Laitan tämän nyt vielä tänne, varmaan oikeampi kuin tuo ahdistuspalsta.
Olen 38-vuotias nainen. Työskentelen hoitoalalla. Hoidan työtehtäväni hyvin ja tunnollisesti, tosin ehkä melko mekaanisesti.. Minulla on kaksi peruskouluikäistä lasta ja aviomies.
Ongelmani on lievä masentuneisuuden tunne, jonkinlainen tyhjyys sisälläni. Mikään ei tunnu miltään ja ihmissuhteissani olen kylmä, näin on minulle sanottu useasti. En osaa rakastaa, en tiedä edes rakastanko lapsiani.. Jonkinlaisia tunteita minulla on heitä kohtaan, sanotaan, että pidän heistä joskus, joskus taas inhoan. Miestäni vihaan vaikka hän on kunnollinen, rakastava aviomies. En tiedä tietääkö hän tunteistani häntä kohtaan, tuskin. Olen erittäin hyvä näyttelemään ja esittämään muuta kuin todellisuudessa olen. Valehtelen myös paljon, joskus saadakseni hyötyä asioista tai ihmisistä, joskus pelkästään huvikseni. Olen loistava valehtelija ja saan nautintoa joka kerta kun höynäytän jotain hyväuskoista toopea.
Nautin myös kun saan kiusata ihmisiä, tavalla tai toisella. Erään kerran sytytin työpaikallani pienen tulipalon ja seurasin mitä tapahtuu. Katselin syrjemmältä kun työtoverini ja potilaat menivät paniikkiin ja soittivat palokunnan paikalle. Iloitsin suunnattomasti kun palomiehet tulivat sammuttamaan tulipaloa, tylsä päivä oli pelastettu. Minulla ei taida olla omaatuntoa lainkaan, näin olen päätellyt.
Tässä nyt jotain, mitä mieleen tulee, olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajattelette minusta ja luonteenpiirteistäni.
Olen 38-vuotias nainen. Työskentelen hoitoalalla. Hoidan työtehtäväni hyvin ja tunnollisesti, tosin ehkä melko mekaanisesti.. Minulla on kaksi peruskouluikäistä lasta ja aviomies.
Ongelmani on lievä masentuneisuuden tunne, jonkinlainen tyhjyys sisälläni. Mikään ei tunnu miltään ja ihmissuhteissani olen kylmä, näin on minulle sanottu useasti. En osaa rakastaa, en tiedä edes rakastanko lapsiani.. Jonkinlaisia tunteita minulla on heitä kohtaan, sanotaan, että pidän heistä joskus, joskus taas inhoan. Miestäni vihaan vaikka hän on kunnollinen, rakastava aviomies. En tiedä tietääkö hän tunteistani häntä kohtaan, tuskin. Olen erittäin hyvä näyttelemään ja esittämään muuta kuin todellisuudessa olen. Valehtelen myös paljon, joskus saadakseni hyötyä asioista tai ihmisistä, joskus pelkästään huvikseni. Olen loistava valehtelija ja saan nautintoa joka kerta kun höynäytän jotain hyväuskoista toopea.
Nautin myös kun saan kiusata ihmisiä, tavalla tai toisella. Erään kerran sytytin työpaikallani pienen tulipalon ja seurasin mitä tapahtuu. Katselin syrjemmältä kun työtoverini ja potilaat menivät paniikkiin ja soittivat palokunnan paikalle. Iloitsin suunnattomasti kun palomiehet tulivat sammuttamaan tulipaloa, tylsä päivä oli pelastettu. Minulla ei taida olla omaatuntoa lainkaan, näin olen päätellyt.
Tässä nyt jotain, mitä mieleen tulee, olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajattelette minusta ja luonteenpiirteistäni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on persoonallisuushäiriö, mulla on tuollaisia rakkauden ja vihan sekaisia tunteita miestä ja meidän nuoria kohtaan. Mä en oikeasti osaa tuntea oikein, joskus kysynkin mieheltä, mitä pitäisi ajatella tai tehdä. Mieheni tietää ongelmani ja selittää.
Mulla on myös täydellistä tunteettomuutta välillä. Mä en tee pahaa muille, enkä nauti muiden hädästä, mutta olen ihan tabula rasa. Ihan lyö tyhjää välillä, vaikka pitäisi käsittääkseni nauraa tai sitten surra.
Häiden tai lasten syntymien jälkeen en tuntenut mitään, ajattelen usein elämän hienoissa hetkissä mekaanista toimintaa, tunteet on vieraita. Naimisiin menin ja lapset hankin, kun niin on kuulemma tapana.
Sulla lienee ongelmat hieman suurempia, kun sorrut vaarantamaan muiden turvallisuuden. Kirjoititko silkasta mielenkiinnosta, vai vaivaako sun luonteenpiirteet sua? Mä käyn mielenterveystoimistossa purkamassa mieltäni, kun ahdistaa, kun tiedän aiheuttavani muille huonoa mieltä reagoimattomuudellani tai "väärillä" rektioilla. Harjoitellaan siellä myös yhteiskuntakelpoisia reaktioita tapahtumiin.
Oot sairas :D mee hoitoo
Hoitsu, et ole terve mieleltäsi. Kerrot, että sinulle ei tuota elämä iloa ja on paha ja kyyninen olo. Jos nautintosi on olla ilkeä ja tuottaa mielipahaa toisille, se on sairasta iloa ja ei se miltäsi paljoa kohenna. Jopa byrimaanin oireita alkaa olla: he saavat nautintoa katsellessaan tulen tuhoa. Ja tämän tyypin sairaa ovatvielä mestareita manipuloimaan ja valhetelemaan. Olet kuin se Aino Nykoppa (lievä tappajahoituri).
Onko sinulla ollut jo pitkään tuollainen persoonallisuus? Kyllä olisi jo viimeinen aika hakeutua psykiatrin tarinoille? Hyvä kun itsellesi myönnät luonteenhäiriösi.
Olen täysin luonteeesi vastakohta. Koen iloa saadessani auttaa ja tehdä hyvää. Ja on hyvä olla ihan itsekseenkin. Jos näyttelen ja valehtelen, minulle tulee paha olla.
Mikä on byrimaani? Tarkoititko pyromaani? Epäilen että aloitus on ihan vitsi, ei tuollaisia olekaan.
Olenko ihan väärässä, jos arvaan, että äitisi on tunteeton, itsekäs ihminen ja isäsi taas yrittää osoittaa olevansa jotain muuta kuin oikeasti on (esim. autolla, vaatteilla yms.)
Ja he ovat mahdollisesti eronneet...
Hoitsu..... itselläni myös aivan tismalleen samanlaisia ajatuksia, ja tekoja, aivan 10...
otappas yhteyttä.. olisi mukava vaihtaa keskusteluja... ja aivan saman ikäinenkin olen..
Näitä hoitsuja löytyy pilvin pimein mm. Aurorasta.
Ihan h-n äkkiä pois hoitoalalta! Kuulut ennemminkin hoidettavien kuin hoitajien joukkoon.
sulla voi olla jotain elimellistä vaivaa...