terveisiä sairaalasta

totta, että tällä palstalla kirjoittaa moni sellainen, joka ei ainakaan yksin pysty syömistä normalisoimaan. Yritän varmaan herätellä niitä, jotka eivät ole vielä liian pitkällä anoreksiassa. Ja niitä, jotka ovat: yksin ei saa sinnitellä, apua hakemaan ja heti.

Surullista ja ahdistavaa - totta puhut.

Anorektikoilta kuukautiset jäävät pois ja naiselliset muodot häviävät. Lapsien hankkiminen muuttuu mahdottomaksi mikä tosin ei taida olla kenenkään anorektikon kärkisuunnitelmissa. Jos joku haluaa tappaa itsensä syömättömyydellä eikä ole psykoottinen ja kykenee päättämään asioistaan niin mikäs siinä. Samalla tavalla monet perusterveet vanhat mummot (80-90-vuotiaat) lähtevät tästä maailmasta. Tietyst huono asia yksilön ja omaisten kannalta mutta jääpähän enemmän ruokaa kehitysmaiden köyhille.

Hmm kirjoitti:

Anorektikoilta kuukautiset jäävät pois ja naiselliset muodot häviävät. Lapsien hankkiminen muuttuu mahdottomaksi mikä tosin ei taida olla kenenkään anorektikon kärkisuunnitelmissa. Jos joku haluaa tappaa itsensä syömättömyydellä eikä ole psykoottinen ja kykenee päättämään asioistaan niin mikäs siinä. Samalla tavalla monet perusterveet vanhat mummot (80-90-vuotiaat) lähtevät tästä maailmasta. Tietyst huono asia yksilön ja omaisten kannalta mutta jääpähän enemmän ruokaa kehitysmaiden köyhille.

Lue lisää

Niin just! Ja säästyy helvetisti rahaaki, jotka voi käyttää kaikkeen ihanaan ja turhaan!

Osteoporoosiriski ei ensinnäkään ole ainoa riski BMI 16-18 -sarjassa liikkuville. Mutta voisin kertoa sen verran, että riski ei tarkoita mahdollista lonkkamurtumaa sitten joskus 80-vuotiaana. Tuttavani kaatui vähän yli parikymppisenä ja koko reisiluu sirpaloitui, koska hän oli sairastanut anoreksian 15-17 - vuotiaana. Korjausleikkausten jälkeen hän yrittää vahvistaa luitaan kaikin keinoin, mutta vaikka osteoporoosilääkkeitä ihan kansantaloudellisista syistä on ja kehitellään koko ajan, hänen mielialansa on alhaalla.

Kuoletteko ennen aikojanne? En tiedä, mutta elämä naisena ja yleensäkin suht terveenä ihmisenä sekä psyykkisenä että fyysisenä olentona kärsii sellaisin tavoin, joita ette välttämättä edes arvaa.

Hmm kirjoitti:

Anorektikoilta kuukautiset jäävät pois ja naiselliset muodot häviävät. Lapsien hankkiminen muuttuu mahdottomaksi mikä tosin ei taida olla kenenkään anorektikon kärkisuunnitelmissa. Jos joku haluaa tappaa itsensä syömättömyydellä eikä ole psykoottinen ja kykenee päättämään asioistaan niin mikäs siinä. Samalla tavalla monet perusterveet vanhat mummot (80-90-vuotiaat) lähtevät tästä maailmasta. Tietyst huono asia yksilön ja omaisten kannalta mutta jääpähän enemmän ruokaa kehitysmaiden köyhille.

