Olin tuossa menossa tupakalle, kunnes parvekkeen ovella käännyin takaisin sisälle, kun huomasin kuinka pimeää ulkona oli. Kovissa niksoissa kärsin, kun en kertakaikkiaan vaan uskaltanut yksin mennä parvekkeelle. Oli pakko herättää poikaystävä makeilta uniltaan ja suorastaan pakottaa se turvaksi mukaan. Takaisin sisälle tullessa tajusin, ettei näin voi jatkua... Jestas, oon sentään jo 20-vuotias! Kovasti kaipaisin apua ja ymmärrystä. Enhän ole ainoa?
Olen aina pelännyt pimeää. En usko mihinkään yliluonnollisiin juttuihin, joten en ymmärrä, mitä minä siinä edes pelkään :s Voiko tämä sitten johtua siitä, kun lapsena katsoin kauhuleffoja, ja ne on jotenkin jääny tonne alitajuntaan tai jotain? Sitäkin mietin, että isälläni on hämähäkkifobiat ja ukkosfobiat, jotka on myös mulla, että oisko ne jotenkin geneettisesti siirtyny mulle..
Tää on kuitenkin ihan kauheeta kun tajusin, miten noi pelot rajottaa mun elämää. Ulkona ei uskalla yksin liikkua ollenkaan pimeellä. Valoja en uskaltais sammuttaa millään, kun oon nukkumaan menos. Ja sit pimeellä säikyn ihan hirveen helposti mitättömiäkin asioita. Eilen illalla mulle tuli suorastaan paniikki, kun parvekkeella ollessani kuulin pusikosta jotain ääntä. Juoksin takasin sisälle ja herätin TAAS mun poikaystävän. Itkin ja tärisin peloissani, kunnes miehen lämmin syli rauhoitti mut niin et uskalsin nukahtaa.
Mitä tän ongelman kans voi tehdä? Ja pliis kertokaa etten oo ainoo joka tästä kärsii :'(
Olen aina pelännyt pimeää. En usko mihinkään yliluonnollisiin juttuihin, joten en ymmärrä, mitä minä siinä edes pelkään :s Voiko tämä sitten johtua siitä, kun lapsena katsoin kauhuleffoja, ja ne on jotenkin jääny tonne alitajuntaan tai jotain? Sitäkin mietin, että isälläni on hämähäkkifobiat ja ukkosfobiat, jotka on myös mulla, että oisko ne jotenkin geneettisesti siirtyny mulle..
Tää on kuitenkin ihan kauheeta kun tajusin, miten noi pelot rajottaa mun elämää. Ulkona ei uskalla yksin liikkua ollenkaan pimeellä. Valoja en uskaltais sammuttaa millään, kun oon nukkumaan menos. Ja sit pimeellä säikyn ihan hirveen helposti mitättömiäkin asioita. Eilen illalla mulle tuli suorastaan paniikki, kun parvekkeella ollessani kuulin pusikosta jotain ääntä. Juoksin takasin sisälle ja herätin TAAS mun poikaystävän. Itkin ja tärisin peloissani, kunnes miehen lämmin syli rauhoitti mut niin et uskalsin nukahtaa.
Mitä tän ongelman kans voi tehdä? Ja pliis kertokaa etten oo ainoo joka tästä kärsii :'(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et oo ainoo. Mäkin pelkään kauheesti pimeetä ja oon kans melkeen 20, puolen vuoden pääst. Pelkään AINA kotona tai jossain muualla jos oon yksin. Pelästyn joka pienintäki outoa ääntä enkä paljoo uskalla edes liikkuu pimeellä. Mieluiten olisin kokoajan paikallani enkä tekisi mitään. En kyllä ole itkenyrt pelosta... Ja ulos en todellakaan uskaltaisi pimeellä yksin.
Mäkin oon miettiny et nyt tälle asialle voiis pikkuhiljaa jo tehä jotain, koska en jaksa tällasta pelkoo enää! Mut en tosiaan ite oo keksiiny mitä vois ite tehä, pitää varmaan kertoa lääkärille tai jollekki ja valittaa niin pirusti.
Lopeta tupakointi.
Ihana kuulla etten oo ainoo! Ite kokeilin tuossa äsken taas pelon itsensä kohtaamista ja otin kissan mukaan parvekkeelle. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes kissa jähmetty paikoilleen katsomaan pimeyteen eikä meinannu millään suostua tulemaan sisälle, vaikka itelle oli jo paniikinpoikanen tulossa :D Ja taas kuului rasahtelua pusikosta, jota säikyin. Mut yllättävän hyvin kestin koetuksen!
Oon yrittäny ajatella aina että se pelko on vaan tunne mun pään sisällä, niin sillee rauhottuu joksikin aikaa, mut sit taas säikähtää jotain ja se tunne tulee takas. Jotain edistystä sentään..
Eipähän kissa ainakaan pelänny pimeetä :D Samanlaitti mäki olen yrittäny vältellä sitä tunnetta, mut helvetti ku aina kuitenki pelästyy jotain ja tunne tulee takas. Toivottavasti tää joskus loppuu meil molemmilla sitte tulevaisuudessa:) melko ärsyttävä vaiva.
Älä eiju93 anna diktaattor1:n yllyttää sua alatyyliseen kommentointiin, hänen viestit on samantasoisia kaikki. Mä itse olen jo nelikymppinen ja pelkään edelleen pimeää niin, että jos yöllä ei kotona muita perheenjäseniä, en uskalla sammuttaa kaikkia valoja ja silti pelottaa.
Omiin poikiini en ole onneksi "tartuttanut" tätä irrationaalista pelkoa, olen heille tehnyt selväksi, ettei täyspäinen ihminen pelkää tällä tavalla. Se on se tuntemattoman pelko, näin olen ymmärtänyt.
Hienoo kuulla et on muitakin, jotka tästä kärsii! En ole yksin näin höppänä :D Mulla toi pelko ehkä johtuu myös siitä, että pimeessä ei nää. Sit mielikuvitus tekee tepposet ja sitä kuvittelee että kohta sieltä pimeydestä tulee joku.. vaarallinen.. kimppuun. Sitä kun ei vaan saa tuonne tajuntaan että ei siellä oo mitään yhtään sen pelottavampaa kun päivälläkään. Aamulla ja päivällä yleensä vaan huvittaa että miten sitä on voinu pelätä käydä jossain parvekkeella pimeellä :D
Mulla pimeänpelko on niin kova, etten ole koskaan lapsuuden jälkeen uskaltanut asua talossa, jossa on kellari. Kun valittiin puolison kanssa omaa taloa, piti ihan hyvätkin vaihtoehdot hylätä jos oli kellari. Ajatus, että menis yksin kellariin ja sieltä sammuis valot. Ei tosiaankaan käy.