Kokemuksianne lpp:sta

Yksilökysymys koiran luonne.

Omien lukuisten havaintojen perusteella nartut tulevat paremmin toimeen samaa sukupuolta olevien kanssa (juoksuajat poikkeus, mutta ne ovat lyhytkestoisia ja ymmärrettäviä kausia) ja ovat muutenkin lempeämpiä.

PK-oikeudet rodulla muistaakseni on.

Tutuimmaksi lapinporokoira on tullut naapurini uroksen kautta. Ei pidä muista uroksista, mutta tapaamani nartut vaikuttavat suvaitsevaisemmilta.

Mutta suuresti yksilökysymys on luonne.

Terve rotu ja helppohoitoinen.

Tuplasti aktiivisempi kuin suomenlapinkoira (mutta tämäkin on yksilö- ja tottumisasia).

Hieno rotu, käyttöominaisuudet tallella, ei olla jalostettu liian pehmoiseksi ja herkkähermoiseksi sylibuudeliksi, kuten lähisukulainen suomenlapinkoira.

Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä, että urokset tulisivat huonommin toimeen toisten urosten kanssa, mitä nartut narttujen? Itse olen kyllä ymmärtänyt, että rodusta riippumatta urosten on helpompi tulla toimeen keskenään. :O

Mutta itse asiaan:
Mulle on osunut tavallista porokoiraa arempi yksilö. Tämä on hirveän paukkuarka ja säikkyy myöskin näköärsykkeitä. Kyseessä on ensimmäinen koirani, joten pentua hakiessa en ymmärtänyt näitä asioita tsekata. Talviaika kun oli, luulin tärinän johtuvan kylmästä, eikä pelosta, kun kävimme ihmettelemässä kaupungin keskustassa menoa.
Ensimmäiset kuukaudet koira oli ihan mahdoton. Repi lasten kädet ja jalat ihan verille, paimensi niitä koko ajan, ellen puuttunut siihen. Se oikeasti puri ihan lujaa kiinni meidän 3-vuotiaan lapsen käsiin ja nilkkoihin. :(
Ja aina kaupungilla käydessä koira etsi jokaista ovea ja porttikongia, mihin luikahtaa pakoon. Varsinkin raskasajoneuvot oli hirvitys. Ovat vieläkin. Koirani pelkää lukuisista totutteluyrityksistä huolimatta mm. mönkijöitä, moottoripyöriä, mopoja, kuorma-autoja, lentokoneita, ilotulitteita, pyssynpaukahduksia. Nyt uutena asiana (koira on 3-v) on alkanut pelätä jo imuriakin, mitä ei ennen ole pelännyt. :(

Olen vakavasti harkinnut koiran laittamista monttuun. :/

Piti tulla kurkkaamaan mikä ihmeen LPP?
Ei sellaista edes ole. LPK tai ruotsiksi LVH (lapsk vallhund) on lapinporokoiran lyhenne. Uroksen lyhenne suomeksi on lpku ja nartun lpkn.
Suomenlapinkoiran lyhenne on SLK. Uroksen slku ja nartun slkn. Nämä paimensukuisuuksien kanssa husoajat, niiden tahtoessa eritellä, sanotaan pslk eli paimensukuinen suomenlapinkoira, ja pslku ja pslkn juontuvat siitä. RLK on ruotsinlapinkoira. Mitään LPP:tä ei ole olemassakaan. Puhutaan lapinporokoirasta, tai perinteisesti aikojen takaa porokoirasta, nykyään monesti puhekielisesti porosta.

Ota porokoira, se on hyvä ;) jos se sinulle sopii. Kannattaa tykätä älykkäästä eläimestä ja olla pitkäpinnainen, sinnikäs sekä vahvatahtoinen että tykätä pikkasen haasteistakin.

Jotkut kuulemma ovat aktiivisia, itse suosin niitä rauhallisia. Pentuna voivat olla aikamoisia, mutta kun aikuistuvat, ovat kuin ihmisen ajatus, rauhoittuen niin, ettei niitä oikein enää tunnekaan :D ja omistaja pystyy vain rapsuttelemaan korvantaustaa miettien mihin se riiviö hävisi kuin henki Aladdinin pulloon. Loppuikänsä sitten sellaisia, että maailman parhaita.

Se on kotimainen pystykorva edelleenkin ja se näkyy ja saa näkyä toivottavasti näkyykin. Paimennusviettikin siinä näkyy. Jos näkyy, toivottavasti näkyy ;)
Se on kernaasti hyvin usein oman perheen tai jopa yhden ihmisen koira, mutta osa näistäkin silti on äärettömän sosiaalisia ja avoimia pennusta lukien.

Hajonta on suurta.
Arkoja itselle ei ole luojan kiitos koskaan sattunut. Yksi hullu oli kerran, mutta ei ollut kauaa ;) niitä ei suvaita.

Ei ole parempaa löytynyt eikä ole tarkoitus vaihtaa. Vanhaa sanontaa mukaillen: kahta en vaihda, yksi on porokoira, ja toinen .. tuota noin ... hm.