Elikkäs kuten otsikossa lukee mun elämä päättyy toivon mukaan perjantaina.
Elämä tympii. Masentaa. Sattuu. Ilot poissa. Kaikki harmaata. Elämäbon perseestä.
Tää on toinen kerta ja toivon mukaan viimeinen kun teen itsarin.
En oo ns. Yksinäinen. Mul on perhe, mut ne ei nää mun todellisii tuntemuksia.
Oon nii väsynyt esittämään iloista olentoa. Ihminenkää en tunne olevani. Oon viettänyt 4 viikkoo viime vuonna masennuksen ja itsari yrityksen takia nykyisellä suljetulla osastolla.
Oon joittenkin mielestä täys kusipää ja itsekäs, mut yllättävää mä en välitä.
En jaksa välittää.
Olen suunnitellut kaiken valmiiksi.
Näen pari ystävää, siskon ja vanhemmat tällä viikolla. Vien siskon lintsille keskiviikkona ja huomen meen äipän kans ostoksille. Se on mun tapa ilmaista hyvästit.
Syön mun masennus/ unilääkkeet ja nielasen ne alkoholilla alas. Tämän jälkeen hirtän itseni oveen.
Jää hyväis kirjeet kirjoitan huomenna.
Mut juu. Perjantaina kaikki loppuu.
Elämä tympii. Masentaa. Sattuu. Ilot poissa. Kaikki harmaata. Elämäbon perseestä.
Tää on toinen kerta ja toivon mukaan viimeinen kun teen itsarin.
En oo ns. Yksinäinen. Mul on perhe, mut ne ei nää mun todellisii tuntemuksia.
Oon nii väsynyt esittämään iloista olentoa. Ihminenkää en tunne olevani. Oon viettänyt 4 viikkoo viime vuonna masennuksen ja itsari yrityksen takia nykyisellä suljetulla osastolla.
Oon joittenkin mielestä täys kusipää ja itsekäs, mut yllättävää mä en välitä.
En jaksa välittää.
Olen suunnitellut kaiken valmiiksi.
Näen pari ystävää, siskon ja vanhemmat tällä viikolla. Vien siskon lintsille keskiviikkona ja huomen meen äipän kans ostoksille. Se on mun tapa ilmaista hyvästit.
Syön mun masennus/ unilääkkeet ja nielasen ne alkoholilla alas. Tämän jälkeen hirtän itseni oveen.
Jää hyväis kirjeet kirjoitan huomenna.
Mut juu. Perjantaina kaikki loppuu.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ymmärrän, mulla on itsariajatuksia myös. Ajankohta on vain vielä hieman hakusessa ja asian lopullisuus mietityttää, vaikka en oikein usko, että tää elämä tästä paremmaks muuttuisi.
Mua rupes itkettää toi sun teksti, vaikka olen nuori mieshenkilö. Jotenkin se vaan osui. Itsellänikin itsemurha liikkuu paljon mielessä, mutta en voi läheisteni takia tehdä sitä. Olen vankina täällä. Ymmärrän hyvin sua.
Ei. Et sä tee niin!
Jos sen teet, niin en tapaa sinua koskaan taivaassa. Ei ihmisen elämä kuolemaan pääty ja et voi kuolemallas paeta kärsimystä. Oma on sitten valintasi. Jos noin olet päättänyt, niin miksi siitä kirjoitat tuollaista meille jotka emme sinua tunne? Ja jät vielä omaisesi loppuelämkseen kärsimään.
Mistä tiedät, ettei itsemurhan tehnyt henkilö pääse taivaaseen? Älä jaa tuomioitasi, kun et todella voi tietää mihin kyseinen henkilö päätyy. Raamatussa ei puhuta mitään itsemurhaajan ikuisuudesta.
Anna elämäs Jeesukselle. Inhottaa tuollainen itsemurhallaan kerskailu.
Inhottaa tuollaiset Jeesus jutut.
On vain kaksi paikkaa kuoleman jälkeen
7 Vastausta 29 Lukukertaa
Tilaa palstan RSS-syöte
Aloita uusi keskustelu
Poista kirosanafiltteri käytöstä
Mieti tätä!
Itsemurharatkaisun voi aina siirtää, mutta sen tehtyään, ei ole enää mahdollista katua ja palata elämään!
Löysin tämän vakavan kokemuksen Mitä kuoleman jälkeen -palstalta!
