Miten selitetään:
Miehellä oli monta hyvää kumppania (naista) elämässään, joista minä olin yksi. Meillä on joillakin ollut koulutusta ja talous kunnossa. Olemme rakastaneet miestä kaikin tavoin ja ensimmäiset kuukaudet meilläkin oli aivan ihanaa seksuaalisessa mielessä. Minä olisin jatkanut hänen kanssaan vaikka maailman tappiin saakka, niin rakastunut olin. Varisinkin seksi oli vertaansa vailla. Seksissä ei ollut mitään ongelmia. Miten sen nyt ilmaisisin, olisin ollut valmis vielä vaikka mihin.
Mutta kuinka kävikään? Ryypättyään usean kuukauden kiihtyvällä vauhdilla, mies lopulta repesi ryyppäämään oikein olan takaa, ja alkoi löytyä mitä ihmeellisimpiä hmm. naikkosia. Eräskin, aivan kaamea kaikin puolin, alkoholisti aivan selvästi. Tyyppiä: viihtyy räkälöissä ja sen näkee. Nimesin hänet "räkäläruukuksi". Kaunis hän ei ollut missään nimessä, päin vastoin.
Ja siitä sitten eteenpäin, minä en vain enää käynyt katsomassa minkälaisia olivat, mutta aika vapaasti mies olisi minulle kertoillut tekemisiään. Tuosta rajattomuudesta ja muusta sellaisesta ajattelin, että on jonkinlainen narsisti. Olen asiaa pohtinut siltä kannalta jo pitkään. Mutta siitä huolimatta, jokin selittää hänenkin tekemisensä.
Pääsääntöisesti hän on koko elämänsä ajan hakenut "pelastusrenkaita" räkäläruusuista. Toki hän itsekin juo, mutta silti. En voi käsittää. Miehellä olisi vaikka mitä mahdollisuuksia, hän on erittäin attraktiivinen.
Voisiko joku kertoa, mitä noissa räkälöissä tapahtuu. Olen käynyt pikimmiten tutustumassa, mutta mielestäni siellä on erittäin ikävä ja tylsä tunnelma. Mikä niissä lähes kaikkien hylkäämissä naisissa vetää? Ymmärrän, että ovat jotenkin "samaa maata", kun eivät ole mitään, mutta silti.
Vieläkö alkoholismin syömillä naisilla on kovasti seksihaluja? Entä keskustelukyvyt? Heidän kanssaan kehtaa ehkä alkoholisti narsistimieskin purkaa todellisia huoliaan avoimemmin, kun on samantyyppinen kohtalo, paitsi että miehet ovat tuonkin pelin voittajia, yleensä. Ei hän sinne heidän luokseen jää, muutaman viikon rypee...
Eli kertokaa nyt ne palstailijat, jotka tunnette tuota puolta, mikä siellä vetää?
Miehellä oli monta hyvää kumppania (naista) elämässään, joista minä olin yksi. Meillä on joillakin ollut koulutusta ja talous kunnossa. Olemme rakastaneet miestä kaikin tavoin ja ensimmäiset kuukaudet meilläkin oli aivan ihanaa seksuaalisessa mielessä. Minä olisin jatkanut hänen kanssaan vaikka maailman tappiin saakka, niin rakastunut olin. Varisinkin seksi oli vertaansa vailla. Seksissä ei ollut mitään ongelmia. Miten sen nyt ilmaisisin, olisin ollut valmis vielä vaikka mihin.
Mutta kuinka kävikään? Ryypättyään usean kuukauden kiihtyvällä vauhdilla, mies lopulta repesi ryyppäämään oikein olan takaa, ja alkoi löytyä mitä ihmeellisimpiä hmm. naikkosia. Eräskin, aivan kaamea kaikin puolin, alkoholisti aivan selvästi. Tyyppiä: viihtyy räkälöissä ja sen näkee. Nimesin hänet "räkäläruukuksi". Kaunis hän ei ollut missään nimessä, päin vastoin.
