Pojillahan on silleen et, jos ne ei tykkää tytöstä nii välttelevät viimeiseen asti eivätkä katso, niinkö? Mut miks yks jätkä silti katselee mua ja hymyilee? o_O
Oon niin hämmästynyt ja en saa mielenrauhaa hänestä. Onko tuttua käytöstä jollekkin täällä? Osaako kukaan auttaa minua?
Ps. En tiedä johtuuko käytös sittenkin minusta, kun kerran laitoin hänelle viestin, että haluan olla vain kaveri...vaikka haluaisin enemmän mutten voi...mut haluisin silti olla hänen kaveri ja katsoa mihin tämä johtaa. Kaipaan häntä niin, mutten vaan enää kykene puhumaan hänelle, kun aina jos haluan jutella hänelle joko kasvotusten tai facessa, hän karkaa paikalta...on kyllä itse sanonut fb, et kasvotusten olisi parempi jutella, mutta en oikeen tiiä hänen tunteistaa enkä enää viittä kertaa halua pakkeja/syrjintää pojilta :(
Oon niin hämmästynyt ja en saa mielenrauhaa hänestä. Onko tuttua käytöstä jollekkin täällä? Osaako kukaan auttaa minua?
Ps. En tiedä johtuuko käytös sittenkin minusta, kun kerran laitoin hänelle viestin, että haluan olla vain kaveri...vaikka haluaisin enemmän mutten voi...mut haluisin silti olla hänen kaveri ja katsoa mihin tämä johtaa. Kaipaan häntä niin, mutten vaan enää kykene puhumaan hänelle, kun aina jos haluan jutella hänelle joko kasvotusten tai facessa, hän karkaa paikalta...on kyllä itse sanonut fb, et kasvotusten olisi parempi jutella, mutta en oikeen tiiä hänen tunteistaa enkä enää viittä kertaa halua pakkeja/syrjintää pojilta :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinusta, mutta miettii että mitä turhaan itseään kiusaamaan, jos et kerran halua/voi olla enemmän tekemisissä.
Sinun pitäisi jotenkin koittaa saada selvennettyä tuo väärinkäsitys, minkä olet aiheuttanut.
Laitat vaikka viestiä, että asia johtui ujoudestasi, ja haluaisit tutustua.
Mutta jokaisella myös oma aikataulunsa tutustua, ja yleensä (muualla kuin liikenteessä) nopeampien tulisi noudattaa hitaampien aikataulua ja vauhtia, ettei tule epämukava ja painostettu olo.
Joten suora saa ja pitää olla, toiset eivät ole jatustenlukijoita (eivätkä ihastuessaan rohkeita), mutta muista myös omat rajasi; jos asia ei tunnu mukavalta, siihen ei pidä mennä.
Kiitos vastauksestasi :)
Ehkä asia onkin niin...olen kyllä kertonut hänelle, että haluaisin jutella hänen kanssaan mutten uskalla. Uskoisin, että hän siitä ymmärtää, että käytökseni johtuu ujoudesta. Miten minun sitten pitäisi lähestyä häntä, kun tuntuu, että aina kun yritän lähestyä häntä hän karkaa. Aina silloin kun minulle olisi sopiva hetki jutella hänelle se on huono ja silloin kun hänelle näyttää olevan hyvä hetki (tekee katseellaan selväksi, että nyt olisi kiva jos tulisin hänen luo) niin minusta tuntuu vaikealta lähestyä. En millään saa häntä tulemaan luokseni juttelemaan ja satun jotenkin aina pilaamaan kaiken (nekin hetket jotka varmaan oli lähestymis yrityksiä)
Viel yks juttu...
Mua ihmetyttää ku hän ei käy enää facebookis. Tai ei hän siellä muutenkaa käy hirveesti, mut ku mut hyväksy kaveriks alko käymään enemmän ja nyt ku haluun jutella (vaik ollaan juteltu muutaman kerran jo fb) nii yhtä-äkkii ei ookkaa käyny koht kahteen viikkoon :( Tuntuu oudolta. Johtuuko se musta vai johtuuko tää nyt siitä et: jos haluut jutella/tutustua muhun tosielämässä, en haluu jutella ees facessa. Voikohan asia olla niin? Vaik tiiän et ei kukaan tiiä oikeaa vastausta kuin hän, mut ees selventäis mun ajatuksia ja auttais hiukan.