Tänään oli seurakunnassa lähettiperheemme. Mies kertoi viime syksynä kuolleen äitinä kokemuksista ennen kuolemaa. Mummu sai sydäninfarktin kotonaan ja kiidätettiin sairaalaan: Läsaretissa sydän pysähtyi kaksi kertaa, mutta saatiin elvetyksellä vielä käyntiiin. Elvytyksen jälkeen äiti kertoi nähneensä näyn. Sydänpysähdyksen aikana hän oli nähnyt edessään kaksi tunnelia: toinen synkkä hirveä ja toinen valoisa ihana, ja hän oli alkanut liikkua valoisaan päin kokien samalla valtavaa rauhaa ja lepoa. Sitten näky oli loppunut ja hän olis huomannut olevansa sairaalan teho-osastolla niin kuin ennen näkyä ja henkilökuntaa hyörimässä ympärillään.
Mummon poika, tämä lähetyspastori, oli videoinut äitinsä todistuksen ja kun äiti sitten kuoli reilu kaksi viikkoa tuon kokemuksen jälkeen, hänelle jäi video näytettäväksi hautajaisissa.
Vanhus oli uskossa Jeesukseen.
Hyvä ystävä, sinulla on nyt elämässä todella vaikeaa, mutta ole kärsivällinen ja pysy täällä. Kärsimykselläsi on jokin tarkoitus. Rukoilen, että Jumala ilmestyy nyt sinulle, helpottaa taakkaasi ja antaa elämääsi iloa ja voiman jaksaa eteenpäin.
Itsemurha on toivottomin ratkaisu: Koen että minun pitää kopioida sinulle tuo vanhuksen kokemus elämäst rajan takaa.
Mikä pani sinut jakamaan tämän asian muiden kanssa? Haluat ehkä sittenkin kuulla, että muillakin on joskus samanlaisia ajatuksia, mutta että silti ollaan elossa, koska kenenkään elämä ei ole täysin toivotonta. Ei edes syvää masennusta sairastavien, jotka sairaalassa tuskin jaksavat nostaa lusikkaa huulilleen. He ovat voineet potea sairauttaan vuosikymmeniä, jotkut heistä ovat ehkä yrittäneet itsemurhaa, useimmat eivät.
Sinä sentään jaksat avautua netissä. Ja joo, itsekin olen sairaalassa ollut.
Kehottaisin hakeutumaan sairaalaan tai vaikka päivystykseen, jos itsemurhavaara on todellinen. Saisit itsesi vähän parempaan kuntoon ja elämä näyttäisi taas erilaiselta. Ei sairauden takia, joka tekee itsetuhoisia fiiliksiä ja ajatuksia, kannata itseään tappaa! Pane sille sairaudelle hanttiin!
Olen aika kateellinen jos joku kykenee tekemään noin kylmän päätöksen ja lähtemään tästä maailmasta välittämättä läheistensä tunteista. Itse haluaisin kyetä samaan kun en enää millään jaksaisi elää. En kuitenkaan kykene kun aina vain ajattelen kuinka pahalta se läheisistä tuntuis.
Vaikka totta puhuen, en kyllä usko että monikaan joka oikeasti on tekemässä itsemurhan tulee siitä tänne tai minnekkään muuallekkaan kirjoittamaan.
oon ihmetellyt sitä, että miksi itsemurhan tekevät tulevat kirjoittamaan siitä netin keskustelupalstoille. Se on lukijoille hieman ikävää, koska eihän me täältä voida ketään auttaa jos oikeasti aikoo itsemurhan toteuttaa..... Onko se sit halu sanoa maailmalle ne viimeiset sanat, muistuttaa, että kaikilla ei ole hyvä olla.
Ymmärrän hyvin, että joku haluaa päättää päivänsä tässä elämässä.
Liian suuri osa ihmisistä on silkkaa paskaa, olivat ne sitten nk.läheisiä tai eivät.
Jokaisella on täysi oikeus päättää omat päivänsä, eikä siinä ole mitään itsekästä.
Aivan se ja sama mitä jotkut läheiset ajattelevat, ei niille olla elämää velkaa.