Ja siitä sitten eteenpäin, minä en vain enää käynyt katsomassa minkälaisia olivat, mutta aika vapaasti mies olisi minulle kertoillut tekemisiään. Tuosta rajattomuudesta ja muusta sellaisesta ajattelin, että on jonkinlainen narsisti. Olen asiaa pohtinut siltä kannalta jo pitkään. Mutta siitä huolimatta, jokin selittää hänenkin tekemisensä.
Pääsääntöisesti hän on koko elämänsä ajan hakenut "pelastusrenkaita" räkäläruusuista. Toki hän itsekin juo, mutta silti. En voi käsittää. Miehellä olisi vaikka mitä mahdollisuuksia, hän on erittäin attraktiivinen.
Voisiko joku kertoa, mitä noissa räkälöissä tapahtuu. Olen käynyt pikimmiten tutustumassa, mutta mielestäni siellä on erittäin ikävä ja tylsä tunnelma. Mikä niissä lähes kaikkien hylkäämissä naisissa vetää? Ymmärrän, että ovat jotenkin "samaa maata", kun eivät ole mitään, mutta silti.
Vieläkö alkoholismin syömillä naisilla on kovasti seksihaluja? Entä keskustelukyvyt? Heidän kanssaan kehtaa ehkä alkoholisti narsistimieskin purkaa todellisia huoliaan avoimemmin, kun on samantyyppinen kohtalo, paitsi että miehet ovat tuonkin pelin voittajia, yleensä. Ei hän sinne heidän luokseen jää, muutaman viikon rypee...
Eli kertokaa nyt ne palstailijat, jotka tunnette tuota puolta, mikä siellä vetää?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ns. normaali suomalainen nainen, kuten avaaja, edellyttää miehen olevan hiukan parempi kuin on, koska tuollainen nainen etsii itseään korkeampitasoista miestä. Joten tämän seurassa ongelmainen mies aina jännittää ja esittää; ei voi olla oma itsensä. "Normaalin" naisen kanssa ei voi olla vapaa ja rentoutunut muutoin kuin naula päässä. Tästä taas aiheutuu monenlaisia ongelmia parisuhteeseen, kuten avaaja vakuuttavasti on esittänytkin.
Iltaruskon kultaama kapakkaruusu ei vaadi mieheltä mitään. Ottaa mitä saa. Kuuntelee ja ymmärtää, ainakaan ei pilkkaa, jos mies vaikka tyrskähtää itkemään muistellessaan kovia kohtaloitaan. Se on todellista tasa-arvoa.
Mikä peijakas siinäkin oli, että minäkään en voinut jatkaa sen kempparin tytön kanssa? Oli mukavaa olla vaikka kylvyssä yhdessä, vaikka aina ei aamulla muistanutkaan mitä illalla oli tapahtunut. Vaan ei, muka parempaa piti hakea...
Olipa sekava avaus, eihän tosta puurosta tajunnut mitään.
"Iltaruskon kultaama kapakkaruusu ei vaadi mieheltä mitään. Ottaa mitä saa. Kuuntelee ja ymmärtää, ainakaan ei pilkkaa, jos mies vaikka tyrskähtää itkemään muistellessaan kovia kohtaloitaan. Se on todellista tasa-arvoa."
Niin. Tuon jotenkin ymmärrän. Mutta kauheaa siinä on juuri se, että ihminen on alle kaiken arvostelun, eikä oikeasti vaadi mitään. Tietenkään, jos miehellä ei ole mitään antaa, se käy.
Mutta sitten tulee iso mutta. Minä en vaatinut häneltä myöskään mitään, koska tunsin hänet. Pelottavaahan se tietysti voi olla, että nainen ilmoitusluontoisesti vain sanoo, ettei vaadi mitään, seksi riittää... Siinä mies varmaan ymmärtää itsensä, eikä ehkä halunnut näyttäytyä enempää, vaan alkoi laskea omia menetyksiään huonon elämäntyylinsä vuoksi.
