Me saatiin kamalat traumat vanhemman uus onnesta kun ei meihin kiinnitetty mitään huomiota vanhemman rakastuessa. Kun vanhempi rakastuu nii siinä jää perhe taasen toisarvoiseksi. Perheellisen ei ole hyvä rakastua sillä lapset jäävät heitteille.
Rakastuminen kuuluu parisuhteen alkuaikoihin eikä siihen kun on jo lapset maailmassa sillä tunteet pitäisi olla silloin alkuhuuma loppupuolella jotta on aikaa keskittyä niihin lapsiin eikä siihen kumppaniinsa. Ei mikään ihme jos lapset alkavat voimaan pahoin aikuisten suhde soppien keskellä kun vaihdetaan ja venkslatan puolisoiden kanssa.
Kamalaa on elämä lapsille aikuisten suhde soppien keskellä ja kukaan ei mene sen lapsen asemaan miltä siltä tuntuu kunhan aikuisista tuntuu oikealta niin se riittää eikä muuta tarvita. Kunhan aikuinen on onnellinen niin se lapsi/ lapsetkin saavat olla onnellisia mutta eihän se näin mene todellisuudessa. Lapset näkevät ja kärsivät kaiken ja oirehtivat sitten myöhemmässä elämäsään kaikki aikuisten vinkkelit harrastukset. Aikuiset pakottavat lapset tuntemaan samoin kuin tuntevat itsekkin ja pettyessään tai missä tahansa mielentilassa se lapsi saa tuntea samoin tai jos ei niin on häiriintynyt ja harvoinhan lapsi vahempiaan vastaan nousee. Lapsen vaan pitää hyväksyä ihan kaikki mitä vanhemmat tekevät, tekevätkö oikein tai väärin.
Puhun ihan omasta kokemuksestani uusperheessä eläneenäni ja on mennyt kauan että pääsin raiteilleni elämässäni kun olin hukassa ja olen vieläkin.
Rakastuminen kuuluu parisuhteen alkuaikoihin eikä siihen kun on jo lapset maailmassa sillä tunteet pitäisi olla silloin alkuhuuma loppupuolella jotta on aikaa keskittyä niihin lapsiin eikä siihen kumppaniinsa. Ei mikään ihme jos lapset alkavat voimaan pahoin aikuisten suhde soppien keskellä kun vaihdetaan ja venkslatan puolisoiden kanssa.
Kamalaa on elämä lapsille aikuisten suhde soppien keskellä ja kukaan ei mene sen lapsen asemaan miltä siltä tuntuu kunhan aikuisista tuntuu oikealta niin se riittää eikä muuta tarvita. Kunhan aikuinen on onnellinen niin se lapsi/ lapsetkin saavat olla onnellisia mutta eihän se näin mene todellisuudessa. Lapset näkevät ja kärsivät kaiken ja oirehtivat sitten myöhemmässä elämäsään kaikki aikuisten vinkkelit harrastukset. Aikuiset pakottavat lapset tuntemaan samoin kuin tuntevat itsekkin ja pettyessään tai missä tahansa mielentilassa se lapsi saa tuntea samoin tai jos ei niin on häiriintynyt ja harvoinhan lapsi vahempiaan vastaan nousee. Lapsen vaan pitää hyväksyä ihan kaikki mitä vanhemmat tekevät, tekevätkö oikein tai väärin.
Puhun ihan omasta kokemuksestani uusperheessä eläneenäni ja on mennyt kauan että pääsin raiteilleni elämässäni kun olin hukassa ja olen vieläkin.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Kamalaa! Tuo on niin helppo uskoa, mitä täälläkin lukee, niin ei voi kun melkein itkeä, mitä monet lapset joutuvat kokemaan elämässään.
Lapsellahan ei ole mitään oikeuksia, jos hän sanoo vastaan onkin sitten härikkö.
Miehelläkään ei ole mitään sananvaltaa, ei uskalla sanoa mitään eikä puolustaa omiaan, koska pelkää että uusikko lemppaa pihalle.
Ainoa joka käyttää suurinta valtaa on juuri tuo uusi ihminen, joka pelkää, siksi käyttäytyy hallitsevasti.
Luojan kiitos, että kielsin omien lasten menon isänsä luokse silloin kun siellä on vieraita ulkopulisia ihmsiiä. Kyllä meilläkin varmasti olisi kaaosta ja kamalaa ollut lapsilla, jos olisivat pakotettu isän luokse naikkosia katsomaan. Onneksi olimme viisaita ja keilsin minkälaisen tulon meille ja olmeata kannssamme tekemisissä. Siihen sotkuun me emme lähteneet. Luojan kiitos.
Kokemusta on täälläkin lapsipuolen asemasta. Hyvä kun hengissä ollaan. Taitaa olla aikamme suurimpia itsepetoksia tämmöiset uusperheilyviritykset. Kukaan ei enää vastaa lapsen huollosta ja hyvinvoinnista. Pahimmissa tapauksissa lapsia vielä syytellään jotenkin kieroiksi tai pahoiksi, vaikka piru itte kurkistaa aikuisen peilistä. Moni on tuommoiseen ihan kuollut ja se onkin varmaan helpotus. Helvetti muilla on aikuisena edessä.
Teille jotka tässä esiinnytte kaltoinkohdeltuina lapsina, toki voittekin sitä olla.
Ette voi kuitenkaan yleistää kaikkia samaan kastiin. Paljonhan on niitäkin kirjoituksia joissa uuden puolison tulo perheeseen on ollut lasten elämän pelastus.
Ei siis kannata tehdä aloitusta tuollaisella tekstillä.
Sitten tuohon asiaan, että lapset eivät nouse vanhempiaan vastaan. Se ei nykyaikana pidä paikkaansa. Nykylapset ovat erittäin kovia kapinoimaan kaikkea auktoriteettiä vastaan.
Päällimmäisenä näkyy huono käytös, tottelemattomuus p.kodeissa, kouluissa, kovaääninen kapinointi sääntöjä vastaan, on niitä hiljaisiakin tietysti mutta monesti hekin muuttuvat viimeistään ylä-asteella.
Kaikkihan me tiedämme, että lapset ovat joutuneet kohtaamaan väkivaltaa, hyväksikäyttöä, monenlaista pahaa. Sitä ovat saaneet osakseen myöskin ydinperheen lapset, myöskin ns."hyvissä perheissä" kasvaneet lapset.
Siksi ei voi nimetä ja syyllistää vain jotain tiettyä perhemuotoa.
"Kaikenlaiset perheet" on selvästi täysin erottelukyvytön ydinperhetraumojen ja uusperhetraumojen suhteen, niinkuin moni "ammattilaispuoskarikin". No ei kaikilta voi olettaa samaa herkkyyttä havaita todellisuutta ja tehdä siitä johtuvia oikeita päätelmiä ja teorioita. Halkopinollekin tarvitaan työntekijöitä, ja suosittelisin tällaisten ihmisten poistuvan mitä pikemmin ainakin ihmissuhdeammateista, jos sellaiseen ovat sattuneet hakeutumaan. Muutoin tulee lisää lapsipuoliruumiita.
No harmiksesi voin sanoa sen verran, että tiedän tasan tarkkaan ydinperhetraumoja ja uusperhetraumoja oman perheeni lapsiin kohdistuen.
