Lihavuuden syy hormoneissa

Minä tajusin. Loiri muuten kävi myös laihdutuskeikkauksessa.

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/lihavuusleikkaus-palauttaa-aivokudoksen-muutokset/#.VpE4P9HkthE

Et tainnut ymmärtää tuota GLP-1 -hormonin erittymisen kaaviota ajan funktiona ennen ja jälkeen mahalaukun ohitusleikkauksen glukoosirasituskokeen yhteydessä? Asia ei sinänsä minua ihmetytä, koska kommentistasi päätellen koulunkäyntisi on jäänyt kesken. Mutta usko pois, laihdutusleikkaus (gbp) muuttaa hormonitoiminnan laihtumista suosivaan suuntaan. Laiholla ihmisillä nuo hormonitasot ovat luonnostaan hyvällä tasolla. Näyttäisi siis siltä, että laihat syövät automaattisesti oikein juuri hyvin toimivan hormonitoiminnan vuoksi. Lihavien GLP-1 -hormonitaso on luonnostaan matalammalla tasolla, mutta laihdutusleikkaus(gbp) muuttaa hormonitoiminnan normaalimmaksi, minkä seurauksena ihminen laihtuu.

Q.E.D.

Niinpä niin. Toisilla on itsekuria enemmän ja toisilla vähemmän. Monesti olen kysynyt täällä, että mistä sitä itsekuria oikein saa, jollei sitä kertakaikkiaan ole. Kukaan ei ole kuitenkaan koskaan osannut asiaan vastata, mutta päätä kyllä osataan aukoa. Itseään niskasta kiinni ottaminen lienee jo vanha ja turhaa löpinää, koska siitä ei ole ollut apua.

taas tätä kirjoitti:

Niinpä niin. Toisilla on itsekuria enemmän ja toisilla vähemmän. Monesti olen kysynyt täällä, että mistä sitä itsekuria oikein saa, jollei sitä kertakaikkiaan ole. Kukaan ei ole kuitenkaan koskaan osannut asiaan vastata, mutta päätä kyllä osataan aukoa. Itseään niskasta kiinni ottaminen lienee jo vanha ja turhaa löpinää, koska siitä ei ole ollut apua.

Lue lisää

Näyttäisi siltä, että sitä itsekuria saa GLP-1 -hormonitason nousun kautta.

Lue 1. viestin linkkinä oleva abstrakti. Pylväsdiagrammissa on kuvattu laihojen, lihavien ei-diabeetikoiden, diabeetikoiden ja laihdutusleikkauksen läpikäyneiden GLP-1 -hormonin vaste.

Lue abstrakti kirjoitti:

Lue 1. viestin linkkinä oleva abstrakti. Pylväsdiagrammissa on kuvattu laihojen, lihavien ei-diabeetikoiden, diabeetikoiden ja laihdutusleikkauksen läpikäyneiden GLP-1 -hormonin vaste.

Lue lisää

Lue vielä tämä linkki. GLP-1 -hormonin analogit (eli GLP-1 -hormonia jäljittelevät lääkkeet) ovat osa nykyaikaista d ylipainoisen diabeetikon hoitoa. Mutta GLP-1 -hormonin analogit pudottavat painoa myös ei-diabeetikoiden kohdalla:

http://www.diabetes.fi/diabetesliitto/lehdet/diabetes-lehden_juttuarkisto/laakehoito/suolistohormonilaakkeet_yha_useamman_ulottuville.3400.news

Tässä on Vesku Loirin salaisuus ja tähän perustuu myös laihdutusleikkauksen teho.

biologiaa kirjoitti:

Lue vielä tämä linkki. GLP-1 -hormonin analogit (eli GLP-1 -hormonia jäljittelevät lääkkeet) ovat osa nykyaikaista d ylipainoisen diabeetikon hoitoa. Mutta GLP-1 -hormonin analogit pudottavat painoa myös ei-diabeetikoiden kohdalla:

http://www.diabetes.fi/diabetesliitto/lehdet/diabetes-lehden_juttuarkisto/laakehoito/suolistohormonilaakkeet_yha_useamman_ulottuville.3400.news

Tässä on Vesku Loirin salaisuus ja tähän perustuu myös laihdutusleikkauksen teho.

