Jos olette kirjoittamassa kirjaa, miten suunnittelette kirjoittamisen etukäteen vai suunnitteletteko lainkaan? Onko kirjan kirjoittajalle jotain nettioppaita?
Miten suunnittelette kirjoituksenne?
Kirjoja
8560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on käyttää mind mapping -systeemiä. Käytän sitä joskus itsekin, varsinkin, jos juonikuvio on monisärmäinen.
Mind mappingin perusajatus on käyttää kynää ja suurta paperia, johon piirretään tuo "ajatuskartta" käyttäen laatikoita ja niitä yhdistäviä viivoja, vähän niin kuin organisaatiokaavio.
Ensin piirretään ydinasia keskelle paperia, esim. "koti" ja siitä viivoilla "isä"-, "äiti"-, "matti"- ja "maija" -laatikot. Näistä laatikoista vedetään niihin kuuluvat linkit, kuten isälle "työpaikka", josta taas jatketaan "työkaverit" jne...
Tämä auttaa siinä, että teksti pysyy kasassa. Ja kun sulla on tarinassasi joku päämäärä, on tarinan vieminen kohden tuota maalia viivojen avulla helpompaa. Ajatuksena niin, että ensin tarina saa leveyttä, ja huipentuu taas yhteen pisteeseen juuri näiden yhdysviivojen avulla.
Linkkejä (muutama inhottavan kaupallinen):
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/antoisaan/1_4.html
http://wwwedu.oulu.fi/sos/tm2/anht/MINDM.HTM
http://www.uta.fi/laitokset/naistutkimus/mainiotmaikat/tuulaj.htm
http://www.ohjelmistot.com/Comersus/store/comersus_viewitem.asp?idproduct=2484
Näistä linkeistä ensimmäinen selventää asiaa ehkä parhaiten.
Taisin jättää edellisen viestin alusta pari sanaa pois. Siellä olisi pitänyt lukea "Yksi tapa".
Auttaiskohan aamukaffi?
kokeilin mind mapping juttua, No omistani tuli tyystin toisen näköisiä kuin esimerkissä, mutta se lie tarkoituskin. Piirtelin ensin koko kirjasta kartan, ja lopuksi kustakin kolmesta osiosta omansa.
Selkeytti kummasti, näen paremmin mihin olen pyrkimässä. Kartat eivät todellakaan avaudu ulkopuoliselle, mutta käytettyäni puuvärejä, mielenkiintoisia viivoja, kehiä ja varjostuksia näen selkeästi ihmisten väliset suhteet. Kunkin henkilön suhtautumisen johonkin tapahtuneeseen jne.
Eli suosittelen lämpimästi kannattaa kokeilla, jollei muuta saa ainakin aivonsa irti pakonomaisesta yrittämisestä ja voi luovasti piirrellä fiksun näköisenä niin kuin olisi joku ajatuskin tuon aarrrekartan sisällöstä.
Lapsista luovuuteni oli ihmetystä herättävän ihanaa. Ja värejä käyttäessä tuli samalla pohdittua minkä värisiä ovat viha tai haaveet ja illuusio. Luova kirjoittaja ei koskaan voi sörkkiä liikaa luovuuttaan hereille :)
tosiaan aivan uusia suuntia ja tuulia joillekin jo-muka-valmiiksi-ajatelluille asioille.
Oon hämmästynyt monta kertaa siitä, kuinka suppea on oma katsantoni johonkin asiakokonaisuuteen. Oon ensin kuvitellut kaikki koukerot mielessäni ja vasta sitten jäsentänyt yhteydet paperille, ja kas: juonikulku ei toimikaan niin kuin odotin. Tulee päällekkäisyyksiä ja ristiriitoja asioiden ja henkilöiden suhteen vallan penteleesti.
Mind Mapping auttaa tajuamaan kokonaisuuksia, kannattaa kokeilla.
Ja onhan se myös kaunista katseltavaa, ainakin sivustaseuraajien kannalta (mun ainoa poika on jo nii-in iso, ettei hän jaksa kiinnostua enää tällaisen vanhuksen tekemisistä).
Niin itteäni hämmästytti kuinka helposti ihmissuhteiden vivahteet sai esiin niin että heti kattomalla näkee kuka ajatteli kenestä miten. Ei tarvi pitää tuhotonta tietomäärää aivoissa joissa se lokeroituessaan kadottaa nippelitietoja jonnekkin soluviidakkoon.
Vastaavan tietomäärän saaminen sanalliseen muotoon olisi vienyt pinon paperia, yritin listata noita tietoja joita aivoni avasivat mutta ne eivät suostu jäsentymään ranskalaisten viivojen vierelle. Liian monet asiat ovat päällekkäin toisistaan riippuvaisia.
Kirjaan kasatessa ne saa limitettyä luontevasti kun näkee suoraan mistä tai minkä henkilön kautta joku toinen suhtautuu asiaan kuten tekee.
No ei tästäkään saa kukaan selvää. Väliäkö sillä asiaa ei voi ymmärtää ellei kokeile, luulen. Ja kun kokeilee ihastuu sen toimivuuteen. En edes tiennyt aivojeni pystyvän hallitsemaan moista tietomäärää. Mind Mappingin voisi ehkä rinnastaa näinhin pakkausohjelmiin. Sama määrä tietoa hitusessa materiaa.
Minä ainakin ensin mietin koko kertomuksen alusta loppuun päässäni. Tärkeitä lauseita tai pikkutarkkoja "kohtauksia" kirjoitan paperille, mutta muuten kirjoitan mitä mieleen tulee. Siitä se kehkeytyy.
ensin oli ajatus, josta pakersin 200 sivua, käänsin tekstin nurin ja ympäri ja heitin pois. Keräsin siitä ihmiset ja vaihdoin maisemaa. Lopulta aihe oli tiedossa syvällä päässä alusta hamaan loppuun.
Nyt kirjoittaessa keskityn enemmän maisemiin, vihjeisiin ja muuhun ei näkyvään. Henkilöt puhuvat ja tekevät mitä tahtovat kun heille on antanut kaksivuotta elämästään. :)
Mutta alkuun tuhosin vihkon poikineen noihin aloituksiin. Tuskin kukaan voi repäistä kirjan aihetta täysin lonkalta edes kertoessaan omasta elämästään. Sitä täytyy pyöritellä, kohotella ja vaivata ja jossain vaiheessa se vain alkaa olla riittävän iso kirjaksi.
täyttää asiaa kirjoitat, hyvä n32.