Olen häntä jotenkin noin ymmärtänyt. Muuta en ole voinut ajatella. Itse en ymmärrä ajattelua eritasoisista ihmisistä. Jokin periksiantaminen on leimallista alkoholismiin ja huono-osaisuuteen liittyen. Miten voi olla antanut periksi, ja miten voi nauttia elämästään, kun on antanut periksi?
Tarkoititko "kempparin tytöllä" juuri sellaista huonoa naista? Miten voit rentoutua kylvyssä, kun elämässä ei ole huomista ja tänäänkin vain ala-arvoista seuraa, mikä ei ole muille kelvannut? Mikäli nyt ymmärsin oikein.
Kiitos vastauksesta. Vosin keskustella lisääkin.
Hän ei ollut "huono nainen" eikä "ala-arvoista seuraa" ollenkaan. Ainakaan minun mittapuullani. Hän hyväksyi minut juuri sellaisena kuin olin. Kyllä hän oli kelvannut muillekin, kovasti, mutta jostakin syystä hän halusi minut, ja minä hänet, silloin.
Juopolla ja juopolle ei ole humalassa huomista. On vain tämä hetki ja tämä känni.
Tosiasiassa juopolle on huominen ihan samalla tavalla kuin muillekin. Tietenkään hän ei siinä juodessaan sitä mieti. Voisiko tuo olla syy, että norminainen ei käy, kun ei ole humalassa tai jos on, niin harvoin, eikä silloinkaan irrottele kovin perusteellisesti. Aina on mielessä vähintään oma maine.
Minusta tuntuu, että sitä hyväksymistä ei halua alkoholistimies ottaa vastaan kuin samanlaisilta naisilta. Tai sitten hän ei usko, että hänet hyväksytään. Mielestäni se loppujen lopuksi puhuu sen puolesta, että hän ei hyväksy itse itseään. Eli määrittelee itse itsensä sellaiseksi, että kunnon nainen ei VOI häntä hyväksyä. Ehkä suorastaan ei saa hyväksyä häntä.
Mitä sinä ajattelet, jos joku nainen, jota sinä pitäisit ehkä oman tasosi yläpuolella olevana, sanoisi, että hyväksyy sinut? Ehkä joku sanookin.
Totta kai huominen tulee, mutta sitä ei juopon tietoisuudessa hänen humalassa ollessaan ole; sitä tarkoitin. Liskojen yötä valvoessaan hän toivoo, että huominen ei ikinä tulisi.
Selvennän nyt vielä tätä perusasiaa: juopon tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on viina, toisena on viina ja kolmantena viina. Sitten ei ole pitkään aikaan mitään ja sitten tulevat muut asiat. *)
Norminainen rakentaa pesää, tai uraa, tai sosieteettia ympärilleen, haluaa lapsia, harrastuksia ja asemaa ympäröivässä yhteisössä. Olla tekemisissä sukulaisten kanssa. Ei sellainen kuulu juopon kokemusmaailmaan; hän haluaa olla juovuksissa, tänään, huomenna, aina, mennä sinne minne viina vie, ja kenen luokse se vie, ja piste! Eräs ulkomainen vodkamainos sanoo asian jotenkin näin:"Juo sitä ja katso minne se vie sinut".
Kyllä minulle monenlaiset naiset ovat sanoneet monenlaisia asioita. *)
Sinulle tuntuu olevan tärkeää tuo oman tasosi korostaminen. Mies ja hänen "sutturansa" ovat jossain arvostelun alapuolella, mutta olet niin jalo ja hyvä ihminen, että suostut jakamaan tasokkaan seurasi miehen kanssa, koska hän on sentään komea ja panee hyvin. Ottaa koville, että et olekaan miehen silmissä niin ainutlaatuisen ihana, mahtava ja ainutlaatuinen, vaan hän kelpuuttaa seuraansa myös sinun mielestäsi ala-arvoiset naiset?
