Vahingoittaako yksinäisyys pysyvästi?

Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....

sinulle huh huhh

Sinun yksinäisyytesi kuvaus loi mielikuvan kipeästä haavasta, jota suojelet itsessäsi. Sinua on kohdeltu jotenkin hyvin pahoin ja tunnet olevasi satutettu hyvin monelta suunnalta, vihaat koko ihmiskuntaa ja näet ihmiset susina.
Ehkä mielikuvissasi on nuoruuden hurjuutta, olet ikäsi puolesta vielä kehittyvä persoona. Vihalla on tapan laantua elämänkokemusten kasvaessa.
Voisiko tuota kipeää haavaasi hoivata, ymmärtää mistä se on tullut, auttaa tervehtymään, ei ehkä oireettomaksi mutta sellaiseksi, että sen kanssa voi elää?
Älä tee itseäsi kohtaan väärin vihaamalla kaikkea, sellaistakin mistä sinulla ei vielä ole omaa henkilökohtaista näkemystäkään. Onnea ja mielen rauhaa nuoreen elämääsi.

Hi hi harvinaisen sosiaalinen päivä oli minulla tänään.Ensiksi kävin työkkärissä ja sitten kävi ulosottomies.Hmm.Toivottavasti en näe tänään enää ketään:)

Niin no kuten se sanota menee: "Ennen kun diaknosoit itselleis masennuksen niin varmista, ettet ole kusipäiden ympäröimä". En tiedä sainko paskaa niskaan mutta varmaa on se, että kun sairastuin niin menettelin kuten mikä tahansa eläin eli eristäydyin. Ihmiset arkisine murheineen eivät jaksaneet keksittyä eikä se jokaisella on oma elämänsä huolineen, vaikka muiden huolet tuntuu keksityiltä..Sain kuulla aina että ota itseäsi niskasta kiinni.

Miten tahansa huomasin vihaavani koko ihmisrotua kun oli tarpeeksi kauan yksin huoamsin, että näinkin pärjää. Lisäksi huomasi, että ihmiset ovat typeriä ja lapsellisia mutta enen kaikkea täynnä petosta ja pahuutta. Jos voisin valita ja ehkä jonakin päivänä voinkin, niin muutan niin kauas sivistyksestä kun autolla pääsee. En tunne kertakaikkiaan mitään! Hyvä ystävä synnytti viikko sitten ja minun olisi pitänyt tuntea jotain..Mutta en tunne mitään, katkeruutta ja vihaa sekä pelkoa, mutta en mitään lämpimiä tunteita.

Mitä tulee työelämään niin tuskin tulen enää sijottumaan yhteiskuntaan
koska sekin on minua purrut, en koe olevani samanlaienn kun muut enkä haluavani samoja asioita. Kävelen paljon yksin ja mietin elämääni,
mutta kone käy eikä kukaan ole puikoissa. Muutin toiselle paikkakunnalle, etten näkisi tuttuja ja se toimi. Kaupassa mulkoilen ja tönin ihmisiä eikä kukaan halua lähestyä minua ja se sopii minulle. Outoa on kun tietää, että pitäisi tuntea tunteita kuten iloa,riemua ja onnelisuutta, niin ei mitään täysin mustaa.

aika sama juttu kirjoitti:

Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....

Lue lisää

Eihän sitä seksiäkään edes mihinkään tarvi. Olen mies ja havaitsin sen täysin turhaksi touhuksi jo vuonna 1991. Parempaakin ajanvietettä on.

misantropia1 kirjoitti:

Niin no kuten se sanota menee: "Ennen kun diaknosoit itselleis masennuksen niin varmista, ettet ole kusipäiden ympäröimä". En tiedä sainko paskaa niskaan mutta varmaa on se, että kun sairastuin niin menettelin kuten mikä tahansa eläin eli eristäydyin. Ihmiset arkisine murheineen eivät jaksaneet keksittyä eikä se jokaisella on oma elämänsä huolineen, vaikka muiden huolet tuntuu keksityiltä..Sain kuulla aina että ota itseäsi niskasta kiinni.

Miten tahansa huomasin vihaavani koko ihmisrotua kun oli tarpeeksi kauan yksin huoamsin, että näinkin pärjää. Lisäksi huomasi, että ihmiset ovat typeriä ja lapsellisia mutta enen kaikkea täynnä petosta ja pahuutta. Jos voisin valita ja ehkä jonakin päivänä voinkin, niin muutan niin kauas sivistyksestä kun autolla pääsee. En tunne kertakaikkiaan mitään! Hyvä ystävä synnytti viikko sitten ja minun olisi pitänyt tuntea jotain..Mutta en tunne mitään, katkeruutta ja vihaa sekä pelkoa, mutta en mitään lämpimiä tunteita.

Mitä tulee työelämään niin tuskin tulen enää sijottumaan yhteiskuntaan
koska sekin on minua purrut, en koe olevani samanlaienn kun muut enkä haluavani samoja asioita. Kävelen paljon yksin ja mietin elämääni,
mutta kone käy eikä kukaan ole puikoissa. Muutin toiselle paikkakunnalle, etten näkisi tuttuja ja se toimi. Kaupassa mulkoilen ja tönin ihmisiä eikä kukaan halua lähestyä minua ja se sopii minulle. Outoa on kun tietää, että pitäisi tuntea tunteita kuten iloa,riemua ja onnelisuutta, niin ei mitään täysin mustaa.

Lue lisää

Aivan! Näin juuri on minullakin! Lisäksi on mukavaa käskeä lähestyvät naiset/miehet suksimaan vittuun!

sssna kirjoitti:

Aivan! Näin juuri on minullakin! Lisäksi on mukavaa käskeä lähestyvät naiset/miehet suksimaan vittuun!

Mielenkiintoista mutta toi on ainut lause,
mitä mun suusta ihmisille nykyään irtoaa =)

Minulla on ollut samalaisia tunteita ja halusin eristäytyä maailman ihmisistä.
Ajattelin samoin että kaikki ovat pahoja.
Mielessä olisin nauttinut jos olisin saanut ampua heidät.
Kaupassa käytni oli vaikaeaa kun piti koskettaa toista, silloin kun rahat palautetaan.

ymmärsin etten ole onnellinen ja tutkittuani onnellisuutta tein itselleni
mantran. Tänään minulla on hyvä päivä.

Aluksi se tuntui vitsiltä tai ivalta

Mutta jatkoin sen hokemista joka aamu joka päivä
ja uskalsin mennä ulos.
aluksi luottamus mantraan katosi melko pian
sittenmmin pysyin positiivisena pidempään, kunnes se katosi
Lopulta valo voitti pimeyden ja uskoin että minulla on hyvä päivä ja
aina myös seuraava

aika sama juttu kirjoitti:

Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....

Lue lisää

Kaipaat siis helppoutta?
Elämä on vaikeaa.
Helpointa on olla elämättä.
Elämällä ei ole tarkoitusta.
Sen huomaa kun käy vaihtoehdot läpi.
Suvun jatkaminenkaan ei ole hyvä tarkoitus elämälle,
koska jälkikasvu joutuu kokemaan saman tuskan täällä minkä me koemme.
Maailma on jo pilalla. Sen voi pelastaa vain suuri "katastrofi" jossa menehtyy materiaalisesti ajattelevat ihmiset. Suurin osa väestöstä siis.

Heebo92 kirjoitti:

Kaipaat siis helppoutta?
Elämä on vaikeaa.
Helpointa on olla elämättä.
Elämällä ei ole tarkoitusta.
Sen huomaa kun käy vaihtoehdot läpi.
Suvun jatkaminenkaan ei ole hyvä tarkoitus elämälle,
koska jälkikasvu joutuu kokemaan saman tuskan täällä minkä me koemme.
Maailma on jo pilalla. Sen voi pelastaa vain suuri "katastrofi" jossa menehtyy materiaalisesti ajattelevat ihmiset. Suurin osa väestöstä siis.

Lue lisää

Elämäl ei oo tarkotusta enne ku annat sil semmosen...
On vaan vaikeet mennä casinoon ja ottaa pakka, sekä jakaa uudet kortit.
Jokainen matka on seikkailu.

Kun elämästä riisutaan kaikki ylimääräinen ja astuu keskelle ihmisiä joilla ei ole siitä aavistustakaan niin tulee väistämättä olo ettei sinne kuulu.

Muitten elämä näyttää hirvittävän teennäiseltä ja epäinhimilliseltä ja typerältä kaikkine lisukkeineen.Väistämättä tulee vihaisuuden ja käsittämättömyyden tunteita.

Sitä jää miettimään mikähän on tuonkin ihmisen elämän tarkoitus hänen omasta mielestään.

Vaikka vertaaminen toisten elämään on typerää ja aiheuttaa varmasti lisä angsteja mutta ei siltä välttyäkkään voi.Jos oma elämä ja arvot pyörii toisissa sfääreissä niin eipä sitä tule paljoa pidettyä yhteyttä ulkomaailmaan.

Joskus on luonnonkin hiljaisuus paikallaan ja siitä oikeasti nauttii.Ja on todella normaalia jos ei jaksa itsekeskeisiä ihmisiä joilla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa kuin käydä läpi omaa elämäänsä ja valittaa siitä ja luoda ihme odotuksia toisille ihmisille sen myötä sekä puhella pinnallisista tyhjänpäiväisistä asioista.

Juuri itse mietin tänään miten on alkanut ärsyttää monet ihmistyypit ihan kyllästymiseen asti.

Eläimet ovat toden totta inhimillisiä ja heiltä saa aina palautetta.Kun ottaa vaikkapa kissan kainaloon niin eipä voisi parempaa olla.

Katkeraksi ei kannata tulla mutta ymmärrän tuon vihan miksi riepoo koen sitä itsekkin joittenkin ihmisten kanssa todella voimakkaasti.Yhtämieltä olen siitä myös miten ihmiskunnan rappio on näkyvillä ja se on suurelle osalle ihmisiä aivan yhdentekevää.

yksinäisyys ystävänä kirjoitti:

sinulle huh huhh

Sinun yksinäisyytesi kuvaus loi mielikuvan kipeästä haavasta, jota suojelet itsessäsi. Sinua on kohdeltu jotenkin hyvin pahoin ja tunnet olevasi satutettu hyvin monelta suunnalta, vihaat koko ihmiskuntaa ja näet ihmiset susina.
Ehkä mielikuvissasi on nuoruuden hurjuutta, olet ikäsi puolesta vielä kehittyvä persoona. Vihalla on tapan laantua elämänkokemusten kasvaessa.
Voisiko tuota kipeää haavaasi hoivata, ymmärtää mistä se on tullut, auttaa tervehtymään, ei ehkä oireettomaksi mutta sellaiseksi, että sen kanssa voi elää?
Älä tee itseäsi kohtaan väärin vihaamalla kaikkea, sellaistakin mistä sinulla ei vielä ole omaa henkilökohtaista näkemystäkään. Onnea ja mielen rauhaa nuoreen elämääsi.

Lue lisää

Eivät kaikki ole yltiösosiaalisia joilla makaa teennäinen hymy naamalla.Jotkut eivät kaipaa levottomia ja vaativia ihmisiä tai elämäntapaa ympärilleen.Saati noita yltiösosiaalisia kooheltajia jotka ovat jatkuvasti äänessä ja toimessa.

En ole koskaan käsittänyt noita sosiaalisia häslääjiä jotka yrittävät saada suuren klaanin ympärilleen olemaan samaa mieltä.Onko se jotain turvattomuutta mitä sellaiset ihmiset oikein kokevat?

Olen jo keski-ikäinen mutta täytyy sanoa että elämä on avannut silmät ihmisten suhteen.Eikä se kuva elämästä ainakaan kaunistunut ole ihmisten osalta.Ennemminkin muiden elämysten ja maailman suhteen kylläkin mutta ei ihmisten.

Vanhetessa vain huomaan mikä on tärkeää ja arvostettavaa.ja nuo arvostettavat asiat vähenevät vain iän myötä kun tulee näkemystä mikä on aitoa ja tärkeää ja miten paljon on kaikkea turhaa ja keinotekoista.

Elämästään pitää saada nauttia aidosti omalla tavallaan ja rauhassa ilman että joutuu toisten riistettäväksi ja orjaksi niin elämisen kuin ajatustensiensakkaan vuoksi.Mikään ei inhota enempää kuin se että toiset olettavat että muut mukautuvat ja alistuvat heidän jatkuviin oikkuihinsa ja mielipiteisiinsä.Jos niin ei käy niin alkavat savustamisen kaikilla keinoilla jotka vain keksivät.

Ihmisten elämä on aika teennäistä se on niin sidottu sosiaalisiin normeihin ja rajoihin.Harva uskaltaa olla oma itsensä.Kyllä ihmisellä saa haavojakin olla useimmiten ne ovat aivan syystä olemassa eikä niitä tarvitse aina parantaa väkisin että saadaan ihmisestä samanlainen kuin muut.Aika kyllä haavat parantaa jos niikseen on.

On ihan hanurista niin sairaanhoidossa kuin elämässäkin yrittääparantaa noita haavoja ja samalla tehdään ihmisestä joku tietyntyylinen hyväksyttävä ihminen.

On niin sairasta että puhutaan asenteesta jos on esimerkiksi kyse köyhyydestä tai sairauksista.Asennehhan ei paranna tätä tietysti helpottaa mutta jos ihmisen omat arvot ovat tiettyjä asioita vastaan niin se on todella vaikea muuttaa asenteitaan päinvastaiseksi.

Heebo92 kirjoitti:

Kaipaat siis helppoutta?
Elämä on vaikeaa.
Helpointa on olla elämättä.
Elämällä ei ole tarkoitusta.
Sen huomaa kun käy vaihtoehdot läpi.
Suvun jatkaminenkaan ei ole hyvä tarkoitus elämälle,
koska jälkikasvu joutuu kokemaan saman tuskan täällä minkä me koemme.
Maailma on jo pilalla. Sen voi pelastaa vain suuri "katastrofi" jossa menehtyy materiaalisesti ajattelevat ihmiset. Suurin osa väestöstä siis.

Lue lisää

Puit ajatukseni sanoiksi. Kiitos! Vaikka toi katastrofi on vähän liian julmaa. :/ en tykkää ajatuksestta että toiset kärsii.

aika sama juttu kirjoitti:

Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....

Lue lisää

Meillä ihmisillä on kuitenkin sosiaalisen kanssakäymisen kaipuu, joka toteutumattomanakin ylläpitää haavetta kohdata vertaisensa sielu jonka kanssa jakaa elämäänsä. Mutta tänä päivänä voimme todeta että on todella paljon hyviäkin ihmisiä yksinäisyydessä ikäänkuin odottaen kunnollista luotettavaa kumppanuutta tehdä jotain yhdessä, ja rakentaa ihanteellisempaa ja aidosti parempaa maailmaa. Ja lupaan että se tulee toteutumaan jo lähivuosien aikana.

minäkin kestän vain eläimiä, jotka ovat pyyteettömiä ja rehellisiä.

aika sama juttu kirjoitti:

Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....

Lue lisää

Näinpä
Olen harkinnut ihan itsemurhaakin tämän takia. Ihmiset ovat niin kurjia ja ilkeitä, lppujenlopuksi jopa omat kaverit ajattelee vain itseään ja kääntää selän. Olen koittanut tutustua hyväntahtoisesti ihmisiin mutta kaikki ovat jo siinä vaiheessa niin tympeitä aina. En taida sopia kenekään kanssa yhteen, sinällään harmi koska kaipaisin vielä kavereita ja suhdetta mutta ehkä kåy vielå samoin kuin aplle että unohdan tarvitsevani heitä. Onkohan vika vain suomalaisissa? Hyvå että muutankin pois täältä asap. Senkin teen ihan yksin, jätän kaikki muut tänne. Voikun kaiki ihmiset vaan kuolis, turhaa roskaa ollaa tässä maailmassa.

sssna kirjoitti:

Eihän sitä seksiäkään edes mihinkään tarvi. Olen mies ja havaitsin sen täysin turhaksi touhuksi jo vuonna 1991. Parempaakin ajanvietettä on.

Näinpä
Olen harkinnut ihan itsemurhaakin tämän takia. Ihmiset ovat niin kurjia ja ilkeitä, lppujenlopuksi jopa omat kaverit ajattelee vain itseään ja kääntää selän. Olen koittanut tutustua hyväntahtoisesti ihmisiin mutta kaikki ovat jo siinä vaiheessa niin tympeitä aina. En taida sopia kenekään kanssa yhteen, sinällään harmi koska kaipaisin vielä kavereita ja suhdetta mutta ehkä kåy vielå samoin kuin aplle että unohdan tarvitsevani heitä. Onkohan vika vain suomalaisissa? Hyvå että muutankin pois täältä asap. Senkin teen ihan yksin, jätän kaikki muut tänne. Voikun kaiki ihmiset vaan kuolis, turhaa roskaa ollaa tässä maailmassa.

aika sama juttu kirjoitti:

Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....

Lue lisää

erakoituminen on liian kiltin ihmisen paras ystävä ja turva, huomasin. suosittelen muillekin

huoohff kirjoitti:

Näinpä
Olen harkinnut ihan itsemurhaakin tämän takia. Ihmiset ovat niin kurjia ja ilkeitä, lppujenlopuksi jopa omat kaverit ajattelee vain itseään ja kääntää selän. Olen koittanut tutustua hyväntahtoisesti ihmisiin mutta kaikki ovat jo siinä vaiheessa niin tympeitä aina. En taida sopia kenekään kanssa yhteen, sinällään harmi koska kaipaisin vielä kavereita ja suhdetta mutta ehkä kåy vielå samoin kuin aplle että unohdan tarvitsevani heitä. Onkohan vika vain suomalaisissa? Hyvå että muutankin pois täältä asap. Senkin teen ihan yksin, jätän kaikki muut tänne. Voikun kaiki ihmiset vaan kuolis, turhaa roskaa ollaa tässä maailmassa.