Siksi en voi puolustaa tai tuomita toista pahemmaksi/paremmaksi.
Äidille nämä asiat on joskus heti nähtävissä, ne lievemmät, siksi avioero.
Toisessa tapauksessa tuli tietoon myöhemmin, siksi käräjät ja tuomio.
En halunnut tuoda esille omia ja lasteni kokemuksia mutta kun tuli teiltä arvon kaikkitietävät "lunta tupaan" siksi kerroin nyt tän verran.
Tarkoitus oli vain sanoa että sitä ei koskaan tiedä mistä peilistä se piru katsoo.
Paha pystyy salaamaan niin hienosti asiat ettei edes ammatti-ihminen sitä huomaa.
Lapset voivat nyt hyvin, aikaa on kulunut ja pärjäämme. Ammattikoulu/työelämä heillä menossa. Iloisia terveitä nuoria.
"Sitten tuohon asiaan, että lapset eivät nouse vanhempiaan vastaan. Se ei nykyaikana pidä paikkaansa. Nykylapset ovat erittäin kovia kapinoimaan kaikkea auktoriteettiä vastaan."
Niin tässä lauseessa kirjoittaja tuo esiin juuri sen, että lapsen pitöisi aina alistua kaikkeen, mielestäni se ei ole oikein.
Tämä kapinointihan on aina oireilua siitä, että lapsen asiat eivät ole kotosalla kunnossa, mutta kuten kirjoittaja kirjoittaa vanhammat kokevat sen niskoitteluksi, eivät ymmärrä lapsen pahaa oloa, josta moinen johtuu.
Tietenkin ydinperheissä on myös ongelmia ja niistähän nämä salasuhteet ja erot ja uusiosuhteet juuri tulevat. Ne ovat aikusiten välisiä ristiriitoja, joissa aikusiet etsivät jotakin, monta kertaa tuskin edes mahdollista, mutta rikkovat sen kodin ja sitten syntyy uusperhe, joka on hyvin usein lapsille vieläkin pahempi paikka, sillä siinähän aikuiset ovat näkemässä vain toisensa, lapset vain pakon perästä ovat mukana.
Kovin usein näkee kirjoituksia, joissa äidit ovat niin valtavan väsyneitä laspiperheen arkeensa ja eroavat ja uusi mies on heti kodissa, no mihin se väsymys katoaa, lapset ovat edelleenkin mukana, tosin saahan heidät nyt heivattua ainakin joka toinen viikonloppu isälle, lapsia kohtaan tosi väärin.
Lapset pitäisi säästää näiltä yhteenmuutoilta uusien ihmisten kanssa, silloin lapsetkin voisivat hyvin. Nyt he pakosti joutuvat jotkut valtavaan pyöritykseen, ja nyt on seuraukset nähtävissä.
Eronneet eivät saisi muuttaa yhteen ennenkuin lapset ovat täysi ikäisiä ja uusi ei saa tehdä ennen kun entiset lapset ovat aikusia.
On järyttvävää että lapsista ei kukaan piittaa, ne ovat ihan heitteillä.
Minä olen ihan eri mieltä, vaikka en ole uusperheen lapsi vaan uusperheen äiti. Minusta on paljon turvallisempi mm lähettää lapseni isänsä kanssa ulkomaille (ovat käyneet Aasiassa ja Euroopassa), kun tiedän, että siellä on luotettava äitipuoli mukana, joten lapsi ei jää koskaan yksin ilman valvontaa.
Ja mitä itseeni tulee, niin elämääni helpottaa suuresti miehen olemassaolo perheessämme. Jos vaikka joudun käymään vaikkapa lääkärillä, niin on aina luotettava henkilö kotona, jonka huomaan jättää lapsi/lapset. Tai voin pyytää häntä käymään kaupassa eikä tarvise koko konkkaronkkaa raahata ruokakauppaan. Mutta ei minun lasteni tarvitse kärsiä aikuisten "rakastumisesta". Me ainakin toimimme varsin normaalisti kotioloissa ja normaali rakkaus kuuluu pitkäänkin parisuhteeseen ja on varsin toivottavaa että perheen aikuiset rakastavat toisiaan.
Kyllä minun ja mieheni elämä on rakennettu täysin lasten ehdoille. Miehelleni se on välillä haasteellista, että minulla on niin minimalistisesti aikaa hänelle. Hän on suostunut sopeutumaan siihen, että minä joudun keskittymään lapsiin enkä häneen. Kyllä lapsi voi voida ihan yhtä hyvin uusioperheessä kuin missä tahansa perheessä. Väittäisin, että lapsi voi todennäköisesti huonommin aivan yksin olevan yksinhuoltajan kanssa kuin uusioperheessä, jossa on henkisesti tukeva kumppani läsnä.
Tämä on tasan SINUN näkökulmasi tähän asiaan, lapsesi voivat aikuistuttuaan kertoa tasan toisenlaista totuutta.
Sinun mielipidettäsi ei kysytty koska se tiedetään jo etukäteen puolueelliseksi ja täysin yksisilmäiseksi omahyväiseksi uusiohöpötykseksi.
Niinpä se minunkin äitini oli onnellinen kun isäni löysi uuden naisen. Siitäpä alkoi minulle parivuotinen kokemus, joka vetää vertoja keskitysleireilylle. Pääsin meinaan äitipuolen valvovan silmän alle, oikein silmätikuksi. Eikä muuten jäänyt pelkästään silmäilyksi tämä "huolenpito". Jospa nämä lasten kokemukset jätettäisiin heidän arvioitavakseen ja muut "perheen" osapuolet puhukoon omasta puolestaan. Harmi että lapsia aletaan uskoa vasta noin 40 ikävuoden tienoilla, suunvuoroakaan ei saa ennen kuin on ylittänyt nämä hankalat ja manipuleeraavat teini-ikävuodet, silloin sitä vasta on terapiakelpoinenkin. Tätä ennen siis automaattisesti vaikea nuori tai lapsi.
Kuten huomata saattaa näistä vastauksista, ettei sitlä lapselta koskaan kysytä onko onnellinen ja haluaako asioiden menevätn näin? He eivät uskalla kertoa.
Nyt aikuisena uskaltavat puhua näistä asiosta, eikä ne ole mitään ruusuisia juttuja mitä nyt saa lukea!
Aikuiset kuvittelevat että lapsi on onnellinen, aikuisen suulla he ovat, kun aikuinen päättää siitä.
Mutta kuinka monta vastausta tähänkin on tullut, jotk avasta nyt kertovat mitenkamalaa oli .
MIettikääpä näitä.
Vasta nyt tulee julki onen kohtalo millaista oli elää peloissa ja valheessa.
Eihän se aikuinen välitä, kun lapselta ei mitään kysytä.
Yritäppä lissu jo ruveta nukkumaan. Kun et tiedä mistään mitään, et varsinkaan uusperheistä.
Lissu, ei sinunkaan lapsilta ole kysytty halusivatko olla erossa isästään ja halusivatko äidin tätä haukkuvan. Jos olisi kysytty, he olisivat varmasti halunneet pitää isänsä elämässään. Kiitos sinun, niin ei ollut.
