi tietää tarkasti missä lapsi on.
Ja miksi lapsi on teillä aina kylässä? Eikö sun lapsi voi joskus mennä heille leikkimään? Kyllä kyläilyjen pitäisi olla vastavuoroisia, ja silloin voi ruokkia vierastakin lasta kun tietää että oma lapsi saa syödä joskus kaverillaan. En minä totta puhuen kehtaisi laittaa ruokaa ja olla tarjoamatta sitä oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen vieras. Tottakai lapsella on nälkä, kun on teillä koko päivän, eikä hänellä mitään ruoka-aikojakaan näytä olevan. Meillä ollaan kai sitten jotenkin vinoutuneita, kun ei olla "tajuttu" että kylässä ei saa syödä (vaikka tarjottaisiin) vaan tuttujen lapsiperheiden kanssa lapset ovat saaneet syödä kyläillessään toistensa luona. Tosin tämä kyläily onkin vastavuoroista. Ja näistä kyläilyistä sovitaan yleensä etukäteen.
Sinuna ottaisin asian esille lapsen vanhempien kanssa. Sano, että kylässä saa käydä ja lapset saavat leikkiä yhdessä, mutta asumaan ei teille voi jäädä. Ehdota myös pokkana, että teidän lapsi kävisi heillä joskus leikkimässä vaikka lyhyen aikaa alkuun. Keksi vaikka vähän tikusta asiaa ja lähde lapsesi kanssa pois kotoa, ja laitat vaan pokkana rajat naapurin lapselle. Sanot vaikka, että huomenna tai ylihuomenna voi tulla taas muutamaksi tunniksi leikkimään. Jos lapsi on taas ennen sitä oven takana, muistutat siitä mitä aiemmin sanoit ja sanot että teillä nyt omia juttuja eikä sinun lapsi pääse nyt leikkimään. Todennäköisesti lapsi ei usko alkuun, mutta keksit vaan aina jonkun jutun mikä teillä on eikä nyt voi tulla kylään. Sanot vaikka että teillä mennään kohta saunaan ja sitten nukkumaan jos on ilta, olette lähdössä käymään jossain, lapsi on jonkun toisen kaverin kanssa tai isänsä kanssa menossa jonnekin, mummolaan jne.
Kyllä se lapsi joskus luovuttaa, ja luulisi sinne naapuriinkin menevän viesti perille, kun lapsi jää yksin pihaan tai palaa yksin kotiin. Varsinkin jos olet vielä asiasta vanhemmille sanonut. Sanot vaan asiallisesti lapselle, ei se ole sydämetöntä ollenkaan. Ei naapurin lasta voi liiaksi teidän harteille sysätä. Taitavat tuon lapsen vanhemmat vaan haluta päästä helpolla.
Vastaus muutamaan kysymykseen... tytön luo ei pääse ketään eikä hänellä ole muita kavereita kuin lapseni. Omalla lapsellani on muitakin kavereita ja tuntuukin välillä todella sydämmettömältä käännyttää tyttö pois.Normaalisti opettaisin lapselleni, että kolmisinkin voi leikkiä mutta en tässä tapauksessa, koska muuten oma lapseni joutuisi joka päivä leikkimään hänen kanssaan.
Itsekin olen miettinyt tuota heitteillöjättöä, että missä meneeraja. Tyttö on kuitenkin tunteja yksin ulkona ja pois kotoa,on kuitenkin vasta 6v.Sitä vaan yleensäkin ihmettelen, että olen lähipuistossamme ainoa äiti, joka ulkoilee lapsensa kanssa. Lasten ikäjakauma on 3-6v, 3-v:t ovat "isosiskojensa" = 5-6 v kanssa.
Oma lapseni saa olla hetken puistossa ilman minua jos haluaa mutta en edes haluaisi hänen ulkoilevan vain yksin.Viimeisiä vuosia kuitenkin viedään ennen kuin kaverit voittavat seurani.
Joo, tyttärelläni oli kaveri, jonka äiti potki pihalle vkl aamukahdeksalta että itse saisi jatkaa unia puoliin päiviin, tyttö tuli joko meille tai meni toiseen naapuriin. Viikolla heti koulun jälkeen meille, annoin ruokaa kun ei ollut syönyt kuin koulussa, joskus laitin tytön ruoka-aikaan kotiinsa ja sanoin että tervetuloa sitten kun olet syönyt, tuli takaisin, kysyin mitä oli ruuaksi, leipää.. Kerran oli koko vkl meillä, äitinsä soitti sunnuntaina ja kysyi että onko tyttärensä meillä, sanoin on, että eipä ole kukaan perään kysellyt, sanoi vaan että no hän arvasi että tyttö on meillä???!! Oli tyttäreni paras kaveri ja huoletti kotiolot, kun muutaman vuoden aikana viihtyi enemmän meillä kuin kotonaan.. Useita lastensuojeluilmoituksia tästä äidistä oli tehty, ja vuosi sitten kaksi lasta otettiin huostaan, onneksi.. Tyttäreni menetti hyvän ystävän ja ikävä on kova, mutta onneksi nyt asiat paremmin, ja muutaman kerran tytöt ovat nähneet toisiaan kun lapsi ollut äidillään käymässä..
Riippuu lapsen kotioloista. Itse kasvoin todella köyhässä perheessä 80-luvulla. Isä joi rahat. Ei herkkuja nähty. Vain synttärinä oli kakku, sipsipussi ja limu. Kyseessä on kumminkin lapsi. Se pistää hirveän kateelliseksi kun näkee kavereitten luona herkkuja joita itse saa vain muutaman kerran vuodessa.