Lue lisää

käätävät selkänsä heri kun ovat susta kaiken kupanneet, niin vittuilla ne muistaa

Heebo92 kirjoitti:

Kaipaat siis helppoutta?
Elämä on vaikeaa.
Helpointa on olla elämättä.
Elämällä ei ole tarkoitusta.
Sen huomaa kun käy vaihtoehdot läpi.
Suvun jatkaminenkaan ei ole hyvä tarkoitus elämälle,
koska jälkikasvu joutuu kokemaan saman tuskan täällä minkä me koemme.
Maailma on jo pilalla. Sen voi pelastaa vain suuri "katastrofi" jossa menehtyy materiaalisesti ajattelevat ihmiset. Suurin osa väestöstä siis.

Lue lisää

noita muilta viemiä materialistejä löytyy v-l ry.stä mut just ne kokee yllätyksen koska ne ei kuule eikä nää ku ittensä maksattaa rojunsa kulkemisensa muilla

suksi ******* kirjoitti:

Mielenkiintoista mutta toi on ainut lause,
mitä mun suusta ihmisille nykyään irtoaa =)

kun ihmisiin ei voi luottaa niin tuo on hyvä ratkaisu kun ne jotain kautta yrittää jotain kuitenkin

itsekkin olen mielluimmin yksin.syynä ei ole se ettenkö saisi kavereita, päinvastoin.mutta olen vaan joutunut kantapään kautta huomaamaan ihmisten kieroilun ja seläntakana touhuamisen. nykyään ihmiset ei aidosti ns kaveraa kenenkään kanssa vaan tarkoituksena on aina hyötyä toisesta. siksi en töissäkään esim käy syömässä porukoiden kanssa vaan syön omia eväitäni,tai käyn yksin.en osallistu firman virkistys päiviin tai pikkujouluihin koska ne on enemmänkin masentavia.osa jätkistä juo kaiken minkä saa, ja muijista muutama jakaa torttua kaikille halukkaille,,,sen 4 siiderin juotuaan.ja mitä tekee hihhuli absolutisti kuvaa koko juhlan ja retostelee kuvilla heti arjen koittaessa.
kaikki harrastukset on mukavampia yksin tai sisarusten kanssa onneksi minulla on ne.muihin en luota tai pidä mitään yhteyksiä ellei työn takia ole pakko.on keljua saada kutsuja ja kun sanot ettei kiinnosta halutaan 100 perustelua vielä lisäksi. joten olen pakotettu sanomaan ettei voisi vähempää kiinnostaa toi teidän näkeminen.

aika sama juttu kirjoitti:

Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....

Lue lisää

Kiitoksia muuten tuosta linkkivinkistä :)

Animal Rights kirjoitti:

minäkin kestän vain eläimiä, jotka ovat pyyteettömiä ja rehellisiä.

just joo...koirakin on niin kiltii ja hyvätapainen kun on lieassa...mutta vapaana syö ja panee kuin pahin saatana...ihan samanlaisia on naiset...heistä kaikki pahuus johtuuu...naiset kun eivät siedä heikkoutta ja palvovat valtaa eli moraalittomuutta eli pahuutta...itse asiassa naisia kiihottaa pahuus...seksuaalisuudesta kaikki pahuus kumpuaa....

ihmiskunta huutaa tuskaa, mutta jumalaa ei kiinnosta???
naispapit sitten jeesustelee
kyllä on maailma iljettävä mesta, mutta kyllä jokaisella on kai vapaa tahto ja mahdollisuus tehdä hyvää...jos me jäämme pahuuteen makaamaan niin katkeruus ja viha ja naiset voittavat....
jos olemme kärsivällisiä ja pitkämielisiä niin rakkaus voittaa...mutta miten siihen pystyy...miten voisit rakastaa kiduttajaasi? miten voisi naista rakastaa???

sssna kirjoitti:

Eihän sitä seksiäkään edes mihinkään tarvi. Olen mies ja havaitsin sen täysin turhaksi touhuksi jo vuonna 1991. Parempaakin ajanvietettä on.

Seksiä tarvitsee PISTE!

Olet todella vaarassa syrjäytyä. Älä tee sitä. Pakota itsesi töihin ja sosiaalisiin tilanteisiin, siitä se lähtee pienin askelin. Kun huomaat, että onnistut, saat siitä voimaa ja innostut. Itse olin koulukisattu ja alistuin sille, Sitä kadun ikuisesti, että en antanut turpaan kiusaajilleni, ainakin henkisesti. Nyt minulla on laaja ystäväpiiri, mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi välillä, kun perheelliset ystävät lähtevät mökeilleen yms. Joskus töihin mennessä vituttaa, mutta huijaan itseni iloiseksi ja toiset vastaavat siihen. Huomaan kohta olevani aidosti hyvällä tuulella. Minulla ei ole perhettä, miehet ei välitä minusta, mutta mitä sitten. Minä olen terve, minulla on ystäviä, minulla on sukulaisia ja heidän lapsia.Suomen luonto on ihana. Voin harrastaa liikuntaa ja se tuo hyvän olon tunteen. Olen myös sitä mieltä, että kun rasitat itsesi työllä, ei ole aikaa masentua. Voithan käyvä tietysti lääkärinkin juttusilla, mutta aito ilo tulee liikunnasta, työstä ja Ystävistä!

maalaistyttö kirjoitti:

Olet todella vaarassa syrjäytyä. Älä tee sitä. Pakota itsesi töihin ja sosiaalisiin tilanteisiin, siitä se lähtee pienin askelin. Kun huomaat, että onnistut, saat siitä voimaa ja innostut. Itse olin koulukisattu ja alistuin sille, Sitä kadun ikuisesti, että en antanut turpaan kiusaajilleni, ainakin henkisesti. Nyt minulla on laaja ystäväpiiri, mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi välillä, kun perheelliset ystävät lähtevät mökeilleen yms. Joskus töihin mennessä vituttaa, mutta huijaan itseni iloiseksi ja toiset vastaavat siihen. Huomaan kohta olevani aidosti hyvällä tuulella. Minulla ei ole perhettä, miehet ei välitä minusta, mutta mitä sitten. Minä olen terve, minulla on ystäviä, minulla on sukulaisia ja heidän lapsia.Suomen luonto on ihana. Voin harrastaa liikuntaa ja se tuo hyvän olon tunteen. Olen myös sitä mieltä, että kun rasitat itsesi työllä, ei ole aikaa masentua. Voithan käyvä tietysti lääkärinkin juttusilla, mutta aito ilo tulee liikunnasta, työstä ja Ystävistä!

Lue lisää

Minä potkin koulukiusaajaa nivusiin niin että tämä putosi polvilleen. Mutta sosiaalisten tilanteiden pelko on varjostanut elämää lähes 30 vuotta. Kaipaan ystäviä mutten uskalla päästää ketään lähelleni.

Kipu korvaa ystävää.

Sinä kerroit minun tarinani...aivan samoin minulla!
Tätä ketjua lukiessa tulee lohdullinen olo etten olekaan yksin tilanteessani, meitä on monia MUTTA samalla tulee hyvin surullinen olo...mitä on tapahtunut että aineellisen hyvinvoinnin myötä henkinen pahoinvointi on lisääntynyt???
Minä olen laistanut monet menot, sillä koen ettei ihmisiin saa enää aitoa kontaktia, elämän tärkeimmät asiat ovat ulkonaiset seikat statukset, KIIRE ja sairaalloinen kehon palvonta, markkina-arvon pitäminen ja korottaminen...?
Toisinaan kaipaan sitä että ois ystäviä joiden kanssa olla säännöllisesti yhteydessä, tuntea että joku välittää ja itse voi välittää tosista...mutta ystäviä ei ole ja muitten ihmisten elämä tuntuu pyörivän varsin pinnallissa asioissa ja jatkuvassa kiireessä toteuttamassa milloin mitäkin yhteiskunnan ja yleisen mielipiteen kelpoisuuden vaadetta. monenlaisilla ohjelmilla..lasten harrastuksilla omalla laatuajalla..etc kaikki pyörii oman napansa ympärillä..ei heillä ole aikaa muille ihmisille, ei edes omille läheisille..tuntuu siltä että nämä ihmisten kiire on keino paeta omaa itseään ja ajatuksiaan ja sitä mitä ihan oikeasti haluaisi, eivät halua tutustua itseensä ja vielä vähemmän kehenkään muuhunkaan, pitää täytyy harrastukset ovat vain keino luoda keinotekoisia sosiaalisia suhteita veispuukissa "ystäviä" satoja ja kun tosipaikka tulee jossa ystävyys punnitaan..miten käy? "mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän..." Mieluummin yksin kun huonossa seurassa.
Elämä on aaltoliikettä eikä mikään ole pysyvää, ei hyvä olo eikä myöskään huono ja eristäytyvä ne molemmat menee ohi.
Jokainen vain elää niin täystillä omaa elämäänsä "suositusten mukaan", eikä siinä ole tilaa muille ihmisille, kukaan ei tarvitse toista eikä ketään.
Hyvän toimeentulon ja aineellisen hyvä lisääntyessä ihmiset ovat alkaneet samaan tahtiin tyhjentyä....

kiitos
samoin..

näivettyneet elämät kirjoitti:

Sinä kerroit minun tarinani...aivan samoin minulla!
Tätä ketjua lukiessa tulee lohdullinen olo etten olekaan yksin tilanteessani, meitä on monia MUTTA samalla tulee hyvin surullinen olo...mitä on tapahtunut että aineellisen hyvinvoinnin myötä henkinen pahoinvointi on lisääntynyt???
Minä olen laistanut monet menot, sillä koen ettei ihmisiin saa enää aitoa kontaktia, elämän tärkeimmät asiat ovat ulkonaiset seikat statukset, KIIRE ja sairaalloinen kehon palvonta, markkina-arvon pitäminen ja korottaminen...?
Toisinaan kaipaan sitä että ois ystäviä joiden kanssa olla säännöllisesti yhteydessä, tuntea että joku välittää ja itse voi välittää tosista...mutta ystäviä ei ole ja muitten ihmisten elämä tuntuu pyörivän varsin pinnallissa asioissa ja jatkuvassa kiireessä toteuttamassa milloin mitäkin yhteiskunnan ja yleisen mielipiteen kelpoisuuden vaadetta. monenlaisilla ohjelmilla..lasten harrastuksilla omalla laatuajalla..etc kaikki pyörii oman napansa ympärillä..ei heillä ole aikaa muille ihmisille, ei edes omille läheisille..tuntuu siltä että nämä ihmisten kiire on keino paeta omaa itseään ja ajatuksiaan ja sitä mitä ihan oikeasti haluaisi, eivät halua tutustua itseensä ja vielä vähemmän kehenkään muuhunkaan, pitää täytyy harrastukset ovat vain keino luoda keinotekoisia sosiaalisia suhteita veispuukissa "ystäviä" satoja ja kun tosipaikka tulee jossa ystävyys punnitaan..miten käy? "mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän..." Mieluummin yksin kun huonossa seurassa.
Elämä on aaltoliikettä eikä mikään ole pysyvää, ei hyvä olo eikä myöskään huono ja eristäytyvä ne molemmat menee ohi.
Jokainen vain elää niin täystillä omaa elämäänsä "suositusten mukaan", eikä siinä ole tilaa muille ihmisille, kukaan ei tarvitse toista eikä ketään.
Hyvän toimeentulon ja aineellisen hyvä lisääntyessä ihmiset ovat alkaneet samaan tahtiin tyhjentyä....

Lue lisää

Tämä katajainen kansa voisi herätä nykyisestä narsismin valveunesta ja palata elämän perusasioihin. Ei vain materiaalin maksimiintia ja toisista hyötymistä hinnalla millä hyvänsä.

Mihin on hukattu yhteisöllisyys ja aito toisista välittäminen?

Kun saa kaikessa sosiaalisessa kanssa käymisessä sormilleen kerta toisensa jälkeen ei enää jaksa edes yrittää. Viimeinen ns ystävyys oli opportunisti joka käytti vuodesta toiseen hyväkseen ammatillisesti ja käänsi selkänsä kun kaikki hyöty oli ulos mitattu. Lupauksia ystävyydestä ja yhteyden pidosta kyllä tuli, mutta yhtäkään noista tämä henkilö ei pitänyt. Tilanteessa jossa kaksi läheistä kuoli kuukauden sisällä tämä henkilö laittoi välit poikki ja toivotti 'voimia ja kaikkea hyvää'. Mutta mitäpä oman edun tavoitteluun ei tässä maassa tehtäisi.

http://www.youtube.com/watch?v=2rhY6kcp01w

kiva kappale, en ole itse ennen kuullutkaan

Olen työtön, ja en siis vapaaehtoisesti syrjäytynyt. jo työpaikan ihmissuhteet ovat riittävästi sekä kansanopiston harrasteryhmät jos paikkakunnalla sellaisia on. Työttömänä ei siis ole työpaikan ihmissuhteita eikä myöskään harrasteita, harrastus ryhmät kuten taideaineet ovat niin kalliita ettei työtön niihin pääse. Yhteiskunta ei tue. 500:n euron kuukausi tuloilla ei pääse kahviloihin ei kuppiloihin ihmisiä tapaamaan, joten on vain pakko istua kotona telkun ääressä.
Sukulaiset jotka viettävät häitä ja ristiäisiä toisella paikkakunnalla, sinnekään ei pääse pitäisi olla matkarahat sekä jokin lahjan tapainen. Yksin kuljen kohti kuolemaa. Työttömäksi jäin työtoverini takia. Kyllä yksinäisyys pitemmän päälle vahingoittaa aiheuttaen ainakin ahdistusta kun ikää tulee.

4Stina kirjoitti:

Olen työtön, ja en siis vapaaehtoisesti syrjäytynyt. jo työpaikan ihmissuhteet ovat riittävästi sekä kansanopiston harrasteryhmät jos paikkakunnalla sellaisia on. Työttömänä ei siis ole työpaikan ihmissuhteita eikä myöskään harrasteita, harrastus ryhmät kuten taideaineet ovat niin kalliita ettei työtön niihin pääse. Yhteiskunta ei tue. 500:n euron kuukausi tuloilla ei pääse kahviloihin ei kuppiloihin ihmisiä tapaamaan, joten on vain pakko istua kotona telkun ääressä.
Sukulaiset jotka viettävät häitä ja ristiäisiä toisella paikkakunnalla, sinnekään ei pääse pitäisi olla matkarahat sekä jokin lahjan tapainen. Yksin kuljen kohti kuolemaa. Työttömäksi jäin työtoverini takia. Kyllä yksinäisyys pitemmän päälle vahingoittaa aiheuttaen ainakin ahdistusta kun ikää tulee.

Lue lisää

"harrastus ryhmät kuten taideaineet ovat niin kalliita ettei työtön niihin pääse"

Ei kaikki toiminta rahaa vaadi.

Käy vaikka rannalla uimassa. Niin minä tein eilen. Väkeä oli kuin pipoa ja fillarille sinne pääsi nopeasti.

Jopoilija kirjoitti:

"harrastus ryhmät kuten taideaineet ovat niin kalliita ettei työtön niihin pääse"

Ei kaikki toiminta rahaa vaadi.

Käy vaikka rannalla uimassa. Niin minä tein eilen. Väkeä oli kuin pipoa ja fillarille sinne pääsi nopeasti.

Lue lisää

Mut jos on 50-vuotias akka ja suonikohjut niin ei sitä rannalle mennä. Terassi tai hämärä pikkubaari kyllä ois sellainen että siellä joku äijän köriläs vois jututtaa.
Mutta se ois vaan se yksi pieni alkoholiton drinksuja paljonko sekin maksaa, nyky hinnoista en tiedä kun en ole vuoden 2000 jälkeen käynyt baaris tai terassilla.
Tulot tai niiden puute syrjäyttää ei enää mennä teattereihin tai taidenäyttelyn avajaisiin kokkareille kuohuviiniä lipittämään, ne piirit on jääneet taa.
Nyt on vaan seurakunnan leipäjono.

Jyrkkä alamäki kirjoitti:

Mut jos on 50-vuotias akka ja suonikohjut niin ei sitä rannalle mennä. Terassi tai hämärä pikkubaari kyllä ois sellainen että siellä joku äijän köriläs vois jututtaa.
Mutta se ois vaan se yksi pieni alkoholiton drinksuja paljonko sekin maksaa, nyky hinnoista en tiedä kun en ole vuoden 2000 jälkeen käynyt baaris tai terassilla.
Tulot tai niiden puute syrjäyttää ei enää mennä teattereihin tai taidenäyttelyn avajaisiin kokkareille kuohuviiniä lipittämään, ne piirit on jääneet taa.
Nyt on vaan seurakunnan leipäjono.

Lue lisää

Ratkaisuksi muovipussi päähän ja ilmastointiteippiä tai parvekkeelta alas niin kuin muutkin on täällä tehneet jo. Loppuu yksinäisyys ja ikuinen penninvenytys ja ahdistus.

Jyrkkä alamäki kirjoitti:

Mut jos on 50-vuotias akka ja suonikohjut niin ei sitä rannalle mennä. Terassi tai hämärä pikkubaari kyllä ois sellainen että siellä joku äijän köriläs vois jututtaa.
Mutta se ois vaan se yksi pieni alkoholiton drinksuja paljonko sekin maksaa, nyky hinnoista en tiedä kun en ole vuoden 2000 jälkeen käynyt baaris tai terassilla.
Tulot tai niiden puute syrjäyttää ei enää mennä teattereihin tai taidenäyttelyn avajaisiin kokkareille kuohuviiniä lipittämään, ne piirit on jääneet taa.
Nyt on vaan seurakunnan leipäjono.

Lue lisää

Eikö srk-tilaisuuksissa voi käydä? Kolehtia jos kerätään, joku nappi vaikka taskuun..

Myös yli 50v kirjoitti:

Eikö srk-tilaisuuksissa voi käydä? Kolehtia jos kerätään, joku nappi vaikka taskuun..