Lue lisää

http://tammikuu44.wordpress.com/2011/06/14/glp-1-voi-jopa-parantaa-diabeteksen/#comment-8062

GLP-1 on ihmisen inkretiinihormoni, joka erittyy suolesta ruokailun yhteydessä (Eriksson ja Laine 2012, 2013). Se tehostaa haiman beetasolujen glukoosiriippuvaista insuliinieritystä ja vähentää glukagonin eritystä alfasoluista. Lisäksi GLP-1 hillitsee ruokahalua sekä viestimällä kylläisyydestä keskushermostoon että hidastamalla mahan tyhjenemistä.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo97812

On aivan yhdentekevää, mihin sinä uskot. Fakta on faktaa. Väität, että hormonivaikutus aiheutuu lihavuudesta eikä päinvastoin. Väitteesi ei kuitenkaan saa tieteestä tukea.

Jos lukisit mitä noiden linkkien takana lukee, sinun ei tarvitsisi esitellä puutteellisia tietojasi asiasta.

Tosiasia on, että kun lihava ihminen menee laihdutusleikkaukseen, hyvin usein diabetes jää siihen leikkauspöydälle ja jo heti seuraavana päivänä verensokerikontrolli toimii paremmin ja GLP-1 hormonitasot nousevat. Leikkauksen vaikutuksesta GLP-1 -hormonin tasot nousevat sille tasolle, jossa se laihoilla ihmisillä on luonnostaan. Turha tulla selittelemän omia tuntemuksiaan ja pohdintojaan, kun on näin kova tieteellinen evidenssi olemassa sinun mutu-tuntumaasi vastaan!

M.O.T. kirjoitti:

On aivan yhdentekevää, mihin sinä uskot. Fakta on faktaa. Väität, että hormonivaikutus aiheutuu lihavuudesta eikä päinvastoin. Väitteesi ei kuitenkaan saa tieteestä tukea.

Jos lukisit mitä noiden linkkien takana lukee, sinun ei tarvitsisi esitellä puutteellisia tietojasi asiasta.

Tosiasia on, että kun lihava ihminen menee laihdutusleikkaukseen, hyvin usein diabetes jää siihen leikkauspöydälle ja jo heti seuraavana päivänä verensokerikontrolli toimii paremmin ja GLP-1 hormonitasot nousevat. Leikkauksen vaikutuksesta GLP-1 -hormonin tasot nousevat sille tasolle, jossa se laihoilla ihmisillä on luonnostaan. Turha tulla selittelemän omia tuntemuksiaan ja pohdintojaan, kun on näin kova tieteellinen evidenssi olemassa sinun mutu-tuntumaasi vastaan!

Lue lisää

Hohhoijaa. Ei ennen kuitenkaan ollut lihavia näin paljon, joten ei varmaankaan ole niin, että suurin osa väestöstä olisi jotenkin hormonitoiminnaltaan viallisia. Tai ehkä ihmisen perimä on vuosien saatossa sen verran rappeutunut, että nykyisin syntyy vain viallisia yksilöitä. Yli puolet kansastahan on lihavia.

Taas yksi hyvä syy lihaville välttää vastuu ja olla syömättä liikaa ruokaa. Ihan kuin lihavuus johtuisi jostain leikkauksen puutteesta eikä olisi ihmisen itsensä aiheuttamaa. Ihmiset eivät tajua, että ei aina voi syödä, kun mieli tekee. Pitää katsoa vähän, mitä suuhunsa pistää. Kun on lihava, niin kaikki menee päin persettä. Sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta häiriintyvät, ravinnon oton säätely menee vituralleen. Kyllä kyse on vähän monimutkaisemmasta asiasta kuin yksinkertaisesta syy-seuraussuhteesta.

