Hei. Ajatteleeko muut näin.. jos kerran elämällä ei oo enää mitää annettavaa ja parasta olis tappaa itsensä, niin eikö silloin teidän pitäis valjastaa maailma palvelemaan teitä?
Siis että kun millään ei oo väliä, voi tehdä mitä ikinä huvittaa. Oletteko koskaan ajatelleet, että ennen itsemurhaanne pidätte maailmaa leikkikenttänänne. Sitten kun ootte tarpeeks "mellastanu", voitte rauhas toteuttaa itsemurhan?
Siis että kun millään ei oo väliä, voi tehdä mitä ikinä huvittaa. Oletteko koskaan ajatelleet, että ennen itsemurhaanne pidätte maailmaa leikkikenttänänne. Sitten kun ootte tarpeeks "mellastanu", voitte rauhas toteuttaa itsemurhan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En mä ainakaan muille haluais aiheuttaa mitään vahinkoa.
Niin siis en tarkottanu että sen pitäis olla jotain rikollista/pahan aiheuttamista muille vaan jotain kivaa, mistä on haaveillu, mitä on halunnu joskus kokeilla ym.
No ei todellakaan. Minusta tuo on, anteeksi vain, erittäin häiriintynyttä ajattelua, että mellastaisi miten haluaa.
No eipä tuo ainakaan masennukselta kuulosta, vaan ennemminkin ikä- tai ammatilliselta kriisiltä. Ei mullekaan elämällä ole enää mitään annettavaa, mutta mulla on niin hyvä lääkitys, etten enää välitä. Masentuneella ei olis edes voimia lähteä leikkimään maailmalle, mutta ymmärrän pointin. Mä koitin tuota kerran ja ei näemmä ollut hyvä idea koska päädyin suljetulle osastolle. Teoriassa hyvä.
Mulla on vähän samanlaisia ajatuksia kuin alottajalla. Tosin mul on persoonallisuuhäröä kyl todettu. Mut jotai hyvin syvää vihaa on sisimmässäin