Lue lisää

Psykoottisuus tarkoittaa monen mielestä hurjaa ja päätöntä veitsi kädessä heilumista. Tosiasiassa psykoottisuudesta voidaan puhua aina, kun ihminen on hajanainen tai ei ole niin sanotusti realiteeteissa. Ihminen, joka näkee peilissä norsun vaikka oikeasti on alipainoinen, on psykoottinen anorektisella tavalla. Tai jos kuvittelee yhden suklaapalan lihottavan viisi kiloa, ei todellakaan ole realiteeteissa. Laihdutuskierteessä olevien olisi todella syytä miettiä, mikä on todellista ja järkevää ja mielellään kysellä läheisten ja ammatti-ihmisten mielipiteitä!!

maiju kirjoitti:

Osteoporoosiriski ei ensinnäkään ole ainoa riski BMI 16-18 -sarjassa liikkuville. Mutta voisin kertoa sen verran, että riski ei tarkoita mahdollista lonkkamurtumaa sitten joskus 80-vuotiaana. Tuttavani kaatui vähän yli parikymppisenä ja koko reisiluu sirpaloitui, koska hän oli sairastanut anoreksian 15-17 - vuotiaana. Korjausleikkausten jälkeen hän yrittää vahvistaa luitaan kaikin keinoin, mutta vaikka osteoporoosilääkkeitä ihan kansantaloudellisista syistä on ja kehitellään koko ajan, hänen mielialansa on alhaalla.

Kuoletteko ennen aikojanne? En tiedä, mutta elämä naisena ja yleensäkin suht terveenä ihmisenä sekä psyykkisenä että fyysisenä olentona kärsii sellaisin tavoin, joita ette välttämättä edes arvaa.

Lue lisää

Tää on totta. Tuli vastaan taannoin yksi 50-vuotias rouva jolla oli molemmissa lonkissa proteesit jo pitkään. En kehdannut kysyä syytä.

Yksi 50-vuotias anorektikko taas mursi reisiluunsa ja tuhosi liian aikaisella rasituksella joten enää ei proteesia voinut laittaa. Vaihtoehdoksi jäi polven jäykistäminen suoraksi. Sitten ei tietysti tarvitse lenkkeillä enää.

maiju kirjoitti:

Psykoottisuus tarkoittaa monen mielestä hurjaa ja päätöntä veitsi kädessä heilumista. Tosiasiassa psykoottisuudesta voidaan puhua aina, kun ihminen on hajanainen tai ei ole niin sanotusti realiteeteissa. Ihminen, joka näkee peilissä norsun vaikka oikeasti on alipainoinen, on psykoottinen anorektisella tavalla. Tai jos kuvittelee yhden suklaapalan lihottavan viisi kiloa, ei todellakaan ole realiteeteissa. Laihdutuskierteessä olevien olisi todella syytä miettiä, mikä on todellista ja järkevää ja mielellään kysellä läheisten ja ammatti-ihmisten mielipiteitä!!

Lue lisää

Ihan oikeassa olet, ja fiksu päänavaus sulta. Munkin mielestä olisi hyvä, jos nämä wannabeanorexic - teinit pistettäisiin tutustumaan suljetun osaston anorektikkoihin (siis tietysti, jos potilaat itse suostuisivat). Itse olen ollut pakkohoidossa, enkä ollut edes alaikäinen, ja mielestäni täysin realiteeteissa. Mutta kyllähän ne huomasivat, että kehonkuvani ja käsitykseni syömisestä oli täysin perseellään... Musta tuntuu jopa nykyään, että psykoottisia anoja on paljon enempi kuin mitä sairaaloihin otetaan.

maiju kirjoitti:

Osteoporoosiriski ei ensinnäkään ole ainoa riski BMI 16-18 -sarjassa liikkuville. Mutta voisin kertoa sen verran, että riski ei tarkoita mahdollista lonkkamurtumaa sitten joskus 80-vuotiaana. Tuttavani kaatui vähän yli parikymppisenä ja koko reisiluu sirpaloitui, koska hän oli sairastanut anoreksian 15-17 - vuotiaana. Korjausleikkausten jälkeen hän yrittää vahvistaa luitaan kaikin keinoin, mutta vaikka osteoporoosilääkkeitä ihan kansantaloudellisista syistä on ja kehitellään koko ajan, hänen mielialansa on alhaalla.

Kuoletteko ennen aikojanne? En tiedä, mutta elämä naisena ja yleensäkin suht terveenä ihmisenä sekä psyykkisenä että fyysisenä olentona kärsii sellaisin tavoin, joita ette välttämättä edes arvaa.

