Suostuin kummiksi ja nyt kaduttaa

Suostuin kummiksi yksinhuoltajaäidin lapselle ja nyt kaduttaa. Luulin ensin, että olen kummi lapselle, mutta taisi tämä neiti etsiä kummia pikemminkin itselleen. Heti suullisen sopimuksen tehtyämme varsinainen helvetti alkoi, kun nainen alkoi soitella mulle vuorokaudenajasta riippumatta ja tasan niin kauan, että joko suljen puhelimen tai vastaan. Usein suljin puhelimen, koska silloin kun en heti vastaa, mulla ei ole aikaa puhua.
Muutenkin tämä puhelinkäyttäytyminen on enemmän kuin outoa. Joskus mun piti mennä katsomaan tätä lasta, ja laitoin naiselle viestiä, että olisin pian tulossa. Nainen yritti soittaa mulle useita kertoja ja joka kerta heitin luurit ja laitoin sitten viestiä "älä soita, akku aivan lopussa, laita viestillä jos ei ole ok että tulen" Lopulta hän vaivautui kirjottamaan sitten viestiä, että hän on kaupassa ja pyysi tulemaan sinne perässä. Kun lopulta yritin soittaa hänelle itse, hän ei vastannutkaan enää puhelimeen ja jouduin etsimään häntä ympäri kyliä - muija oli laittanut puhelimen äänettömälle kuin kostoksi.
Jouduin ottamaan koputuspalvelun pois päältä, koska puhuessani työasioitani tai ihan kenen kanssa tahansa, hän soitti ja soitti niin kauan että katkaisen puhelun ja soitan hänelle takaisin. Usein tein niin vain kertoakseni, että älä häiritse soittoani, koska en pysty jatkuvalta piippaukselta keskittymään toiseen puheluuni.
Lapsen tapaamiset eivät olleet lapsen tapaamista varsinaisessa merkityksessä. Vaihda vaipat, tiskaa, kerää pyykit jne. hommia oli aina tiedossa, enkä muka saanut kieltäytyä niistä. Parasta oli, kun nainen tuli siskoni valmistujaisiin lapsen kanssa ja heitti siellä pokkana että vaihdan juhlapukimissani lapselle vaipan, vaikka mulla oli täysi työ keskittyä siskoni auttamiseen kattamisessa sun muussa ja halusin pysyä siistinä.

Toinen ikuinen murheenaihe ovat hänen omat kuvionsa. Mun pitäisi aina jaksaa kuunnella, mitä sen aivan pimeä suku ja tuttavapiiri tekee, enkä ole hirveän kiinnostunut sekaantumaan heidän riitoihinsa. Vastaavasti taas oli elämäntilanteeni mikä vain, saan ihan hirveät määrät pyytämättä annettuja neuvoja, mitkä ovat aivan kuutamonpimeitä. Yksikin liittyi asunnonhakuuni. Lapsen äidin mielestä mun olisi pitänyt hakea asuntoa heidän kanssaan samasta talonyhtiöstä tai hakea heidän kanssaan isoa kämppää, jotta olisin lähempänä heitä! Voi luoja, ei ikinä!
Kävin baarissa saman naisen kanssa tasan kerran, ja toista kertaa ei tule. Maailman rasittavinta on kaveri, joka ei pääse yksin käymään edes kusella ja kuvittelee, että hänen menojensa mukaan mennään. Ilta sai päättyä vasta, kun hänellä oli kotiinlähdön aika ja kauhea poru, kun lähdin häntä ennen jotta ehdin viimeiseen bussiin. Kaikki potentiaaliset tuttavuudet niin miesten kuin naisten kanssa se blokkasi parhaansa mukaan ja pummasi juotavaa eikä edes juonut niitä. Olin sanalla sanoen aivan kypsä, mutta hillitsin itseni viimeiseen asti.

Jep, Juoksin karkuun. Lapsi on ihana, mutta hänen äitinsä ei, ja minusta haiskahti, että minua ei otettu kummiksi vaan muovailuvahaksi. Melkoinen riesa koko kuvio, ja nyt voin hyvin uuden puhelinnumeron turvin.:)