ovat parhaita miehiä. Heillä on itsetunto kohdallaan, lämmin sydän, huumoria, älyä ja jalat tukevasti maanpinnalla. Usein ovat myös syötävän seksikkäitä ja hyvännäköisiä. Ymmärtävät naisten ikuista kauneudenjanoa, koska ovat esteetikkoja itsekkin. Turvallisia, ihania nallekarhuja. Kaikkea mitä nainen voi mieheltä toivoa! Kaikki itsekeskeiset ja epäkypsät leijona- tai skorpionimiehet, joita täällä palstoilla pikku bimbot tuntuvat palvovan aina maasta taivaan kannelle saakka, voisi mun puolestani vetää vessanpöntöstä alas...
härkämiehet
k.f.
143483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin, kuvailit mielestäni härkämiestä juuri sellaikseksi kuin itsekin olen oppinut heidät huomaamaan. Tosin yhden pienen yksityiskohdan haluaisin lisätä - omaavat pelisilmää ja sitä käyttävät hyväksensä kun kaatavat naisia sänkyyn, siis muita kuin vaimoaan. Perhe on tärkeä, mutta viirilinä miehenä ei yksi nainen riitä. Tää on mun kokemus.
Tai eivät ikinä pääse eroon siitä ekasta rakkaasta tai tietystä naisesta, vaan jäävät kiinni ikuisiksi ajoiksi pääsemättä uusissa suhteissa eteenpäin.
Onko se tosiaan niin? Sama on käynyt mielessä sillä poikaystäväni mielellään säilyttää kuvia ex-tyttöystävästään..ja kukaties mitä kaikkea muuta (esim. kirjeitä ym)..Sähköpostit ja puhelinnumerot yhä exästä tallella..Hän syyttelee mustasukkaisuudesta kun valitan asiasta ja sanoo että haluaa säilyttää muistonsa. Minä en tällaista hyväksy. Lisäksi hän ei ole kovin keskustelukykyinen joten konflikteja on hemmetin vaikea selvitää. Pitäisi varmaankin dumpata koko mies, vaikka ihana toisaalta onkin..En luota häneen yhtään. Onko muita kokemuksia, epäilenkö turhaan?
Avomieheni on luotettava Härkä.Pari vuotta sitten,oltuamme 2v.yhdessä,meille tuli ero ja emme kuulleet tai nähneet toisiamme 2 vuoteen.. Kesällä tapasimme sattumalta ja nyt ollaankin jo saman katon alla.Hän on sanonut moneen kertaan olevansa jälleen onnellinen ja sen näkee hänestä.Mielenkiintoinen tosiasia on se että hänellä oli yksi pitempi aikainen "hoito" eromme aikana (5kk) ja tänä kyseinen nainen voisi olla vaikka siskoni ulkonäöllisesti. Sattumaako?
VIELÄ kovin perillä vaikka mulla ittelläni sellanen onkin, mutta toivon hartaasti että ne ois yhtä kumppanilleen omistautuvia ja uskollisia kuin minä härkänaisena olen=)....Toi valokuvien säilyttely sunmuu vois olla yks ilmentymä härkien materialismista (mun kohalla ainakin on niin). Haluan säilyttää muistoja elämästäni ja siksi myös valokuva albumi on yksi tärkeimpiä kapistuksia, ja itsepäisenä en varmana hävittäis sitä vaikka kumppania kuinka häiritsisi vanhojen heilojen kuvat....en kyllä ymmärrä mikä niissä ärsyttää, koska sehän on vain mennyttä ja ainoastaan todiste siitä että olen aikaisemminkin ELÄNYT.
Mun härkä säilytteli jonkun aikaa muistoja exästään, mut lemppas ne jonkun ajan päästä pellolle, kun meidän juttu syveni.
Härkä on vaikea saada avautumaan, se pitää tehdä lempeästi, mut aika pakolla.
Sitten kun saat sen avautumaan, loppu sujuu kuin tanssi.
Liian vähän arvostetaan puhumista, voi sanoa toiselle, et mikä aiheuttaa pahaa mieltä, eihän kukaan ole ajatusten lukija.
Jos oikeasti mies välittää, se tekee asian hyväksi jotain...
Kyllä ne "muistot" joutaa roskiin siinä vaiheessa, kun mies tajuaa löytäneensä jotain arvokkaampaa.
Itse kans olin pahastunut mieheni "muistojen" säilyttämisestä.......
Juuh,
miten sait miehesi avautumaan "lempeästi mutta pakolla"? Olen ihan hukassa. Mies vastaa jos kysyn, muttei kerro mitään ja minä taas vuodatan kaiken... Kyselitkö, rohkaisitko?