Me kuulemme kymmenen kertaa päivässä SINUN versiosi siitä, miten onnekkaita olitte, mutta LASTESI ääntä emme ole kuulleet kertaakaan.
Onhan se aikuisten kerrottava pöytä jotta oma syyllisyys kenenisi. Kun lapselta ei mitään kysytä, voi kertoa omin sanoin miten haluisi asioiden olevan.. voi ihme näittä tarinoita.
Lapsen suulla on helppo keksiä juttuja, oman egon nostamiseksi.
Voi kauheeta ja kamalaa, voi lapsi parat. Pie jo Lissu turpas kiinni.
Sä olet siis sitä mieltä, ettei nuo asiat kestä päivänvaloa, että niistä ei saa puhua, mitenlapset kärsii?? Miksi ei saisi puhua?
Voivatko lapset hyvin vain kun aikuiset niin sanoo ja pitää turpansa kiinni huonoista asioista? Sehän on salaamista.
Mutta aikuisillehan kaikki on sallittu, he voivat kehua huonojakin asioita, ja pitää turpansa sitten kiinni totuuksista. Aivan järkyttävää.
Minä en pidä turpaani kiinni.
On väärin, että aikuiset puhuu että lapset voivat hyvin, vaikka lasten sisällä huutaa, hekun eivät uskalla tutneistaan kertoa, kun aikuinen päättää mikä on hänelle hyväksi.. huh sentään. Huomaatko miten paljon lapsia otetaan huostaan, miten he voivat huonosti, kun joutuvat kärsimään aikuisten mokat, jotka sanovat että se kaikki on lasten parhaaksi? Miksi he sitten voivat huonosti???
No aikuinen päättää että kun kaikki on lapsella hyvin, niin sitten on. Lapsihan onkin pelinappula, jota voi heitellä miten sattuu ja mihin sattuu, jos ei pääse isän luokse, menkoon äidin tai mummon luokse... missä on lasten paikka?
Kyllä vaikeista asioista pitää voida ja saada puhua. Mikään asia mikä koskee lapsia ei voilla niin salaista ettei kestä päivänvaloa, ja pitiäisi pitää turpansa kiinni. Ei mikään. Aivan järjetöntä asioiden peittelemistä.
Tämä pätee täysin myös sinun tarinoihisi. Kerrot jatkuvasti miten onnekkaita olitte, miten sinä valitsit lasten takia niin ja näin, mutta lapsesi eivät ole omin sanoin kertoneet meille sitä. Kevennät täällä OMAA syllisyyttäsi, väittämällä miten toimit lastesi parhaaksi. Sinun on helppo lastesi suulla keksiä juttuja, jotta saisit hyväksyntää omille teoillesi.
Ymmärrän hyvin teitä, ei todellakaan ole helppoa lapsena/nuorena kun vanhemmat eroavat ja sen jälkeen olla osa muuta kuin ydinperhettä, jossa saman katon alla asuu muitakin uusia ihmisiä, joita ei edes halua elämään kun vanhempien erossakin on vielä sulattelemista.
Toivottavasti uusperhettä suunnittelevat lukevvat tämän ja miettivät uudelleen saman katon alle muttamista. Toimivan uusperheen voi saada myös asumatta saman katon alla, jolloin lasten hyvinvointikin on etusijalla.
En usko että yhteenmuuttamista suunnittelevat ajattelee muuta kuin itseään ja toimeentuloa. Lasten tunteet ovat sivuseikka, viis heistä. Hehän kulkee aina mukana sehän on lapselle pakko.
Täällähän käsketään pitää turpansa kiinni, kun huomaa epäkjohtia, niistä ei saa puhua, pitää kehua vaan ja puhua hyvää, valheita!!! Kun puhut lapsen oikeuksista ja thdosta, huutaa joku et pidä turpasi kiinni! Lapsillahan ei ole oikeuksia eikä oikeutta sanoa omaa mielipidettä, pääasia että aikuinen on onnellinen ja tulee toimeen rahallisesti kun saa jonkun siihen makselemaan elämäänsä.
Onnellisia ovat lapset, joiden ei tarvi olla vanhempien asioiden hoitajia, ei paikkaamassa heidän kurjuutta, ja mennä viikoski pois toisen vanhemman luokse,e ttä toinen saa huilata ja olla onnellinen.
Lapsihan ei onnea kaipaa. Eipä ole tuommoisilla lapsilla mitään lapsuuden aikoijen hyviä muistoja eikä kertomista omille lapsilleen, millaista oli hänen lapsuus, kun sitä ei olllut. Tai voi sanoa etten asunut missään, ja kukaan ei ollut koksaan läsnä.
Muuten missähän enemmän valehdellaan, silloin kun on salasuhde ja erotaan ja sitten tämän uuden suhteen kanssa. Lähes kaikki perustuu valheelle.
sitä jatketaan ja puhutaan kuinka lapset voivat yli tai mneväthän erossa heittäen yli, sillä onhan erolapsia vuosittain jotain 30000 vai mitä ne lukemat olikaan.
Jo tällaisen lausuja itse tuo esille, että hän ei välitä lapsistaan pätkääkään, kun saa vain omat ilot uuden suhteen kanssa.
Ei ne lapset mene toisen vanhemman luokse, jotta toinen saisi huilata. Kyllä ne sinne menevät siksi, että SAAVAT olla ja elää myös toisen vanhemman KANSSA. Vaikka vanhemmasta (miksi usein äidistä?) on vaikeaa olla lapsesta erossa, saati jakaa vanhemmuutta (kun ollaan siellä äitimyytin jalustalla), ei se välttämättä ole lapsellekaan niin raskasta kuin me aikuiset, jotka emme sitä elä, luulemme.
Tietenkään me aikuiset emme jaksaisi vuoroviikoin ravata kahdessa kodissa. KOSKA olemme TOTTUNEET elämään YHDESSÄ kodissa. Pienten lasten maailma hahmottuu kokemusten mukaan, ei heillä ole samanlaisia vertailukohteita sille, mikä olisi parempi vaihtoehto, kun he eivät ole kokeneet vielä paljoa.
Tietysti lasta tulee kuulla siinä, haluaako hän elää kahden kodin arkea, mutta on myös vanhempien vastuu tukea lapsen suhdetta molempiin vanhempiinsa, sekä luoda parhaat mahdolliset olosuhteet sille, että sellainen hyvä ja tasavertainen suhde molempiin vanhempiin toteutuu.
Kaikki aina väittää, että lapsia riepotellaan kotien välillä eikä kiinteää paikkaa ole. Ihme väite!?
Jos lapselle on järjestetty oikeasti kaksi kotia, on molemissa niissä:
-oma sänky/oma tai jaettu huone
-ikiomia tavaroita unileluista leikkitavaroihin
-omat vaatteet
-omia harrastusvälineitä
Silloin ei tarvitse raahata mitään tavaroita! Lapsella on kahdet tavarat!
Ja moni tässä nyt kauhistelee, että sehän on kallista ja sehän on hankalaa. Mutta kenelle? Ei se lapselle ole, heillähän on tuplasti enemmän kaikkea kuin mitä ydinperheen lapsella on. Mutta aikuisten mielestä se on hankalaa. Kustantaa nyt niin paljon asioita..
Nooh, isä ostaa omaan kotiin lapsen kaiken omaisuuden ja äiti ostaa omaansa.