Kävin vuosia, kasteellakin. Yksi toisensa jälkeen jotka sai töitä jäivät kokouksista pois. Minä jäin yksin penkkiriviin istumaan ja laulamaan hallelujaata, vaikka ei juurikaan ylistytä.Yksinäiset eivät saa mitään edes 50-vuotis onnitteluja keneltäkään. Arvatkaa vaan miltä tuntui istua yksin kotona kun täytti 50-v ja ostin itselleni marketista rehukimpun että muistaisin täyttäneeni vuosia.
Varakkaiden ihmisten mielissä olen kuin tahra seurakunnassa joka ei älyä jäädä pois.
Olen vähentänyt käyntejä koska seurakunnasta en ole saanut mitään, Jumalalta en ole saanut mitään. jne.
Paholainen on houkuttelemassa baariin, mutta tiedän ettei ole varaa kun makaronilla ja nuudelilla eletään.

Kuolemaa ootellessa kirjoitti:

Kävin vuosia, kasteellakin. Yksi toisensa jälkeen jotka sai töitä jäivät kokouksista pois. Minä jäin yksin penkkiriviin istumaan ja laulamaan hallelujaata, vaikka ei juurikaan ylistytä.Yksinäiset eivät saa mitään edes 50-vuotis onnitteluja keneltäkään. Arvatkaa vaan miltä tuntui istua yksin kotona kun täytti 50-v ja ostin itselleni marketista rehukimpun että muistaisin täyttäneeni vuosia.
Varakkaiden ihmisten mielissä olen kuin tahra seurakunnassa joka ei älyä jäädä pois.
Olen vähentänyt käyntejä koska seurakunnasta en ole saanut mitään, Jumalalta en ole saanut mitään. jne.
Paholainen on houkuttelemassa baariin, mutta tiedän ettei ole varaa kun makaronilla ja nuudelilla eletään.

Lue lisää

Olen tässä vierelläsi joten, et sinällään ole tilanteesi kanssa yksin. On jotekin
niin varmaan kuten sairaudessakin, että kukaan ei voi ymmärtää kun sitten vasta kun on itse siinä tilanteessa. Käteen jää 290 € kuussa eikä sillä mennä edes kahville, saatika seinäkiipeilemään..Jos syödä haluaa.
Ylipäätään kaikki sosiaalisuus on jäänyt pois, onhan sitä rahaa sitten jäänyt sästöön mutta jotenkin tähän on tottunut ja rahaan rakastunut, ettei se lämmitä.

Tosin rahaa tarvitsee koska lääkäriin en ole siis kunnaliselle jaksanut mennä vuosiin hampaatkin hoidatan yksityisellä ja siihen meneekin aina vuoden säästöt. Olen joskus ajatellut ottaa kissan tai kaksi, mutta nekin vaan masentuis täällä kämpässä ja sekin maksaa. Ymmärrän isoäitiäni joka istui isä Matteon seurassa vuodesta toiseen kunnes kuolema armahti
viimevuonna.

En ole edes miettinyt, viimeyönä laskin ikäni koska
en enää msuitanut kuinka vanha olen, koska sillä ei ole merkitystä..Aika pysähtyy..Tai liitää, koska aikaa mitataan kelan lapusta kelan lappuun.

kuin myös kirjoitti:

Olen tässä vierelläsi joten, et sinällään ole tilanteesi kanssa yksin. On jotekin
niin varmaan kuten sairaudessakin, että kukaan ei voi ymmärtää kun sitten vasta kun on itse siinä tilanteessa. Käteen jää 290 € kuussa eikä sillä mennä edes kahville, saatika seinäkiipeilemään..Jos syödä haluaa.
Ylipäätään kaikki sosiaalisuus on jäänyt pois, onhan sitä rahaa sitten jäänyt sästöön mutta jotenkin tähän on tottunut ja rahaan rakastunut, ettei se lämmitä.

Tosin rahaa tarvitsee koska lääkäriin en ole siis kunnaliselle jaksanut mennä vuosiin hampaatkin hoidatan yksityisellä ja siihen meneekin aina vuoden säästöt. Olen joskus ajatellut ottaa kissan tai kaksi, mutta nekin vaan masentuis täällä kämpässä ja sekin maksaa. Ymmärrän isoäitiäni joka istui isä Matteon seurassa vuodesta toiseen kunnes kuolema armahti
viimevuonna.

En ole edes miettinyt, viimeyönä laskin ikäni koska
en enää msuitanut kuinka vanha olen, koska sillä ei ole merkitystä..Aika pysähtyy..Tai liitää, koska aikaa mitataan kelan lapusta kelan lappuun.

Lue lisää

No miksi et mene työhön? Isänmaamme tarvii nyt verotuloja enemmän. Kaltaisesi pummit tulee valtiolle kalliiksi, olette yksin tai ette. Kyllä työtä saa jos ei ole liian ronkeli!

sssna kirjoitti:

No miksi et mene työhön? Isänmaamme tarvii nyt verotuloja enemmän. Kaltaisesi pummit tulee valtiolle kalliiksi, olette yksin tai ette. Kyllä työtä saa jos ei ole liian ronkeli!

Lue lisää

Hyi helkkari,mikä kommentti! Mene itse yksinäisen ihmisen luokse vaikka kylään, niin teet sinäkin elämälläsi jotain oikeasti hyödyllistä tuon p..kan puhumisen sijaan..Pöljä!

Jyrkkä alamäki kirjoitti:

Mut jos on 50-vuotias akka ja suonikohjut niin ei sitä rannalle mennä. Terassi tai hämärä pikkubaari kyllä ois sellainen että siellä joku äijän köriläs vois jututtaa.
Mutta se ois vaan se yksi pieni alkoholiton drinksuja paljonko sekin maksaa, nyky hinnoista en tiedä kun en ole vuoden 2000 jälkeen käynyt baaris tai terassilla.
Tulot tai niiden puute syrjäyttää ei enää mennä teattereihin tai taidenäyttelyn avajaisiin kokkareille kuohuviiniä lipittämään, ne piirit on jääneet taa.
Nyt on vaan seurakunnan leipäjono.

Lue lisää

50v. on vielä nuori. Ite olen 43vuotias kakara. Mun ystävät on 50 ja 60v, ja nahkahousut jalkaan tai kultahousut, niin ei näy suonikohjut. Ikä on päästä kiinni. Ite luulin olevani vanha jo 23vuotiaana. Tosi typerää... siis 50 on tosi nuori. Käyn todellakin rannalla vaikka on ylipainoa ja makkaroita, mutta v iimeksi joku mies huusi, että onpa hyvä perse... kaikissa meissä on hyvää.. pitää vaan löytää se..

s
ei elämä tästä voi enää pahemmaksi
muuttua yksinäisyys ei
mitään annettavaa ei ottettavaa masennus sattu mutta olen niin tottunut yksinäisyyteen että kaikki muu pelottaa ja ahdistaa

Maalaistyttö kirjoitti:

50v. on vielä nuori. Ite olen 43vuotias kakara. Mun ystävät on 50 ja 60v, ja nahkahousut jalkaan tai kultahousut, niin ei näy suonikohjut. Ikä on päästä kiinni. Ite luulin olevani vanha jo 23vuotiaana. Tosi typerää... siis 50 on tosi nuori. Käyn todellakin rannalla vaikka on ylipainoa ja makkaroita, mutta v iimeksi joku mies huusi, että onpa hyvä perse... kaikissa meissä on hyvää.. pitää vaan löytää se..

Lue lisää

No en olis kovinkaan otettu tuollaisesta huutelusta jota "pojat" harrastaa.Ne voi tehdä sitä ihan vain huvikseen ja nauraa sitten reaktiollesi.

Eikä normaalit ihmiset huutele naisille perään aika junttimaista on jos niin on.

Kuolemaa ootellessa kirjoitti:

Kävin vuosia, kasteellakin. Yksi toisensa jälkeen jotka sai töitä jäivät kokouksista pois. Minä jäin yksin penkkiriviin istumaan ja laulamaan hallelujaata, vaikka ei juurikaan ylistytä.Yksinäiset eivät saa mitään edes 50-vuotis onnitteluja keneltäkään. Arvatkaa vaan miltä tuntui istua yksin kotona kun täytti 50-v ja ostin itselleni marketista rehukimpun että muistaisin täyttäneeni vuosia.
Varakkaiden ihmisten mielissä olen kuin tahra seurakunnassa joka ei älyä jäädä pois.
Olen vähentänyt käyntejä koska seurakunnasta en ole saanut mitään, Jumalalta en ole saanut mitään. jne.
Paholainen on houkuttelemassa baariin, mutta tiedän ettei ole varaa kun makaronilla ja nuudelilla eletään.

Lue lisää

Mene vaan baariin, on niitä halpojakin paikkoja. saist muuta ajateltavaa.. Ei toi kirkkotouhu taida kaikille sopia, ei ainakaan mulla. Olen kasvanut uskovaisessa kodissa, mutta jo lapsesta asti olen aistinut,,että ei siinä kaikki ole kohdallaan.. Hieman tekopyhää touhua. Esim, mä en todellakaan ole halunnut edes syntyä tähän maailmaan ja sitten jos et usko tiettyihin asioihin, niin joudut helvettin... ei todellakaan mitään helvettiä ole olemassakaan... Joku itämainen uskonto voisi olla parempi, koska siinä ei uhkailla millään... Kaikki uskonnot jotka väittävät että vain meihin uskomalla pelastut ja maksat jotain.... pääset taivasten valtakuntaan on mun mielestä potaskaa... Mutta älkää nyt loukkaantuko, jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan hän on onnellinen. Tänä on kuitenkin ainut elämä joten nauttikaamme siitä... ja älkää rakkaat ihniset syrjäytykö,sillä meillä on tehtävä kaikilla, Meitä kaikkia tarvitaan..Voit liittyä vapaaehtoistyöhön, jos olet työtön, siten et syrjäydy, vaan saat iloa ja onnea elämään. Tiedän mistä puhun, sillä 90luvulla sain vain 300mk eli nykyinen 50 e enemmän rahaa kun olin töissä tiskarina, mutta valitsin mieluunnin työn, Enkä kadu sitä. Olen intohimoinen tyontekijä kaikessa mitä teen. Kaikki työ on arvokasta, niin mulle opetettiin kotona ja se on potkinut pitkälle. NYt on oma asunto ja voin matkustella ulkomailla ja kaukomailla, Ei ole rahasta pulaa vaikka olen ns. matalapalkkainen. Juju on vaan siinä, että älä elä yli varojen..

epitimia kirjoitti:

No en olis kovinkaan otettu tuollaisesta huutelusta jota "pojat" harrastaa.Ne voi tehdä sitä ihan vain huvikseen ja nauraa sitten reaktiollesi.

Eikä normaalit ihmiset huutele naisille perään aika junttimaista on jos niin on.

Lue lisää

Mulla on hyvä peppu, mitä siitä.. ei mua haittaa jos joku siitä huomauttaa.. mua lähinnä nauratti,, Olihan se mies vähän ottanut ja sen vaimo sano, että ei noin voi sanoa toiselle ja se mies siihen että kun tolla on hyvän näkoinen peppu.. heh heh .. pelasti mun päivän, Miehet ovat joskus kuin lapsia.. ei voi mitään, Ja tätä elämää ei tarvi ottaa niin vakavasti.. Itse olen ollut aika villi nuorana, joten perhe jäi perustamatta, kun kaikki miehet tuntuivat niin tylsiltä.. Nyt en enää kelpaa kellekkään, kun olen jo rauhoittunut. Mutta mitä sitten tein vääriä valintoja, mutta olen ainakin elänyt ja elän täysillä seuraavat 40vuotta.. että siitäpähän saatte..Ihan vaan piruuttaan, nautin elämästäni teidänkin edestä... Laittakaa vaikka kynttilä palamnaan ja lempimusiikkia.. lasi viiniä tai sitten piimää... Tai sitten soita jollekkin lapsuuden ystävälle

kuin myös kirjoitti:

Olen tässä vierelläsi joten, et sinällään ole tilanteesi kanssa yksin. On jotekin
niin varmaan kuten sairaudessakin, että kukaan ei voi ymmärtää kun sitten vasta kun on itse siinä tilanteessa. Käteen jää 290 € kuussa eikä sillä mennä edes kahville, saatika seinäkiipeilemään..Jos syödä haluaa.
Ylipäätään kaikki sosiaalisuus on jäänyt pois, onhan sitä rahaa sitten jäänyt sästöön mutta jotenkin tähän on tottunut ja rahaan rakastunut, ettei se lämmitä.

Tosin rahaa tarvitsee koska lääkäriin en ole siis kunnaliselle jaksanut mennä vuosiin hampaatkin hoidatan yksityisellä ja siihen meneekin aina vuoden säästöt. Olen joskus ajatellut ottaa kissan tai kaksi, mutta nekin vaan masentuis täällä kämpässä ja sekin maksaa. Ymmärrän isoäitiäni joka istui isä Matteon seurassa vuodesta toiseen kunnes kuolema armahti
viimevuonna.

En ole edes miettinyt, viimeyönä laskin ikäni koska
en enää msuitanut kuinka vanha olen, koska sillä ei ole merkitystä..Aika pysähtyy..Tai liitää, koska aikaa mitataan kelan lapusta kelan lappuun.

Lue lisää

erinomainen artikkeli

Jyrkkä alamäki kirjoitti:

Mut jos on 50-vuotias akka ja suonikohjut niin ei sitä rannalle mennä. Terassi tai hämärä pikkubaari kyllä ois sellainen että siellä joku äijän köriläs vois jututtaa.
Mutta se ois vaan se yksi pieni alkoholiton drinksuja paljonko sekin maksaa, nyky hinnoista en tiedä kun en ole vuoden 2000 jälkeen käynyt baaris tai terassilla.
Tulot tai niiden puute syrjäyttää ei enää mennä teattereihin tai taidenäyttelyn avajaisiin kokkareille kuohuviiniä lipittämään, ne piirit on jääneet taa.
Nyt on vaan seurakunnan leipäjono.

Lue lisää

kyllä rannalle voi mennä ei se ketään häiritse..

sssna kirjoitti:

No miksi et mene työhön? Isänmaamme tarvii nyt verotuloja enemmän. Kaltaisesi pummit tulee valtiolle kalliiksi, olette yksin tai ette. Kyllä työtä saa jos ei ole liian ronkeli!

Lue lisää

Siksen, että yksinäisyys riittää minulle en halua ,että isänmaasi tekee minusta tasoisesi. Isänmaasi tämän aloittikin, miksi auttaisin sellaista joka ei tee muuta kun räkyttää? Hetken päästä olen yhtä huonossa jamassa kuin sinä.
Nooh parta kun alkaa kasvamaan ja tietokoneen laiskituttamat aivosolut heräävät..Ne kaksi, niin ymmärrät mistä etuudet rakentuvat ja kuka maksaa ja kuinka paljon. Mutta näin hypoteesin omaisesti jos kaikki olisisvat töissä niin olisin sinulle velkaa 5 centtiä =D

Mut kun en halua työtä =D En todellakaan halua olla yhteiskunan kanssa missään tekemisissä ikinä..Yhteiskunta on täynnä kaltaisiasi keiloja ja niitä on nykyään jopa päättävissä elimissä. Haluan pysyä tämän ikäisenä, en taantua tasollesi. Kun pääset peruskoulusta, niin nämä tulevat sitten joskus tutuiksi.. Nämäkin asiat =)

Jopoilija kirjoitti:

"harrastus ryhmät kuten taideaineet ovat niin kalliita ettei työtön niihin pääse"

Ei kaikki toiminta rahaa vaadi.

Käy vaikka rannalla uimassa. Niin minä tein eilen. Väkeä oli kuin pipoa ja fillarille sinne pääsi nopeasti.

Lue lisää

Ei kukaan älykkö esimerkiksi viitsi ilmaiseksi mennä metsään puita katselemaan jos on tarve johonkin itseään kehittävään toimintaan.Jossain kansalaisrafloissakin joita järjestöt pyörittää on alkoholisteja ja muita ongelmaisia joitten kanssa keskusteleminen on tyliin kun me poikien kanssa oltiin siellä metsän mättäällä juomassa kiljua pari pönttöä... Tietyllä tavalla tietysti hyväntekeväisyyttä sellainenkin kekustelu.

En tajua näitäkään vertaistukiryhmiä joissa on väkivallan kokeneita yms. parantaako se oikeasti ihmisen kun näitä paska juttuja ja kauhutarinoita kuuntelee vielä lisää toisilta kuin mitä on itse kokenut.Ei se paranna pätkääkään.Pitää vain kamalat asiat päivitettyinä mielessä.

turtunut kirjoitti:

s
ei elämä tästä voi enää pahemmaksi
muuttua yksinäisyys ei
mitään annettavaa ei ottettavaa masennus sattu mutta olen niin tottunut yksinäisyyteen että kaikki muu pelottaa ja ahdistaa

Lue lisää

Ja masennus on itserakkaiden ihmisten tauti sellaisten jotka eivät näe muuta elämää itseltään.Kaikki toiminta eläömässä keskittyy omaan minään siksi ihminen masentuu.

epitimia kirjoitti:

Ja masennus on itserakkaiden ihmisten tauti sellaisten jotka eivät näe muuta elämää itseltään.Kaikki toiminta eläömässä keskittyy omaan minään siksi ihminen masentuu.