Lue lisää

Osteoporoosista: Kaatuilin viime talvenakin pari kertaa pahasti. Mustelmia sain, en muuta. Onnekseni olen perinyt kovat luut. Mutta eihän se tietenkään kaikelta suojaa.
Mutta mitä ne muut anoreksian riskit ovat? Rytmihäiriöitä mulla ei ole. Fyysisesti olen kaikesta huolimatta hyvässä kunnossa (työterveydenkin mukaan), jaksan juosta 2 tuntia putkeen. Lanugoa kyllä löytyy.

meri kirjoitti:

Osteoporoosista: Kaatuilin viime talvenakin pari kertaa pahasti. Mustelmia sain, en muuta. Onnekseni olen perinyt kovat luut. Mutta eihän se tietenkään kaikelta suojaa.
Mutta mitä ne muut anoreksian riskit ovat? Rytmihäiriöitä mulla ei ole. Fyysisesti olen kaikesta huolimatta hyvässä kunnossa (työterveydenkin mukaan), jaksan juosta 2 tuntia putkeen. Lanugoa kyllä löytyy.

Lue lisää

Se, että jaksat juosta pari tuntia, ei ole merkki siitä, että olet hyvässä kunnossa. Pitkään sairastaneet anorektikot saattavat jostakin ihmeen syystä ja ihmeen kaupalla pystyä tuntikausien liikkumiseen - eivätkä pysty olemaan liikkumatta, koska siihen on pakonomainen tarve.

Hengenvaaralliset rytmihäiriöt ja sydänoireet ovat siis yksi riski. Osteoporoosiriski tunnetaan myös melko yleisesti. Mutta on paljon muutakin: hormonaaliset häiriöt, kuukautisten poisjääminen, mahdollinen tuleva lapsettomuus; elimistön kuivuminen, munuaisvauriot: lihasten kuihtuminen ja siitä aiheutuva yleinen heikkous; ummetus, suolistohäiriöt ym. ym. Ja kun aikansa laihduttaa, aivojen nälkäkeskus vaurioituu pysyvästi eikä anorektikko enää pysty tunnistamaan nälän/kylläisyyden tunteita.

(Lanugokarvoitus on merkki siitä, että anoreksia on jo todellisuutta.)

Puhumattakaan psyykkisistä kivuista: ahdistuneisuus, masennus, pakkoajatukset, psykoottisuus... ja läheisten tuska. (tosin on pakko sanoa, että JOILLEKIN anorektikoille on tiedostamattomalla tasolla tärkeä saada perheen huomio itseensä ja silloin toisten tuskalla ei ole väliä, päinvastoin....)

Tässäpä näitä alkajaisiksi. Meri, miltä oma tilanteesi vaikuttaa tämän jälkeen? Toivoisin, että hakisit apua, jotenkin kuulostaa jo vähän pahalta. Vielä ehtii! Tsemppiä!

maiju kirjoitti:

Osteoporoosiriski ei ensinnäkään ole ainoa riski BMI 16-18 -sarjassa liikkuville. Mutta voisin kertoa sen verran, että riski ei tarkoita mahdollista lonkkamurtumaa sitten joskus 80-vuotiaana. Tuttavani kaatui vähän yli parikymppisenä ja koko reisiluu sirpaloitui, koska hän oli sairastanut anoreksian 15-17 - vuotiaana. Korjausleikkausten jälkeen hän yrittää vahvistaa luitaan kaikin keinoin, mutta vaikka osteoporoosilääkkeitä ihan kansantaloudellisista syistä on ja kehitellään koko ajan, hänen mielialansa on alhaalla.

Kuoletteko ennen aikojanne? En tiedä, mutta elämä naisena ja yleensäkin suht terveenä ihmisenä sekä psyykkisenä että fyysisenä olentona kärsii sellaisin tavoin, joita ette välttämättä edes arvaa.