Mikä siinä on vaikeaa?
Lapsi saa asua molempien vanhempiensa luona yhtä paljon parhaissa tapauksissa. Koska ero aiheuttaa sen toise vanhemman ikävöintiä jokatapauksessa, niin miksei sitäkin ikävää voisi vähentää maksimoimalla yhdessä vietetyn ajan- toisinsanoen jakamalla sen puoliksi molempien vanhempien kesken? Noh, yleensä siksi, että se onkin ÄITI, joka ei sitä erossaoloa lapsestaan kestäkään, vaikka lapsi sinällään kestäisikin. Onhan hän toisen rakkaan vanhempansa luona, omien rakkaiden tavaroidensa luona ja toisessa rakkaassa kodissaan!
Mutta ei aikuiset tätä sulata eikä tajua, koska itse eivät osaa ajatella tilannetta aidosti lapsen kannalta. Esitetään väitteitä vain. Jotka usein ovatkin pohjimmiltaan niitä omia tuntemuksia.
Miksi siis, miksi minun kouluikäiset lapset ovat viimeiset 5 vuotta sanoneet vuoroviikkoasumisen olevan heille paras vaihtoehto kun asiaa on punnittu aina aika ajoin ja kyselty heiltä itseltään? Miksi he eivät halua asua enemmän toisen vanhemman luona?
Koska, silloin joutuisi ikävöimään sitä toista VIELÄKIN enemmän. Ovatko minun lapseni siis väärässä jos 5 vuotta ovat samaa mieltä olleet? Olenko minä huono äiti, kun annan lapsilleni mahdollisuuden kasvaa yhtä paljon isänsäkin kanssa, enkä pidä itseäni parempana vanhempana lapselleni vain koska olen ÄITI?
Vai olisko nyt niin, että olemme onnistuneet luomaan toimivan elämänrytmin lapsillemme turvaamalla tapaamiset, säännöllisen elämän, sekä aidon kodin puitteet molempiin koteihin ilman, että lapset tuntevat olevansa reppumatkalaisia ja vain kylässä- vaan ihan totta heillä on KOTI molemmissa kodeissa?
Harva aikuinen vain osaa, saati aidosti TAHTOO tehdä töitä tällaisten asioiden eteen. Joko kyse on rahasta tai omista eduista ja tunteista, mutta useammat eivät näin vain jaksa lastensa eteen tehdä.
Miksi se vanhempi ei mauuta ja mene lasten luo, miski lapset pitää matksutaa?? Koska se stressaa aikuista, mutta lapselta ei edes kysytä, vaan se on hänestä ihanaa... sanoo aikuinen!! Voi vee...
Ei ole sama vaikka toisessa asunnossa olisi kaikki säntyt, vaatteet ym se on kuitenkin muutto!! Lapsen kuuluu asua ja oll ayhdessä paikassa, ei vaihtaa kotia joka viikko.
Kyllä kunnon isä tulee lapsen luo eikä pakota lasta tulemaan hänen luo9kseen.
Tästä kaikesta sopasta nyt lapset voivat erittäin pahoin, ja mielenterveysjonot on kasvaneet, kun lapselta odotetaan liikoja ja vaaditaan korjaamaan aikuisten mokat. Kukaan sitä ei myönnä, ei tietnkään.
Ykiskään minun lapsistani ei ole joutnut tähän soppaan mukaan, eikä ikinä vaihtanut kotia viikonlopuksi.
Yksikään näistä minunl apsistani ei kärsi mielenterveysongelmista, eikä oierile mitenkään ei ole ksokaanoireillut.
Pahoin pelkään, jos olisi mies pakottanut muuttamaan lapset, kaikki olisi varmaan mmielenvikaisia. Onneksi mies oli fiksu eikä pakottanut. On itse vähän omituinen kun hylkäsi lapset, onneksi niin.
kaikissa eroperheissä se ei toimisi. Vanhemmat eivät tule toimeen.Mitä se sitten olisi? Yhtä hlvettiä kun kaksi toisiaan vihaavaa aikuista samssa kämpässä ja lapsi kuitenkin siinä välissä. lisäksi mahdollisesti lähivanhemman uusisuhde uudet lapset? Mikä soppa se olisikaan?
Eikö se sitten stressaisi lasta?
Mielesätni kunnon isä takaa lapselle sen turvallisen ja rauhallisen oleskelupaikan jolloin lapsella on oikeus häntä tavata, eikä palata takaisin niihin epävarmoihin ja turvattomiin oloihin mistä kaikki oli alunperin lähtöisinkin.
Etenkin kun se "vanha" soppa saattaa olla vielä monimutkaisempaa todellakin näidenäidin uuden miehen ja lasten myötä. Tunteeko siinä sitten lapsi itsensä erityiseksi ja rakastetuksi? Turvalliseksi?
Miksiköhän nämä esim. valvotut tapaamisetkin on suunnattu yleensä jonnekin muualle kuin lapsen kotiin?
Jopa soossut ymmärtävät sen, että aina se aika eronneen äidin ja isän läsnäollessa ei ole se maailman parasvaihtoehto, jos kyseisten ihmisten välillä kytee riitoja, kaunoja ja katkeruutta.
Ei sitä kuulu eron jälkeen leikkiä joka toinen viikko/ joka toinen viikonloppu ehjää perhettä.
Jos se leikkiminen/kulissien ylläpitäminen ei toiminut suhteen aikanakaan niin tuskin edes sitten eron jälkeenkään.
Sinä olet mielenterveysongelmainen ja juoppo, ollut jo monta vuotta ,hae apua ongelmaasi ennekö on liian myöhästä.
Miksi sen pitää olla ISÄN joka tulisi lasten luo? Eikös tässä mallissa lapset asu yhdessä paikassa ja molemmat vanhemmay käy siellä vuoronperään olemassa. Sinä odotat että exädi tulisi siis sinun ja lasten luo. Miksi?
Minä erosin miehestäni koska suhteemme ei toiminut, niin emme me nyt eronneena halua toisiamme tapailla. Lapsiin liittyvät asiat hoidetasn sovussa, muuta yhteistä meillä ei ole.
Teillä oli huonot vanhemmat, jotka tekivät teidät ehkä liian aikaisin tai väärän ihmisen kanssa.
Aina parisuhde ei kestä. Hyvä vanhemmuus on sitä, että tapahtui parisuhteelle mitä tahansa, niin silti asettaa lapsensa etuasemaan.
Vanhempasi eivät tähän kyenneet. Sääli teitä.
Kaikki parisuhteensa ryssineet ihmiset eivät onneksi ole niin tyhmiä, että ryssisivät vanhemmuutensakin siinä samalla.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/parisuhdetutkimusta_tiiviisti/?x218948=219412
^ hyvä teksti, suosittelen lukemaan.
Minäkin olen uusioperheessä kasvanut lapsi, nyt jo aikuinen. Samaa en toivoisi kenellekään vaikka uusioperheemme kulissit kiilsivät kauniina ulospäin. Tuntemuksistani en lapsena saanut puhua koska se oli oikuttelua, kaikki oireiluni johtuivat siitä että minussa oli jotain vikaa ja minä olin hankala. Aikuisenakaan niistä tunteista ei saa puhua koska on lapsellista takertua menneeseen ja pitäisi aikuisen ihmisen jo päästää irti katkeruudestaan ja olla yli. Aina kun olen yrittänyt avata suutani, saan kuulla että pitäisköhän sun jo kasvaa yli tuosta vaiheesta. Suu suppuun vaan.
