Täällä sekä monissa kanssapuheissa on monesti syytetty katkeruudesta meitä, jotka emme ole hyväksyneet hoitokokousten tuomaa uutta henkiparannusoppia, emmekä niitä epäkristillisiä tekoja, joita noissa kokouksissa ja muissa keskusteluissa on tapahtunut.
Katkeruussyytös vaikuttaa olevan paljon käytetty lyömäase, jolla pyritään syyllistämään ja vaientamaan kokousten uhrit ja kritisoijat.
Onko näin?
Ihmisillä on tunteita laidasta laitaan, sellaisiahan me olemme. Miksi katkeruus on monien mielestä se pahin tunne ja syyte?
Kokouksissakin on ollut syytteenä mm. "katkera kososlainen henki".
Jos katkeruus- tunnetta lähtee teoillaan jotenkin toteuttamaan, se on väärin, kuten kiivastumisen tunteen toteuttaminenen esim. käymällä toisen kimppuun.
Puhumalla asioista niinkuin ne ovat tapahtuneet, ei ole katkeruutta vaan totta.
Tunteitten kirjo on ainakin minulla ollut varsin laaja. Ehkä suru, ikävä ja toivottomuus ovat päällimmäisiä tunteita, ehkäpä se katkeruuskin siitä, että muutaman henkilön aloituksesta koko silloinen siioni kaatui. Se ei ole ihan vähäpätöinen asia.
Myös Jeesus ihmisenä maan päällä vaeltaessaan tunsi monenlaisia tunteita.
"Hän oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin, mutta kuitenkin ilman syntiä."
Uskon ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta, onhan myös Raamatussa ennustuksia väkevästä eksytyksestä.
Vanhan laulukirjan sl. n:o 15:1
"Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se, On hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien."
Katkeruussyytös vaikuttaa olevan paljon käytetty lyömäase, jolla pyritään syyllistämään ja vaientamaan kokousten uhrit ja kritisoijat.
Onko näin?
Ihmisillä on tunteita laidasta laitaan, sellaisiahan me olemme. Miksi katkeruus on monien mielestä se pahin tunne ja syyte?
Kokouksissakin on ollut syytteenä mm. "katkera kososlainen henki".
Jos katkeruus- tunnetta lähtee teoillaan jotenkin toteuttamaan, se on väärin, kuten kiivastumisen tunteen toteuttaminenen esim. käymällä toisen kimppuun.
Puhumalla asioista niinkuin ne ovat tapahtuneet, ei ole katkeruutta vaan totta.
Tunteitten kirjo on ainakin minulla ollut varsin laaja. Ehkä suru, ikävä ja toivottomuus ovat päällimmäisiä tunteita, ehkäpä se katkeruuskin siitä, että muutaman henkilön aloituksesta koko silloinen siioni kaatui. Se ei ole ihan vähäpätöinen asia.
Myös Jeesus ihmisenä maan päällä vaeltaessaan tunsi monenlaisia tunteita.
"Hän oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin, mutta kuitenkin ilman syntiä."
Uskon ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta, onhan myös Raamatussa ennustuksia väkevästä eksytyksestä.
Vanhan laulukirjan sl. n:o 15:1
"Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se, On hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niinpä, nyt ollaan tässä tehtyä ei ikinä saa tekemättömäksi, mutta miten tästä eteenpäin, se olisi oikea pohtimisen paikka.
Siemen on liikkeessä ja kovasti kasvaa rönsyjään koko ajan. Tuo siemen kylvettiin jo 1800 luvun loppupuolella, ensimmäisen hajaannuksen aikana, jonka seurauksena mm. vl-liike syntiyi Tornionjokilaaksoon vuonna 1902.