.................... kirjoitti:

Hohhoijaa. Ei ennen kuitenkaan ollut lihavia näin paljon, joten ei varmaankaan ole niin, että suurin osa väestöstä olisi jotenkin hormonitoiminnaltaan viallisia. Tai ehkä ihmisen perimä on vuosien saatossa sen verran rappeutunut, että nykyisin syntyy vain viallisia yksilöitä. Yli puolet kansastahan on lihavia.

Taas yksi hyvä syy lihaville välttää vastuu ja olla syömättä liikaa ruokaa. Ihan kuin lihavuus johtuisi jostain leikkauksen puutteesta eikä olisi ihmisen itsensä aiheuttamaa. Ihmiset eivät tajua, että ei aina voi syödä, kun mieli tekee. Pitää katsoa vähän, mitä suuhunsa pistää. Kun on lihava, niin kaikki menee päin persettä. Sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta häiriintyvät, ravinnon oton säätely menee vituralleen. Kyllä kyse on vähän monimutkaisemmasta asiasta kuin yksinkertaisesta syy-seuraussuhteesta.

Lue lisää

Hohhoijaa itsellesi vaan! Kyse onkin siitä, että laihtuminen on ongelmallista, kun kerran on pässyt lihomaan. Saattaa olla, että kun ihminen on lihomassa, silloin pitää estää painon enempi nousu. On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan varsinkin lapsena lihomisella on pitkäaikaiset vaikutukset tulevaisuuteen. Pitäisikin pyrkiä lihavuuden ennaltaehkäisyyn.

Mutta kun kerran on lihonut, paino tuntuu pysyvän lähes poikkeuksetta, tai ainakin sen pudottaminen ja ylläpitäminen vaatii suunnattoman suurta henkistä pääomaa, koska elimistö yrittää saada lihonneen syömään takaisin entisiin mittoihin. Tässä GLP-1 näyttelee oleellista osaa. Et vaan voi selittää pois GLP-1:n osuutta vaikka haluaisitkin, se on FAKTAA!!!

GLP-1 on totta kirjoitti:

Hohhoijaa itsellesi vaan! Kyse onkin siitä, että laihtuminen on ongelmallista, kun kerran on pässyt lihomaan. Saattaa olla, että kun ihminen on lihomassa, silloin pitää estää painon enempi nousu. On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan varsinkin lapsena lihomisella on pitkäaikaiset vaikutukset tulevaisuuteen. Pitäisikin pyrkiä lihavuuden ennaltaehkäisyyn.

Mutta kun kerran on lihonut, paino tuntuu pysyvän lähes poikkeuksetta, tai ainakin sen pudottaminen ja ylläpitäminen vaatii suunnattoman suurta henkistä pääomaa, koska elimistö yrittää saada lihonneen syömään takaisin entisiin mittoihin. Tässä GLP-1 näyttelee oleellista osaa. Et vaan voi selittää pois GLP-1:n osuutta vaikka haluaisitkin, se on FAKTAA!!!

Lue lisää

Tuosta ennaltaehkäisystä olen kyllä samaa mieltä. Ainoa ratkaisu varmasti olisi, ettei heikossa sosioekonomisessa tilanteessa eläville tai sellaisesta lähtöisin oleville ihmisille annettaisi liikaa rahaa, koska nämä ihmiset eivät kykene itse säätelemään syömänsä ruoan määrää. He ostavat liikaa ruokaa ja tupakkaa, vaikka kuinka yrittäisi selittää, kuinka epäterveellistä sellainen elämäntapa on.

Ainoa keino on palata vanhaan tuttuun korttisysteemiin, jossa tarjolla olevien elintarvikkeiden määrä on säädelty. Kyllähän nuo ihmiset ostavat pelkästään epäterveellisiä ruokia, jos he itse saavat päättää. Ei heillä ole luontaista tarvetta syödä terveellisesti tai ajatella pitkällä aikajänteellä. Lisäksi on ihmisiä, joilla olisi täysin hyvät edellytykset syödä terveellisesti, mutta se varsinainen luonne puuttuu. Tuo kurittomuus ei päde pelkästään syömiseen vaan koko elämään. Se ei varmasti riipu pelkästään GLP-hormoneista.