Sisarukseni ovat ainoita jonka kanssa olen voinut jakaa kokemuksia, heillähän on samat. Emme ole muuten läheisiä, mutta meihin kaikkeen vaikutti syvästi se pyöritys ja edestakaisin heitteleminen ja vanhempiemme eron jalkoihin jääminen. Ja siitä voimme puhua vain toisillemme koska kaikkien muiden mielestä vikisemme turhasta.
Vanhemmat olivat onnellisia kun saivat uudet onnensa, me lapset voimme pahoin vieläkin vaikka kaikki kolme alamme olla kolmikymppisiä.
"kyllä lapset aina sopeutuu, ja vanhempien onni on lasten onni!" Tekee mieli lyödä naamaan sitä joka näin kehtaa ääneen sanoa.
Itse olen miten sanotaan.. ydinperheen lapsi. Vanhempani ovat aina olleet ja ovat edelleen yhdessä.
Aikuistuttuani omat parisuhteeni eivät toimineet. syystä ja toisesta. hakeuduin psykiatrille. Siellä kävin oman aikani. Parantelin omia menneisyyden haamuja ja silloisia.. "kriisejä".. Kaikki juontui siis siitä, kun olin kasvanut "epävaaassa" ympäristössä lapsena. Vaikka vanhemoani toisiaan rakastivatkin, näyttäytyi se ulkopuolelle pahoinpitelynä, huutamisena ja haukkumisena. Asioista ei puhuttu, ne syljettiin toisen naamalle.
Omissa ekoissa suhteissa aloin iutse toistaa tätä samaa ongelmien ratkaisu mallia, kunnes onneksi ajoissa tajusin, että ei se nyt voi ihan näin mennä. Ei ole tervettä.
Mutta niin. Kyllä itsekin teini-ikäisenä yritin mennä vanhempien riitojen väliin ja puhua järkeä josko eroaisivat, kun molempien elämä näytti olevan täyttä helvettiä.. Mutta ei. Oli pidettävä kiinni siitä mitä oli. Oli se sitten kuinka huonoa tahansa..
Ja ajatelkaa. Syynä ei ollu edes alkoholi/muut päihteet..
Lapset ei travi viraita ihmisiä elämäänsä sotkemaan lisää. Jotkut neropatit väläyttää että on hyvä kun lapsell aon monia nomia aikuisia ympärillä? Miksi? Mihin se lapsi tarvii satoja vieraita aikuisia ympräillään?
Lapsi on onnellinen vaikka olisi vain yksi rakas ja läheinen. Onnen ei tarvi montaa.
Parasta ystävääkän ei voi olla kuin yksi tai kaksi.
Pelkkää uusioiden luomaa mileikuvaa, että he ovat maailman parantajia, keventää omaa syyllisyyden taakkaa sanomalla, että miehen lapset rakastaa häntä, enemmän kuin omaa äitiään. Ei pidä paikkaansa.
Lapsi on onnellinen vain silloin kun itse saa sen sanoa ja itse niin tunee. Ei silloin kun aikuinen niin käskee.
Minä olisin ollut onnellisempi jos en olisi seurannut vierestä kuinka vanhemmat tappaa toisiaan hitaasti mutta varmasti.
Siinä kyllä sai vääristyneet käsitykset ihmissuhteista ja selviytymisestä. Perusarvoista ylipäätään.
Kännissä taas ja heti aamulla..
On se kyllä aika aivottoman empatiakyvytöntä ympäristöltä tuo suhtautuminen lapsen kokemiin vakavaakin vakavempiin traumoihin ja kokemuksiin. Itsekin saanut kuulla 15-vuotiaasta lähtien, siis siitä lähtien kun ensimmäisen kerran avasin aran suuni, että katso vaan eteenpäin... Tätä kehoitusta on tippunut sitten matkan varrella tasaiseen tahtiin yhä tylymmällä äänensävyllä. Nyt en enää taida jaksaa katsella, en vaan jaksa enää.
Vastenmielistä käytöstä! Eikö ihmisillä ole enää mitään häpyä ja moraalia???!!! Menette varmaan huutelemaan vammaisille pyörätuolissa että ylös, ulos ja lenkille??!!! Hirvittävä kohtelu lapsuudessa johtaa hirvittävään tuskaan ja sisäiseen silpoutumiseen joista näillä huutelijoilla ei ole ilmeisesti edes pientä aavistusta. Toiset ovat saaneet siihen apua ja tukea ajoissa, toisten kuoliot on jätetty rauhassa kasvamaan ja mätänemään. Suolaa ehkä vielä siroteltu haavoihin. Ja te fatsolylleröiset kehtaatte tällaisia ihmisiä piiskoa. SIKAMAISTA!!!
"Kaikki parisuhteensa ryssineet ihmiset eivät onneksi ole niin tyhmiä, että ryssisivät vanhemmuutensakin siinä samalla. "
Hyvä vanhempi uhrautuu lapsen vuoksi ja suo lapselle yhden ehjän kodin, vaikka se puoliso nukkuukin eri huoneessa.
Onko se ehjö koti, missä vanhemmat eivät siedä toisiaan?
Kumpi on lapselle tasapainoisempi ja turvallisempi kasvuympäristö? Ydinperhe, missä vanhemmat eivät enää rakasta toisiaan. Nukkuvat eri huoneissa, eivät kommunikoi keskenään, molemmilla on omat menot ja tulot, riidellään lasten kuullen jopa heitä koskevista asioista. Koti missä lapset joutuvat näkemään pahoinpitelyä sekä mahdollisesti pelkäämään humalaista vanhempaansa vai uusperhe missä kaksi aikuista osoittavat toisilleen rakkautta ja hellyyttä, ovat samalla "puolella", aina lasten tukena ja turvana. Missä aikuiset yhteisymmärryksessä päättävät asioista ja luovat jokaiselle lapselle tasa-arvoiseti turvalisen lapsuuden?
Hetkeäkään miettimättä, minä olisin valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, jos vaan olisin lapsena saanut valita.
Muistan vieläkin, kuinka iltaisin ristin käteni ja toivoin "taivaan isältä", että vanhempani eroaisivat jotta Äitini, minä ja isosiskoni saataisiin rauhallinen elämä ilman isääni. Eivät eronneet ja nyt aikuisena naisena kannan mukanani näitä henkisiä "traumoja" kuolemaani saakka. Mutta oneksi olen tehnyt sovinnon jo edesmeneiden vanhempieni kanssa. Olen antanut isälleni anteeksi itseni ja omien lapsieni vuoksi. Kuulostaa kamalalta, mutta varmasti tänäkin päivänä jossain, joku pieni ihminen toivoo tuota samaa asiaa. Oli sitten kyse isästä tai äidistä.