No OhhoH, sinä et tiedä mistään mitään! Olet julma itsekeskeinen besserwisseri ja lyöt jo lyötyjä, osoittelet vain sormellasi ja moitit kelvottomaksi "diagnoosillasi".....luulet tietäväsi mistä esim. masennus johtuu..se johtuu monelta osin juurikin kun ympärillä on liikaa kaltaisiasi "täydellisiä" ihmisiä. Älä rupee leikkimään psykiatria, et ole edes huono keittiöpsykologi....
Kaikkein pahinta ja julminta toista ihmistä kohtaan on sanoa "ota itteäs niskasta kiinni ja tee asioilles jotain" tämä on ruoskintaa. Ja luonnollisesti nämä ihmiset eivät auta eivätkä tue ruoskimiaan ihmisiä, enkä tarkoita rahan antamista tms aineellista apua vaan INHIMILLISTÄ tukea ja apua, sitä ihminen tarvitsee eniten selvitäkseen vaikeista ajoista.

itseoletitserakas kirjoitti:

No OhhoH, sinä et tiedä mistään mitään! Olet julma itsekeskeinen besserwisseri ja lyöt jo lyötyjä, osoittelet vain sormellasi ja moitit kelvottomaksi "diagnoosillasi".....luulet tietäväsi mistä esim. masennus johtuu..se johtuu monelta osin juurikin kun ympärillä on liikaa kaltaisiasi "täydellisiä" ihmisiä. Älä rupee leikkimään psykiatria, et ole edes huono keittiöpsykologi....
Kaikkein pahinta ja julminta toista ihmistä kohtaan on sanoa "ota itteäs niskasta kiinni ja tee asioilles jotain" tämä on ruoskintaa. Ja luonnollisesti nämä ihmiset eivät auta eivätkä tue ruoskimiaan ihmisiä, enkä tarkoita rahan antamista tms aineellista apua vaan INHIMILLISTÄ tukea ja apua, sitä ihminen tarvitsee eniten selvitäkseen vaikeista ajoista.

Lue lisää

To: itse olet itserakas Olen enemmän kuin samaa mieltä kanssasi. Miten sillai voi kirjoittaa kuin " Epitimia "

resupekkaresupekkare kirjoitti:

To: itse olet itserakas Olen enemmän kuin samaa mieltä kanssasi. Miten sillai voi kirjoittaa kuin " Epitimia "

Kukaan muu kuin sinä itse ei nosta sinua ylös elämään elämään.Minusta itserakkaus on masentuneiden oikea tauti eiväthän he muuta tee kuin odottavat itselleen jotain toisilta ja ajattelevat miksi minä.. voi minua.. yms.. minä minä ja minä.Heillä on ongelma oman minänsä kanssa sopeutua muiden ihmisten kanssa elämään elämää.

Kuunteleppa yhdenkin ihmisen joka on masentunut tarinoita mitä ne käsittelevät.Oman elämänsä surkistelua.Masentuneiden ongelma on heissä itsessään ja asenteissaan.He masentuvat koska ympäristö ei toimi heitä palvovasti ja huomioivasti.

Jos he ymmärtäisivät nauttia elämästä sellaisena kuin se on olipa se hyvää tai pahaa kuin että aina odottavat huomiota toisilta itselleen he eivät olisi masentuneita.

Päivä kerrallaan ja aina eteenpäin eikä märehtimällä negatiivisia asioita ja entisiä asioita.Mutta sellainen elämä vaatiikin vahvuutta ihmiseltä.Vahvuutta on jokaisella joka sitä haluaa käyttää.Asennekysymys.

http://www.youtube.com/watch?v=M97vR2V4vTs

http://www.youtube.com/watch?v=IIuz6fUtfRE

Jos ihmisen on pakko selvitä hän selviää ellei käperry itseensä.Miksi te ette kestä katsoa ongelmaanne silmiin?

epitimia kirjoitti:

Kukaan muu kuin sinä itse ei nosta sinua ylös elämään elämään.Minusta itserakkaus on masentuneiden oikea tauti eiväthän he muuta tee kuin odottavat itselleen jotain toisilta ja ajattelevat miksi minä.. voi minua.. yms.. minä minä ja minä.Heillä on ongelma oman minänsä kanssa sopeutua muiden ihmisten kanssa elämään elämää.

Kuunteleppa yhdenkin ihmisen joka on masentunut tarinoita mitä ne käsittelevät.Oman elämänsä surkistelua.Masentuneiden ongelma on heissä itsessään ja asenteissaan.He masentuvat koska ympäristö ei toimi heitä palvovasti ja huomioivasti.

Jos he ymmärtäisivät nauttia elämästä sellaisena kuin se on olipa se hyvää tai pahaa kuin että aina odottavat huomiota toisilta itselleen he eivät olisi masentuneita.

Päivä kerrallaan ja aina eteenpäin eikä märehtimällä negatiivisia asioita ja entisiä asioita.Mutta sellainen elämä vaatiikin vahvuutta ihmiseltä.Vahvuutta on jokaisella joka sitä haluaa käyttää.Asennekysymys.

http://www.youtube.com/watch?v=M97vR2V4vTs

http://www.youtube.com/watch?v=IIuz6fUtfRE

Jos ihmisen on pakko selvitä hän selviää ellei käperry itseensä.Miksi te ette kestä katsoa ongelmaanne silmiin?

Lue lisää

Et todellakaan tiedä mistä puhut, olet tunteeton kylmä ihminen. Robotti? Jos tuo nikkisi kuva on Jeesus niin poista se pikimmiten, koska HÄN on myötätunnon ja lähimmäisyyden perikuva, jota sinä et ole vähimmässäkään määrin. Noinko toivot myös itseäsi kohdeltavan kun sulle tulee vaikeat ajat?? Haluat kuulla samat ylimileiset sanat kuin tuossa voudatat?
Toivon epitimia, että itse saat maistaa sitä samaa mistä nyt muita moitit. Olet sairastunut vahvuuteen ja LUULET olevasi vahva ja siinä piileekin vaara, kun se romahdus tulee..älä epäile se tulee sinullekin ennemmin tai myöhemmin, se kuuluu ihmisen elämään MUTTA se joka luulee olevansa vahva tippuu tosi korkealta ja putoaa syvemmälle masennukseen kuin ehkä ne mielestäsi heikot. Nääs vahvuus piilee siinä että tietää heikkoutensa ja haavoittuvuutensa ihmisenä. Jos sinä runnot eteenpäin tuolla asenteellä niin siitä on lähimmäisyys ja inhimillisyys kaukana, olet piittaamaton muista ihmisistä ja olet itsekeskeinen egoisti ja luulet omaavasi yli-ihmisen egon ja täydellisyyden.
Ainoa asia missä olet oikeassa on se, että ihminen itse nostaa itsensä ylös mutta se on vähillä voimilla suuri ponnistus jos ei ole mihin tarttua mistä saa tukea noustakseen, varsinkin jos ympärillä on kaltaisiasi ihmisiä tallomassa takaisin alas "rautaisilla saappaillaan" = rakkaudeton tyly suhtautuminen.

Toivon todellakin, että voit testata "täydellisen oikean asenteesi" todellisessa elämässä eikä vain teoriassa..tai sitten olet joutunut ja olet kovettanut itsesi niin ettei mikään inhimillinen sinua enää tavoita.
Asenteessasi on pahasti jotain vialla.

epitimia kirjoitti:

Kukaan muu kuin sinä itse ei nosta sinua ylös elämään elämään.Minusta itserakkaus on masentuneiden oikea tauti eiväthän he muuta tee kuin odottavat itselleen jotain toisilta ja ajattelevat miksi minä.. voi minua.. yms.. minä minä ja minä.Heillä on ongelma oman minänsä kanssa sopeutua muiden ihmisten kanssa elämään elämää.

Kuunteleppa yhdenkin ihmisen joka on masentunut tarinoita mitä ne käsittelevät.Oman elämänsä surkistelua.Masentuneiden ongelma on heissä itsessään ja asenteissaan.He masentuvat koska ympäristö ei toimi heitä palvovasti ja huomioivasti.

Jos he ymmärtäisivät nauttia elämästä sellaisena kuin se on olipa se hyvää tai pahaa kuin että aina odottavat huomiota toisilta itselleen he eivät olisi masentuneita.

Päivä kerrallaan ja aina eteenpäin eikä märehtimällä negatiivisia asioita ja entisiä asioita.Mutta sellainen elämä vaatiikin vahvuutta ihmiseltä.Vahvuutta on jokaisella joka sitä haluaa käyttää.Asennekysymys.

http://www.youtube.com/watch?v=M97vR2V4vTs

http://www.youtube.com/watch?v=IIuz6fUtfRE

Jos ihmisen on pakko selvitä hän selviää ellei käperry itseensä.Miksi te ette kestä katsoa ongelmaanne silmiin?

Lue lisää

Ihan vinkki, vahvuus piilee heikkoudessa, sinä et vaikuta vahvalta.....

itseoletitserakas kirjoitti:

Et todellakaan tiedä mistä puhut, olet tunteeton kylmä ihminen. Robotti? Jos tuo nikkisi kuva on Jeesus niin poista se pikimmiten, koska HÄN on myötätunnon ja lähimmäisyyden perikuva, jota sinä et ole vähimmässäkään määrin. Noinko toivot myös itseäsi kohdeltavan kun sulle tulee vaikeat ajat?? Haluat kuulla samat ylimileiset sanat kuin tuossa voudatat?
Toivon epitimia, että itse saat maistaa sitä samaa mistä nyt muita moitit. Olet sairastunut vahvuuteen ja LUULET olevasi vahva ja siinä piileekin vaara, kun se romahdus tulee..älä epäile se tulee sinullekin ennemmin tai myöhemmin, se kuuluu ihmisen elämään MUTTA se joka luulee olevansa vahva tippuu tosi korkealta ja putoaa syvemmälle masennukseen kuin ehkä ne mielestäsi heikot. Nääs vahvuus piilee siinä että tietää heikkoutensa ja haavoittuvuutensa ihmisenä. Jos sinä runnot eteenpäin tuolla asenteellä niin siitä on lähimmäisyys ja inhimillisyys kaukana, olet piittaamaton muista ihmisistä ja olet itsekeskeinen egoisti ja luulet omaavasi yli-ihmisen egon ja täydellisyyden.
Ainoa asia missä olet oikeassa on se, että ihminen itse nostaa itsensä ylös mutta se on vähillä voimilla suuri ponnistus jos ei ole mihin tarttua mistä saa tukea noustakseen, varsinkin jos ympärillä on kaltaisiasi ihmisiä tallomassa takaisin alas "rautaisilla saappaillaan" = rakkaudeton tyly suhtautuminen.

Toivon todellakin, että voit testata "täydellisen oikean asenteesi" todellisessa elämässä eikä vain teoriassa..tai sitten olet joutunut ja olet kovettanut itsesi niin ettei mikään inhimillinen sinua enää tavoita.
Asenteessasi on pahasti jotain vialla.

Lue lisää

En jaksanut lukea jostain syystä koko kirjoitustasi mutta ensimmäiseen jakeeseesi vastaisin näin.

Olen käynyt läpi omat vaikeuteni itse ja yksin.Miksi en olisi.Ei voi odottaa että joku toinen pelastaa sinun elämäsi sehän on sinun elämä eikä niitten toisten.

Ei pidä olla laiska elämässä vaan ottaa itse vastuu elämästään kaikinpuolin.

Rakkautta on yllinkyllin elämässä.

Jaa että tukea mihin tarvitset tukea kun luot vahvan sisuksen itsellesi sillä itsekurilla ja käytät järkeäsi?

Meillä perheesä halaillaan ja nauretaan jokainen päivä ja jokainen meistä pitää itsestään huolta.

Mutta ainahan masentunut löytää vikaa ulkopuoleltaan vaan ei koskaan itsestään.Vai tallovatko ne toiset no tallovathan ne jos annat heidän talloa ja jumit kiini siihen etät voi voi nyt ne talloivat minua.Sinullahan on se sinun elämäsi.Mutta et pidä siitä huolta vaan annat toisten talloa sinua?Kenestäköhän se on kiinni että noin tapahtuu?

Oikeasta korvasta sisään ja vasemmasta ulos nämä tallojat ja mihinkäs sitä jäätiinkään siinä omassa elämässä.Jos jää märehtimään ja itkemään oikeuksien ja muun ymmärtämisen ja arvostuksen perään niin varmasti saa siihen jäädäkkin.

Se huutaa joka pelkää sanoi tyyppi joka seisoi junaradalla.

epitimia kirjoitti:

En jaksanut lukea jostain syystä koko kirjoitustasi mutta ensimmäiseen jakeeseesi vastaisin näin.

Olen käynyt läpi omat vaikeuteni itse ja yksin.Miksi en olisi.Ei voi odottaa että joku toinen pelastaa sinun elämäsi sehän on sinun elämä eikä niitten toisten.

Ei pidä olla laiska elämässä vaan ottaa itse vastuu elämästään kaikinpuolin.

Rakkautta on yllinkyllin elämässä.

Jaa että tukea mihin tarvitset tukea kun luot vahvan sisuksen itsellesi sillä itsekurilla ja käytät järkeäsi?

Meillä perheesä halaillaan ja nauretaan jokainen päivä ja jokainen meistä pitää itsestään huolta.

Mutta ainahan masentunut löytää vikaa ulkopuoleltaan vaan ei koskaan itsestään.Vai tallovatko ne toiset no tallovathan ne jos annat heidän talloa ja jumit kiini siihen etät voi voi nyt ne talloivat minua.Sinullahan on se sinun elämäsi.Mutta et pidä siitä huolta vaan annat toisten talloa sinua?Kenestäköhän se on kiinni että noin tapahtuu?

Oikeasta korvasta sisään ja vasemmasta ulos nämä tallojat ja mihinkäs sitä jäätiinkään siinä omassa elämässä.Jos jää märehtimään ja itkemään oikeuksien ja muun ymmärtämisen ja arvostuksen perään niin varmasti saa siihen jäädäkkin.

Se huutaa joka pelkää sanoi tyyppi joka seisoi junaradalla.

Lue lisää

Et jaksa lukea koko viestiä...tässä kerrot juuri sen, että taidat olla juurikin niitä itsekeskeisiä "ystäviä" jotka ottavat ystäviltä minkä haluavat ja sitten jättävät..käytät ystäviä hyväksesi omiin tarpeisiisi, ilmankos siitä puhut kun itse teet sitä ja pelkäät että joku muu tekee samaa sinulle...jos et jaksa lukea niin et taatusti jaksa kuunnellakaan ketään. Olet varsin yksisilmäinen kun et ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia ja luojan kiitos on paljon jotka eivät ole kaltaisiasi vaikka niin haluaisit.
Ihan taatusti sinulla on ollut ongelmia ja vaikeuksia elämässäsi, niinkuin meillä kaikilla mutta toisille se avaa uusia ikkunoita elämään ja itseen, pehmittää ymmärtämään muita, herättää empatian. Sinä olet kovettunut etkä kykene tuntemaan empatiaa..halaaminen ja nauraminen ei ole sitä, Juudaskin suuteli Jeesusta ja kuitenkin petti hänet.
Minä puhun sinulle samalla suoruudella asiosta kun sinä puhut.
Sinulle on varmaan tuntematon käsite sellainet kun lähimmäisen rakkaus ja myötätunto.

epitimia kirjoitti:

Ja masennus on itserakkaiden ihmisten tauti sellaisten jotka eivät näe muuta elämää itseltään.Kaikki toiminta eläömässä keskittyy omaan minään siksi ihminen masentuu.

epitimia:

Minkä oppikirjan "viisauksia" siteeraat tässä???

yökköä kirjoitti:

Hyi helkkari,mikä kommentti! Mene itse yksinäisen ihmisen luokse vaikka kylään, niin teet sinäkin elämälläsi jotain oikeasti hyödyllistä tuon p..kan puhumisen sijaan..Pöljä!

Lue lisää

Mitä yökköä tuossa nyt oli???? Eikö jokaisen kuulu kuitenkin käydä työssä, tai ainakin hankkia tuloja oman itsensä elättämiseen? Ei ole oikein että maataan kotona vuodesta toiseen ja nostetaan etuuksia?! "Masennus" ei ole mikään syy maata työttömänä.. tiedän mistä puhun. Helpottaa kun hankkii jotain tekemistä.

Niinpä niin kirjoitti:

Siksen, että yksinäisyys riittää minulle en halua ,että isänmaasi tekee minusta tasoisesi. Isänmaasi tämän aloittikin, miksi auttaisin sellaista joka ei tee muuta kun räkyttää? Hetken päästä olen yhtä huonossa jamassa kuin sinä.
Nooh parta kun alkaa kasvamaan ja tietokoneen laiskituttamat aivosolut heräävät..Ne kaksi, niin ymmärrät mistä etuudet rakentuvat ja kuka maksaa ja kuinka paljon. Mutta näin hypoteesin omaisesti jos kaikki olisisvat töissä niin olisin sinulle velkaa 5 centtiä =D

Mut kun en halua työtä =D En todellakaan halua olla yhteiskunan kanssa missään tekemisissä ikinä..Yhteiskunta on täynnä kaltaisiasi keiloja ja niitä on nykyään jopa päättävissä elimissä. Haluan pysyä tämän ikäisenä, en taantua tasollesi. Kun pääset peruskoulusta, niin nämä tulevat sitten joskus tutuiksi.. Nämäkin asiat =)

Lue lisää

Niinpä niin! No et kai sitten nosta yhteiskunnasta myös mitään etuuksiakaan jos et kerran halua olla sen kanssa tekemisissä?? En minäkääm halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä, mutta mielestäni nyt peittelet laiskuuttasi tuolla, tai ainakin yrität oikeuttaa sen itsellesi (et halua olla yhteiskunnan kanssa tekemisissä). Järki kuitenkin kannattaisi ottaa käteen. Mitä peruskouluun tulee, niin sieltä pääsin jo 1986.

sssna kirjoitti:

Mitä yökköä tuossa nyt oli???? Eikö jokaisen kuulu kuitenkin käydä työssä, tai ainakin hankkia tuloja oman itsensä elättämiseen? Ei ole oikein että maataan kotona vuodesta toiseen ja nostetaan etuuksia?! "Masennus" ei ole mikään syy maata työttömänä.. tiedän mistä puhun. Helpottaa kun hankkii jotain tekemistä.