Lue lisää

Minä ainakin haluan olla esimerkki, että terveen elämän (sekä psyykkisesti että fyysisesti) ja laihuuden voi yhdistää. Jos BMI on noin 17, niin mielestäni se on mahdollista. Voihan olla että lapsien saannin jälkeen painoni nousee "normaaliin", mutta toistaiseksi pidän hieman alle 18 BMI:tä normaalina. BMI:hän on vain suositus, joten miksi pitäisi olla niin niuho niistä rajoista. En kuitenkaan tulevana terveystiedon opettajana kuvittele että kaikki haluaisivat olla kaltaisiani. Toivoisin vain että ihmiset pystyisivät nauttimaan elämästä laihoina tai ylipainoisina. Jos puhutaan oikeasti sairaista ja/tai ääripää "tapauksista" niin heidän toivon tietysti saavan ongelmiinsa apua.

MiniMe kirjoitti:

Minä ainakin haluan olla esimerkki, että terveen elämän (sekä psyykkisesti että fyysisesti) ja laihuuden voi yhdistää. Jos BMI on noin 17, niin mielestäni se on mahdollista. Voihan olla että lapsien saannin jälkeen painoni nousee "normaaliin", mutta toistaiseksi pidän hieman alle 18 BMI:tä normaalina. BMI:hän on vain suositus, joten miksi pitäisi olla niin niuho niistä rajoista. En kuitenkaan tulevana terveystiedon opettajana kuvittele että kaikki haluaisivat olla kaltaisiani. Toivoisin vain että ihmiset pystyisivät nauttimaan elämästä laihoina tai ylipainoisina. Jos puhutaan oikeasti sairaista ja/tai ääripää "tapauksista" niin heidän toivon tietysti saavan ongelmiinsa apua.

Lue lisää

Onko muuten kellään tietoa, vieläkö ravintoterapeuteiksi päästetään syömishäiriköitä vai joko niille on alettu tekemään aidosti psykologisia soveltumiskokeita/ muutama pakollinen terapiaistunto ennen mahdollisuutta aloittaa uraa?

Itseäni pänni aivan suunnattomasti normaalipainoisena syömishäirikkönä, kun minut laitettiin ravintoterapeutille, joka oli selvästi, siis HUOMATTAVASTI alipainoinen.

Tietääkseni pian (vuoden, kahden päästä) pitäisi tulla niin terveydenhoitajille kuin muille tällaisille sosiaalisten terveyspalvelujen tuleville työntekijöille kovempi valvonta heidän omasta psyykkisestä hyvinvoinnistaan. Kuulin tämän jutun eräältä kaikkia mahdollisia uutisia seuraavalta ystävältäni, mutta en ole varma tiedosta. Voi kunpa näin tulisi käymään!

tietääkö muut? kirjoitti:

Onko muuten kellään tietoa, vieläkö ravintoterapeuteiksi päästetään syömishäiriköitä vai joko niille on alettu tekemään aidosti psykologisia soveltumiskokeita/ muutama pakollinen terapiaistunto ennen mahdollisuutta aloittaa uraa?

Itseäni pänni aivan suunnattomasti normaalipainoisena syömishäirikkönä, kun minut laitettiin ravintoterapeutille, joka oli selvästi, siis HUOMATTAVASTI alipainoinen.

Tietääkseni pian (vuoden, kahden päästä) pitäisi tulla niin terveydenhoitajille kuin muille tällaisille sosiaalisten terveyspalvelujen tuleville työntekijöille kovempi valvonta heidän omasta psyykkisestä hyvinvoinnistaan. Kuulin tämän jutun eräältä kaikkia mahdollisia uutisia seuraavalta ystävältäni, mutta en ole varma tiedosta. Voi kunpa näin tulisi käymään!

Lue lisää

Sä elät ruusunpunaisessa prinsessamaailmassasi, täysin psykoottisena. HERÄTYS NAINEN!