Miusta se menee välillä vähän ahdistamiseksi, itse ainakin ahdistus tinkaamisesta.
Muutkin härän naiset saavat vastata...
minut puolestaan usein vaiennetaan "lempeästi ja pakolla" ilmoittamalla että "läppä umpeen". Yleensä vaan naurattaa ja räpätyttää kahta kauhiammin.
itse olen huomannut sen saman että vastaan kysymyksiin, mutta en sano mitään.
kokeileppa johdatella ja alustaa kysymyksesi.
Luo kysymykseen sopiva henki/ilmapiiri.
Itse huomasin että naiseni alkoi käyttää tätä taktiikkaa ja silloin myös vastasin ja sanoinkin jotain :)
Mutta älä luo negatiivisiin kysymyksiin negatiivista ilmapiiriä vaan muotoile kysymys.
Olen tavallaan samaa mieltä kaikkien kirjoittaneiden kanssa. Härkämiehet ovat aina ihania, kovia naisten naurattajia jne.Exien kuvat jne. ovat tallessa, kyllä!
Vähän kieltämättä pelottaa, kun hän olisi valmis menemään kihloihin (ei ole sitä koskaan ollut kenenkään muun kanssa) jne. ja tuntuu muutenkin olevan tosissaan. Mutta eipä minullakaan luottamus 100% häntä kohtaan ole, koska on kerran pelaillut juttunsa niin, että ero tuli toisen akan takia.
No menetti siinä minut pitkäksi aikaa. kun viimein onnistui saamaan takaisin, on ääni muuttunut kellossa todella paljon.
Ehkäpä härkämies pitää saada ymmärtämään mitä hänellä on!Kun hän sen tajuaa, on homma ihan toinen, ainakin toivon niin...
On vaan niin kauheaa huomata, miten kaikki tuntuu stemmaavan!
Sehän siinä on.Aina välillä härkämiestä täytyy "napauttaa" huomaamaan arkisen yhteiselämän hyvät puolet.Niin helposti tuntuvat haikailevan kokoaikaista tunteiden paloa,ja etenkin seksin pitää olla aina kuten alun kiihkeinä aikoina..Mutta uhkailusta ei ole mitään hyötyä..
En kehu enkä halua, että tuntisitte minut nyt itserakkaaksi "vedättäjäksi" vaan omasta puolestani haluan tuoda "härkämäisiä" piirteitä esille(jotka siis vain omakohtaisia =) , jotka hyvin usein " puolestapuhuvat" (mies)härän luonteenpirteitä sekä "elämänoppeja".
Syntymäpäivä 19.5. luo jollain tapaa hyvänkin luonteen härkämiehelle, sillä aivan loppupuolen härkänä olen saanut mielestäni myös kaksosen "sivuluonteen", joka on tasapainottanut tyypillisen härän luonteenpirteitä?
Millaisen kuvan minusta sitten saa(tuntematon tai tuttu)? Jo teini-ikäisenä minulla oli paljon ystäviä, sopeuduin erittäin hyvin "joukkoon" ja olin yleensä se, joka ensin tutki ja teki johtopäätöksiä siitä kenen kanssa "tuntuisi" parhaimmalta viettää aikaa, kuin suinpäin sokkona ryntäsi keskelle "estraadia". Kuuntelin ja halusin huomioida ystävieni ongelmia ja murheita, kerroin avoimesti itsestäni, käytin huumoria, keskustelin asiallisesti,jos keskustelun aihe oli "vakava" ja toisaalta rennosti ja vapaasti, kun aihe oli "vapaa". Minusta tulikin useiden kavereiden mielestä "se hyvä tyyppi", jota ei tarvinut "hävetä", ja jonka kanssa oli viettää aikaa.
Parikymppisenä sain huomata, että tuntemattomien kanssa oli aivan yhtä hauskaa ja rakentavaa keskustelua, ja harvoin olinkaan esim. baareissa, laivaristeilyillä, ulkomailla se joka hiljaa "nyhjötti nurkassa" enkä päinvastoin koskaan ollut se " minä tässä"- tyyppi. Sosiaalinen ja huumorintajuinen minä tulin toimeen kaikkien kanssa ja tunsinkin jonkilaista "tarvetta" olla mukana niin "bilettämässä hyvässä seurassa" kuin "parantamassa maailmaa" naapuripöydän porukan kanssa. =)
Nyt yli 30-kymppisenä 13 vuotta seurusteltuani saman tytön/naisen kanssa olen nähnyt ja kokenut aika paljon elämästä niin omasta näkökulmasta katsottuna kuin muidenkin kertomusten pohjalta, ja ollut itse ainakin suht tyytyväinen siihen, minkä luontoinen olen ollut ja edelleen olen.