Lue lisää

oletko tsekannut faktat vajukki?

avoimet työpaikat/työttömät työnhakijat
tilasto on suomessa karua katsottavaa
ihan tohtoritason jamppoja ilman työtä....ja kyllähän "töitä" on tarjolla, mutta se tarkoittaa joko prostituutiota, palkkamurhaajan tai puhelinmyyjän paskaduuneja joita kenenkään ei pitäisi tehdä...lisäksi siivousfirmat maksaa pimeästi ulkomaisille työntekijöille alempaa palkkaa mitä lait sallii ja siinä kiltti valkoinen ihminen jää vaille töitä...

ei riitä töitä kaikille, koska valtion työvoima/koulutus/yritys/teollisuuspolitiikka
kustiin 1980-luvun lopulla totaalisesti ja sitä paskaa riittää aina vauvasta vaariin
joka viides suomessa omaa oikeasti maksuhäiriömerkinnän
monilla on velkaa yms...suomi kuolee omaan paskaansa
kannattaa lähteä ulkomaille jos suinkin mahdollista
valitkaa maa missä sosiaalisesti ihmiset ovat vähemmän vammaisia kuin suomessa, hyviä maita ovat esim..amerikka, australia ja kanada...mutta raha sielläkin määrää

PaskaMäihä kirjoitti:

oletko tsekannut faktat vajukki?

avoimet työpaikat/työttömät työnhakijat
tilasto on suomessa karua katsottavaa
ihan tohtoritason jamppoja ilman työtä....ja kyllähän "töitä" on tarjolla, mutta se tarkoittaa joko prostituutiota, palkkamurhaajan tai puhelinmyyjän paskaduuneja joita kenenkään ei pitäisi tehdä...lisäksi siivousfirmat maksaa pimeästi ulkomaisille työntekijöille alempaa palkkaa mitä lait sallii ja siinä kiltti valkoinen ihminen jää vaille töitä...

ei riitä töitä kaikille, koska valtion työvoima/koulutus/yritys/teollisuuspolitiikka
kustiin 1980-luvun lopulla totaalisesti ja sitä paskaa riittää aina vauvasta vaariin
joka viides suomessa omaa oikeasti maksuhäiriömerkinnän
monilla on velkaa yms...suomi kuolee omaan paskaansa
kannattaa lähteä ulkomaille jos suinkin mahdollista
valitkaa maa missä sosiaalisesti ihmiset ovat vähemmän vammaisia kuin suomessa, hyviä maita ovat esim..amerikka, australia ja kanada...mutta raha sielläkin määrää

Lue lisää

Kyllä riittää jos ei ole liian vaativa! kaikille oikeasti haluaville riittää töitä.

Jaa että olet tavannut kaikki maailman ihmiset ja todennut jokaisen epäluotettavaksi? Selvä.

finedayfriday kirjoitti:

Jaa että olet tavannut kaikki maailman ihmiset ja todennut jokaisen epäluotettavaksi? Selvä.

To: MO12345 Minulla ei ollut rahaa vaatteisiin. Ei matkalippuun. Sain kuitenkin ostettua halvimmat kahvi-hopealusikat häälahjaksi. Luulin saavani kiitoskortin. Sain kirjeen, jossa minut haukuttiin pataluhaksi. Tuntui aika pahalta.

ResupekkaResupekkaRe kirjoitti:

To: MO12345 Minulla ei ollut rahaa vaatteisiin. Ei matkalippuun. Sain kuitenkin ostettua halvimmat kahvi-hopealusikat häälahjaksi. Luulin saavani kiitoskortin. Sain kirjeen, jossa minut haukuttiin pataluhaksi. Tuntui aika pahalta.

Lue lisää

Ostitkos kirpparilta ja väärillä singneerauksilla? 1960-luvun satoa?

Jepuliste Jee kirjoitti:

Ostitkos kirpparilta ja väärillä singneerauksilla? 1960-luvun satoa?

To: Jepuliste Jee. Sikkoin oli 80 luvun alku. Anttilasta ostin. Varsikin oli niin ohut, ettei varmaan kermakakun painoa kestänyt. Kyllä siinä hopen merkit oli.

ResupekkaResupekkaRe kirjoitti:

To: Jepuliste Jee. Sikkoin oli 80 luvun alku. Anttilasta ostin. Varsikin oli niin ohut, ettei varmaan kermakakun painoa kestänyt. Kyllä siinä hopen merkit oli.

To: Jepuliste Jee Silloin

ResupekkaresupekkaRe kirjoitti:

To: Jepuliste Jee Silloin

Viime Joulun olisi pelastanut, jos olisin saanut edes yhden Joulukortin. Mutta kun ei niin ei. Miinusta noin 10

ResupekkaResupekkaRe kirjoitti:

To: MO12345 Minulla ei ollut rahaa vaatteisiin. Ei matkalippuun. Sain kuitenkin ostettua halvimmat kahvi-hopealusikat häälahjaksi. Luulin saavani kiitoskortin. Sain kirjeen, jossa minut haukuttiin pataluhaksi. Tuntui aika pahalta.

Lue lisää

todella törkeäää.. mutta tuo on niin usein tullut vastaan,että on tosiaan parempi vaikka erakkona sitten kuin esim. kuolleessa seurakunnassa tai baarissa.. Voi käydä vaikk luonnossa katselemassa sen ihmeitä, taatusti joka päivä jotakin uutta ja ottaa vaikka kameran mukaan- kirjastosta löytyy hyviä opaskirjoja kuvaamiseen tai muuta sellaista-kun kokeilee, niin voi löytyä semmoinen kannatteleva juttu elämään.. Ja joskus on vain huijattava itsensä iloitsemaan:)

ResuPekkaResupekkaRe kirjoitti:

Viime Joulun olisi pelastanut, jos olisin saanut edes yhden Joulukortin. Mutta kun ei niin ei. Miinusta noin 10

Viime Jouluna mulla oli 4,44 euron ruoka budjetti. Seurakunnasta sain paahtoleipää ja marketista hain puolukkahillopurkin, makaronin kanssa söin spakettikastiketta. Tapaninpäivänä huomasin leivän olevan homeessa. Sitä vaan huoneen hämärässä nälkäisenä söin. Kelan raha kun tulee yleensä tai sattumalta vasta kuun viimeinen päivä. "Joulun" vietosta kadonnut hohto jo vuosia sitten, mutta toivoisi että olisi edes ruokaa ja se yksi konvehtirasia kun oli niin monta pyhää niin nuo pakkas päivät tuli vietettyä 4-seinän sisällä.
Pelastusarmeijan joulujuhlaan en mennyt koska siellä on niin paljon alkoholisteja jotka ovat kuset housuissa. Vanhat tädit viiksineen istuu ruokapöydässä rosollit huulilla. (Yksinäiset eläkeläiset joilla ei ole ehkä omaisia, lapsia maailmassa tai paikkakunnalla, heitäkin on paljon). Joulu on pahinta aikaa olla yksin.

Ai töihinkö, sitä on etsitty ja haettu kissojen ja koirien kanssa, työkkärissä kävin painostamassa 3-4 viikon välein että ettekö keksi edes palkkatukipaikkaa minulle mistään. Sanoivat ota puhelinluettelon keltaisetsivut ja etsi sieltä yrityksiä ja soittele. Työharjoittelussa olin kahdessa paikassa. Ei poikinut työtä minulle eikä muillekaan.

lamaannuttava artikkeli.

Aina ulkopuolinen kirjoitti:

Viime Jouluna mulla oli 4,44 euron ruoka budjetti. Seurakunnasta sain paahtoleipää ja marketista hain puolukkahillopurkin, makaronin kanssa söin spakettikastiketta. Tapaninpäivänä huomasin leivän olevan homeessa. Sitä vaan huoneen hämärässä nälkäisenä söin. Kelan raha kun tulee yleensä tai sattumalta vasta kuun viimeinen päivä. "Joulun" vietosta kadonnut hohto jo vuosia sitten, mutta toivoisi että olisi edes ruokaa ja se yksi konvehtirasia kun oli niin monta pyhää niin nuo pakkas päivät tuli vietettyä 4-seinän sisällä.
Pelastusarmeijan joulujuhlaan en mennyt koska siellä on niin paljon alkoholisteja jotka ovat kuset housuissa. Vanhat tädit viiksineen istuu ruokapöydässä rosollit huulilla. (Yksinäiset eläkeläiset joilla ei ole ehkä omaisia, lapsia maailmassa tai paikkakunnalla, heitäkin on paljon). Joulu on pahinta aikaa olla yksin.

Ai töihinkö, sitä on etsitty ja haettu kissojen ja koirien kanssa, työkkärissä kävin painostamassa 3-4 viikon välein että ettekö keksi edes palkkatukipaikkaa minulle mistään. Sanoivat ota puhelinluettelon keltaisetsivut ja etsi sieltä yrityksiä ja soittele. Työharjoittelussa olin kahdessa paikassa. Ei poikinut työtä minulle eikä muillekaan.

Lue lisää

To:aina ulkopuolinen
" Pelastusarmeijan joulujuhlaan en mennyt koska siellä on niin paljon alkoholisteja jotka ovat kuset housuissa. Vanhat tädit viiksineen istuu ruokapöydässä rosollit huulilla. "

Minua ei tuo haittaisi, mutta en paljon pysty liikkumaan

haahuillen.. kirjoitti:

todella törkeäää.. mutta tuo on niin usein tullut vastaan,että on tosiaan parempi vaikka erakkona sitten kuin esim. kuolleessa seurakunnassa tai baarissa.. Voi käydä vaikk luonnossa katselemassa sen ihmeitä, taatusti joka päivä jotakin uutta ja ottaa vaikka kameran mukaan- kirjastosta löytyy hyviä opaskirjoja kuvaamiseen tai muuta sellaista-kun kokeilee, niin voi löytyä semmoinen kannatteleva juttu elämään.. Ja joskus on vain huijattava itsensä iloitsemaan:)

Lue lisää

To:haahuillen Kenelle vastaus oli

Aina ulkopuolinen kirjoitti:

Viime Jouluna mulla oli 4,44 euron ruoka budjetti. Seurakunnasta sain paahtoleipää ja marketista hain puolukkahillopurkin, makaronin kanssa söin spakettikastiketta. Tapaninpäivänä huomasin leivän olevan homeessa. Sitä vaan huoneen hämärässä nälkäisenä söin. Kelan raha kun tulee yleensä tai sattumalta vasta kuun viimeinen päivä. "Joulun" vietosta kadonnut hohto jo vuosia sitten, mutta toivoisi että olisi edes ruokaa ja se yksi konvehtirasia kun oli niin monta pyhää niin nuo pakkas päivät tuli vietettyä 4-seinän sisällä.
Pelastusarmeijan joulujuhlaan en mennyt koska siellä on niin paljon alkoholisteja jotka ovat kuset housuissa. Vanhat tädit viiksineen istuu ruokapöydässä rosollit huulilla. (Yksinäiset eläkeläiset joilla ei ole ehkä omaisia, lapsia maailmassa tai paikkakunnalla, heitäkin on paljon). Joulu on pahinta aikaa olla yksin.

Ai töihinkö, sitä on etsitty ja haettu kissojen ja koirien kanssa, työkkärissä kävin painostamassa 3-4 viikon välein että ettekö keksi edes palkkatukipaikkaa minulle mistään. Sanoivat ota puhelinluettelon keltaisetsivut ja etsi sieltä yrityksiä ja soittele. Työharjoittelussa olin kahdessa paikassa. Ei poikinut työtä minulle eikä muillekaan.

Lue lisää

Anoppi aikoinaan veisti ruisleivästä vihreät pois ja pisti lout suihinsa.Saman teki mehuistakin kuori homeet päältä ja joi loput.

Muutaman viestin kun luki niin aina oli .. odotin kiitosta... vaan ei mitään..Eli masentuneet odottavat itselleen jotain erityistä.

Kissa kiitoksella elää.Maailma on raaka jos siitä haluaa selvitä täytyy olla selkärankaa elää sen maailman ehdoilla.

epitimia kirjoitti:

Anoppi aikoinaan veisti ruisleivästä vihreät pois ja pisti lout suihinsa.Saman teki mehuistakin kuori homeet päältä ja joi loput.

Muutaman viestin kun luki niin aina oli .. odotin kiitosta... vaan ei mitään..Eli masentuneet odottavat itselleen jotain erityistä.

Kissa kiitoksella elää.Maailma on raaka jos siitä haluaa selvitä täytyy olla selkärankaa elää sen maailman ehdoilla.

Lue lisää

Homeen myrkyllisyyttä ei silloin tiedetty

resupekkaresupekkare kirjoitti:

To:haahuillen Kenelle vastaus oli

Mitä pahaa tässä oli. Onko tämä jokin kilpailu

Tuo onnistuu vaan niiltä joilla on taloudelliset mahdollisuudet siihen, kaikilla ei suinkaan ole, ei edes työssäkäyvillä.

aurinkoonpakoonmasis kirjoitti:

Tuo onnistuu vaan niiltä joilla on taloudelliset mahdollisuudet siihen, kaikilla ei suinkaan ole, ei edes työssäkäyvillä.

Näyttää olevan yksinäisyyttää kahden tyyppistä:

1)Yksinäisyyttä koska yksin

2)Ja sitten tätä meidän omaa eli yksinäinen koska:

A)Sairas
B)Köyhä

En todellakaan ois yksin jos ois massia edes käydä vaikka leffassa.
Tosin tää nyt on tätä ettei kukaan tajua enne ku se talous on oma.

Kuulostat kiltiltä ihmiseltä, joka ei riittävästi arvosta itseään.

Ystäviä tarvitaan silloin kun tuntee itsensä yksinäiseksi. Ymmärrän hyvin jos ystävä pyytää lenkille tai saunaan tms silloin kun tuntee itsensä yksinäiseksi. Yksi kavereistani sanoi, että hänellä on ystäviä eri tarpeisiin. Joidenkin kanssa voi mennä juhlimaan, toisten kanssa harrastaa liikuntaa jne. Itse taidan olla hänelle ns. kulttuuriystävä.

Mitä se haittaa, että välillä käyttää toista hyväkseen? Oli hienoa,että menit kaverin kanssa saunaan, kun toista pelotti. Teit hyvän teon. Eikös siitä tule hyvä mieli? Minäkin kutsun ystäviäni kotin. Tarjoan viinat ja ruoat, että en olisi itse yksinäinen. Kukaan ei kutsu mua, tiedän, mutta iise nautin palvella muita. me olemme täällä toisia palvelemassa, ei omaan napaan tuijottamassa.. Tiedän myös mitä seuraa kun tapaa tiettyä ystävää, niimpä valitsen mielihalujeni mukaan tietynlaista seuraa, esim: tietyn kansa tanssitaan koko ilta. Toisen kanssa taas istutaa, koska hän tekee sisomatyötä. Toinen ei taas tykkää jos juon liikaa, silloin otan vaan vähän. Kuulostaako hullulta? tälläistä tää vaan on. Kaikki he ovat mun ystäviä vaikka ovatkin erilaisia..

Loppujen lopuksi me kaikki tyydytämme omia tarpeitamme. Kutsun kaverin lenkille koska lenkkeily kaverin kanssa on joskus kivempaa. Joskus on myös kiva juosta omaa tahtia ja omia reittejä. Oletan myös että kaveri on samaa mieltä asiasta.

Itsekkyys on osa ihmisyyttä ja sitä kuuluukin peittää.
Harmi vaan että raha tuo sen esille.

Tuli mieleeni että Facebookiiin on perustettu, mitä erilaisimpia ryhmiä.
Joten....kuka meistä, olisi niin energinen että perustaisi ryhmän meille ns. erakoituneille / yksinäisille?
Liittyisin ryhmään välittömästi ! Näin voisimme ajatuksia ja vaikka kuviakin vaihtaa netissä. ehkäpä löytäisimme sitä kautta vaikka sielunkumppanin, hyvän ystävän joka ymmärtäisi meitä ?
Sivustoille ei tarvitsisi päästä ulkopuolisten, ainoastaan jäseneksi liittyneet ja sinne hyväksytyt ihmiset.
Mikä olisi hyvä nimiehdotus ryhmälle ? Kuinka moni olisi halukas sellaiseen liittymään ? Minä lähden ainakin pyöräilemään, etten kauniina päivänä jämähdä sisätiloihin.
Tsemppiä kaikille ja aurinkoista viikonloppua !

Yksi monista kirjoitti:

Tuli mieleeni että Facebookiiin on perustettu, mitä erilaisimpia ryhmiä.
Joten....kuka meistä, olisi niin energinen että perustaisi ryhmän meille ns. erakoituneille / yksinäisille?
Liittyisin ryhmään välittömästi ! Näin voisimme ajatuksia ja vaikka kuviakin vaihtaa netissä. ehkäpä löytäisimme sitä kautta vaikka sielunkumppanin, hyvän ystävän joka ymmärtäisi meitä ?
Sivustoille ei tarvitsisi päästä ulkopuolisten, ainoastaan jäseneksi liittyneet ja sinne hyväksytyt ihmiset.
Mikä olisi hyvä nimiehdotus ryhmälle ? Kuinka moni olisi halukas sellaiseen liittymään ? Minä lähden ainakin pyöräilemään, etten kauniina päivänä jämähdä sisätiloihin.
Tsemppiä kaikille ja aurinkoista viikonloppua !

Lue lisää

https://www.facebook.com/groups/MainINTJ/?fref=ts

This group is for all the INTJs out there. INTJ is one of the 16 MBTI personality types.