Pointti: Ei ydinperhe ole mikään tae hyvälle lapsuudelle. Kyllä uusperhe voi antaa lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Se on riippuu vain ja anoastaan meistä aikuisista, kuinka paljon haluamme "uhrautua" ja rakastaa lapsiamme oli ne sitten sinun minun tai meidän. Jokaikinen lapsi ansaitseen hyvän lapsuuden. Ja muistetaan se tosiasia, etei kukaan synny pahana. Lapset peilaavat meidän aikuisten käyttäytymistä ja esimerkkiä. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
ps. minä ainakin rakastan mieheni lapsia yhtä paljon, kuin omiani ja yhtestä, vaikka mieheni exä on kauniisti sanottuna hieman "hankala". Lapset eivät voi valita vanhempiaan...=D
Kyllä meillä vaan lapset aina kyselee, koska taas pääsevät meidän luokse, onko pakko mennä kotiin.. ja jos äiti soittaa hyvät yöt eivät halua puhua. Joutuu kannustamaan ja rohkaisemaan, että kerroppas nyt äitille miten sun päivä on mennyt ja mitä kaikkea olet tehnyt.
Kotona äiti ei kerkeä lapsia huomioimaan,. viikonloput jos lapset eivät ole meillä, niin jossain muualla hoidossa. Lapset jopa iltapäivä hoidossa, koska äidillä ei ole aikaa.
Ja jos on aikaa, niin huomiota ei lapset saa. Se heijastuu meillä siten, että vanhempi ala-aste ikäinen poika ei missään nimessä osaa leikkiä yksin, vaan koko ajan pitää olla vanhempi seurana ja huomioimassa.. tukemassa..
Ja jos joskus vahinkoja sattuu niin heti alkaa lapsi paniikissa huutamaan että se oli vahinko.. ja niin olikin ja sanotaan, että ei hätää, kyllä se siitä, siivotaan yhdessä.. ja kysyy moista pelkokauhuista reaktiota niin vastaus on että kotona äiti suuttuisi hirveästi.
Vanhempi lapsi on meille soitellut itkukurkussa, kuinka äiti uhkaa jättää heidät ja pakkaa jo laukkuja..
Samoin paniikkikohtaukset ja yökastelut ovat arkipäivää näiden lasten elämässä. Kainaloon haluavat usein ja haliluja. Kotona ei ole sääntöjä, ei kuria, ei rajoja, ei huomiota eikä ymmärrystä.
ja tämä äiti ihminen, joka niin hienosti hoitaa vanhemmuuden, on itse sanonut, että ei jaksa lapsia katsoa, mutta ei halua luovuttaa lapsia isällekään saati edes suostu yhteishuoltajuuteen.
Nämä on vain pieni esimerkkejä siitä, miten lapset voivat myös nähdä eron. Etenkin jos tietävät mitä elmä on ollut kun vanhemmat ovat yhdessä olleent.
Pointti on se, että vanhempia on tasan niin monta ja erilaista kun maailmassa on ihmisiä. Kiakista ei siihen ole. Tai on, mutta ei lapsen kannalta niitä parhaita.
Mistä näitä provoja oikein kumpuaa.
Äiti on huono minä olen paras paras.... voi hyvänen aika sentään.
On se kumma, että äiti on hyvä ja ihana ja paras maailmassa, mutta heti kun isä löytää uuden suttturan, alkaa se mustamaalaaminen alvariinsa...jotenkin uskomatonta. Aina se uusi suttura alkaa tämän ainaisen vinkumisen äidin huonommuudesta.. hirmunen pelko ja uhka omasta paikasta. Voi hyvänen aika.
Kyllä taas töissä saa nauraa...
Siis äitihän on pelotellut lapset hiljaiseksi, ainakin itse tiedän ystävän suvusta tällaisen tapauksen. Tämän äidin läheiset olivat usein todistaneet kuinka äiti karjui lapsille olevansa paras mahdollinen äiti ja ajattelevansa vain lasten parasta. Syyksi on riittänyt se , että lapset ovat todenneet vaikka siellä olevan tylsää; asia jonka lapsset voivat todeta missä tahansa. Lapsilta on kielletty myönteisten asioiden ja tunteiden osoittaminen isästään ym.
Ylläoleva nimimerkki on kuin suoraan siitä mitä olen kuullut.
Lasten isän muutto alivuokralaiseksi eräälle naiselle sai tuon äidin yrittämään aivopestä lapset ajattelemaan että tuolla siällä ja vuokraemännällä olisi ollut jotain muutakin viskpilänkauppaa, kun "lhehän ovat niin vähän siellä isällään" että on helppo näytellä...
Pakko sanoa, että olisin provo. Mutta ei ole. Totisen totta ja edelleenkin tätä päivää.
Näitä tapauksia läytyy. Ei se ole aina isä, joka laiminlyö tai hoitaa väärin velvollisuutensa. Vaikka se onkin ehkä se helpoin taho osoittaa syyttelevää sormea.
Itse en koe tuota henkilöhtaisesti uhkana. Ei se ole uhka minulle koskaan ollut. Jos se jollekin on uhka, niin lapsille. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Minun ei tarvitse tuon kyseisen henkilön teoista kärsiä. Vaan lasten.
Jos jonkun henkilön väärää käytöstä ei saa mainita tai siitä puhua (ellei kyseessä ole isä tai ns. uusi nainen) niin miksi ei sitten käyttäydy oikein.Niin, että ne omat teot kestää päivänvalon ja julki tulemisen. Tottakai viimeistään siinä vaiheessa, kun lasten oireiluun kiinnitetään koulussa humiota, nmiin nämäkin asiat tulevat julki. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Täällä en ole teiltä kyseisestä asiasta hakemassa hyväksyntää tai tuomiota. Ei. Tämä asia on nyt näin ja siitä ei pääse eroon. Nostin vain esille yhden tapauksen monista. Vaikka se ei ehkä teidän maailmankuvaan ja ymmärrykseen mahdukaan niin se ei tapausta poista.
Mitä valitat ei sinua ainakaan ole mustamaalattu mihinkään, kun et edes tunne exäsi puolisoa, mutta sinä mustamaalaat täällä joka päivä exäsi puolisoa, vaikka et tiedä hänestä mitään.
Ei aina vaadita mustamaalausta, jotta voi ottaa kantaa asioihin. Minulla on kokemuksia ja mielipiteitä, joista pystyn puhumaan ihan faktoina ja tapahtuneina asioina ilman mustamaalaamista tai haukkumista.
Itse en koe mustamaalaamani ketään ,jos olen kuullut, nähnyt henkilökohtaisesti kyseisen käytöksen niin ei jää varaa spekulointiin tai arvailuun. Silloinewi ole kyse minun mielipiteestäni tai näkemyksistäni.
Kuten sanoin. Asia on näin. Se, että sanon tapauksen ääneen ei muuta sitä paremmaksi tai huonommaksi.
Voisi vaan ihmiset avata silmiään täällä.
Miksi minulle vastaat en ole sulle kommentoinut mitään, vaan tuolle lissulle "äidit on parhaita" nimimerkille, joka nauraa työpaikallaan.
Näin se on, sen näkee ihminen joka joutuu siihen pyörään.
Sitäe i huomaa ihminen, joka on sisältä jo paha.
kOuluissa huomaa selvästi, kuka on oman perheen lapsi ja kuka lapsi asuu siellä täällä. He ovat levotomia, pelkääviä, arkoja, sulkeutuneita, oppimattomia, eikä heillä ole kavareita. Kyllä se näkyy.