Jos kiteyttäisin pelkästään luonteenpiirteeni ja"ajatusmaailmani" muutamalla sanalla,minä härkämiehenä olen tällainen:
Plussat: - ajatteleva, pitkäpinnainen, hellä
- huumorintajuinen, romanttinen, "kypsä"
- Avulias, lojaali, sosiaalinen
-Miinukset: - Jääräpää perusasioissa, "liian
kiltti ja hyväsydäminen"
- "Menneisyyttä kaipaava"
Elämänkatsomukseni suhteen voi moni saada "sydärin", mutta koettuani- niin omien kavereiden kautta, läheisten tuttujeni, kuin saatujen "kokemustenkin"- paljon "hälläväliä tyyliä" sekä miesten "totaalisen kylmyyden" naisiaan kohtaan olen asettanut "elämän ohjeiksi" itselleni seuraavia asioita, jotka mielestäni tuovat sen elämän ilon ,jonka jokaisen ihmisen tulisi saada " kokea"?
Miesten tulisi nähdä ja huomioida naisten suhteen paljon enemmän "vaivaa", eikä pitää kaikkea "itsestään selvyyksinä", osallistua kokolailla kaikkeen mikä liittyy yhteiseen elämään(lapset,siivous,kotiaskareet, kaupassakäynnit jne.)(nyt saa haukkua "neidiksi"=)?), jotta kumpikin osapuoli voisi "hyvillä mielin" antaneensa "oman panostuksen" sen suhteen. Näin vältettäisi se, että jossain vaiheessa toisen "mitta tulee täyteen" ja sen seuraukset ovat hyvin usein tyyliin-"nyt mulle riittää, hoida sinä lapsia aamusta iltaan, minä lähden nyt kavereiden kanssa ulos"- jolloin ilmapiirin muutos tuo ensi kipinän "kaikelle muulle pahalle".
Vapaa-ajan merkitys, niin naiselle kuin miehelle, pitäisi ehdottomasti ola itsestään selvyys. Se on parisuhteen A ja O, sillä jokainen meistä tarvii sitä "omaa aikaa" ja sen myötä päästä "tuulettamaan aivoja" kavereiden ja tuttujen kanssa. Vähintään kerran kuussa, mielummin 2. Toinen hoitaa lapset (jos on), tai jos meno osuu päällekkäin,hoitoon(tai pyytää jonkun yökylään vahtimaan). Mutta ketään ei saa tuntea itseään "vangiksi", tai "pakotetuksi" olemaan kotona, koska mielestänä ihmistä ei voi omistaa, ei vaikka kuinka olisi naimisissa.
Onnellinen elämä..... mitä se on? Onko se sitä, että kaksi ihmistä menee naimisiin, saa mahd.lapsia, käy töissä, tulee kotiin, kaupat/kotiaskareet, telkkaria ja nukkumaan, päivästä toiseen. Pettääkö ihminen itse itseään, kun arkinen elämä alkaa tuntua "puulta" ja mennä vipeltää muun massan kanssa ja lopulta vanhuuspäivillä miettiin,- "tässäkö tämä oli"? Poikkeuksia tietysti löytyy, ja paljon on kyse siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä, ja mitä elämältä haluaa(ja onko siihen varaa), mutta mitä itse olen vuosien aikana saanut huomata, suurimman osan ajan ns. "normaalit ihmiset" elävät juuri tuota "arkista elämää", ja hyvin moni ajattelee aina sitä toisen osapuolen mielipidettä(silloin kun sitä ei siis tarvita), pohtiessaan miten voisi "olla onnelinen ja nauttia"omasta elämästä niin, että se tuntuu koko sydämessä kuinka hyvä olo silloin on?
Härkämiehenä ajattelen siis elämänfilosofiaa siltä kantilta, että elämä on liian lyhyt aika suremiseen(ns.pikkuasioiden suhteen), ja toisaalta liian lyhyt siihen, että mielessä ja ajatuksissa juoksee jatkuvasti kysymyksiä: " kyllä mieli tekis, mutta....." , "mitäköhän muut ovat mieltä siitä, että minä...." sekä " Onks tää aina tätä samaa...".