5+4 kirjoitti:

Tuosta ennaltaehkäisystä olen kyllä samaa mieltä. Ainoa ratkaisu varmasti olisi, ettei heikossa sosioekonomisessa tilanteessa eläville tai sellaisesta lähtöisin oleville ihmisille annettaisi liikaa rahaa, koska nämä ihmiset eivät kykene itse säätelemään syömänsä ruoan määrää. He ostavat liikaa ruokaa ja tupakkaa, vaikka kuinka yrittäisi selittää, kuinka epäterveellistä sellainen elämäntapa on.

Ainoa keino on palata vanhaan tuttuun korttisysteemiin, jossa tarjolla olevien elintarvikkeiden määrä on säädelty. Kyllähän nuo ihmiset ostavat pelkästään epäterveellisiä ruokia, jos he itse saavat päättää. Ei heillä ole luontaista tarvetta syödä terveellisesti tai ajatella pitkällä aikajänteellä. Lisäksi on ihmisiä, joilla olisi täysin hyvät edellytykset syödä terveellisesti, mutta se varsinainen luonne puuttuu. Tuo kurittomuus ei päde pelkästään syömiseen vaan koko elämään. Se ei varmasti riipu pelkästään GLP-hormoneista.

Lue lisää

Näyttää siltä, että lihominen vähentää paradoksaalisesti GLP-1 -hormonin määrää. Kun sen määrä vähenee kriittiselle tasolle, puhutaan tyypin 2 diabeteksestä. Elimistö jää tavallaan ansaan, koska jos ylipainoinen dm2 onnistuu laihtumaan suurin ponnistuksin, GLP-1 -hormonin tasot jäävät edelleen matalalle tasolle. Itseäni kiinnostaisi saada tietää, jääkö GLP-1 -hormonitaso pysyvästi matalammalle tasolle, vai alkaako tilanne pikkuhiljaa normalisoitumaan. Onko esimerkiksi liikunnalla vaikutusta GLP-1 -hormonitasoon, mehän tiedämme, että liikunta parantaa elimistö insuliiniherkkyyttä. Laittakaa tänne julkaisuja, jos jostain löydätte.

GLP-1 kirjoitti:

Näyttää siltä, että lihominen vähentää paradoksaalisesti GLP-1 -hormonin määrää. Kun sen määrä vähenee kriittiselle tasolle, puhutaan tyypin 2 diabeteksestä. Elimistö jää tavallaan ansaan, koska jos ylipainoinen dm2 onnistuu laihtumaan suurin ponnistuksin, GLP-1 -hormonin tasot jäävät edelleen matalalle tasolle. Itseäni kiinnostaisi saada tietää, jääkö GLP-1 -hormonitaso pysyvästi matalammalle tasolle, vai alkaako tilanne pikkuhiljaa normalisoitumaan. Onko esimerkiksi liikunnalla vaikutusta GLP-1 -hormonitasoon, mehän tiedämme, että liikunta parantaa elimistö insuliiniherkkyyttä. Laittakaa tänne julkaisuja, jos jostain löydätte.

Lue lisää

Lihominen todennäköisesti vähentää myös GLp-1 tehoa samoin kuin vaikkapa insuliininkin. Lihominen on ansa, josta on vaikea päästä pois varsinkin, jos ei satu olemaan niitä ihmisiä, joilla on luja luonne ja rautainen itsekuri.

16+9 kirjoitti:

Lihominen todennäköisesti vähentää myös GLp-1 tehoa samoin kuin vaikkapa insuliininkin. Lihominen on ansa, josta on vaikea päästä pois varsinkin, jos ei satu olemaan niitä ihmisiä, joilla on luja luonne ja rautainen itsekuri.

