Meillä vaimo laittaa lapsen illalla nukkumaan, koska imettää. Lapsi nukkuu tissille ja äiti lähtee viereltä pois. Kohta lapsi herää kun äiti ei ole vieressä ja alkaa parkua. Yleensä äiti ei edes kuule että lapsi parkuu, vaan minun (isän) pitää sanoa. Sitten se taas lapsi saa tissiä ja nukahtaa ja kohta muutkin asettuvat nukkumaan ja valot sammutetaan, ja menee ehkä tunti, niin taas huuto, kun taas lapsen nukkumaympäristö on muuttunut pimeyden takia ja lapsi herää parkumaan. Lisäksi tissi haisee lapsen nokkaan. Sitten se alkaa heräillä ja tunnin välein tarkastella, onko äiti pysynyt vieressä. Muutenkin yöllä kippuroi - varmaan aiheuttaa levottomuutta, kun on oppinut uutta; konttaamaan sun muuta.
Mitta kysymys: onko väärin ja epäluottamusta jättää lapsi aina yksin nukkumaan ja häipyä paikalta?
Mitta kysymys: onko väärin ja epäluottamusta jättää lapsi aina yksin nukkumaan ja häipyä paikalta?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Itse en imettänyt kun 4 kk että tilanne sinänsä eri..
Imetys aikana olin niin väsynyt että nukuin aina vauvan kanssa samaan aikaan, yleensä oli vieressä tai vauvan sänky omassa kiinni.
Sen jälkeen totutimme vauvan niin että oppii nukahtamaan yksinään eli omaan sänkyyn iltatoimien jälkeen ja ovi vain tylysti kiinni...ei mennyt kun muutama pv ja aina jäi tyytyväisenä yksin nukkumaan ja käy yhtä kiltisti nyt 2 vuotiaanakin yksinnukkumaan..
Kyllä lapsen viereen jäädään nukkumaan illalla. Jos näin ei tapahdu, lapsen luottamus äitiin kärsii ja käy juurikin näin. Vanhempien esimerkkikin on trkeää ja jos "karataan" paikalta, niin lapsihan ihmettelee, ett mikä on homman nimi ja mitä muut tekee kun hän nukkuu.
Neuvolasta vois saada vinkkiä unikouluun. Kyllä viereltä voi lähteä ja olis hyvä oppia nukkumaan itsekseen.
ole koskaan laittanut noin lapsia nukkumaan. Vauvat on imetetty olohuoneessa ja viety sitten omaan sänkyyn nukkumaan. Ihan pienenä vauva tietysti nukahtaa jo siihen tissille, mutta sitten isompanakin on jatkettu samaa tapaa. Sitten kun vauva ei enää tissille nukahdakaan, on vauva kannettu hereillä omaan sänkyyn nukahtamaan.
taas hyvinkin kauan nukuttanut tissille ja viereen mutta aina itse noussut tietenkin ylös kun vauva nukahtanut.Jos herännyt niin nukutan uudestaan ja nousen taas itse ylös.Ei kuitenkaan heräile usein.
Tuon ikäistä ei kyllä enää kannata tissille nukuttaa....
Tuli hyviä vastauksia ap.lle. Väsyneenä omaan sänkyyn nukkumaan, ei siihen enään tissiä tarvitse.
Yöllä myöskään ei kannata nostaa tissille, siis ei yötarjoilua enään tuon ikäiselle.
Aamulla sitten syödään, kait te annatte jo monenlaista kiinteää ruokaa? Illallakin kannattaa antaa kiinteää niin ei herää ainakaan nälkään yöllä.
Koetapa Ap seuraavaa, kun lapsi on ollut äidin tissillä otapa sinä hänet syliisi ja nosta pienokainen omaan sänkyynsä, joka onkin sinun puolellasi, joten nyt ei haise tisut, vaan isän haju, anna hupitutti suuhun ja laita niitä valmiiksi useita yötä varten, sillä aina kun alkaa huutaa sinulla on siinä tutti heti esillä ja tuskin vauva oikein ehtii kunnolla herätäkään. Pian huomaat, että saatte rytmin, ei ole viisasta aina kirkuessa nostaa rinnalle syömään.
Tuon ikäisen lapsen pitäisi jo mennä melkein iltakahdeksasta aamukuuten ilman syöntejä, mutta jos aina nostetaan, kyllä varmasti huutaa.
Lapsen elämään pitää saada rytmi, joka pitää joka päivä.
Helpottaa huomattavasti elämää.
meillä tehty melkein juurikin näin :) Mie syötin sohvalla ja isäntä kanto sitten sänkyyn nukkumaan ja jos heräs vauva vähän ajan päästä itkemääb tissiä, niin mies meni tuudittamaan uneen. Vauvalta jäi näin "turhat" yösyönnit isompana siis pois.