Toivotan aloittajalle hyvää matkaa ja rauhaa sielullesi.
kävin viisi vuotta sitten rajan takana (en omasta tahdostani), mutta matka oli rasittava sinne ja vielä rasittavampi takaisin. mutta se hetki oli... miten sitä kuvaisi kaikki se mitä olen elämässä tavoitellut, kaikki mitä olin elämässä halunnut, millään ei ollut enään merkitystä. toiveeni ja samalla myös pelkoni toteutui hetkeksi joka tuntui kestävän vuosia. se oli kuokuttava tunne. haluaisin sen takaisen...
heräsin uimahallin altaan laidalta koko luokan ympäröimänä. jälkeen päin ajateltuna olisin halunnut halunnut jäädä sinne enkä palata takaisin vastailemaan kaikkien kysymyksiin, miksi halusin hukkua? miten hyvin koulussa menestyvä poika haluaa kuola? miten saatoit aiheuttaa huolta niin paljon? miksi olit niin kylmä?
miksikö? en alkuun haluttutkaan, mutta en saanut elämään mitään mistä pitää kiinni, tai mistä saada tuki ja turva. jokin huusi apua. kukaan ei halunnut kuulla, kaikki halusivat lyödä lisää puukkoja selkään.
mutta en suosittele tekemään mitään perässä tai olette...
jossain muualla kuin minä
Samaa mieltä 20 2 kanssa. Itsarin päättäneet tekijät ovat yleensä hyvin hiljaa aikeistaan. Mutta toivottavasti kirjoittaja saa purettua tuskansa kirjoittamalla eikä ala edea leikkiä asialla.
Liian suuri osa ihmisistä on silkkaa paskaa? Ja senkö takia on tapettava itsensä, jonkun muun ihmisen vikojen takia?
Millainen ihminen olet itse? Kovin hanakasti olet vähättelemässä muita ja leimaamassa heidät silkaksi paskaksi.
Ja aivan sama mitä läheiset ajattelevat? Ei se ole ajattelua, mitä läheisen itsemurha saa aikaan, se on surua, vihaa ja syyllisyyttä, kaikkea negatiivista.
Mutta suuri osa ihmisistähän on silkkaa paskaa, kuten sanoit, joten tuskinpa he itsensä tappaessaankaan muita ihmisiä ajattelevat.
Minkä ikäinen olet?
Miksi haluat kuolla?
Nuorilla ihmisillä on vielä paljon edessä ja mona masennuksesta selvinnyttä aikuista on todella onnellinen etteii päättänyt päiviään silloin kuin sitä suunnitteli nuorena. Tuska oli totta silloin, mutta pikkuhiljaa terapian, lääkkeiden ja esim. kovan urheilun ja terveellisen ruokaalion avulla masennus lähti pois.
Mieti vielä ennen kun toteutat suunnitelmasi. Sinulla on todella paljon hyvää edessäsi vielä. Muista aina, että sinä voin pysähtyä ennen kuin teet lopullisen ratkaisun. Pysähtyminen kannattaa. Älä tee itsellesi mitään.
Onko sinulla ketään kenen kanssa jutella näistä ongelmista?
anna mennä vain jos kerta siltä tuntuu. muistokirjoituksessa lukee, että kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana.
Mua ärsyttää nää ihmiset ketkä tulee sanomaan ettei toinen saa tappaa itseään, miksei ? Ei munkaan elämä mitään ruusuillatanssimista oo ja lähden ensviikolla täältä kun vanhemmat palaa mökiltä !
http://tahdonkotiin.blogspot.fi/
Mitä jos saisit jutella jonkun luotettavan nuoren aikuisen kanssa näistä asioista?
Saisitte manata maailman sinne minne haluatte. Saisit jonkun tuen joka ymmärtää sua ihan täysin ja joka osaisi kannustaa sua oikeissa jutuissa.
Saahan jokainen päätä itsemurhaan, mutta ei pidä olla tyhmä ja päätyä siihen ennen kuin on antanut kaikkensa parantuakseen. Nuorten kohdalla siihen on suuri mahdollisuus.
Kannattaa jakaa ne agstit jonkun kanssa ja mennä vaikka hakkaamaan urheilusäkkiä ja kiljumaan metsään kaikki se paha olo ulos...
On ihmisiä jotka auttavat ja tekin kaikki nuoret pääsette pahasta olostanne eroon. Masennus on mielen syöpä joka on mahdollista voittaa.
Apua on saatavilla ja se kannattaa ottaa vastaan.
No sinä nyt et tiedä elämästä mitään.Luin ton blogin ja oot
tyypillinen pentu paska teini täysin tyhjine huolinesi.
Eikös se ikuisuus vasta ala, eikä lopu?
Noin se pitäis mennä..paitsi lääkkeitä tarvi.Mut kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, noin se enne vanhaan tehtiin niin ei jää sitten kenelekkään semmosta pahaa mieltä.
Hirtto on kova ja hyvä ratkaisu henki lähtee varmasti ja tota hyvää matkaa ja silleen mut veikkaan, ettet uskalla ja se siitä.
nyt perjantai..........kirjotellaaks jälleen.