Maalaistyttö kirjoitti:

Mitä se haittaa, että välillä käyttää toista hyväkseen? Oli hienoa,että menit kaverin kanssa saunaan, kun toista pelotti. Teit hyvän teon. Eikös siitä tule hyvä mieli? Minäkin kutsun ystäviäni kotin. Tarjoan viinat ja ruoat, että en olisi itse yksinäinen. Kukaan ei kutsu mua, tiedän, mutta iise nautin palvella muita. me olemme täällä toisia palvelemassa, ei omaan napaan tuijottamassa.. Tiedän myös mitä seuraa kun tapaa tiettyä ystävää, niimpä valitsen mielihalujeni mukaan tietynlaista seuraa, esim: tietyn kansa tanssitaan koko ilta. Toisen kanssa taas istutaa, koska hän tekee sisomatyötä. Toinen ei taas tykkää jos juon liikaa, silloin otan vaan vähän. Kuulostaako hullulta? tälläistä tää vaan on. Kaikki he ovat mun ystäviä vaikka ovatkin erilaisia..

Lue lisää

Probleema tässä on se, että kun teet toiselle hyvän niin saat mielen mutta mitä sait siitä itsellesi?

Minun tarinani on semmoinen että olen ollut "kiltti", kuuntelevainen, auttavainen ja ystävällinen mies. Nyt olen herännyt siihen että nämä ominaisuuteni ovat tehneet minusta ihmisen joka ei luota enää muihin. Olen kelvannut ihmisille niin kauan kuin he ovat tarvinneet minua ongelmiensa ratkomisiin ja tarvinnut tukea ja tsemppiä oman itsetuntonsa takaisinsaamiseen. Olin osana yhtä ystäväporukkaa ja yhtäkkiä vaan huomasin että minun läsnäollessa valehdellaan minulle päin naamaa sekä he olivat muodostaneet oman porukkansa ja jättäneet minut hiljalleen kuvioista pois. Itse tein heille yhä edelleen asioita kuten autoin muutoissa, remontoin kämppiä jne olin juuri sitä mitä hyvä ystävä on.

Jälleen minulle kävi niin että viehättävä nainen alkoi kutsua minua luokseen, flirttaili, teki ruokaa ja minä leikin lapsen kanssa. Ajattelin että nyt olen vihdoinkin löytäny sen naisen mutta totuus olikin että olin vain yksi miehistä joita hän pyöritti ympärillään. --> näköjään totuus on se että kiltit, hyväkäytöksiset ja hyväsydämiset ihmiset ovat niitä joita käytetään hyväksi. Tiedän että on olemassa naisia jotka arvostavat näitä ominaisuuksia mutta tuntuu yleisesti siltä että nämä ovat juuri niitä ominaisuuksia joiden takia naiset eivät minuun ihastu.

Olen luonnostaan kyseinen ihminen eli en pysty poistamaan noita luonteenpiirteinä mutta olen muodostanut tietynasteisen kusipäisyyden että en päästä ihmisiä lähelleni sekä en tarjoa apuani enää.

No mitä pahaa siinä nyt on "ei niin välitä", että joku pyytää sut mukaan jos ei halua yksin kävelylle tai saunaan?! Jotain yhteistä tekemistä ja kanssakäymistähän ne ihmissuhteet vaativat! Ja luultavasti kyseisistä hepuista on kuitenkin kiva kanssasi jutella ja olla tekemisissä kun kerran mukaansa pyytävät.

Jos alkaa laillasi laskeskelemaan, että "minustahan ei kukaan saa hyötyä yhtään millään tavalla!" niin et sitten saa tehdä tässä maailmassa enää mitään!

Jos puhut sanankaan jonkun kanssa, hän voi hyötyä sinusta siinä, että saa sinusta hetkeksi kaipaamaansa juttuseuraa! Jos käyt töissä, työnantajasi hyötyy sinusta moninkertaisesti sinulle maksamaansa palkkaa enemmän! Jos ostat ruokaa, tuotat kaupalle voittoa! Jos kävelet ulkona, saatat olla jonkun mielestä huvittavan näköinen! Jos katsot telkkua, kanava saa mainostajilta tuloja! Jos selaat nettiä, nettisivun ylläpitäjä saa sinusta rahaa kun näet sivuilla olevat mainosbannerit!

Hyvänen aika, tapa itsesi ettei kukaan vaan voisi hyötyä sinusta tässä maailmassa millään tavalla!

Itse pudottaisin pois vain räikeät hyväksikäyttäjät, jotka pyrkivät hyötymään toisesta liiallisuuksiin menevällä tavalla eivätkä ole toisen kanssa tekemisissä hänen itsensä takia.

'Pimenee pahasti', kommentoit hyvin. Sain siitä kuin lisäystä omaani.
Se just on outoa, että hermot ovat herkemmässä, tosin lienee luonnollinen ilmiö. Nuorena ihminen on sopeutuva, mutta se mokoma kyky siitä muuttuu, laantuu. Mä kuvittelen, että hermot (hermosäikeet!) sananmukaisesti kuluvat... samallako tapaa kuin polvet :) .

Mielenkiinto ihmisiin vähenee siksikin, kun on jo tavallaan kuullut kaiken. Elämässä liikaa tuttuja asioita, uteliaisuus loppuu.

En kuitenkaan tahdo tällä masentaa mitenkään mahdollisesti nuorempi tässä ketjussa, mutta vaan se että ikä vaikuttaa, tai siis ikääntyminen... Mutta en ole varma onko se hyvä vai huono asia, kuten sinäkin mietit, jotta 'huonoon suuntaan'.?

Olen erittäin paljon yksin ja erakkomainen ja ehkä joku sanoisi että ihmisiin sopeutumaton (vaiko vain liian kriittiseksi tullut!),
mutta olen löytänyt sellaisen hyvän puolen, että nyt vielä nuorempana saan kuin harjoitella väistämätöntä oikeassa vanhuudessa yksin joutumisen oloa. Siis sivusta katsellen, sehän menee niin, että ns. vanhukset ovat joka tapauksessa päivät pitkät yksinään kodeissaan, tunnetusti. On pakko pystyä olemaan itsekseen eikö, kun esim. terveys ja voimien hupeneminen sen vaikuttaa. Ja, jos on kuten sinulla, ettei puolisoakaan enää ole. Ja meillä monella ei ole semmosta koskaan ollutkaan, eikä ole lapsiakaan. Tosin tiedän senkin realiteetin, että lapset ihmisellä tosiaan ovat vain hetken lainassa, yleensä ja erittäin monesti heistä/hänestä ei ole mitään apua yksinäiisyyteen. Tarviihan 'lapsi' päästääkin omaan ja omaehtoiseen elämään, eikä sen tule jäädä meikäläisen seuralaiseksi :).

Eli, yksinolemisen kyvystä ON hyötyä ja tämä mielessä sitä voisi ihan iloisesti (!) treenatakin jo nyt. Mitäs sanot.

ei niin välitä kirjoitti:

'Pimenee pahasti', kommentoit hyvin. Sain siitä kuin lisäystä omaani.
Se just on outoa, että hermot ovat herkemmässä, tosin lienee luonnollinen ilmiö. Nuorena ihminen on sopeutuva, mutta se mokoma kyky siitä muuttuu, laantuu. Mä kuvittelen, että hermot (hermosäikeet!) sananmukaisesti kuluvat... samallako tapaa kuin polvet :) .

Mielenkiinto ihmisiin vähenee siksikin, kun on jo tavallaan kuullut kaiken. Elämässä liikaa tuttuja asioita, uteliaisuus loppuu.

En kuitenkaan tahdo tällä masentaa mitenkään mahdollisesti nuorempi tässä ketjussa, mutta vaan se että ikä vaikuttaa, tai siis ikääntyminen... Mutta en ole varma onko se hyvä vai huono asia, kuten sinäkin mietit, jotta 'huonoon suuntaan'.?

Olen erittäin paljon yksin ja erakkomainen ja ehkä joku sanoisi että ihmisiin sopeutumaton (vaiko vain liian kriittiseksi tullut!),
mutta olen löytänyt sellaisen hyvän puolen, että nyt vielä nuorempana saan kuin harjoitella väistämätöntä oikeassa vanhuudessa yksin joutumisen oloa. Siis sivusta katsellen, sehän menee niin, että ns. vanhukset ovat joka tapauksessa päivät pitkät yksinään kodeissaan, tunnetusti. On pakko pystyä olemaan itsekseen eikö, kun esim. terveys ja voimien hupeneminen sen vaikuttaa. Ja, jos on kuten sinulla, ettei puolisoakaan enää ole. Ja meillä monella ei ole semmosta koskaan ollutkaan, eikä ole lapsiakaan. Tosin tiedän senkin realiteetin, että lapset ihmisellä tosiaan ovat vain hetken lainassa, yleensä ja erittäin monesti heistä/hänestä ei ole mitään apua yksinäiisyyteen. Tarviihan 'lapsi' päästääkin omaan ja omaehtoiseen elämään, eikä sen tule jäädä meikäläisen seuralaiseksi :).

Eli, yksinolemisen kyvystä ON hyötyä ja tämä mielessä sitä voisi ihan iloisesti (!) treenatakin jo nyt. Mitäs sanot.

Lue lisää

Ei ihminen elinaikanaan ehdi nähdä ja kuulla "kaikkea".. Jos jotenkin jaksaisi ottaa haasteena itselleen yksinäsyyden sävyttämät hetket..monet se ajaa henkisten ja syvempien arvojen pohdintaan. Olisi tietenkin aivan mahtavaa, että niinä harvoina päivinä kun todella kaipaan seuraa ja olisin kykenevä jotain antamaan väsymättä ensimmäisten viiden minuutin aikana toisen jaarituksiin tai joustamattomuuteen tai yrityksen puutteeseen,niin löytäisinkin sitä, mutta ei.. Metsään vaan tai bussilla jonnekin tai tänne palstoille pyörimään-kenties sitä saa aikaiseksi jotain hyvääkin päivässään,kuten leipominen ja ruoan laitto,ulkoilu ja jos näkee vilpittömän hymyn, eikä siitä tule entistä yksinäisempi olo, niin asiat lienevät aika hyvin.. Vanhuuden päiviin voi tietysti valmistautua säästämällä jo nyt vaikka pari kymppiä kuussa-kyllä siitä jo kymmenenkin vuoden päästä jotain iloa ihmiselle on vaikka ylimääräisenä lomamatkana tms.:)

Hyvin sanottu. Onhan aina ollut ihmisiä. jotka tietoisesti valitsevat yksin olemisen. Erakoita. Ja joillekin se sopii. Mutta jos kyseessä ei ole tietoinen valinta on se yksinäisyyttä. Tuntuu, että yksinäisyys on nykyään todella yleinen ongelma. Ehkä se johtuu siitä, ettei enää eletä missään kyläyhteiskunnassa ja suuri osa yhteydenpidosta muiden ihmisten kanssa tapahtuu erilaisten laitteiden välityksellä, ei kasvotusten kuten joskus aikoinaan. Jopa monet sellaiset ihmiset saattavat tuntea itsensä yksinäisiksi, joilla on paljon kavereita ja ihmisiä ympärillä - ei vaan ketään sellaista, joka olisi todella läheinen ja ymmärtäisi. Olisipa yksinäisyyteen joku helppo ratkaisu, mutta sellaista ei taida olla.

Olisikin sellaisia kavereita edes.

Jeesuksesta en tiedä, olen uskonnoton, ja olen luontaisesti eristäytyvä luonne. Ainoa joiden kanssa tunnen olevani aito ja luonteva, ovat lapseni ja muutama harva ystävä. Ei heitä ole montakaan.

Kun satutaan yhteen, haluaisin keskustella esim. uskonnosta ja politiikasta ja muistakin ajankohtaisista ilmiöistä, mutta ketään ei kiinnosta. Monia kiinnostaa vain mitä toi sanoi tuolle, mitä mies sanoi ja mitä naapuri sanoi. Ja se oli siellä taas ryyppäämässä ja onkohan sekään ihan ok? Tyhjänpäiväistä juoruilua! Etttä ihmisiä kiinnostaa vain toisten asiat. ja seuraa hirveä puhetulva, jota kuuntelen vaan hiljaa.

Minä kiusaannun, kun ihmisillä ei ole mitään sanottavaa mistään, ei kantaa mihinkään asioihin, keskustelu on vain perussuomalaistyyppistä sloganeiden heittelyä tyyliin. Ei ihme että Soini on saanut niin paljon ihmisiä taakseen.

Mutta viihdyn aivan hyvin yksin. Harrastan, käyn kirjastossa ja uimahallissa, pyöräilen ja istun tietokoneella.

Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet.
Ymmärtäisin tämän olevan koettelemusta mutta koettelemukset tulevat vasta kun on saanut siunauksen sadetta. Seurakunnassa ihmiset syrjii työtöntä ja siksi olen yksin. Seurakuntalaiset tekevät siis kaikkensa että käännyn pois uskosta. Vain rahalla on valtaa seurakunnassa, kolehtihaavista ei lasketa työttömän kolikoita vain ainoastaan setelit! Olin kerran mukana seuraamassa miten kolikoille kävi!

Työtön ja Yksin kirjoitti:

Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet.
Ymmärtäisin tämän olevan koettelemusta mutta koettelemukset tulevat vasta kun on saanut siunauksen sadetta. Seurakunnassa ihmiset syrjii työtöntä ja siksi olen yksin. Seurakuntalaiset tekevät siis kaikkensa että käännyn pois uskosta. Vain rahalla on valtaa seurakunnassa, kolehtihaavista ei lasketa työttömän kolikoita vain ainoastaan setelit! Olin kerran mukana seuraamassa miten kolikoille kävi!

Lue lisää

Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet. "

Minäkin muistan Jumalan hyvinä päivinä ja rukoilen mutta kun huonoja asioita tapahtuu elämässä unohdan Jumalan. Sitten kuitenkin kun on hätä kädessä olen polvillani sängyn vieressä kädet ristissä rukoilemassa että Jumala auttaisi minua. Olen siis aika kaukana hyvästä kristitystä:D Olen itsekin kokenut elämässäni vastoinkäymisiä mutta en niin suurta surua kuin sisaruksen kuolema. Itselläni on nuorempi sisar joten ymmärrän että suru ja tuska täytyy olla suunnaton. En ymmärrä tai oikeastaan tahdo edes hyväksyä että Jumala sallii niin paljon pahaa tapahtuvan. Mutta kuitenkin onhan lupaus ikuisesta elämästä ja jollei kenellekään muulle voi purkaa sydäntään ainakin edes voi kertoa Jumalalle mikä mieltä painaa.

mieluummin yksin kirjoitti:

Jeesuksesta en tiedä, olen uskonnoton, ja olen luontaisesti eristäytyvä luonne. Ainoa joiden kanssa tunnen olevani aito ja luonteva, ovat lapseni ja muutama harva ystävä. Ei heitä ole montakaan.

Kun satutaan yhteen, haluaisin keskustella esim. uskonnosta ja politiikasta ja muistakin ajankohtaisista ilmiöistä, mutta ketään ei kiinnosta. Monia kiinnostaa vain mitä toi sanoi tuolle, mitä mies sanoi ja mitä naapuri sanoi. Ja se oli siellä taas ryyppäämässä ja onkohan sekään ihan ok? Tyhjänpäiväistä juoruilua! Etttä ihmisiä kiinnostaa vain toisten asiat. ja seuraa hirveä puhetulva, jota kuuntelen vaan hiljaa.

Minä kiusaannun, kun ihmisillä ei ole mitään sanottavaa mistään, ei kantaa mihinkään asioihin, keskustelu on vain perussuomalaistyyppistä sloganeiden heittelyä tyyliin. Ei ihme että Soini on saanut niin paljon ihmisiä taakseen.

Mutta viihdyn aivan hyvin yksin. Harrastan, käyn kirjastossa ja uimahallissa, pyöräilen ja istun tietokoneella.

Lue lisää

On valitettavaa, että näin on useimmiten ihmisten seurassa, mutta se johtuu siitä että ei osata/haluta ajatella liian syvälisesti, ei jakseta panostaa,kun välitön nautinto on tärkeämpää kuin esim yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Netin kautta voi kuitenkin ilmaista ajatuksiaan, tosin vuorovaikutteisuus on ihmisen psyykelle hirvittävän tärkeää-siksi niitä tyhjänjauhajiakin joskus tulee tavattua, ei pitkiä aikoja tosin;) Kaikista inhottavinta on jos olet suhteessa jossa toinen ei arvosta sinua, ajatuksiasi tai vaivudu niitä edes kuuntelemaan, että vain hänen jaarituksiaqan esim. työpäivästään pitäisi jaksaa..Hyi hitto! Well, jollei homma muutu, miua ei sinänsä haittaa-olen niin yksinelämiseen tottunut, etten varmastikaan välitä liikoja kariutunutta suhdetta dramatisoida ja itkeä.

Työtön ja Yksin kirjoitti:

Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet.
Ymmärtäisin tämän olevan koettelemusta mutta koettelemukset tulevat vasta kun on saanut siunauksen sadetta. Seurakunnassa ihmiset syrjii työtöntä ja siksi olen yksin. Seurakuntalaiset tekevät siis kaikkensa että käännyn pois uskosta. Vain rahalla on valtaa seurakunnassa, kolehtihaavista ei lasketa työttömän kolikoita vain ainoastaan setelit! Olin kerran mukana seuraamassa miten kolikoille kävi!

Lue lisää

Tsemppaan täysillä sinua, hyvä ystävä! Juuri tuollainen kokemus minullakin on useimmista seurakuntayhteisöistä! En tiedä sitten esim. evlut herätysliikkeistä, mutta melkolailla kaikki muut pk-seudulla olen kahlannut kymmenessä vuodessa läpi. Erityisesti helluntai ja uuskarismaattisuus edustavat tätä raharaha-ajattelua-uskosi mitta,jollet ole evankelista tai sielunhoitaja tai pyhäkoulun vetäjä,kyökkipiika jne. Titteleillä sielläkin pelataan, ihan niinkuin maailmassakin, eli missä Jeesus oikeasti tahtoisi juuri minua käyttää jää arvoitukseksi joka ajallaan ratkennee...?