Eikä ole ihme, kyllä lapsen päässä on semmoinen sekametelisoppa, että sitä ei aikuisen pää kestäisi. Ei sitten millään.
Lapsen on pakko sietää ja kestää. Ja silti on lapsen vika, kun tulee ongelmia koulussa ja kotona, kukaan muu ei ota syyllisyyttä omalle kontolleen. Lasta rangaistaan siitä, jää luokalle, tai joutuu erityisopetukseen...se on lasku jonka vanhemmat lapselle antavat.
Oman perheen lapset taas mennä prskuttaa kaverippirit on laajat, on harrasuksia, ja iloinen mieli, oppivat hyvin ja kaikki onnistuu. Mutta eipä heillä ole aikusiten taakkaakaan kannettavanaan, omat vanhemmat kantavat suurimman taakan ja huolen.
"
Uusperhe on lasten turma"
Tässä korrektimpia väitteitä:
- Väkivalta on lasten turma
- Laiminlyötni on lasten turma
- Heitteillejättö on lasten turma
- Epävakaa ja turvaton kasvuympäristö on lapsen turma
Siinä nyt muutama oikea ja vakava ongelma, jotka mielestäni koituvat lapsen turmaksi.
Aivan samaa mieltä.
Sitä ei vain näe ne, jotka intohimoisesti haluaa tuhota tositen perheen ja alkaa leikkimään "innellista" väkisin kyhätyssä olomuodossa, joita he itsekkäästi kehuen sanovat uusioperheeksi. Mitä oikeesti ei ole olemssa.
Mutta jokainen nimittää oman asumismuotonsa miten lystää, ja kantti kestää ja miten kehtaa!
Kyllä lapsi (et) on laitettu siinä kärsijäksi ja maksumieheksi, sehän on selvä. Kaikki muu menee edelle, mutta lapset omaa halua ja mielipidettä ei oteta huomioon, koska:
-lapsei sopeutuu
-lapsen on pakko
Se pakko kostautuu onneksi kun lapsi kasvaa. Muistakaa että teistä tulee joskus vanhoja, ja teitä lapset sitten kohtelee samoin kuin olette omia lapsia kohdelleen. Pakolla ja kyllä sopeudutte. Jos vastustatte, olette huonosti kasvatettuja ja häiriköitä.
Ap puhuu täyttä asiaa...siksi en ole koskaanpakottanut lapsiani näkemään isänsä sutturoita, eikä mies itsekkään ole niin ktehnyt, häpeä ja katumus on hänellä niin syvä, että ei ole syytä miski olis niint ehnyt. Hänkin ajatteli lapsia ja heidän syojaamista häirikkö naikkosilta.
Kaikkeen ei lastenkaan tarvi suostua vaikka kuin on isä, niin lapsen oma tahto on tärkein ainakin meillä, on ollut ja on edelleen.
Miksi pitäisi suostua täysin vieraan ja ulkopuolisen ihmisen pakkonäkemiseen tai pakkopuhuttamiseen? Eihän se ihminen ole millään lailla meille mikään eikä kukaan. Siksi meille on ollut parasta että suttura pysyy meistä kaukana nyt ja ina, on pysynyt onneksi. Häpeä on perheenrikkojallakin sen uskon.
Tämmöisessä muodossa se uusikko nettoaa, muut häviää. Uusikko saa ilmaisen kodin, ilmaisen ylläpidon ja miehen lapset kun itse ei viitsi lapsia tehdä. Käyttää lasten rahat kun mies ei pysty makselemaan lasten kuluja kun uusikko vie kaikki .
Onneksi on ihmisiä jotka huomaavat tämän kiilaamisen ja kiusanteon. Kaikki ei suotu makselemaan uusikon ylläpitoa, lapset siinä rahat menettää.
AIka hävytöntä.
Hassua. Olen uusikko, ja ei, minulla ei ole ilmaista kotia, eikä ilmaista ylläpitoa, mies kylläkin ja miehen lapset siinä samassa paketissa.
Ja toinen hassu huomio on se, että ei, en vihaa miehen eksää, en vihaa hänen lapsiaan, en koe millään tavalla uhaksi heidän olemassa oloaan eikä heidän olemassaolonsa ole millään tavalla minulta pois.
Olen parisuhteessa miehen kanssa, jota rakastan ja joka rakastaa minua. Meillä on yhteinen perhe, välit niin eksien kuin lasten välillä toimivat. Kukaan ei piinaa ketään, kukaan ei mustamaalaa eikä kukaan tappele.
Minulla on oma työ, omat rahat. Ei minun tarvitse viedä "tikkaria lapsen kädestä". voin ostaa ihan oman jos mieleni tekee. :D
Itseasiassa minä osallistun tasapuolisesti meidän taloudessa noiden miehen lasten vaate-, lelu- ja ylläpitokustannuksiin. Eikä se mua haittaa llenskaan. Minulla on varaa siihen.
Joten jos nyt ihan oikeasti aikuiset ihmiset oppisivat käsittelemään asiat tapauskohtaisesti ja jättämään tuon turhan yleistämisen pois. Naurettavaahan se on :D
Yhtälailla voin määritellä kaikki yh-äidit epätoivoisiksi rahan-ahneiksi, kaikki maailman isähahmot (ELI MIEHET) pllun perässä juokseviksi alkuasukkaiksi ja KAIKKI MAAILMAN ihmiset raha-ahniksi ja oman edun tavoittelijoiksi. Se on helppoa. Mutta se ei ole se totuus. Ei aina mennä siitä missä se aita on matalin vaan otetaan se vastuu myös omista teoista ja sanoistaan. Vaikka se voikin olla hankalaa tässä vaiheessa aikuiselämää aloittaa, jos ei ole koskaan ikinä msitän mitään vastuuta joutunut ottamaan. Niinun täällä rivien välistä lukemalla usein paistaa.
Koittakaa vaan ymmärtää se, että vaikka sinä tai te tai ketä olettekin oman kieron mielenne vankeina, ei muuta sitä faktaa, että sinä vihaat ja mustamaalaat kaikkia maailman "uusikoita" niin se yleistys ei tee minusta eikä monesta monesta monesta muustakaan naisesta huonoa ihmistä :D
Yleensä nämä asiat kertovat sen, se kuka on ekana mustamaalaamassa, haukkumassa, yleistämässä on juurikin se yksi henkilö, jolla itsellä ei ole ne puhtaat jauhot pussissa ;) Kyllä sen läpi näkee.
"Tämmöisessä muodossa se uusikko nettoaa, muut häviää. Uusikko saa ilmaisen kodin, ilmaisen ylläpidon ja miehen lapset kun itse ei viitsi lapsia tehdä. Käyttää lasten rahat kun mies ei pysty makselemaan lasten kuluja kun uusikko vie kaikki ."
Ei minulla ole ilmaista kotia eikä ilmaista ylläpitoa.
Rakennutimme mieheni kanssa omakotitalon, joka valmistui viime keväänä. Minä maksoin talosta käsirahan omilla säästöilläni, minä omistan talosta 70% ja mieheni 30%. Minä ostin säästöilläni tähän taloon irtaimiston, sisustin omilla varoillani myös kaikki lasten huoneet, niin miehen lasten kuin yhteisten lasten. (Aivan, olen "viitsinyt" tehdä itse lapsia, en siis ole vain saanut "ilmaisia" lapsia).
