Meille tuli viikko sitten 10 viikkoinen pentu. Aloitettiin heti sopeutumisen jälkeen yksinolo harjoittelut eli oven taakse eka 10sekuntiksi sit kauemmin ja vaikka ollaan tätä harjoiteltu tosi paljon koira ei vieläkään ole kuin minuutin hiljaa korkeintaan..mistä johtuu? neuvoja? kiitoksia jo etukäteen... ainiin koiralla on leluja ja luita ym seuranaan muttei edes koske näihin yksinolon aikana.. ei myöskään tuhoa mitään, huutaa vain ja raapii ovea..
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja tästäkin on niin ristiriitaista tietoa kun toiset sanoo ett koira ei saa mennä yksinolon aikana paniikkiin ja alkaa itkeä eli pitää niin nopeasti avata ovi. Ja toiset sanovat että jättää vaan huutamaan ja kun tulee hiljaista avaa oven.. eli ota nyt noista selvää mikä on oikein?
Kaikkein ratkaisevin virhe on se, että kun koira metelöi, ihminen tulee esiin. Koira oppii, että kutsumalla laumaansa takaisin eli ulvomalla/itkemällä isäntäväki tulee takaisin. Eli tätä virhettä älä tee.
Itse harjoittelin nyt 3-vuotiaan nartun kanssa niin, että kuljin päivittäin paljon ovista ja aina laitoin oven kiinni ja avasin salamana uudestaan ennenkuin pentu kerkesi edes reagoida vaikka perässä kulkikin. Aina kun vain oli ovi kulkumatkallani, laitoin sen kiinni. Ovesta tullessa tai sen sulkiessa kiinni ei saa koiraa huomoida muutamiin minuutteihin. Eli tehdään ovesta kulkemisesta täysin välinpitämätön juttu.
Päivittäin suljin ovia varmaan viisikymmentä kertaa ensimmäisen kuukauden aikana ja lopulta pentu turtui emännän katoamiseen ovien taakse ja aina ei enää edes tullut perässä katsomaan tai palasi takaisin paikalleen. Pikkuhiljaa aikaa lisättiin. Tämä on toiminut eri variaatioina minulla lähes joka koiralla, joten voin suositella. Toki mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella.
Juu en ole "palkinnut" kun koira ulisee vaan mennyt takaisin kun on hiljaista. Olen laittanut aina vessan oven kiinni mennessäni sinne samoin kun parvekkeelle ja toistanut näitä mutta aina vain jaksaa ulista ja raapia ovea..:/
*Haihdutin tai valeriaana uute (auttoi meillä alkuun pahalla ahdistujalla)
*Harjoittelua, harjoittelua. 15min sääntö mennen tullen eli älä huomioi lähtiessä tai tullessa koiraa. Anna sen rauhoittua ensin.
Hyvää lukemista aiheesta:
http://www.koirakoulukompassi.com/eroahdistus.html
http://www.koiratarhat.com/eroahdistuksen-ehkaumlisy-ja-hoito.html
en oikein tiedä miten reagoida kun välillä koira vinkuu vain pari minuuttia ja hiljenee ja taas välillä vinkuu koko ajan. mistä tämä johtuu? tuntuu että aina mennään takapakkia opetuksessa kun se vinkuilee välillä koko ajan.. mitä teen väärin?
Minä en oikein kannata tätä nykytyyliä, että heti aletaan se yksinolon harjoittelu. En ole milloinkaan niin tehnyt, eikä yksikään koiristani ole kärsinyt eroahdistuksesta. Harjoitukset alan silloin kun pentu on siihen kypsä, eli sopeutunut uuteen kotiin ja vähän vanhempi. Asiasta ei vaan tehdä isoa numeroa. Hyödynnetään ne hetket kun pentu vetelee sikeitä, ja se tottuu heräämään yksin ja aloittamaan jonkun touhun itsekseen. Sitten vaan mennään huoneeseen muinta miehinä, omissa hommissa eikä huomioimaan pentua.
Silmääni pistää tuo, että pentu tuli viikko sitten ja harjoittelut aloitettiin heti sopeutumisen jälkeen. Ei kuule se sopeutuminen niin nopeasti käy. Luottamuksen ja turvallisuudentunteen kehittyminen kestää pidemmän aikaa.
