haaveilua ja yksinäisyyttä

Takerruin nyt tuohon kohtaan, jossa kirjoitit että haluaisit miehen olevan vanhempi - koska käsityksesi mukaan omanikäiset miehesi ovat ennakkoluuloisia yms, ja ihmettelit miksi pitää olla "samanikäinen" no ensinnäkin, nythän sinä olet itse ennakkoluuloinen ikäisiäsi - että nuorempia miehiä kohtaan. Toiseksi, tämä on yksi syy miksi itse mielummin valitsen yleensä itseäni vanhemman naisen... Silloin minua ei oteta sen takia että olisi jotenkin "siistiä" kun poikaystävä on "vanhempi ja kypsempi, ei tuollainen kakara kuin omanikäiseni miehet" Eli en vain ymmärrä tätä ennakkoluuloista nuorten miesten syrjintää. Itse olen muuten 20.

Tekstiä oli kyllä paljon, osa ehkä hämmentävääkin... Voisin sanoa että minusta yksinäisyys tuntuu "mieltä sekoittavalta" sitä tekee mieli vaan lähteä jossain vaiheessa johonkin, ja monesti se tarkoittaa "hyvänpäiväntuttujen" kanssa raakaa dokaamista.

En itse haaveile olevani kukaan muu, mielummin haluaisin omasta elämästäni paremman kun se on tässä tällä hetkellä, ja lähiaikoina tuntunut.

Suosittelen että etsit miehen jonka kanssa pystyt olemaan onnellinen etkä vaan ota ekaa joka sellaiseksi tarjoutuu vaan kuuntele sydäntäsi se kyllä kertoo

Itse en ole koskaan seurustellut ja ystäviä on ollut elämäni aikana vajaa kymmenen joista kaksi "todellista ystävää", joita olen siis tavannut koulun ja työn ulkopuolella "siviilimaailmassa". Kumpaakaan en tosin ole nähnyt enään useampaan vuoteen.

Olen silti käynnyt koulua ja tehnyt töitä elämäni aikana joten hyvinhän minulla loppujen lopuksi pitäisi mennä. Jos joskus ihmisten kanssa joudun juttelemaan, he pitävät minua yleensä hyväkäytöksisenä ja järkevänä. Olen aina positiivisella asenteella ihmisten ilmoilla ja useimmat ovat ihmetelleet hyvän oloni salaisuutta. Tietenkään en ole maininnut että olen ollut yksin enemmän tai vähemmän koko elämäni enkä ikänä ole seurustellut edes kertaakaan. Olihan minullakin pari kolme ihastumisen kohdetta yläasteen loppupuolella ja toisella asteella mutta en vain tiennyt miten asian olisin saannut heille mainittua.

Syiksi nykyinen tilanteeni, yksi olen ujo ja epäileväinen ihmisten suhteen. En pysty luottamaan heti ihmiseen jota en ole koskaan tavannut enkä tiedä mitään hänestä. Kaksi, olen todennäköisesti liian "hyvämielinen". En ole koskaan juonnut, polttanut, aina pitänyt raha-asiat kunnossa ja en ole koskaan tietääkseni tehnyt mitään pahaa kenellekkään. Myös lähes aina mietin miten kannattaisi vastata toiselle ilman että hänen mieltään tarvitsisi pahoittaa.

Minäkin olen aina pyrkinyt ajattelemaan että kaikki elämässä tulee menemään hyvin ja hyvinhän se on tavallaan mennytkin. Mitään epämiellyttävää ei ole minulle käynnyt kun kotoa muutin omilleni, velkaa en ole koskaan ollut kenellekkään ja enkä koskaan ole tarvinnut kenenkään apua tai opastusta. Ainoa asia mikä tosin minua on mietityttänyt on tämä yksinolo, jonka siis en ole uskonut olevan mitään liian vakavaa. Kotiväellenikin olen aina sanonut että hyvin minulla menee vaikka he tietävätkin että olen paljon yksin.

Tulipa pitkä viesti kirjoitettua. Tässä kuitenkin hieman omaa elämääni. Mutta jos mahdollisesti haluat mielipiteitä vaihtaa tai jutella muuten vain lisää, vastailen kyllä mielelläni jos kirjoittelet.

Ärsyttää ihan sairaasti että menin kirjoittamaan tänne. siitä ei tullut yhtään parempi mieli ja mulla oli eilen aikahuono paivä. Poistaisin viestini jos voisin. Ei kenenkään tarvi täällä lukea tollasta mitä tänne kirjoitin. Olisin voinut yhtä hyvin vain kirjoittaa viestin ja pyyhkiä sen lähettämättä.. En halua kenellekään tulevan paha mieli. Kirjoitin vain jotaiin sekavaa mitä ajattelin , muttei se lopulta olut kovin järkevää. päätin tänään etten enää koskaan kirjoita mitään omia vuodatuksia nettiin. En ole vielä lukenut mitään kommentteja, mutta jos joku tietää miten poistaa tän täältä ni oon kiitollinen .......................... ja oon pahoillani kaikkien puolesta jotka erehty tähän keskusteluun.

minä jaksoin lukea tarinasi loppuun. Olet varmasti ihana ja nätti nainen ja löydät vielä miehen joka susta tykkää. Saat perheen ja olet onnellinen. Aloita jokin uusi harrastus josta voit saada kavereita tai mene mukaan jonnekkin vapaa ehtois toimintaan. Saat puuhaa ja tapaat ihmisiä. Ole oma itsesi, älä joku muu. kyllä sut huomataan vielä ja elämäsi on kivaa

kiitos kaikista mukavista kommenteista, mutta kokeilen nyt ilmoittaa ton ylimmän viestini asiattomaksi, jos se voitais poistaa:) Oli kuitenkin helpotus ettei täällä ole mitään ilkeitä kommentteja, koska toi viesti nyt oli aika surkea ja vähän asiatonkin..

Ei mitään. Vapaaehtoisestihan tänne kirjoitetaan eikä tässä tuskin mitään tarvitse hävetä. Hyvä vain jos se oli vain huono päivä, tänään paremmalla liikkeelle ja myös jatkossa.

Ymmärrettävää että tuollaisen tekstin kirjoittamisesta voi jälkikäteen syntyä morkkis. Kirjoitustyyli oli kuitenkin henkilökohtaisuudessaan niin päiväkirjan tapainen. Turha siitä on kuitenkaan mitenkään traumatisoitua :)
Päinvastoin, tarinahan oli koskettava, ajatukset hyvin jäsenneltyjä ja ei varmasti mitään poikkeuksellista aikuisuuteen kehittyvän nuoren naisen elämässä.
Ennemminkin kannustaisin sinua jatkamaan kirjallista itseilmaisua, lahjoja sinulla on siihen olemassa. Se on myös erinomainen tapa purkaa sieluaan ja sitä kautta usein ymmärtää asioita itsekin paremmin, kun ei katso niitä niin läheltä ja tulee samalla pakottaneeksi itsensä ajattelemaan.
Netissä anonyymisti kirjoittaminen kun ei ole mitenkään uusi ilmiö, sääli vaan että tähänkin avaukseen reagoi vaan palstan toiveikkaita sinkkumiehiä x)

Ehkä juuri tuo haavemaailmasi ja sieltä keräämäsi ainekset ja ominaisuudet, antavat sinulle tulevaisuudessa paremmat valmiudet myös tänne "oikeaan elämään" :) Jokatapauksessa, hyvää jatkoa!