Rintasyövästä parantuneet

Tätini yli 80-vuotias salasi yli neljä kuukautta pahkaa rinnassaan ja sitten kun kasvain alkoi vuotamaan verta meni lääriin ja oli sen laadun juttu, että ensin piti nujertaa ja passivoittaa kasvain lääkkeillä ja sitten rinta poistettiin. Vielä yksi vuosi ja sitten lääkitys ja kontrollit loppuvat ja saa terveen paperit.
Ystävättäreni, täytti keväällä 70 vuotta. Rintasyöpä leikattiin kolme vuotta sitten. Hänen syöpätyypissään kasvain rintoineen poistettiin välittömästi: sai myös sade- ja sytostaattihoitoa. On elellyt kolme vuotta oireettomana.
Tietääkseni 89 % paranee. Elämä on Luojan käsissä.
On ymmärrettävää, että tuollaisessa tilanteessa milei järkkyy ja uskoo vain siihen toivottomimpaan vaihtoehtoon. Henkinen tuki ja keskustelu ystävien ja sairauden läpikäyneiden kanssa on tärkeää. En ole itse sairastanut, mutta hulisin kertoa sinulle tätini ja ystävättereni kokemuksen. Elävät tänään niin kuin ei olisi syöpää koskaan ollutkaan.

Minulla ollut jo 6v.syöpä kurissa.Toinen rinta leikattiin toinen rinta,ja kainalo tyhjennettiin.Päivä kerrallaan mennään eikä surra etukäteen.

hei.minäkin olen rintasyövän sairastanut 3v.sitten.leikkaukset,sytot,sädetykset tehtiin ja nyt työelämässä,ainakin toistaiseksi syöpä on pysynyt poissa.olen 52v.

Sairastuin keväällä 2011, 45-vuotiaana. Kokopoisto ja sädehoito. Palasin loppukesästä -11 töihin ja ihan hyvin on mennyt. Korjausleikkaus tehtiin pari kuukautta sitten ja nyt palannut siltä sairauslomalta töihin. Hyvät on hoidot ja luottavaisin mielin eteenpäin :)

Itselle tulee parempi olo, kun saa lukea myös syövästä parantuneilta. Ainakin näin kaiken ollessa alussa, siitä saa uskoa. Kiitoksia !

Oma syöpäni todettiin melko tarkalleen vuosi sitten. Kokeita tehtiin paljon ja päädyttiin ensin kummankin rinnan avaamiseen ja säästävään leikkukseen toisen tissin kohdalla. Kun olin ekasta leikkauksest toipunut ja odotin sädehoidon alkamista sain murheellisen kirjeen sairaalasta. Toisesta rinnasta otetut näytteet osoittauivat ärhäkämmäksi laadultaan kuin koepalojen perusteella oli oletettu.

No kokopoisto oli sitten edessä, mutta säästyin sädehoidolta. Kumpaakin rintaa seurataan ja korjausleikkaus on edessä. Töihin menin kun vikasta leikkauksesta oli kulunut 4 viikkoa. Kaikki on sujunut tähän asti mainiosti ja väliaikaiseen ihon alla olevaan proteesiinkin olen tottunut.

Tiedän että alkuvaihe on yhtä tuskailua ja odotusta. Leikkauksen jälkeen on toki kipuja, mutta ei mitään sietämätöntä. Kaksi päivää oli sairaalassa kummallakin kerralla. Näkymät peilissä ovat rujot, mutta haavat arpeutuvat ja arvet vaalenevat.

Nyt jännitän, koska on TRAM-operaatio edessä. Vatsasta saadaan omaa kudosta proteesin tilalle. Lakkasin lukemasta aihetta koskevia juttuja, kun tuon tuostakin törmäsin tarinoihin kuolioista ja jatkuvista uusintaleikkauksista.

Päivä kerrallaan eteenpäin. Jos syöpäsolut ovat levinneet, niin tehokkaita hoitoja on saatavilla. Tukan lähtö on pieni murhe monen muun asian ohella.

Moi

34v rintasyöpä, kokopoisto, rinnanrakennus samassa leikkauksessa sekä imusolmukkeet poistettiin samalla. Sain kaikki herkut eli sytot ja sädetykset koska syöpä oli suuri (halkaisija 6cm) , se oli ärhäkkää laatua sekä olin nuori. Ei mitään hirveää todenäköisyyyttä selvitä annettu.

Tuosta on nyt 10 vuotta ja harvoin sitä enää mietin. Siitä pitää oikeasti vaan päästä yli ja aloitta uusi kakkos elämä eikä jäädä itseä säälimään. Lääkäri sanoi että tuskin tulen enää raskaaksi ja että kädellä saa nostaa 200g. Toisin kävi sillä minulla on nyt 6v lapsi ja käyn säännöllisesti punttisalilla. Taljassa jopa 60kg. Sitä patremmin nesteet pysyy pois kädestä mitä säännöllisimmin käyn salilla.

Elämä on mukavaa ja ainoa paha puoli on siinä että minusta tuli ihan hirveän kovapäinen ja en pelkää enää mitään. Hankin siis tuolla rohkeudella myös ongelmia itselleni mutta on sellainen voittamaton olo..:)