Yksinäisentajunnanvi kirjoitti:

Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet. "

Minäkin muistan Jumalan hyvinä päivinä ja rukoilen mutta kun huonoja asioita tapahtuu elämässä unohdan Jumalan. Sitten kuitenkin kun on hätä kädessä olen polvillani sängyn vieressä kädet ristissä rukoilemassa että Jumala auttaisi minua. Olen siis aika kaukana hyvästä kristitystä:D Olen itsekin kokenut elämässäni vastoinkäymisiä mutta en niin suurta surua kuin sisaruksen kuolema. Itselläni on nuorempi sisar joten ymmärrän että suru ja tuska täytyy olla suunnaton. En ymmärrä tai oikeastaan tahdo edes hyväksyä että Jumala sallii niin paljon pahaa tapahtuvan. Mutta kuitenkin onhan lupaus ikuisesta elämästä ja jollei kenellekään muulle voi purkaa sydäntään ainakin edes voi kertoa Jumalalle mikä mieltä painaa.

Lue lisää

Niin ja tuohon että on ollut suuria menetyksiä uskoontulon jälkeen-tervetuloa kerhoon vaan! Minulle ei jäänyt mitään:ei ystäviä,terveyttä,perhettä,seurakunta käänsi selkänsä vaikeuksien tullessa.. Jäi vain Sana,rukous huokauksissa ja jokin sisälläni pysynyt usko siihen, että Hän kantaa silti koko ajan, vaikka minä en tahtoisi edes aina uskoa. Miten sellaiset menetykset ja tapahtumat olisi ilman Jumalaa kestänyt, mitkä mullistavat elämän kokonaan? Ehkäpä hän tahtoo herätellä tajuamaan, etteivät Hänen ajatuksensa ole ihmisten ajatuksia lopulta kuitenkaan, Hän ei mahdu raameihimme:)

Jeesus auttaa varmuudella ja samoin vastustansa tuottaa muuta moninaisesti. Jeesus on hyvä paimen ja ihmisen hyvä kiitää hyvästä hengellisestä.

hipsuli12 kirjoitti:

Niin ja tuohon että on ollut suuria menetyksiä uskoontulon jälkeen-tervetuloa kerhoon vaan! Minulle ei jäänyt mitään:ei ystäviä,terveyttä,perhettä,seurakunta käänsi selkänsä vaikeuksien tullessa.. Jäi vain Sana,rukous huokauksissa ja jokin sisälläni pysynyt usko siihen, että Hän kantaa silti koko ajan, vaikka minä en tahtoisi edes aina uskoa. Miten sellaiset menetykset ja tapahtumat olisi ilman Jumalaa kestänyt, mitkä mullistavat elämän kokonaan? Ehkäpä hän tahtoo herätellä tajuamaan, etteivät Hänen ajatuksensa ole ihmisten ajatuksia lopulta kuitenkaan, Hän ei mahdu raameihimme:)

Lue lisää

Hipsuli12, olen samaa mieltä. On todella ajattelematona jos uskovaiset lupailevat silkkistä ja ongelmatonta elämää, niin on varsin valehdellut ja tekee näin hallaa tälle ihmiselle. Petaa suuria pettymyksiä elämä suhteen. Kukaanhan ei vapaaehtoisesti halua vaikeuksia elämäänsä, ne vaan tulee. On täysin epärelaistista, että elämä uskoon tulon jälkeen olisi ongelmatonta. MUTTA kuten sanoit ja minäkin olen kokenut noin
"
Jäi vain Sana,rukous huokauksissa ja jokin sisälläni pysynyt usko siihen, että Hän kantaa silti koko ajan, vaikka minä en tahtoisi edes aina uskoa. Miten sellaiset menetykset ja tapahtumat olisi ilman Jumalaa kestänyt, mitkä mullistavat elämän kokonaan? Ehkäpä hän tahtoo herätellä tajuamaan, etteivät Hänen ajatuksensa ole ihmisten ajatuksia lopulta kuitenkaan, Hän ei mahdu raameihimme:) "

Näin minäkin uskon, hän ei todellakaan mahdu raameihimme. Raamatun kuvaus Jumalasta on rajoittuneiden ihmisten kuvaus ja hahmotelma siitä mitä me emme osaa edes kuvitella.

Työtön ja Yksin kirjoitti:

Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet.
Ymmärtäisin tämän olevan koettelemusta mutta koettelemukset tulevat vasta kun on saanut siunauksen sadetta. Seurakunnassa ihmiset syrjii työtöntä ja siksi olen yksin. Seurakuntalaiset tekevät siis kaikkensa että käännyn pois uskosta. Vain rahalla on valtaa seurakunnassa, kolehtihaavista ei lasketa työttömän kolikoita vain ainoastaan setelit! Olin kerran mukana seuraamassa miten kolikoille kävi!

Lue lisää

Työtön ja Yksin: Minulle kävi päinvastoin niin, että ensin tuli koettelemukset, vuosia jatkuivat, ja vasta pitkän ajan kuluttua siunaukset alkoivat tulemaan. Älä aseta Jumalalle aikatauluja ja raameja. Älä ole kuten tuhlaajapoika, joka vaati heti saada perintönsä ja lähti kauas Isänsä luota...

1. Piet. 4:12 Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.

Joo on aika vaikea löytää ihmisiä, jotka on aidosti kiinnostuneita siitä miten itsellä menee. Kyllä sellaisia löytyy, jotka mielellään ottavat jonkun kuuntelemaan omia jorinoitaan ja murheitaan. Minä olen muutaman kerran vaan jättänyt yhteydenpidon kun se on aina niin yksipuolista. Jos haluan kuunnella pelkästään tarinoita toisen elämän ongelmista voin katsoa tv:tä.

Niin kyllä pistäisi! Mutta mistäs otat!!?? Niitä aitoja todellisia ihmisiä, ystäviä ei tunnu enää löytyvän mistään!

Ei terveyskeskuksesta mitään apua saa. Mielenterveyskeskuksen lekuritkaan ei kirjoita diapamia joka auttaisi sosiaalisemmaksi ja hakeutumaan ihmisten pariin.

Näin se on kirjoitti:

Ei terveyskeskuksesta mitään apua saa. Mielenterveyskeskuksen lekuritkaan ei kirjoita diapamia joka auttaisi sosiaalisemmaksi ja hakeutumaan ihmisten pariin.

Se on ehkä parempi, ettei niitä pameja saa ihan noin vaan, aiheuttaa riippuvuutta ja lisää ongelmia eikä lopulta edes auta miten alussa. Mutta mielenterveydenongelmiin pitäis kyllä saada helpommin apua, ettei sitten tarvitse olla jo osastotavaraa tai ranteet auki ennen kuin hätähuuto kuullaan, tulis halvemmaksi yhteiskunnallekin ja ennen kaikkea parempi meille ihmisille.

Kohta kolme vuotta takana MTT,n keskusteluja ja tukihenkilö vaihtunut x4 ja vastassa on taas uusi jolle pitäsi TAAS kertoa uudestaan elämäntarinansa, ei jaksaisi. Se on neljä kertaa alusta aloittamista, ei etene. Tämä on realiteetti nykyään. Ei tämmöisestä ole pitemmän päälle mitään apua. Tämä on kuin laihduttajan jojoilua, nyt vaan "laihduttajasta" riippumattomista syistä.
Moni ihminen joutuu käymään siellä, koska ei ole ketään kenen kanssa jakaisi elämänsä ilot, surut ja vaikeudet. Vaikka olisi aikuisia lapsia, lähiomaisia, sukulaisia ja läheisiä ystäviä. Kaikkia tuntuu vaivaavan se nykyajan tauti että hylätään vaikeuksissa oleva jopa sukulainen, se että kellä tulee notkahdus elämään ja menee pakkasen puolelle elämän vaikeuksien myötä, niin hänet jätetään selviämään ja yksin kamppailemaan yksin, yhteiskunnan autettavaksi. MTT,t turvoksissa yksin jätettyjä onnettomia. Sukulaisten ootellessa päivää kun se taas jaksaa hymyillä ja olla iloinen ja postiiivinen jotta voi olla taas yhteyksissä, niinkuin nykyään kelpo yhteiskunnan jäsenen kuuluu olla.
Sairaat, kuolevat, ylipainoiset, alakuloiset ja masentuneet ihmiset jätetään yhteiskunnan yhteisöjen ulkopuolelle, siivotaan syrjään häiritsemästä tätä yltiöpositiivista täydellistä nykyelämänmenoa. Nämä kaikki on luokiteltu kakkosluokan kansalaisiksi jotka kuuluvat paarialuokkaan ja ovat muitten, näitten elämässään menestyneitten silmissä epäonnistujia elämässään omasta syystään, esim.syöpään sairastunut ja siihen kuoleva ei ole elänyt niin kuin olisi pitänyt..tupakoinut kenties syönyt "vääränlaista" ruokaa ei ole kuntoillut eikä ole huolehtinut itsestään riittävän hyvin. Tämä pätee kaikille mainituille sryhmille.

Monta haavaa sydämessä ja mielessä paranisi jos elämässä olisi edes yksi aito ihminen ja ystävä joka oikeasti välittää, eikä hylkää pahojen päivien tullessa.

Näin se on kirjoitti:

Ei terveyskeskuksesta mitään apua saa. Mielenterveyskeskuksen lekuritkaan ei kirjoita diapamia joka auttaisi sosiaalisemmaksi ja hakeutumaan ihmisten pariin.

Sitäpaitsi terveyskeskukseen ei edes pääse nykyään, ellei ole kyseessä sydänkohtaus. Edes puhelimella ei saa yhteyttä terkkariin.
Olette edelleen jonossa.....

"Jotain on pielessä kun niin moni ihminen kokee näin. Ei ole asiat niinkuin ennen. Ihminen ei pysy kehityksen mukana. Ei tiedä miten valmistua tähän uuteen aikaan, jossa ei päde enää vanhat muinaiset säännöt. "

Sanoit sen mitä mitä minä olen miettinyt!!! Jonnekin pois on kadonnut yhteisöllisyys ja toisista välittäminen. Ihmisistä on tullut hyvin itsekeskeisiä jotka eivät kykene aitoon vuorovaikutukseen enää. Tahtomattaan eristäytyy suojellakseen itseään.

Tuo miksi haluan parisuhdetta johtuu vain ja ainoastaan siitä etten minäkään luota vanhushuoltoon ja mitä se lie 50vuoden päästä kun itse alkaa olemaan vanha. Sitten voi kyllä ihan oikeasti kaduttaa että oli itsensä ja halusi asuu sinkkuna ja ei hommannut lapsia jotka nyt katsoisivat etujeni perään. Mutta niin. Ei mulla lapsia vastaan mitään ole. Mutta mun on todella vaikea nähdä itseäni kasvattajana tai isänsä. En ole kertaakaan ollut parisuhteessa 25vuoden aikana. Ei tämä ei johdu siitä etteikö minua kukaan huolisi. Tämä johtuu siitä että koen olevani tietyllä tapaa erakko ja viihdyn oikein hyvin itsekseni. Mua ahdistaa aivan suunnattomasti jos kotona odottaisi nainen vaatimuksineen. Rakastan sitä kun saan palatsi yksin rauhalliseen kotiini. Käyn pari-kolme kertaa vuodessa muutaman kaverin kanssa ulkona jotta suhteet eivät ihan kokonaan kuolisi. Samoin viestittelen whatsappin kautta ja olen siellä ryhmächatissa näiden kavereiden kanssa. Mutta noin muuten. Pakko se on myöntää että se hieman mietittyttää ja välillä jopa ahdistaakin, että miten sitten kun omat vanhemmat kuolevat ja heihin en voi olla yhteydessä. He ovat ainoat ihmiset jotka mut todella hyväksyvät ja voin kertoa heille kaiken, ja koen voivani olla täysin oma itseni heidän seurassaan. Kyllähän elämän vaikeissa tilanteissa sitten oma puoliso ja omat lapset ovat sitten looginen jatkumo kun omat vanhemmat ovat poissa. Onhan mulla toki sisaruksia joihin voin tarvittaessa pitää yhteyttä. Sinänsä en koe tarvitsevani puolisoa ja lapsia muuhun kuin vanhuuteni turvaamiseen. En mitenkään erityisesti haaveile näistä asioista kun mietin lähitulevaisuuttani. Tosin niinhän se menee että ihminen ei ole koskaan täysin tyytyväinen nykytilantaansa.

"Ala-asteella pidin omaikäisiäni niin ärsyttävinä..." jos oman ikäinen seura ei kiinnosta/suhteet onnistu, voi olla syynä Aspergerin oireyhtymä.

meitäonniinmoneksi16 kirjoitti:

"Ala-asteella pidin omaikäisiäni niin ärsyttävinä..." jos oman ikäinen seura ei kiinnosta/suhteet onnistu, voi olla syynä Aspergerin oireyhtymä.

On se hyvä että lääketiede keksii kaikkeen jonkun syyn jottq saadqan myytyä lääkkeitä. Jos ei ole adhd niin on mielenvikainen jne. Itselläni se miksi viihdyn ennemmin vanhempien ihmisten seurassa johtuu siitä että heihin pystyy suuremmalla todennäköisyyeellä luottamaan kuin nuoriin eli kanssani samanikäisiin. Lisäksi nuorten puheenaiheet liittyvät aina ryyppämiseen jq muuhun lapselliseen käytökseen.

Toivoa sopii, varsinkin kun vanhuksien tulevaisuus näyttää todella synkältä. Ei ne lapset ole kuitenkaan kyllä mikään tae hyvälle vanhuudelle, sille että he huolehtivat vanhemmistaan. Vaikka kuinka parhaasi teet vanhempana, niin he tekevät kuitenkin omat valistansa elämässään arvomaailmansa suhteen myös ympäröivästä maailmasta saamistaan vaikutteista, ei pelkästään kotoaan ja vanhemmiltaan.
Ei siihen arvomaalilmaan välttämättä kuulu se, että omista vanhemmista huolehditaan, yhteiskunta on se joka hoitaa ihmisiä parhaaksi katsomallaan tavalla jotka eivät tule itsenäisesti toimeen.
Paras olis kuitenkin ottaa tuokin realiteetti huomioon, se että jää sinne pikkumökkiin yksin, lapsista huolimatta, ei tule sitten yllätyksenä kun ne päivät koittaa.

Näin varmaan kaikki ne pikkumökissään yksin ja unohdettuna elävät ja kuolevat ovat toivoneet samaa lapsiltaan.

Oletko narsistin uhri?

Minä myös viihdyn parhaiten yksikseni. Iän myötä kaipaan aina vaan enemmän omaa rauhaa. Toisten seurassa oleminen on rasittavaa. Hetkellisesti on kiva olla joukossa, mutta vain lyhyen aikaa.

Aika vaikea on enää luottaa kehenkään, jos kohdellaan tylysti tarpeeksi pitkään.
Itse tullut myös melko kyyniseksi monen tapahtuman takia.
Eräs ns. ystävä ottaa yhteyttä vain silloin kun tarvitsee jotain palvelua,autokyytiä esim. Saattaa haukkua samontein pystyyn vaikka jostain vähäpätöisestä asiasta,
jossa itse tuntee ilmeisesti "päihittävänsä" minut. Joskus olen ihan kysymysmerkkinä että mitä tämä on.

Yksin ei kannattane jäädä, mutta minne voi mennä , jos tulee "lunta tupaan ja jäitä
porstuaan" heti kättelyssä ?
Kuuntelen siis linnunlaulua jne. kunnes monttu kutsuu.Niin se taitaa mennä vaan.

Sosiaalinen erakko on 37 vuotias eli ei mikään kovin nuori;)

Olen käynyt kovat kasvunprosessit läpi itseni kanssa. Jos ihminen ei tunne itseään ja tiedä mikä hänelle on parasta, niin turha on odottaa sitä ympäröivältäkään maailmalta. Hyvän elämän ja hyvien ihmissuhteiden pohja on se, että ihminen opettelee tuntemaan ITSENSÄ!! Tämä tunteminen tarkoittaa henkistä työskentelyä itsensä kanssa.. kuka minä olen, mitä minä haluan, millaisia tunnetaakkoja kannan mukanani ja miten voisin niistä vapautua, miten voisin löytää oman voimani, halua opetella rakentavaa vuorovaikutusta, miten ratkon ongelma tilanteita, miten riidellä rakentavasti.. tässä olisi nyt aluksi sitä listaa mistä on kasvunsa työskentelyn voisi aloittaa.

Ihminen on usein tietyllä tavalla sokea itselleen. Ihminen näkee vikoja ja virheitä muissa, mutta ei huomaa, että juuri tuo sama ominaisuus on hänessä itsessään. On niin äärettömän helppoa tuomita ja arvostella toisia ihmisiä ja siten säilyttää illuusio omasta paremmuudesta.

Amerikkalainen terapeutti Harville Hendrix sanoo, että rakastumme aina juuri oikeaan ihmiseen. Me vedämme alitajuisesti puoleemme juuri sellaisen ihmisen, joka tuo pintaa kaikki ne kipeät ja vaikeat asiat, jotka ovat keskeneräisinä meissä. Suhteen tarkoitus on, että saisimme mahdollisuuden eheytyä menneisyydestämme ja tulla kokonaisiksi ja onnellisiksi ihmisiksi. Jos ihminen ei suostu kohtaamaan itseään, vaan lopettaa suhteen, niin seuraava suhde tulee olemaan täysin samanlainen.. koska ihminen vie mukanaan oman keskeneräisyytensä.