Lue lisää

Olisi mielenkiintoista tietää, joutuuko ylipainoinen pinnistelemään ja ponnistelemaan hautaan asti laihdutettuaan, vai alkaako jossain vaiheessa helpottamaan.

"Tunnen kyllä paljon lihavia, ja kyllä kaikkien heidän luonteessaan on tiettyjä samoja piirteitä. En nyt ala näitä hirveästi eritellä, mutta jotain asialla on tekemistä ihmisen yleisen kyvykkyyden kanssa vastaanottaa neuvoja ja käskyjä. Lihavat eivät hirveästi halua kuunnella toisten neuvoja tai ainakaan noudattaa niitä, koska he kuvittelevat itse tietävänsä kaiken."

...hmm, tuon perusteella 11 12 väittää, että ylipainoon taipuvaiset ihmisset ovat yksilöitä, joilla on oma tahto eivätkä ole käskytettävissä kuten hoikemmat kanssaihmiset? Tuohan on pelkästään positiivinen piirre!

" Ei ennen kuitenkaan ollut lihavia näin paljon... ihmisen perimä on vuosien saatossa sen verran rappeutunut, että nykyisin syntyy vain viallisia yksilöitä."

... 11 12 jatkaa toisessa insertissään väitteillä, joille ei mitään tieteellistä perustetta. Hän ei ilmeisesti ole tajunnut, että nykyisin elämme länsimaissa yltäkylläisessä ruokaympäristössä, jossa biologinen perimä käyttäytyy eri tavalla kuin ravintoköyhänä aikakautena. Eli perimä ei ole muttunut, mutta ympäristö on.

"...heikossa sosioekonomisessa tilanteessa eläville tai sellaisesta lähtöisin oleville ihmisille annettaisi liikaa rahaa, koska nämä ihmiset eivät kykene itse säätelemään syömänsä ruoan määrää... Kyllähän nuo ihmiset ostavat pelkästään epäterveellisiä ruokia, jos he itse saavat päättää. "

Kolmannessa insertissä (olettaen, että 5 4 on sama hlö kuin 11 12) paljastuu kuinka tietämätön empatiakyvytön ihminen voi olla - heikossa sosioekonomisessa tilanteessa olevilla ei yleensä ole liikaa rahaa minkä vuoksi heidän ostoskorinsa täyttyykin usein halvemmilla ja ravintoarvoltaan köyhemmillä tuotteilla kuin hintavilla "terveysruoilla". Eikös tämä ole pikemminkin yhteiskunnan talouspoliittinen kysymys?

"Lihominen on ansa, josta on vaikea päästä pois varsinkin, jos ei satu olemaan niitä ihmisiä, joilla on luja luonne ja rautainen itsekuri."

Viimeisessä insertissään 16 9 (aka 11 12/5 4) näköjään kumoaa oman ensimmäisen väitteensä, jonka mukaan ylipainoset ihmiset ovat voimakkaita, oman tahdon ja tietämyksen omaavia ihmisiä!

Summa summarum, henkilön, jolla näin heikko ymmärrys psykologiasta, biologiasta, sosiologiasta ja yhteiskuntapolitiikasta ei missään nimessä pitäisi tulla kommentoimaan - edes provosoidakseen. Jos induktiivinen tai deduktiivinen päättelykyky ei riitä, niin ei näköjään ei.

.................... kirjoitti:

Hohhoijaa. Ei ennen kuitenkaan ollut lihavia näin paljon, joten ei varmaankaan ole niin, että suurin osa väestöstä olisi jotenkin hormonitoiminnaltaan viallisia. Tai ehkä ihmisen perimä on vuosien saatossa sen verran rappeutunut, että nykyisin syntyy vain viallisia yksilöitä. Yli puolet kansastahan on lihavia.

Taas yksi hyvä syy lihaville välttää vastuu ja olla syömättä liikaa ruokaa. Ihan kuin lihavuus johtuisi jostain leikkauksen puutteesta eikä olisi ihmisen itsensä aiheuttamaa. Ihmiset eivät tajua, että ei aina voi syödä, kun mieli tekee. Pitää katsoa vähän, mitä suuhunsa pistää. Kun on lihava, niin kaikki menee päin persettä. Sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta häiriintyvät, ravinnon oton säätely menee vituralleen. Kyllä kyse on vähän monimutkaisemmasta asiasta kuin yksinkertaisesta syy-seuraussuhteesta.