Kaikilla ei ole mahdollisuutta kaikkeen, joten takaa-ajatukseni onkin, että ennenkuin alatte "parisuhteen", eläkää omaksi iloksi ja kokekaa kaikkea sitä mikä saa juuri sinut onnelliseksi, sillä kun itse tuntee itsensä onnelliseksi ja voi "hyvin kaikin puolin", niin lupaan, että se "tarttuu" muihinkin niin, että olet mieluista seuraa kenen kanssa tahansa. Ja kun parisuhteen aika tulee, niin toinen osapuoli saa sinusta "mahtavan tyypin" ja ennenkaikkea osaat arvostaa ja vaatia elämältäsi sitä " onnellisuutta"
Antakaa anteeksi kaikki, joita tämä mahdollisesti loukkasi tai jotka eivät pitäneet alkuunkaan tästä "manifestistä"...... Tämä oli vain erään härkämiehen mielipide/ajatusten esiintuominen tähän härän horoskooppi- palstalle, kiitos .
kuin minun mies!:)
Tosi kivoja ajatuksia ja pitänee paikkansa varsin monen härkämiehen kohdalla.
Meillä myös mies siivoaa, hellii, pitää huolta ja on kaikin puolin todella mukava minulle.
Toisaalta yritän toteuttaa samaa kaavaa, että annan mitä saankin, joten ei tässä hätää!:)
Hän on syntynyt 14.toukokuuta, mutta onpa hänelläkin kuu kaksosissa, joten sitä sosiaalisuutta ja iloisuutta löytyy myös hänestä!
Kivaa syksyn jatkoa sinulle:)
ps. Mikähän mahtaa olla tämänhetkinen kumppanisi merkki?Ihan vaan mielenkiinnosta...
... on tullut (kai) hyvin esille? Pitkäaikainen seurustelu oinaan kanssa on ollut varsinainen "elämänkoulutaistelu", jossa itsekäs, itsepäinen, äkkipikainen ja välillä "hyvinkin kylmä" oinasnainen on ollut "se elämänkumppanina" jo 13 vuoden ajan.
Joskus olen miettinyt, että kuinka jaksoin(kuin myös tietysti toinenkin osapuoli =) ), koska erosimme kaikin tavoin(joka asiassa) toisistamme, ja käsityksemme ns. "elämästä" olivat aivan päälaellaan....
En tiedä, otinko "esteet" haasteena, vai olinko/olimmeko vain niin "jääräpäisesti rakastuneet", että en "voinut" vain jättää( olisihan tietysti hänkin voinut sen tehdä)hänet, ja todeta asioiden olevan niin toisistaan erillään, ettei siitä olisi tullut mitään, mutta.... niin vain ajan myötä, pitkienkin "vaikeiden hetkien" saattelemana, jatkoimme vuosi kerrallaan, saimme 2 lasta, ja "elämän perusasiat" alkoivat pikkuhiljaa "yhdistyä" kummankin osapuolen mielestä sellaisiksi, ettei "erinlaisuus ja vastakohdat" merkinneet kaikkea, vaan tärkeintä oli, että kumpikin tunsi olonsa "hyväksi" ja näki suhteessamme enemmän niitä positiivisiä asioita.
Viimeisten vuosien aikana olemme (mielestäni) vain "lähentyneet", monen vuoden "taantumisen" jälkeen, ja onhan se pakko myös myöntää, etteikö välillä ole ollut ajatuksissani(varmasti myös hänen), onko tässä ollut mitään järkeä(en ala erittelemään vaikeuksia/ongelmia/mielipide-eroja =))jatkaa.....?(Kaikki varmaan kokeneet jossakin vaiheessa sen, että hyvät puolet(silloin kun niitä on kuitenkin enemmän =) ) parisuhteessa merkitsevät(pitkäaikaisessa suhteessa) enemmän kuin ne vaihtelevat erimielisyydet/ huonot puolet toisessa?
Rakkauden puutteesta ei ole ollut kyse, päin vastoin, on vain ollut kyse kahden ihmisen luonteenpiirteiden eroavaisuudet, jotka toiselle saattavat olla "myrkkyä" kun ruoditaan parisuhteen merkitystä kokonaisuudessa, toiselle taas se merkitsee "ihmiset ovat erinlaisia"- tyyliä, joka täytyy hyväksyä, jos itse haluaa jatkaa suhdetta, kun rakastaa toista ja on valmis siihen, että ihminen voi muuttua(vaikkakin vähän ja hitaasti =))ja hyväksyä toisen "eriävät mielipiteet".
No, vaikea "kiteyttää" tätä tänne "muutamalla sanalla", mutta sen haluaisin todeta(ilman "omaa kehua" tai "mun ansiota"-tyyliä), että ilman "härän ominaisuutta" emme olisi enää yhdessä, sillä jos olisin itse ollut "tulinen(mielipiteissäni) ja äkkipikainen" luonteeltani, sanasota ei olisi ollut mitään ihan pientä, ja ovet olisivat paukkuneet "yks sun toinen päivä" =)ja niiden hyvien puolien "kiinnipitäminen" siinä tilanteessa olisi ollut mahdotonta....
Hyvää syksyä kaikille, ja pitäkäähän "huolta" toisistanne =)