Mä voin sanoa, että terveisiä täältä sairaalasta. Olen kiertänyt sairaaloita anoreksian takia kolme vuotta tauotta, ympäri Suomea. Mikään paikka ei ole parantanut mua. Välillä olen puhunut itseni ulos osastolta (olen täysi-ikäinen), välillä olen tilapäisesti lihottanut itseni tavoitepainoon... ja taas laihduttanut. Tänä syksynä tilanne meni niin pahaksi, että ensimmäistä kertaa jouduin nenämahaletkuun. Makasin letkuissa muutaman viikon, täysin pyörätuolipotilaana. En saanut itse liikkua yhtään. Paino nousi pari kiloa, mutta kun letku otettiin pois, laihdutin heti ne kilot veks. Juuri eilen lääkäri sanoi, että olen kroonikkoanorektikko, psykoottinen syömishäiriöinen. Näen ja tunnen itseni erittäin lihavaksi, vaikka painan vajaa 30 kg. Mulla on vaikea-asteinen osteoporoosi, mulla on osteoporoottinen murtuma olkapäässä, joka ei ole parantunut kunnolla eikä parane. Sisäelimet on pilalla, aineenvaihdunta ei toimi, tukka lähtee päästä, aivot ja varsinkaan muisti ei pelaa ja ajatus pätkii, veriarvot eivät pysy millään kohdillaan. Koko ajan uhkailevat nenä-mahaletkulla. Ja tämä kaikki sen takia, että halusin olla muutaman kilon hoikempi.

HERÄTKÄÄ! HAKEKAA APUA! LOPETTAKAA ANOREKSIAN IHANNOINTI!
Tiedän, ei ole helppoa alkaa syödä, enhän sitä tahdo osata minäkään. Olin pro-ana, ihannoin laihuutta ja huomaamattani se meni liian pitkälle. Kolme kertaa olen ollut kuolla, sydämenpysähdykseen tai siihen, että kun verenpaine on niin alhaalla, ettei veri enää riitä aivoihin --> aivokuolema. Toistaiseksi olen hengissä pysynyt, mutta kuka tietää, kuinka kauan? Kestääkö mun sydän enää yhtäkään hypokalemiakohtausta?

I don´t think so.

And all I just wanted was to be thin and beautiful. Now I´m thin, but not beautiful.

dyin´ kirjoitti:

Sä elät ruusunpunaisessa prinsessamaailmassasi, täysin psykoottisena. HERÄTYS NAINEN!

Mä voin sanoa, että terveisiä täältä sairaalasta. Olen kiertänyt sairaaloita anoreksian takia kolme vuotta tauotta, ympäri Suomea. Mikään paikka ei ole parantanut mua. Välillä olen puhunut itseni ulos osastolta (olen täysi-ikäinen), välillä olen tilapäisesti lihottanut itseni tavoitepainoon... ja taas laihduttanut. Tänä syksynä tilanne meni niin pahaksi, että ensimmäistä kertaa jouduin nenämahaletkuun. Makasin letkuissa muutaman viikon, täysin pyörätuolipotilaana. En saanut itse liikkua yhtään. Paino nousi pari kiloa, mutta kun letku otettiin pois, laihdutin heti ne kilot veks. Juuri eilen lääkäri sanoi, että olen kroonikkoanorektikko, psykoottinen syömishäiriöinen. Näen ja tunnen itseni erittäin lihavaksi, vaikka painan vajaa 30 kg. Mulla on vaikea-asteinen osteoporoosi, mulla on osteoporoottinen murtuma olkapäässä, joka ei ole parantunut kunnolla eikä parane. Sisäelimet on pilalla, aineenvaihdunta ei toimi, tukka lähtee päästä, aivot ja varsinkaan muisti ei pelaa ja ajatus pätkii, veriarvot eivät pysy millään kohdillaan. Koko ajan uhkailevat nenä-mahaletkulla. Ja tämä kaikki sen takia, että halusin olla muutaman kilon hoikempi.

HERÄTKÄÄ! HAKEKAA APUA! LOPETTAKAA ANOREKSIAN IHANNOINTI!
Tiedän, ei ole helppoa alkaa syödä, enhän sitä tahdo osata minäkään. Olin pro-ana, ihannoin laihuutta ja huomaamattani se meni liian pitkälle. Kolme kertaa olen ollut kuolla, sydämenpysähdykseen tai siihen, että kun verenpaine on niin alhaalla, ettei veri enää riitä aivoihin --> aivokuolema. Toistaiseksi olen hengissä pysynyt, mutta kuka tietää, kuinka kauan? Kestääkö mun sydän enää yhtäkään hypokalemiakohtausta?

