Kun loukkaannutte verisesti kuinka käsittelette asian ?
Oletteko pitkävihaisia, kaunaisia kauankin ?
Onko anteeksiantaminen ylipäätäänkään helppo asia ?
Miten loukkaantumisenne ilmeee ?
Mököttämisenä, kiukkuisina katseina, välttelynä vai esitettäkö ettei tunnu missään, välinpitämätöntä ?
Itse annan yleensä aina.
Anteeksiantaminen on helppo nakki.
Oletteko pitkävihaisia, kaunaisia kauankin ?
Onko anteeksiantaminen ylipäätäänkään helppo asia ?
Miten loukkaantumisenne ilmeee ?
Mököttämisenä, kiukkuisina katseina, välttelynä vai esitettäkö ettei tunnu missään, välinpitämätöntä ?
Itse annan yleensä aina.
Anteeksiantaminen on helppo nakki.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minä en anna anteeksi, suren aikani ja sitten ajattelen että sehän olikin p....a.
Josta loukkaannun. Joitakin asioita on lähestulkoon mahdoton anteeksi antaa, varsinkin, jos niitä ei ole anteeksipyydetty.
Yleensä annan monen asian mennä ohitse, mutta kun tarpeeksi tulee p****** silloin saattaa ja tuleekin kaikki ulos. Rajansa kaikella.
Ei
pipi tuli pipi meni
Tulinen purkaus jonka jälkeen pikainen leppyminen. Yleensä aina sama kaava. En osaa mököttää kuin hetken, ei vain luonnistu multa.
Ei kannata antaa aina. Ja kysymykseen, en anna aina anteeksi, vaan kannan kaunoja sisälläni. Se jotenkin ylevöittää minua, tulee olo, että olen muita parempi.
Olen anteeksiantavainen ja ymmärtäväinen jos asiat selvitetään puhumalla. Joskus suutun tai loukkaannun ja mökötän mutta ajanoloon annan anteeksi koska en itsekkään ole täydellinen. Riippuu asiasta.
Kun suutun saatan häipyä jonnekin , ja puolentunnin kuluttua palaan takaisin enkä edes muista mistä suutuin
Minua on elämässä loukattu niin paljon etten enää suostu ottamaan sellaista tunnetta vastaan.
Sen verran sentään kunnioitan itseäni ja tunnen arvoni.
Itkeäkään en varmaan viitsisi koska itkujen varastot ovat jo aikaa sitten täyttyneet.
Ja en halua että alkaa tulvimaan yli.
Kaikella on rajansa.
Hyvä, pidä itsesi naisena ja ihmisenä.
Mitä rakkaampi ihminen loukkaa, sitä vaikeampi on antaa anteeksi. Minua on myös loukattu paljon elämässäni. itse pyrin olemaan loukkaamatta, mutta se ei aina onnistu minultakaan.
jätän asian sikseen ja palaan siihen tarvittaessa vuosien päästä.
hyväkin mieli?noteerasin myös tuon toisen ketjun,missä ilmeisesti haukuit jälleen minua.kiitos siitä.
Riippuu miten pahasti on loukattu. Viimeisin loukkaus on sitä luokkaa että normaali ihminen vannoisi pyhää kostoa. Kieltämättä kosto on käynyt mielessä mutta ei siinä loppupeleissä ole mitään mieltä.
Mukavakin huomata että jopa hirmuisen voimakkaat tunteet voi hävitä kuin taikaiskusta, tilalle jää vain tasainen maasto.
Just näin. Kosto on kostettu :) Ainakin mun puolelta ja nyt mä kannan häpeää ja katkeruutta koko lopun ikäni. Sait mitä halusit. Sinä olet vahva ihminen. Sellaisen kuvan sinusta sainkin. Kuin pajunvarsi, taipuu taipuu muttei katkea.
En yrittänytkään sitä katkaista, mutta sinä luulit muuta. No oma vikani. Eihän sitä voi tietää mitä luonnehäiriön päässä liikkuu. Ei tod. Ja minä tyhmä roikuin katkeruudessani täällä. Olis pitänyt vaan antaa olla, mutta välitin liikaa -mistä? Ehkä omasta halustani uskoa luultua sinua halustasi pitää minut elämässäsi, omasta katkerasta päätöksestä olla tuntematta mitään kaunista sinua kohtaan ja tähän on hyvä havahtua, mitä on tullut tehtyä. Harhamaailma.
Kaveripyyntö sinulta/häneltä liiallisen roikottamisen jälkeen, kunnes _aika_oli sopiva. Kaikki palaset ovat selkeinä, sopivina palasina irrallaan päässäni. Sinä tiedät kyllä. Tai eihän sitä koskaan tiedä. Tästä se katkera viha nostaa taas selkeästi päätään.
Mä elän nyt omassa sisäisessä helvetissäni, peloissani ja aivan järkyttävän musertavan häpeän tunteen kanssa. Yritän selvitä alkoholismista. Ja omasta heikkoudestani. En oikeastaan ollut juonut ennen sinua ollenkaan. Nyt olen vetänyt 6-8 annosta /päivä, syönyt masennuslääkettä ja silleen. Tästä on hyvä nousta. Tätä ei oikeastaan uskoisi, sillä en kovin rappiolla olevan näköinen..
Mutta en mä tuota alkoholin liikakäyttöä ole salannut, olen mä siitä kertonut mun läheiselle ystävälle -menen aa kerhoon. Tästä on lähdettävä!!