Lue lisää

Ihan sivusta kommentoin nyt, kun tuntuu olevan isoja tiedollisia aukkoja ihmisillä näistä suolistoasioista. Olisi ehkä kannattanut lukea myös nuo aloittajan linkit, ja oikein ajatuksella (eikä olla itse sellainen kaikkitietävä, joiksi lihavia syyttelet, heh)...

Suolistoflooran koostumuksen yhteyttä ylipainoon ja sairauksiin on tutkittu biokemian alalla melko paljon, ja viime vuosina yhä enemmän. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet huimasti, joten suolistobakteereista on saatu paljon uutta tietoa, ja vanhaa tietoa on voitu kumota virheellisenä. Suolisto ja suoliston bakteerit on todettu merkittäväksi tekijäksi ihmisen terveydentilassa ja painossa. Tämä "löytö" on ollut niin suuri, että tulevien vuosien hoitosuosituksiinkin tullaan kirjaamaan suolistobakteerien tasapainosta huolehtiminen, siitä olen 100 % varma. Toki nytkin on jo linjattu, että antibioottikuurin yhteydessä tulisi nauttia suolistoflooran tasapainoa edistäviä maitohappobakteereja. Niiden vaikutuksesta kiistellään, koska metabolia on hieman monimutkaisempi asia tutkittavaksi yksinkertaisella "nielaise jase on siinä"-menetelmällä. Aineet kun muuttuvat molekyyleiltään toisiksi ruoansulatuksessa.
Joitakin vaikeita suolistosairauksia hoidetaan nykyään suolistobakteerien siirroilla terveiltä sairaille (haavaiset suolistotulehdukset esimerkiksi).

Tosiaankin, ihmiskunnan suolistofloora on muuttunut elintapojen muutoksen myötä. Lihavuus ja ylipaino on levinnyt yhtä laajalle maapallolla, kuin on levinnyt teollinen ruoantuotantokin. Ravinto, jota syömme, muuttaa suolistomme bakteereja. Toisin sanoen ravinnolla on vaikutusta siihen, mitkä bakteeripopulaatiot kukoistavat suolistossa, ja mitkä kituuttavat tai kuolevat pois. Mitä teollisempaa, eli ravinteiden osalta köyhempää nautittu ravinto on, sitä pienempi on hyödyllisten suolistobakteerien kirjo. Ja puhdistettu sokeri toisaalta kasvattaa räjähdysmäisesti joidenkin bakyteeripopulaatioiden lukumäärää, vieden elintilan ja olemisen edellytykset joiltain toisilta. Alkoholilla on omat vaikutuksensa (sokerihan sekin), eikä pidä väheksyä ihmiselimistölle varsin uusia tulokkaita, esim. maissisiirappia (saattaa olla yksi pahimmista elimistön toiminnan sekoittajista, ja laajasti käytössä elintarvikkeissa halpuutensa vuoksi)..

Suolistobakteerit ja suolistohormoonit toimivat yhteistyössä, pyrkien parhaaseen mahdolliseen tasapainoon ja lopputulokseen. Kun tasapaino järkkyy toisella, järkkyy se myös toisella.

Lihavilla on todettu olevan huomattavasti pienempi kirjo suolistobakteereja, kuin hoikilla verrokeilla. Asiasta on tehty hiirikokeitakin, joissa lihavien hiirien bakteereja on siirretty hoikkiin hiiriin ja saatu ne lihomaan lyhyessä ajassa (saman verran ravintoa kuin verrokkihiirillä).
Luonnonkansoilla, jotka elävät metsästäjä-keräilijäkulttuurissa, ei ylipaino-ongelmia esiinny käytännössä lainkaan. Ruoan puute ei selitä asiaa, sillä ruoanpuutteesta ei ole kyse. Toisaalta samojen ihmisryhmien yksilöt tuppaavat lihomaan, kun muuttavat kaupunkiympäristöön. Huolimatta siitä, että silloin saattaa olla vähemmän ruokaa syötäväksi, ja varsinkin yksipuolisempaa. Kaikilla tulevat myös puhdistetut sokerit päivittäiseen käyttöön.

