Vanhempani erosivat minun ollessani pieni. Asun kummankin luona vuoroviikoin, välimatkaa ei ole paljoa ja pääsen kummankin luota helposti kävellen kouluun. Isäni tapasi uuden naisen ehkä 6-7 vuotta sitten ja aluksi tämä nainen vaikutti ihan mukavalta. He menivät naimisiin joitakin vuosia sitten. Hän on asunut isäni kanssa samassa asunnossa (isän asunto) myös tosi pitkään. Viimeisen muutaman vuoden aikana olen kuullut kuinka tämä isäni vaimo haukkuu isääni, äitiäni, minua ja pikkusiskoani. Hän myöskin kiukuttelee isälleni hyvin usein ja nykyään he eivät puhu toisilleen juuri yhtään, paitsi jos puhuvat, niin riitelevät. En tiedä, ovatko he harkinneet avioeroa.
Pelkään ja vihaan tätä naista ja on yhtä helvettiä joka toinen viikko asua isän luona. Olen omassa huoneessani kokoajan. En käy edes alhaalla syömässä jos isäni vaimo on siellä. Yleensä aamuisin kun hän menee ulos koiran kanssa, niin käyn nopeasti hakemassa keittiöstä ruokaa varastoon huoneeseeni. On ollut sellaisiakin päiviä, etten ole syönyt mitään. Öisin pidän puukkoa patjan/sängyn alla varmuuden vuoksi, koska pelkään nukkua täällä. Isälle en halua puhua tästä, koska välimme eivät ole muutenkaan läheiset. Äidiltä olen kysynyt, voisinko asua hänen luonaan kokoajan, mutta vastaus on aina ollut ei ilman mitään perusteluja.
Koulussa käyn psykologin luona ja en tiedä pitäisikö kertoa tästä hänelle niin hän voisi jutella äitini kanssa. Jos muuttaisin kokonaan äidin luo, pelkään että isäni vaimo saa raivokohtauksen ja tekee jotain isälleni. Apua?
Pelkään ja vihaan tätä naista ja on yhtä helvettiä joka toinen viikko asua isän luona. Olen omassa huoneessani kokoajan. En käy edes alhaalla syömässä jos isäni vaimo on siellä. Yleensä aamuisin kun hän menee ulos koiran kanssa, niin käyn nopeasti hakemassa keittiöstä ruokaa varastoon huoneeseeni. On ollut sellaisiakin päiviä, etten ole syönyt mitään. Öisin pidän puukkoa patjan/sängyn alla varmuuden vuoksi, koska pelkään nukkua täällä. Isälle en halua puhua tästä, koska välimme eivät ole muutenkaan läheiset. Äidiltä olen kysynyt, voisinko asua hänen luonaan kokoajan, mutta vastaus on aina ollut ei ilman mitään perusteluja.
Koulussa käyn psykologin luona ja en tiedä pitäisikö kertoa tästä hänelle niin hän voisi jutella äitini kanssa. Jos muuttaisin kokonaan äidin luo, pelkään että isäni vaimo saa raivokohtauksen ja tekee jotain isälleni. Apua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi sua..ihan turhaan yrität pitää tätä asiaa sisälläsi ja yrität suojella isääsi. Avaudu nyt tästä asiasta äidillesi ja myös psykologille. Ei tämä nyt niin iso asia ole vaikka se sinulle siltä tuntuu. Kaikesta selviää ja kaikki selviää. Turhaan elät tämmöstä elämää ja isäsi olisi pitänyt huomata sinun olosi ja että piileskelet huoneessasi siellä se ei ole mitään elämää. Päätä että et elä näin ja anna aikuisten korjata omia sotkujaan. Isäsi kyllä osaa puolustaa itseään usko vaan ja älä tätä naista pelkää. Heillä nyt on ongelmia ja siinä on vaikeeta olla mukana sinun joten sulle olisi parempi jos tekisit nyt äidilles SELVÄKSI mikä tilanne on isälläs ja että sinne ei sinun pitäisi mennä. Avaudu, puhu, kirjota asiat paperille ja anna ihmisille niin monta kertaa että viesti menee perille. Ja älä anna periksi, tsemppiä!
muru.... kerro äidillesi miltä sinusta tuntuu ja minä 99% tiedän miltä toi tuntuu. mun vanhemmat eros ku synnyn ja nyt tietenkin syytän itteeni ettei ne ois halunnu toista lasta. mutta kun kertoo jollekkin tutulle esim kaverille niin se sun kipu lähtee!m kaikki nuoret kestää paineet koska meillä nuorilla on vielä elämä edessä!