Rankkaahan se itelle oli, kun toinen itki, mutta kyllä se vaaveli siihen äkkiä tottu ja tyytyväisenä nukku :)
ps: isä voi siis myös osallistua, eikä vain moittia vierestä äitiä.. ;)
Muuten hyvä mutta huvitutteja ei rinta lapset kaipaa.
Voi taivas mitä vastauksia... Lapsi lähentelee vuoden ikää, ja pitäisi tutti lykätä suuhun???? En ymmärrä lapsia, jotka silloin vielä tuttia imevät. Ei imemis tarpeeseen oikeasti tuttia tarvitse kuin alle puoli vuotta.
Ap:n tapauksessa voisi öitä rauhottaa sekin, jos luopuisi hiljalleen siitä imetyksestä.
Tutkimusten mukaan imemisen tarve vähenee noin vuoden ikäisenä.
Tutkimusten mukaan huvituttia ei pitäisi antaa koskaan.
Imemistarve muuhun kuin syömiseen riittävä määrä häviää ensimmäisen viiden kuukauden aikana, jos sitä ei tarkoituksella lapselle opeteta ylimääräistä...
En imettänyt, kun sen 5kk ja jo 3kk:ta olin antanut korviketta. Imetin ja annoin korvikettakin lisäksi. Lapsen lopetettua ruokailun, pidin hetken pystymmässä, jotta röyhtäisee ja laitoin omaan sänkyynsä, johon nukahti aina tyytyväisenä. Olin lähellä, jos heräsi otin uudelleen tissille. Tosin lapseni ei kyllä herännyt monesti yössä, ei edes heti syntymän jälkeen. Imetyksen loputtua (johon tietellistä syytä ei ole), korvasin kaiken äidinmaitovastikkeella ja toimin kuten aiemminkin.
Minä tein niinkuin lapsi halusi, lapsen ehdoilla. Se kestää aikansa, väsyttää, suuututtaa ja kyllästyttää mutta menee ohi. Lapsista on tullut vanhempiinsa ja muihin ihmisiin kohtuullisesti luottavia, aika tasapainoisia nuoria.
"aika tasapainoisia nuoria" ??
Jos edetään yleisesti lapsen ehdoilla ei ole hyväksi. Ite lopetin imetyksen vuoden iässä, kun siitä voi silloin luopua. Kiinteät aloitettu kolmessa kuukaudessa kuin ennen EU:ta.
Kaikki ei tosiaan mielellään luovu tissistä !!! Ja jos odottaa, kunnes lapsi osaa pyytää, niin pitää kieltää ja kiinnittää huomio toisaalle.
Onko tämä nyt tosikaan... Siis 10kk ja nyt oppinut konttaamaan? Ja nukutetaan tissille? Onko lapsi kenties kuitenkin vielä nuorempi, menikä vahingossa ikä väärin?
Mutta siis toki lapsi kuuluu opettaa nukahtamaan yksin. Lapsi ei muuten opi, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka hän olisi itsekseen nukkumassa. Lapsen viereltä kannattaa poistua jo ennen kuin lapsi nukahtaa, jotta tämä ei herää huutamaan, kun tajuaa yöllä, ettei äiti ole vieressä. Siis kun rauhottuu illalla yksin unille, jatkaa rauhssa uniaan myös yöllä kun heräilee.
Unikouluun löytyy ohjeita.
Lapsi oppi konttaamaan 9.5kk iässä. -Ongelmako?
Enin osa alkaa kontata siinä 9 - 12kk iässä ja isot pojat myöhemmin. Samoin kävely isoilla lapsilla myöhemmin.
En tiedä miten sitten jotkut ADHD-lapset, konttaako ne hervottomana kämppää ympäri nuorempina? Meillä 9.5kk:na konttaan - ja lujaa. Nyt jo noustaan tukea vasten seisomaan ja pari viikkoa, niin kävellään todennäköisesti.
Ei olisi kiire kävellä, niin ei tule kolhuja.
Minusta ja asiantuntijoiden mukaan on parempi kun oppii sitten aikanaan kaikki asiat nopealla tahdilla, niin on luusto kehittynyt.
Mutta normaalissa aikataulussa meillä kun vertaa muihin.
10kk tissivauva joo on!
Meillä kuopus oppi konttaamaan 11kk ikäisenä, onko siinä mielestäsi jotain ongelmaa?
Meillä ADHD-tyttö roikkui kattokruunussa 6kk iässä.
2kk iässä se oli myymässä persettä kadunkulmassa.
Ei varmasti sitten ongelmaa. Itse olisin ollut huolissani, ja jostakin asiaa kysynyt, jos omalla lapsella olisi ollut sellainen tilanne. En ole vain omissa tai lähipiirissä törmännyt sen verran myöhemmin oppimiseen. Yksi tuttavan lapsi oppi kävelemään vasta 1v 1kk, mutta konttasi kyllä jo alle 9kk iässä.