Lihavuusleikkauksissa ihmiseltä poistetaan pitkä pätkä ohutsuolta. Ohutsuoli on ruoansulatuksen ja ravintoaineiden imeytymisen kannalta olennainen paikka. Siellä tapahtuu pääosa kaikesta toiminnasta, ja siellä asustaa iso osa suolistobakteereista.
Leikkauksen positiivisten vaikutusten ilmenemisen mekanismeja ei tarkalleen vielä tunneta. Miksi siis hormonitoiminta tervehtyy, ja suolistofloora tervehtyy?

Itselläni on teoria: ohutsuolen lyhentäminen ensinnäkin poistaa ison määrän "haitallista" bakteeripopulaatiota ts. siis sitä populaatiota, joka edistää lihavuutta ja vie elintilaa muilta hyödyllisemmiltä populaatioilta. Tavallaan suolen lyhennys "säikäyttää" suolen kasvattamaan uusia bakteeripopulaatioita menetettyjen tilalle, samaan tapaan kuin vaikkapa pensaan leikkaaminen saa sen versomaan entistä tiheämmin uusia oksia. Näin paitsiossa olleillakin populaatioilla on mahdollisuus uuteen kasvuun. Kun ruokavalioon ei leikkauksen jälkeen kuulu enää epäterveellisiä asioita, on vähemmistönä olleilla, hoikkuuden kannalta hyödyllisillä bakteereilla entistä paremmat mahdollisuudet lisääntymiseen ja kukoistukseen, kun niiden ei tarvitse kilpailla esim. puhdistettua sokeria hajottavien bakteerien kanssa elintilasta. Näin suoliston bakteerikanta muuttuu pikkuhiljaa monipuolöisemmaksi ja elimistö tervehtyy.

Kun suoliston bakteerikanta on terve, on hormonieristyskin terveellä pohjalla.
Ja tuo hormoni, mistä aloittaja kertoi, on nimenomaan haiman insuliinin eritykseen vaikuttava hormoni. Suolistohormoneja on muitakin. Mutta nimenomaan insuliinin eristykseen vaikuttava hormoni on tärkeässä osassa ihomisen ja laihtumisen prosessissa.

Enpä jaksa nyt enempää naputella, jokainen voi halutessaan googlailla lisätietoa. Sitä löytyy runsaasti, ymmärretävää ilman biokemian koulutustakin.

Hormonitaso ei riipu veren määrästä, koska hormonitasoa säädellään negatiivisen palautejärjestelmän avulla. Hormonitaso siis nousee, kunnes se saavuttaa kriittisen tason, joka laukaisee prosessin, joka johtaa hormonierityksen pysähtymiseen. Korkea pitoisuus vähentää siis tuotantoa.

negative feedback kirjoitti:

Hormonitaso ei riipu veren määrästä, koska hormonitasoa säädellään negatiivisen palautejärjestelmän avulla. Hormonitaso siis nousee, kunnes se saavuttaa kriittisen tason, joka laukaisee prosessin, joka johtaa hormonierityksen pysähtymiseen. Korkea pitoisuus vähentää siis tuotantoa.

Lue lisää

Kerro vielä, että kun ylipainoepidea on tullut parin viime vuosikymmenen aikana, niin onko ihmisten hormonituotanto sitten jotenkin muuttunut?

Ihmettelevä? kirjoitti:

Kerro vielä, että kun ylipainoepidea on tullut parin viime vuosikymmenen aikana, niin onko ihmisten hormonituotanto sitten jotenkin muuttunut?