Miksi sinun täytyy ylipäätään roikkua sellaisessa miehessä, jota pidät noin tasottomana luuserina? Olet sen verran umpipinnallinen tapaus, että komea kuori ja panotaidot merkkaavat enemmän kuin muut asiat?
Kiitos tuostakin arviosta sinulle "Pädet liikaa". Mietin asiaa.
On totta, että olen jossain sieluni syvyyksissä ajatellut olevani jonkinlainen pelastava enkeli alkohoistimiehelle, jonka elämä on jatkuvasti ollut enemmän tai vähemmän säpäleinä. Seurustelumme alussa hän ilmeisesti unohti juoda, ja niinpä en ihan ollutkaan kartalla, kuinka vakavasta ongelmasta oli kyse.
Hän kuitenkin itse ylisti minua, joten itse en tyrkyttäytynyt vähääkään. Ilman muuta olisin jättänyt väliin, jos hän ei olisi ollut niin sata lasissa kun piiritti minua.
Tasoajattelu on minulle vastenmielistä ja vierasta. Tasoajattelua on enemmän ihmisillä, jotka ovat saaneet autoritaarisen kasvatuksen, jopa remmikasvatuksen. Se vaikuttaa kuulemma niin. On vähemmän tunnettu tosiasia. Otin tasokuviot puheeksi, koska halusin ns. nostaa kissan pöydälle. Ei tule keskustelua muuten.
Jos kuitenkin minä olen pinnallinen, jopa umpi sellainen, niin mitä sitten ovat ne muut, joiden kanssa hän juo ja on?
Alkoholia juotuaan se ajatusmaailma supistuu aika pienelle alueelle ja sitä toistaa vain niitä kuvioita mitä on aikaisemminkin tehnyt humalassa.Humalassa monelle tulee tarve lähteä lähimpään baariin tai sitten keskustan kuppiloihin joista löytyy kuuntelijoita humalaisen jorinoille koska harvemmin selvin päin oleva jaksaa kuunnella niitä humalaisten juttuja.
Tavallinen nainen ei juurikaan harrasta tilapäistä juttelua tai tilapäistä seksiä joten mies saattaa tarjoilla alkoholia juopolle naiselle jonka saa helpommin sänkyyn.
Minulla on ja on ollut lähipiirissä joitakin alkoholisteja ja juomisen lopettaneitakin. Joten ihan ensimmäistä kertaa en "juttele" asioista, mutta netissä kylläkin, ihan ensimmäistä kertaa tästä. Ehkäpä avartuu vielä näkemus/näkemykset. :).
Olen jotenkin käsittänyt, että juominen on alkoholistilla harrastuksen paikalla. Harrastustahan tehdään rakkaudesta. Käytän myös sanontaa, että "yksinkertaisuus on toden tunnus" (joku kuuluisa filosofi lienee sen sanonut). Eli menen tässäkin ihan perusasioihin.
Tuntemani alkoholistit ovat kaikki tavalla tai toisella myöntäneet, että tajuavat/tajusivat elämäntapansa tuhoisuuden. Varmaan tuohon perustuu se, että sieltä humalahuuruista sitten kuitenkin mielellään palaillaan ihmisten ilmoillekin taas. Joskus vaan sitten tapahtuu, tai aika useinkin, että lopulta ei oikein ole enää kunnon elämää edes odottamassa, ainakaan vanhoissa kuvioissa. Raitistumisen mahdollisuushan on kaikilla.
Näin on käymässä meillekin. Pikkuhiljaa olen lähtemässä suhteestani alkoholistimieheen, joka ei arvosta minua riittävästi. Arvostus, jota haluan, ei ole kultakoruja eikä ulkomaanmatkoja eikä jatkuvaa kehumista ja ylistämistä, vaan ihan vain sitä yksinkertaisinta, että ei olisi muiden kanssa... Edes juomista en ole vaatinut häntä lopettamaan.