En kyllä osaa neuvoa, kun tuntuu että itse hermoilet asian kanssa. Teet varmaan ihan oikein, mutta sitten pitäisi parissa päivässä olla valmista. Kärsivällisyys puuttuu. On meidänkin koirat vinkuneet, mutta sellaiseen en reagoi. Teen asiat siinä järjestyksessä kun parhaaksi katson, eikä koiralla ole lupa minua hoputtaa tai komennella.
Koko pentuikä on enemmän tai vähemmän epävarmaa tuon yksinolon kanssa, eihän se ole pennulle luonnollista. Vuoden ikäinen kestää jo paremmin, ellei sitten ole herkkähermoinen, omistajaansa ripustautuva luonne. Omistaja voi kyllä paljonkin vaikuttaa siihen puoleen.
meidän koiran kavereina oli pentu aikana isoja kaneja jotka pitisille seuraa ja nyt kun kanit kuolivat ostimme tilalle maatias kissan ja hyvin tulee sopuun ja eeroahdistus ongelmia ei ole
Luovutusikäinen pentu ikävöi emoaan, siksi kutsuu emoa koirien tapaan huutamalla. Sen tähden pitäisi ensimmäiset yöt nukkua pennun kanssa samassa huoneessa. Vinkumiseen voi silloin helposti puuttua, hyväillen. Samalla pentu oppii kokemaan uuden omistajan mielekkääksi ja siten unohtaa syntymäkotinsa.
Vasta sitten, kun pentu nukkuu hiljaa omistajan kanssa voi alkaa totuttamaan pentua nukkumaan yksin. Meillä pentu nukkui keittiössä. Pieniin kitinöihin en puuttunut. Ulvontaan menin oven luo ja sanoin vihaisesti hiljaa. Toisinaan myös kopautin kädellä ovea samanaikaisesti "hiljaa" kanssa. Pentu ulvoi noin viikon. Sitten oppi, ettei ulvomisella ole hyötyä.
En ymmärrä noita erään eläinkouluttajan neuvoja, sekunneista ym. Se vain lisää pennun yritystä. Jos kaikki tehdään monimutkaisten prosessien kautta, niin pennulla ja omistajalla on pitkä tie kulkea, ennen varsinaista tavoitteen saavutusta. Suora osoitus pennulle mitä saa ja mitä ei saa on pennun ymmärrykselle paras. Eriasia on, jos koulutetaan villieläimiä. Siihen tämän koirakirjan kirjoittajan neuvot varmaan ovat tuloksia tuottavia.
kiitos neuvoista.. rusettirinta: olen tehny nyt samoin eli kieltänyt aina kun vinkuu ja nyt osaa olla jo yksin pienillä kitinöillä eli tulosta on saavutettu! kiitos hurjasti!:)
Mukava kuulla. Tarkennan vielä, että seisot aina oven ulkopuolella. Ovea ei siis avata pienistä kitinöistä. Jos ulvoo, voi tehdä yht`äkkisen oven avauksen ja polkea jalkaa maahan samalla vihaisesti "hiljaa". Silloin pentu vähän säikähtää, muttei halua samaa kokea uudestaan.
Aina pitää muistaa pennun ja omistajan suhteen herkkä vaihe, helposti säröilevä pennun osalta. Siksi tälläisen nopeaan tavoitteeseen pääsemisen palkintona pennulle pitää tarjota paljon rakkautta, hyväilyä, rentoutusta. Vain silloin pennulle kasvaa turvallisuuden tunne omalla reviirillään, siis siellä yksin oven takana.
Tule kertomaan jatkossakin.
Kerron oman tarinan ja nyt mennään jo aika hyvästi yksinolossa,, pentu oli 8vk tuli meille, annettiin totutella ainenkin viikko uuteen kotiin ja aina oli joku läsnä. Sitten lähdimme kaupalle, pentu jäi vinkumaan, katsoi minuun silmiin, sanoin tulen heti ole kiltisti. No se katsoi ikkunasta kun autolla lähdimme,, olimme noin 20min poissa, Avasin oven pentu vastassa riemussaan, muuta pahaa ei ollut tehnyt kuin pikku pissat, annoin makupalan ja hyväilyjä ja sanonta hienosti olit hyvä. Seuraavana päivänä sama olimme jo 45 min poissa, taas pikku pissa ,, hyväilyt makupalat ym.. Seuraava oli siitä taas kolmen päivän kuluttua, 2 tuntia poissa, pentu heräsi uniltaan kun palasimme eikä pissiä missään, sai kunnon makupalan,, näin meillä oppi eikä ulise kun lähdetään käymään jossain :)