Ihmisen hormonitoiminta näyttäisi muuttuvan sen jälkeen, kun ihminen ensin on lihonut. Se lihominen alunperin pitäisi ennaltaehkäistä. Näyttäisi siltä, että elimistö pitää kiinni saavutetuista mitoista juuri hormonitoiminnan avulla. Mitä pitempään ihminen on ylipainoinen, sitä vähemmän GLP-1 - hormonia erittyy aterioiden yhteydessä, kunnes puhkeaa tyyin 2 diabetes.

Ennenvanhaanhan ei tätä primaarivaiheen lihomista päässyt tapahtumaan, geenit olivat toki samat silloin kuin nykyisin.

Jokainen täällä keskustelijoista tuntee jonkun itselleen rakkaan tai muuten läheisen ylipainoisen henkilön. Sen sijaan että herjaatte heidän kaltaisiaan täällä netissä, jos arvostatte näitä tuttujanne ihmisinä, kysykää heiltä, mikä siinä laihdutuksessa on niin vaikeata. Sen jälkeen miettikää tämän keskustelun pohjana olevia tutkimuksia ja GLP-1:n merkitystä. Huomaatte, että tarinat korreloivat hormonitoiminnan kanssa. Niin se vain on.

Mielenkiintoista koko hommassa on se, että aivan ovella saattaa olla oikeasti tehokas lääke lihavuuteen. Se saattaa olla esimerkiksi kerran vuodessa otettava rokotuspistoksen kaltainen lääke! Miettikääpä sitä!!!

No kyllähän se on totta, että lihavilla on huonompi itsekuri keskimäärin verrattuna laihoihin. Se on just se oma vastuu, mikä pitää ottaa. Olen huomannut, että lihavuus haluaan usein pistää milloin minkäkin syyn piikkiin. "Raskaat luut, rankka lapsuus, kilppari reistaa, geenit". Nyt sitten uusi "GLP-1!!!!!". Lihavuuteen johtavia syitä on useita, mutta lihavuus johtuu aina siitä, että syö liikaa. Kun katselee ihmisiä, niin huomaa, ettei osalla ole minkäänlaista itsehillintää ja järkeä oman terveyden suhteen. Ei sen myöntäminen ole typeryyttä vaan realismia.

19+6 kirjoitti:

No kyllähän se on totta, että lihavilla on huonompi itsekuri keskimäärin verrattuna laihoihin. Se on just se oma vastuu, mikä pitää ottaa. Olen huomannut, että lihavuus haluaan usein pistää milloin minkäkin syyn piikkiin. "Raskaat luut, rankka lapsuus, kilppari reistaa, geenit". Nyt sitten uusi "GLP-1!!!!!". Lihavuuteen johtavia syitä on useita, mutta lihavuus johtuu aina siitä, että syö liikaa. Kun katselee ihmisiä, niin huomaa, ettei osalla ole minkäänlaista itsehillintää ja järkeä oman terveyden suhteen. Ei sen myöntäminen ole typeryyttä vaan realismia.

Lue lisää

Et tainnut ymmärtää, että juuri nämä hormonitason muutokset ovat selitys sille miksi dm2 on vaikea laihtua, kunnes saa GLP-1 analogia tai pääsee GBP. Mutta ole autuas yksinkertaisuudessasi :))))

Olet aivan oikeassa! Terveisin tämän ketjun aloittaja.

Juuri noin se pitäisi olla. Valitettavasti otsikkoa ei voi jälkikäteen muuttaa.

Tässä viimeaikaista tutkimusta aiheeseen liittyen: http://www.iltalehti.fi/terveys/2015121120816282_tr.shtml Pahoitteluni popularisoidusta versiosta, vaikka toisaalta, sen ymmärtää ja osaa lukea lähes koko väestö :).

Olin ohimennen kuulevinani uutisista uudesta diabetes-/laihdutushoidosta - ilmeisesti ei kyse liskon myrkystä eristetystä GLP1-analogi -pistoksesta vaan joku uusi. Onko kenelläkään lisätietoa asiasta?