Vain pari kertaa olen huomauttanut, että ei ole terveellistä. Mutta hän tietää kyllä. Mitä sitä aikuiselle ihmiselle jatkuvasti jankuttamaan, kuten joillakin taitaa yhä olla tapana. Hän itse tekee päätökset.
Alkoholistille ei merkitse mikään, muu mitään kuin viina.
He ovat epärehellisiä, piilopulloja löytyy mitä ihmeellisemmistä paikoista, sitten väitetään että en ole ottanut pisaraakaan kahteen viikkoon.
Alkoholisti ei muutu, noin 2% lopettaa kokonaan. Lopettaneet ovat raittiinakin sietämättömiä. Heitä pitäisi koko ajan kehua siitä kuinka ihania ovat eläessään normaalin ihmisen elämää. Miksi kehua siitä että elää kuten ihmisen kuuluukin elää.
Eikä raittiudesta muutenkaan iloa ole, alkoholisti löytää nopeasti uuden riippuvuuden, "hyväksyttävämmän".
Tullaan uskoon, tai hurahdetaan johonkin harrastukseen niin että se vie koko vapaa-ajan. Pitäisi paapoa kuin jotain kuninkaallista, kun he nyt ovat lopettaneet juomisen.
"Pitäisi paapoa kuin jotain kuninkaallista, kun he nyt ovat lopettaneet juomisen."
Totta, ja jos eivät saa jossain asiassa tahtoaan läpi niin alkavat heti uhkailemaan/kiristämään ryyppäämään lähtemisellä.
Olen aivan samaa mieltä alkoholisteista, oli sitten juova tai raitistunut.
Seurustelin muutaman kuukauden raitistuneen alkoholistin kanssa ja se kyllä avasi silmät tästä ongelmasta. Hänen elämä pyöri uuden "terveen elämän" ympärillä eli vitamiinit, karppaus, kuntosali, rasvanpoltto...se on minuuttiaikataulutettua oman navan ympärillä hääräämistä. Jos mulla oli jotain murheita ja halusin niistä illalla keskustella, se ei käynyt, koska saattoi häiritä hänen yöunta ja aamulla piti aikaisin herätä rasvanpolttotreeniin.
Eli raitistuneella huomio siirtyy viinan juonnista johonkin muuhun riippuvuuteen joka voi olla ympäristölle myös aika raskasta. Olen sitä mieltä, että alkoholistin ei pitäisi alkaa läheiseen ihmisuhteeseen kuin toisen alkoholistin kanssa.
Olen tapaillut myös juovaa alkoholistia, ehkä se on jopa helpompaa kuin raitistuneen kanssa, koska välillä hänen kanssaan on hauskaa ja hän ei nipota. Vakavaan suhteeeseen ei kannata ryhtyä.
Nämä suhteet tulivat avioeron jälkeen, naimisissa olin normaalikayttäjän kanssa, ehkä kohtaan vielä sellaisen : )
" Heitä pitäisi koko ajan kehua siitä kuinka ihania ovat eläessään normaalin ihmisen elämää. "
Juomisen ajalta, joka saattaa olla hyvinkin pitkä, puuttuu se ns. normaali elämä ja normaalit kokemukset. Haukkumista ja syrjäkaretta on riittänyt vuosi vuoden jälkeen. Sitäkin on vaikea ymmärtää, kun ei ole itse kokenut. Kaiken tämän ymmärtämiseen läheisillä menee aikaa ja muilla vielä enemmän.
Siksi, kun heitä ei ole kehuttu ehkä koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan, asia on hyvä huomioida. He tarvitsevat tukea raitistumiselleen. Annan arvon raitistuneille. He ovat joutuneet nousemaan syvältä. He tarvitsevat ystävällisyyttä.
Mitä harrastuksiin hurahtamiseen tulee, onhan mikä tahansa parempi kuin päihteet. Jos nyt joku lenkkeilee, sillä ei kuitenkaan ole potenssissa kasvavaa tuhovoimaa...
" onhan mikä tahansa parempi kuin päihteet. "
Väärin.Viina on elämä.