I don´t think so.

And all I just wanted was to be thin and beautiful. Now I´m thin, but not beautiful.

Lue lisää

mitä on lanugo karvoitus? Vai mikä se olikaa : o

Enkeli_ kirjoitti:

mitä on lanugo karvoitus? Vai mikä se olikaa : o

http://www.2medusa.com/2008/03/warning-to-anorexics-lanugo-is-not.html
Toi on sitä lanugoa. Ääritapauksessa toki, mutta kuitenkin.

maiju kirjoitti:

Osteoporoosiriski ei ensinnäkään ole ainoa riski BMI 16-18 -sarjassa liikkuville. Mutta voisin kertoa sen verran, että riski ei tarkoita mahdollista lonkkamurtumaa sitten joskus 80-vuotiaana. Tuttavani kaatui vähän yli parikymppisenä ja koko reisiluu sirpaloitui, koska hän oli sairastanut anoreksian 15-17 - vuotiaana. Korjausleikkausten jälkeen hän yrittää vahvistaa luitaan kaikin keinoin, mutta vaikka osteoporoosilääkkeitä ihan kansantaloudellisista syistä on ja kehitellään koko ajan, hänen mielialansa on alhaalla.

Kuoletteko ennen aikojanne? En tiedä, mutta elämä naisena ja yleensäkin suht terveenä ihmisenä sekä psyykkisenä että fyysisenä olentona kärsii sellaisin tavoin, joita ette välttämättä edes arvaa.

Lue lisää

Minulla todettiin 17-vuotiaana osteoporoosi, jonka jälkeen olen ollut säännöllisesti luuntiheysmittauksissa ja lääkityksellä... Tavallaan hyvä että todettiin noin aikaisin, koska ainakin silloin lääkäri sanoi että luusto kehittyy yli parikymppiseksi eli olisi mahdollista että tilanne vielä korjautuisi. BMI oli silloin jotain 14-15. (Alhaisimmillaan 13.) Tuon diagnoosin jälkeen olen yrittänyt korjata syömistäni ja parantua, mutta se on vaikeaa koska en oikein osaa puhua asioistani kenellekään enkä oikein edes tiennyt millaista normaali syöminen on. (Onnistuin silloin puhumaan psyykkisen puolen hoitohenkilökunnan uskomaan että minulla ei ole syömishäiriötä, joten en ole ollut missään hoidossa sen takia yli viiteen vuoteen.) Olen myös anoreksian takia jäänyt todella paljon kasvuennustettani lyhyemmäksi.

Pelkään ihan hirveästi kaatumista, koska olen murtanut jo toisen käteni pari kertaa jäälle kaatuessa. Viime aikoina murtumat ovat kuitenkin olleet erityyppisiä, kesällä sain jalkaan rasitusmurtuman vaelluksen jälkeen, vaikka ei ollut läheskään yhtä rankkaa kuin mitä juoksin joskus ana-aikoina säännöllisesti. Siitä huolimatta tuntuu että olen palaamassa siihen ajattelumalliin, kahden ihan toisiinsa liittymättömän asian takia: ensinnäkin poikaystäväni, joka ei tiedä sh-historiastani jossain vaiheessa mainitsi miten hänestä on hienoa että syön normaalisti enkä ole jatkuvasti laiharilla niinkuin jotkut tytöt joita hän tuntee, ja toisekseen koska kun kävin e-pillereitä varten terveystarkastuksessa terveydenhoitaja kommentoi minun laihtuneen ja olevan nyt merkittävästi alipainoinen. (BMI 16.5.) Jostain syystä sen kuuleminen uudelleen käynnisti sen pakkomielteen, ja nyt syöminen on taas jatkuvaa taistelua. Eniten surettaa että luulen että olin jo palaamassa normaaliksi, eli tuli nälkä ja voin ottaa jääkaapista leivän ilman että täytyi miettiä miten monta kaloria siinä on. :(