Minulla molemmat lapset konttasivat 7-8kk iässä. Tyttö lähti ryömimään 4kk iässä (tiedän että se on normaalia aiemmin) ja poika vajaa 6kk iässä. Molemmat kävelivät 10kk iässä.
Olen itsekin lähtenyt hyvin nuorena liikkumaan, eikä siitä kyllä luustolle ole mitään haittaa ollut.:) Eiköhän elimistö tiedä, milloin on valmis mihinkin.
Tissittelyä en ole koskaan ymmärtänyt vanhemmille lapsille. Tämä on asia, joka jakaa mielipiteitä. 10kk ikäinen alkaa olla rajatapaus, mutta koska oli kyse jopa yösyötöstä ja maidolla nukuttamisesta, niin siitä varmasti olisi jo aiheellista luopua. (On sitten tissillä tai pullolla.) Omat lapseni eivät käyttäneet edes tuttipulloa 9kk iän jälkeen, vaan maito juotiin nokkamukista iltapalan yhteydessä, ja sitten reilu 1v ihan tavallisesta lasista.
Minulla on lapset jo isompia, 2v ja 6v. Aihe ei sinänsä ajankohtainen. Tsemppiä vain kaikille, kukin tyylillään. Mutta tällä tyylillä ainakin minä ja lapset olemme varsin hyvin pärjänneet.:) Ehkäpä jollakin muulle toimii toinen tapa, mutta ei meille.
Lisäys vielä, kun joku mainitsi jostakin ADHD höpötyksestä... Ainakin minun aikaisin liikkumaan lähteneet lapset ovat ennemmin rauhallisia kuin vilkkaita, etenkin esikoinen. Olivat luonteeltaan rauhallisia myös pieninä, vaikkakin aktiivisia liikkumaan. Ja juttua riittää, heh. Puhe ei tästä huushollista lopu. Mutta ei ole mitään riehumista, levottomuutta tai keskittymisongelmaa. Niillä asioilla ei ole mitään tekemistä liikkumaan oppimisen kanssa.
Älä jauha soopaa..ADHD-pentuja, joitakin vajaakasvuisia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja sinä mittaat jotain sillä milloin kävelee jne? Olet ihan kakara itsekin?
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/1_2-vuotias/liikunnallinen_kehitys/
oppiminen 1v 1kk iässä tuskin on vasta..Jotenkin tulee olo että vain sinun määrittelemä aika ja tapa on oikea.Ja se että sinä et ymmärrä tissittelyä yli vuosikkaalla ei tee asiasta kamalaa tai väärää.Täällä on hyvin erilainen tyyli nukkumisella ja tissittelyllä kuin teillä on ollut ja erittäin hyvin meidänkin koko perhe on pärjännyt:)
Meillä kumpikaan lapsista ei kävellyt _vielä_ 1v 1kk ikäisenä, ja ihan kuitenkin ajallaan on liikkeelle lähtenyt. Ja kyllähän sitä lasteni kasvua ja kehitystä on neuvolassa seurattu ihan normaalisti, 10kk neuvolassa kuopuksesta sanottiin vain, ettei ole vielä kiirettä nousta tukea vasten kun ei konttaakaan.
Itsekään en ole koskaan ymmärtänyt tissittelyä vanhemmille lapsille, mutta vauva on vauva siihen asti, että täyttää 1-vuotta ja vauvaikään tissittely kuuluu.
Näin vastikään Oulun keskustan terveysasemalla tytön, joka ei ollut hetkeäkään paikallaan ja äiti mainosti "se oppi jo 7-kuisena kävelemään" ....olipa levoton menijä.
Kyllä lapsi oppii menemään, kun antaa sen nurkassa märistä...
Kirjoitin vain omista kokemuksistani, omasta lähipiiristäni, ystävistä ja sukulaista. Ei varmaan ole mitään väärää siinä, että tämä on minun kokemukseni. Ja luitko ollenkaan loppuun asti tekstiäni?
"Tsemppiä vain kaikille, kukin tyylillään. Mutta tällä tyylillä ainakin minä ja lapset olemme varsin hyvin pärjänneet.:) Ehkäpä jollakin muulle toimii toinen tapa, mutta ei meille."
Mitä minä olen mitannut sillä milloin oppii kävelemään? En mitään. Olen vain kertonut omista kokemuksistani.
Mitä minun lapsiini tulee, niin kuten mainitsin, ovat jo 2 ja 6. Hyvin kaukana ADHD:stä. Rauhallisia lapsia, jotka viihtyvät vaikka kirjan parissa (nuorempi ei toki vielä lue, hehheheheh) ja jaksavat muutenkin keskittyä asioihin hyvin. Eivätkä ole vajaakasvuisia fyysisestikään. Esikoinen on hyvinkin pitkä ikäisekseen (sänsäkin on), joten usein luullaan koululaiseksi. Nuorempi on normaalikasvuinen.
Enkä itseäni 34 vuoden iällä laskisi enää kakaraksi...:)