Otetaanpa tähän esimerkki. Nainen rakastuu kerta toisensa jälkeen alkoholistiin. Sama kärsimysnäytemä toistuu, kunnes nainen lopettaa suhteen ja aloittaa pian taas uuden suhteen, jossa mies jälleen kerran paljastuu samanlaiseksi kuin edellisetkin kumppanit. Mutta tällä kertaa nainen tajuaa miksi kaikki tämä hänelle tapahtuu!! Naisen oma isä oli alkoholisti ja aiheutti paljon tuskaa naiselle kun hän oli lapsi. Tämä pieni tyttö kätki sisäänsä kaiken vihan, surun ja tuskan mitä isän juominen hänelle aiheutti. Hänen tunteilleen ei ollut tilaa. Kun nainen tuli aikuiseksi, niin hän veti alituisesti puoleen alkoholisti miehen, jotta saisi mahdollisuuden työstää kipeää lapsuuttaan. Kun nainen tämän lopultakin tajusi, niin hän sai yhteyden pieneen sisällään olevaan tyttöön ja kaikkiin niihin kipeisiin tunteisiin. Hän salli itsensä käydä läpi nuo tuskaisat tunteet. Se vei kauan.. hän eheytyi ja löysi omaa voimaa. Hän ei enää halunnut jatkaa tämmöisessä suhteessa. HÄn tunsi antsaitsevansa paljon enemmän. Hän antoi miehelleen kaksi vaihtoehtoa, joko mies lopettaa juomisen tai hän lähtee. Usein tarinassa käy niin, että nainen lähtee ja hänen seuraava suhteensa tulee olemaan täysin erilainen, koska hänen kasvunsa ei enää tarvitse alkoholistimiestä.

Terve itseään arvostava ihminen tekemisissä samankaltaisten ihmisten kanssa, jotka arvostaa ja kunnioittaa häntä. MIksi ryhtyä kenenkään pälpättäjän kaatopaikaksi? Minä en ainakaan ryhtyisi. Ihminen itse voi määritellä täysin minkalaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Jos joku kohtelee minua huonosti, huomautan siitä hänelle asiallisesti tai tilanteen vaatiessa lähden paikalta. Ihmisen tulee osoittaa omat rajansa toisille. Itseään kunnioittavaa ja arvostavaa ihmistä ei kukaan polje jalkoihinsa.

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus vähätellä ketään, vaan saada ihmiset ajattelemaan asioita vähän syvällisemmin. Jos ihminen haluaa elää sontaläjässä, niin sellaiseksi hänen maailmansa muodostuu. Tämä maailma antaa ihmiselle takaisin mitä ihminen antaa maailmalle. Jos huudat maailmalle, että rakastan elämää ja rakastan teitä kaikki ihmiset olittepa te ihan millaisia hyvänsä, niin tämä maailma rakastaa sinua takaisin.

Olet rehellinen, pojot sulle!

En ole ap. mutta vasaan. Monet on isomummuja 40v. Ensimmäisiä kysymyksiä on, että mitä teet työksesi ja onko puolisoa! Jos ei, niin oudoksutaan, kukaties että ihan homoksi luullaan!
Ihan kiva että joku on taas saanu vauvan. Miten se mun elämään liittyy?

Täällä on paljon hyviä vastauksia ja olen kaikki lukenutkin. En aikonut kirjoittaa enää mitään, mutta kun vastauksia näköjään vaaditaan niin vastataan sitten. Olisin tietysti aloitukseen tarkentaa vaikka mitä tietojani itsestäni, esim juuri masennuksesta, sos.fobiasta, huonosta itsetunnosta jne, mutta siitä olisi tullut pitkä teksti.

Vihaan tämän hetkistä elämäntilannettani. Ikää alkaa tulla pikkuhiljaa enkä ole saanut mitään aikaan, erilaiset pelot ovat tehneet minusta lähes ihmisraunion. Jos juttelen vanhojen tuttujen kanssa niin joudun vastailemaan kysymyksiin omasta elämästäni ja sitä en halua tehdä, en halua kertoa miksi olen jämähtänyt jne. Ja kyllä minusta näkyy päällepäinkin huono fiilis, en halua levittää huonoa fiilistä eteenpäin.. Vauvaa en jaksaisi ihastella, koska se olisi liian sosiaalinen tilanne ja todella teennäinen sellainen. En osaa oikein leperrellä mitään tyhmää, paitsi eläimille. Ja minua katsottaisiin kieroon jos vain seisoisin vakavana. Ihmisiä en siedä hirveästi koska en ole ikinä kokenut tulleeni kunnolla hyväksytyksi tai ymmärretyksi. Ihmisten seura ahdistaa, koska ne ovat usein niin täynnä teeskentelyä (kliseisesti ilmaistu, tiedän) ja hieman herkempänä yksilönä kaiken aistii helposti. Kuten aloituksessa kirjoitin, tämä erakoituminen on lisääntynyt yksinäisyyden myötä. Eli vaikka aina olen ollut hieman ongelmatapaus, niin nykyään tilanne on pahempi.

Sitten jos suostuu vastenmielisiin menoihin, miten voi olla ihme ettei kiinnosta enää? Miksi menet synnytyssairaalaan vieraaksi tai sukujuhliin, jos ei tunnu siltä. Täysn vieraita ympäristöjä sinulle, eivät kosketa henkilökohtaisesti.
Ja jos ei ole muuta järkevää ihmiskontaktia, etsi niitä joskus. Ehkä ei satu vastaan tai sitten osuu.

Nää viime vuodet on ollu mulle helvetin rankka matka. Kaverit jäi, velkaannuin rahapeliriippuvuuden takia, koulut jäi kesken yms. En ole koskaan edes seurustellut ja olen 22v. Kaikki ne traumat tuskat ja kivut ovat syöneet itsetuntoa niin paljon etten ole kokenut kelpaavani kaveriksi. Olen tullut erinäisissä ihmissuhteissa hyväksikäytetyksikin kun en ole osannut pitää puoliani. Olen aina koko ikäni myönnytellyt muita sillä se on ollut minun tapani selvitä. Ongelman juuret ovat isäsuhteessani. Isäni on hyvin vaativa ja manipuloiva. Pelkäsin lapsena ja nuorena ilmaista vastahakoisia mielipiteitä koska hän reagoi aina niin voimakkaasti. Hän ei kuitenkaan ollut väkivaltainen, mutta käytti paljon alkoholia. Isän alkoholinkäyttö on ollut niin iso asia meidän perheessä. Jotenkin pelkäsin ja samalla inhosin isääni jo lapsena. Olen aina vähän inhonnut. En tiedä miksi, mutta ainakin alkoholi on yksi suurimmista syistä.

Suku on pahin ne sanoo ja olen kyllä samaa mieltä. Mun koulunkäynneistä ja asioista on koko suku tivannut jo monta vuotta. Ongelma on ollut varsinkin se kun en ole valmistunut. Kun en mennyt lukioon niin sekin oli ongelma.

Lokeroidun kotiini yksin nurkkaan koska en osaa sanoa ei. Mä aina koitan miellyttää muita sillä pelkään toisten loukkaantumista tai torjuntaa. Tämä koko kuvio on poikiutunut mun isäsuhteesta. Oon aina tehnyt kaikkeni niin ettei hän suuttuisi tai ettei meille tulisi mitään eripuraa. Nyt aikuisena mietin välillä kun puhelimeeni tulee humalaisen sönkötys viestejä että kumpi meistä on isä ja kumpi poika...


Siis tässä on vuodatettuna yksinäisen juipin natinaa kitinää ja elämänkertaa yksinäisyydestä. Onhan tässä paljon hyvääkin tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Pääsin opiskelemaan. Olen päässyt peliriippuvuudesta eroon. Olen laihtunut paljon enkä käytä päihteitä.

Tän kaiken paskan keskellä herää ajatus välillä et miks es yrittää mut ei oo muuta vaihtoehtoo. Mulla on unelmia ja niidenkin vuoksi täytyy jaksaa. Mä oikeesti toivon et joku päivä mulla on asiat hyvin ja myös pätäkkää :D

Älä päästä unelmistas..tein sen kerran..Ja se vie hengen..Oikeesti.
Vaikka pakottamalla takasin..Mitä tahansa mielumin jotain suurta ja äkkiä.

Tottakai Jumalan omana oleminen ja Jeesuksen tunteminen on tärkein, mutta toiseksi tärkeimmän terveyden lisäksi on sukupuolen kosketus on tärkeää suomalaiselle miehelle, eli seksi.

Lisään vielä että seksi siis miehen ja naisen välillä, jotka ovat sitoutuneet olemaan uskollisia toisillensa. Toisenlaiset suhteet Raamatussa kielletään.

Kaikki aina lässyttää et tee jotain yksinäisyydelle. Kyllä tässä on tehty jo ihan tarpeeksi todetakseni että kukaan ei halua olla kaveri. Olen ollut urheiluseuroissa ja harrastanut vaikka mitä mut mua ei edes haluttu joukkueen saunailtoihin. ja se on selvä merkki että ei kannata yrittää. Paras juttu oli et ei edes työpaikan saunailtaa eikä pikkujoulu juhlin kutsuttu, eikä mulle edes kerrottu.

Vastaan vain pikaisesti, mutta tekstisi olis hyvä ja olet oikeassa kun hieman kyseenalaistit minun tunteettomuutta. En ole tavallisesti lainkaan tunteeton ihminen, oikeastaan asia on päin vastoin. Ehkä kyseessä on juuri jonkinlainen puolustusmekanismi. Kun tuntee itsensä hylätyksi on hyvin vaikeaa pitää muistakaan ihmisistä. Jos itse kärsii (fyysisesti tai henkisesti) tekee se empaattisuudesta vaikeaa. Jos lyö varpaan lujaa pöydänjalkaan, niin vähään aikaan ei pysty ajattelemaan muita ihmisiä. Sama tilanne on henkisen kivun kanssa.

ap... kirjoitti:

Vastaan vain pikaisesti, mutta tekstisi olis hyvä ja olet oikeassa kun hieman kyseenalaistit minun tunteettomuutta. En ole tavallisesti lainkaan tunteeton ihminen, oikeastaan asia on päin vastoin. Ehkä kyseessä on juuri jonkinlainen puolustusmekanismi. Kun tuntee itsensä hylätyksi on hyvin vaikeaa pitää muistakaan ihmisistä. Jos itse kärsii (fyysisesti tai henkisesti) tekee se empaattisuudesta vaikeaa. Jos lyö varpaan lujaa pöydänjalkaan, niin vähään aikaan ei pysty ajattelemaan muita ihmisiä. Sama tilanne on henkisen kivun kanssa.

Lue lisää

Itke siis se suru pois!

Pohjimmiltaan ihminen pelkää hylätyksi ja torjutuksi tulemista, varsinkin jos on kokenut sitä lapsena vanhempiensa taholta.
Kokemus hylkäämisestä on hyvin traumaattinen kokemus, se jättää syvät jäljet psyykeen jotka vaikuttavat koko elämän ajan enemmän tai vähemmän.
Siksi on vaikea solmia ystävyyssuhteita, sitä suojautuu muuriensa taakse välttääkseen tuon kokemuksen toistumisen.

ap... kirjoitti:

Vastaan vain pikaisesti, mutta tekstisi olis hyvä ja olet oikeassa kun hieman kyseenalaistit minun tunteettomuutta. En ole tavallisesti lainkaan tunteeton ihminen, oikeastaan asia on päin vastoin. Ehkä kyseessä on juuri jonkinlainen puolustusmekanismi. Kun tuntee itsensä hylätyksi on hyvin vaikeaa pitää muistakaan ihmisistä. Jos itse kärsii (fyysisesti tai henkisesti) tekee se empaattisuudesta vaikeaa. Jos lyö varpaan lujaa pöydänjalkaan, niin vähään aikaan ei pysty ajattelemaan muita ihmisiä. Sama tilanne on henkisen kivun kanssa.

Lue lisää

Liittynee aiheeseen seuraava linkki:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079

En yhtään ihmettele, että japanilaiset koevat jonkinlaista sukulaissieluisuutta suomalaisten kanssa...

Jeesus ei auta vauvoja tai sodissa mehentyviä. Jeesus sallii onnettomuudet ja sodat. Aja mopolla Jeesuksen ylitse, koska se on TIE. Valele asfaltilla ja tökkää pyllyyn katupylväs. Tie pitää olla valaistu, sanoo suomen § laki.

Julmala n vastuussa kuntauudistuksesta ja Kataisesta. Jeesuskin sanoi että "voi hyvä Jumala" kun kävi paskalla hetken ja Katainen pääsi valtaan. Nyt Jumalallakin vuosi on ikuisuus olla vallassa, kun hallitus luo paskaa.

Jumala on hyvä! kirjoitti:

Jeesus ei auta vauvoja tai sodissa mehentyviä. Jeesus sallii onnettomuudet ja sodat. Aja mopolla Jeesuksen ylitse, koska se on TIE. Valele asfaltilla ja tökkää pyllyyn katupylväs. Tie pitää olla valaistu, sanoo suomen § laki.

Julmala n vastuussa kuntauudistuksesta ja Kataisesta. Jeesuskin sanoi että "voi hyvä Jumala" kun kävi paskalla hetken ja Katainen pääsi valtaan. Nyt Jumalallakin vuosi on ikuisuus olla vallassa, kun hallitus luo paskaa.

Lue lisää

Muistuu Jeesuksen viimeiset sanat ristillä: Jumalani Jumalani Miksi Minut Hylkäsit !
Niinpä, Jumala hylkää sittenkin vaikka toisin lupaa. katteettomia lupauksia joita ei lunasteta milloinkaan.

Oli pakko peukuttaa! Juuri samoin itsekin tunnen. Ei sada enää mullekaan █████ niskaan. Kivaa syksyä Teille :)

Ihan kuin mun elämästä :)

Suosittelet siis menemään arvauskeskukseen jutteleen jollekin lääkärille? Ei ne kuule sua auta muuta kuin reseptiä kouraan - ahdistukseen jotain mömmöjä. No ei tietenkään voi yleistää, mutta monesti ulkopuolisten tulkitsemat ns. "mielenterveysongelmat" voivat johtua muista syistä kuin henkilöstä itsestään. Työpaikkakiusaaminen, koulukiusaaminen yms. Tekee kuule välillä hyvää olla erossa sellaista ihmisistä jotka käyttää sua hyväkseen antamatta arvostusta sulle!

Millä voi olla terve, jos ympäristö on sairas?

Pääkaupunkiseutu ahdistaa kovin. Siellä on kaikki päättäjät toimivat hyvin itsekkäästi ja pilkallisesti muita maanosia kohtaan. Siellä puolet väestöstä ovat ateisteja ja puolet joitakin sukupuolettomia vihreitä neutraaleja,vai mitä lie? En halua asua siellä,tuskin edes tulen käymäänkään. Ja se alituinen kiire ahdistaa.

Pääkaupunkiseutu ahdistaa kovin. Siellä on kaikki päättäjät toimivat hyvin itsekkäästi ja pilkallisesti muita maanosia kohtaan. Siellä puolet väestöstä ovat ateisteja ja puolet joitakin sukupuolettomia vihreitä neutraaleja,vai mitä lie? En halua asua siellä,tuskin edes tulen käymäänkään. Ja se alituinen kiire ahdistaa.

ahdistus ongelma kirjoitti:

Pääkaupunkiseutu ahdistaa kovin. Siellä on kaikki päättäjät toimivat hyvin itsekkäästi ja pilkallisesti muita maanosia kohtaan. Siellä puolet väestöstä ovat ateisteja ja puolet joitakin sukupuolettomia vihreitä neutraaleja,vai mitä lie? En halua asua siellä,tuskin edes tulen käymäänkään. Ja se alituinen kiire ahdistaa.

Lue lisää

Muuta pois..Maaseutu eheyttää sen, minkä betonikuutio rikkoo.

eronnutm1! Hanki kunnon homokaveri! Niin tein minäkin ja hyvin menee! Seksikin on parempaa kun saa panna tiukempaa reikää ja monipuolisempaa kun saa antaa myös oman reiän pantavaksi. Mitä naisella ees tekee?

Jos käännyt jumalan puoleen ja tulet uskoon..saat kyllä paljon kavereita mutta sitten kun et enää uskokaan jumalaan ja käy heidän kanssa kirkossa ja muissa lahkojen kokouksissa he jättävät sinut samantien.

Tarkoitan sitä että uskontoihin liittyvät kaverit ovat vain sen aikaa kavereita kun olet itse uskossa. Tämä taas tarkoittaa sitä ettei ne ole oikeita kaveruuksia.

Kokemuksia on itsellä ja monella muulla tästä aiheesta.

333+2323 kirjoitti:

Jos käännyt jumalan puoleen ja tulet uskoon..saat kyllä paljon kavereita mutta sitten kun et enää uskokaan jumalaan ja käy heidän kanssa kirkossa ja muissa lahkojen kokouksissa he jättävät sinut samantien.

Tarkoitan sitä että uskontoihin liittyvät kaverit ovat vain sen aikaa kavereita kun olet itse uskossa. Tämä taas tarkoittaa sitä ettei ne ole oikeita kaveruuksia.

Kokemuksia on itsellä ja monella muulla tästä aiheesta.

Lue lisää

seon sama asia kuin juoppokavereillakin. kun on viinaa niin on kavereita, kun ei ole viinaa niin ei ole kavereita.

Niin, paitsi, että sitten kun sisäänpäin kääntynyt / sosiaalisesti estynyt menee juttelemaan ammattilaiselle, on se vaivautumisen ja ahdistumisen tunteen ultima maximee...

Ennemmin sitä jättää vaikka sormensa oven väliin, kun hannkkiutuu henkisesti persraiskattavasti

Mennään Jpst naimisiin. Tavataan kirjastohuoneessa taikka jossain aina silloin tällöin sivistyneen lasillisen ääressä ja sit karataan eri puolille kartanoa kun alkaa ahdistaa. Mie voin laitella puutarhaa... Saat lojua puussa, kunhan miun ei tarvii olla sitä näkemässä.

Toivotaan että vaihe menee joskus ohi. Muuttuminen on kyllä käsittämättömän vaikeaa, varsinkin vaikeaa hyväksyä. Ehkä sitä pelkää muuttuvansa vääräänlaiseksi.


Kiitos inspiroivasta viestistä!