Rakkaus on, kuin raparperinlehti.
Uutena suloinen sykkyrä,
ryppyinen, kuin juuri syntynyt oravanpoika.
Täynnä mielenkiintoisia ja kiihottavia sokkeloita,
tutkimattomia salaisuuksia.
Pikkuhiljaa se avautuu,
laajenee ja paljastaa itsensä
vilpittömän peittelemättömänä,
sydämen muotoisena.
Se säilyy, kasvaa ja kestää,
laajenee ja valtaa ympäristönsä,
sen elinvoima ei näytä ehtyvän
ja aina siitä saa mainion kiisselin.
Uutena suloinen sykkyrä,
ryppyinen, kuin juuri syntynyt oravanpoika.
Täynnä mielenkiintoisia ja kiihottavia sokkeloita,
tutkimattomia salaisuuksia.
Pikkuhiljaa se avautuu,
laajenee ja paljastaa itsensä
vilpittömän peittelemättömänä,
sydämen muotoisena.
Se säilyy, kasvaa ja kestää,
laajenee ja valtaa ympäristönsä,
sen elinvoima ei näytä ehtyvän
ja aina siitä saa mainion kiisselin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Runoilijat ovat herkkiä olentoja, joten toisen runon arvioiminen on vaarallista. Mutta runosi oli harvinaisen omaperäinen ja siksikin sen alkupuoli oli kiinnostava. Lopetus vain - sen olisi mielestäni pitänyt nousta eikä laskea. Tosin toisille kiisseli voi merkitä makunautinnon huippua. Hieno runo silti.
Kiitos palautteestasi tee:
Myönnettävä on, ettei tuo loppu omastakaan mielestäni aivan osuva ollut, vaikka sen johtoteemaa käytin runoa rakentaessani. Nimenomaisesti juuri ajatuksen monimerkityksellisyyden vuoksi.
Joskus aihe tärväytyy sisällön käsittelyyn ja näin tällä kertaa.
Hyvä, ettet pahasti loukkaantunut, pelkäsin vähän. Omasta mielestäni asiallinen arvostelu on rakentavaa ja kehittävääkin. Ehkäpä sitä saisi olla enemmänkin.
Raparperi on muuten ihan kiehtova runon aihe. Olen itsekin joskus kirjoittanut runon nimeltä Raparperi.