Kukas sä oikein olit ja mikä helvetti mua vaivaa? En kyllä sun syyksi mitään laita -vaikka kovasti olen yrittänyt syyttää sinua, olen vajonnut niin alas kuin vain ihminen ikinä koskaan voi. Omistin sulle pari hetkeä liikaa....Tajusin että minähän olen epävakaa persoona, narsistinen kusipää.
Tule mun luo. Yhdessä me puhalletaan mustat pilvet pois
Rakastan sua
Kahvit juotuani tässä syön vielä mustikkasoppaa. :)
Huomenia vaan.
http://www.youtube.com/watch?v=ZEnhVQn3pfw
Hyvä :) Älä viivy kauan. Aamun ihanuudet odottaa. Sä muistat kuinka sain sulle raukean olon ;)
Meneeks sulla vielä kauan?
Papi?
Ootpa tylsä :(
Mä annan sit Makelle
Heippa!
Mihis se meikäläisen isännyys oikein hävisi ?
olis pikku paussiin mahis ennen kun aloitellaan ilta-askareet.
Ei kai se tähän ketjuun tullut muka piiloon ?
Tuolla tallin puolella olis mukava soppi.
Jahas, tuoltahans e saapuukin, eikun menoks...
http://www.youtube.com/watch?v=bx-NmWasSv0
Kun loukkaannutte verisesti kuinka käsittelette asian ?
Lamaantumisella, dissosiaatiolla tilanteen aiheuttamasta kivusta johtuen. Syystä johtuu. Ei ole mistään väärintoimitetusta kauppaostoksesta kyse :)
Oletteko pitkävihaisia, kaunaisia kauankin ?
Riippuu toisen osapuolen tyylistä hoitaa aiheuttamansa asia.
Onko anteeksiantaminen ylipäätäänkään helppo asia ?
Vaati tässä tapauksessa mielenterveyteni vaikka en täysin pystykään häntä syyttämään. Anteeksianto on kuitenkin erittäin vaikeata, ja tarvitsen tukea omien tunteideni käsittelyssä sekä pitkän terapian. Elämäni meni uusiksi ja en voinut kuitenkaan poistua tämän ihmisen elämästä.
Miten loukkaantumisenne ilmeee ?
Toimintakyvyttömyytenä, arkipäiväisien aisoiden suorittamisena eli toisin sanoen piti keskittyä siihen että sain sanottua sanan ( vaikka nyt esim. haarukka). Johtuen siitä, että mikään, mitä ennen oli, ei ollutkaan totta, vaikkakin todellisuutta johon minä olin itseni saattanut.
Lukuisina valvottuina öinä.
Mököttämisenä, kiukkuisina katseina, välttelynä vai esitettäkö ettei tunnu missään, välinpitämätöntä ?
En esittänyt, tunsin kaiken ja lopulta epäilin kaikkia, ja käytökseni oli sellaista että minua alettiin epäillä -vaikka miksi.
Anteeksiantaminen on helppo nakki.
Selvä :)
"Kun loukkaannutte verisesti kuinka käsittelette asian ?"
Pyörittelen mielessäni toisen sanoja/tekoja.Tunnen itseni kaltoinkohdelluksi. Itsetunto laskee alemmas ja on paha olla.
"Oletteko pitkävihaisia, kaunaisia kauankin ?"
En. Inhoan kylmää olotilaa enkä kestä sitä. Toivon, että toinen pyytäisi pian anteeksi, että saisin hyvällä syyllä tulla taas lähelle. En riitele mielelläni läheisteni kanssa vaan annan turhankin helposti periksi, koska en pidä riitelystä.
Hänenkin loukkauksiaan olen ohittanut, koska en ole halunnut joutua etäälle hänestä. Tätä olen tehnyt niin, että olen muistellut hänen taustojaan, selitellyt hänen sanojaan itselleni miellyttävämmiksi tai pyrkinyt unohtamaan ne, ajatellut korostetun tietoisesti hänen hyviä puoliaan, syyttänyt itseäni hänen pahasta olostaan (mikä oli osin aiheellistakin) jne.
Kunnes lopultakin ymmärsin, että hän loukkasi sitä enemmän, mitä enemmän häneltä siedin.
"Onko anteeksiantaminen ylipäätäänkään helppo asia ?"
Kyllä se yleensä on, jos toinen oikeasti katuu.
Hänen vilpittömyyteensä en luota enää pätkän vertaa. Hän halusi minulle pahaa, sitä hän halusi. Minä halusin hänelle koko ajan hyvää, sen voin sanoa täysin rehellisesti. Minusta tuntui pahalta ajatus, että hänellä olisi huono olo. Hän sen sijaan toivoi, että minä kärsisin. Se ero meissä oli, ja yhäkin minun on vaikea käsittää se. Hän toivoi minun murtuvan, koska itse oli rikkinäinen. Voin kuvitella, miten onnellinen ja hymyilevä hän on ollut tietäessään, että minulla on kamala olo. Voi että taas nousee aggressiokäyrät korkealle, kun ajattelen sitä tosiasiaa.
"Miten loukkaantumisenne ilmeee ?"
Murjotan, olen etäinen, välttelevä ja viileä.
"Mököttämisenä, kiukkuisina katseina, välttelynä vai esitettäkö ettei tunnu missään, välinpitämätöntä ?"
Kaikkea tuota.
Jos loukkaannun haluan puhua heti asiat selviksi. En mökötä ainakaan kovin kauaa ja mut saa leppymään todella helposti. Mutta en myöskään suutu kovin helposti.
Siittä vaan....Pohdiskellahan sitä voit mutta en kerro tänne mitään. Kysyä vois sit kasvokkain niin ehkä vastaan ...........ehkä en.