Omistan myös perheemme auton, omistin sen jo ennen kuin tapasin mieheni, jolla ei ollut autoa lainkaan (jäi exälle avoerossa, koska exä halusi).
Tienaan enemmän kuin mieheni, ja maksan suuremman osan asumiskuluista. Ja teen sen ihan mielelläni myös. Saan rahaa silti säästöönkin.
Miehen lapset asuvat meillä vuoroviikoin. Joka toinen viikko siis elätämme lapsia, ja lisäksi ostamme heille mm. harrastusvälineitä tms. He ovat käyneet kanssamme myös ulkomailla. Lasten rahoihin en ole koskaan koskenut. Heillä on omat lompakot ja säästöpossut, jonne joskus tyhjennän oman lompakkoni kolikot. Lapset saavat myös viikkorahaa.
Sinulla on todella ihmeellinen maailmankuva, ja aivan käsittämätön tapa yleistää asioita. Siis en ihan oikeasti ole koskaan törmännyt ihmiseen, jonka maailmankuva olisi noin mustavalkoinen. Yleistäminen on typerää. Yhtä lailla voisi siis väittää, että kaikki maailman ex-vaimot ovat hulluja. Mutta eivät ole. Kuten eivät kaikki maailman uudet puolisotkaan ole kaljaa kittaavia siipeilijöitä.
Lakkaa nyt, ei kaikki elä kuten sinä kaljaa kitaten ja vihassa sekä katkeruudessa.
Eikä kaikki ole sellaisia siipeilijöitä kuten sinä, melkeen kaikki "uusikot" käy töissä ja monet jopa tienaa enempi, kun puolisonsa.
Sinä sait ilmaisen kodin ja olet yhteiskunnan loinen, olet täällä sen sanonut, olet kateellinen, kun muut pärjää ja sinä vaan juopottelet.
Oi oi... miski olet katkera? Siksikö, että meillä lapset ovat onnellisia? Onnellisia siksi, ettei kukaan täysin vieras ihminen ex isän naikkonen ole päässyt meille eikä lapsia haukkumaan ja kiusaamaan? Siksikö että mies on itsekin pitänyt sutturat poissa meiltä ja lasten läheltä?
Niinpä, lapset ovat meille rakkaita eikä mies edes kehtaisi tuoda sutturoita meille koska hylkäsi lapset ja vaihtoi naikkosiin. Kyllä se on miehelle häpeän paikka.
Aivan sama mitä ex isän ex miehen suttura tienaa, kunhan mies aikanaan maksoi elarit ja piti huolen että lapsilla kaikki mitä he tarvii. Ja totta pitikin, jos ei vaadimme että lasten kuluihin pitää osallistua.
Meillä ei sutturoita suosita, eikä olla koskaan haluttu heitä nähdä, perheenrikkoja ei kuulu perheeseemme ikinä.
Onneksi m ies kärsii eniten kuin me.
Nyt lapset ovat onnellisia, kun ei tarvinnut olla isän sutturoidenkanssa tekemisissä, pilalle olisivat menneet ja kauhea paikka olisi ollut jos emme lasten kanssa olisi koskaan enää nähneet. Mutta onneksi näin ei käynyt.
Mies katukoot ihan rauhassa, joulu tulee ja taas lapset perheineen ja miehen ja mun suku kokoontuu. On ihanaa juhlia printeitä, koossa koko suku, paitsi mies ja suutura... hah... heitä ei edes anoppi halua.. sitä sutturaa.
Oi miski miski suuturaa......
En minä ole mistään kellekään katkera enkä kanna kaunaa kellekään enkä juopottele ollenkaan, minulla elämä ihan kunnossa hyvä mies ja kaunis koti ja hyvä työpaikka.
Ei minun tarvii taistella minkään" sutturoiden" kanssa, molempien exillä fiksut puolisot ja myös ihanat lapset, ei minun tarvii täällä valittaa kuinka kurjaa minulla on, koska minulla kaikki hyvin.
Voi, voi, sutturaa ja sutturaa et sinä tiedä mistään muusta mitään, kun sutturoista joita täällä fanitat joka päivä
Puhu sinä vaan... katkera oot et muuten täällä buuhhahaulisi kaikkien viestejä päivästä päivään. Katkera oot kun olet joutunut omat lapset antamaan ex miehen sutturoille kun itse et kyennyt niitä hoitamaan.
Fiksuudesta sanoisin että et sinä kovin fiksulta vaikuta, fiksut ei buhhailisi kaikkien viestejä...juoppo olet ja kaitkera
KAITKERA......
Valitettavasti joudun sulle tuottaan pettymyksen en ole buuhhailut sinulle koskaan ja jos se tekee sut onnelliseksi siitä että saat haukkua minua katkeraksi niin mulle ihan sama mitä sinä pölötät,en juo ollenkaan alkoholia siinäkin joudun sulle pettymyksen tuottamaan , elä sinä vaan siinä luulossa et olet yli-ihminen ja fiksin kaikista.Sinä se hoitoa tartteet, jos kuka.
Höpsis, jatkuvasti buuailet meitä muita täällä kun olet epätoivoinen, siitä se johtuu että ei voi hyväksyä sitä etttä toisilla on aiat hyvin, eikä tarvi alistua toisten tahtoon.
Miksi sitten haukut muita alkoholisteiksi??? Juoppo olet älä yirtä, täällä kaikki voi kaunistella ja elää kulisseissa.
Mutta kohta on viikonloppu, meneppä kipi kapi sinne alkoon hakeen perjantai ja lauantai pullo... vai joko olet hakenut!!!
Minä saankin viikonlopuksi lastenlapset hoitoon, jihuu.. sääli vaaria joka ei heille merkitse mitään. Tämän parempaa onnea ei voi olla, kun onnelliset lapset ja heidän perhe!
Ja se että lapset sanovat että rakatavat minua ja olen maailman paras äiti.
No votta vie mie sutturoita fanitan... sehän on selvä. Jos pystyy rikkomaan lapsiperheen, ja vielä ylpeilemällä sillä että lapset menetti isän ja toisivpäin, niin onhan se fanituksen paikka.
Ihmettelen miten semmoinen suttura voi elää näyttäytyä missään. Voit olla varma, että olen siitä phuhut kaikille tutuille, niin kyllä halveksijoita ex miehen sutturoilla riiittää myös muita kuin minä ja lapset.
Ilmankos sutturaa ei näy ei kehtaa näyttäytyä. Mutta se on ihan oikien, hävetkööt ihan yksin.
Katkerana juorukellona kun olet kylillä juossut purkamassa pahaaoloasi ja epävarmuuttasi, niin senkä johdosta nyt kaikki sun läheiset ja suku (jota iei varmastikaan paljoa ole) nyt vihaa kaikkia maailman naisia, jtoka ei ole sinä tai he itse?
Kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Saati sitten se, että nämä muut ihmiset joille olet mustamaalannut ja juoruillut, että he olisivat yhtä skeopäitä kun sinäkin ja lähtisivät tuohon mukaan.. Hyvin eätodennäköistä.
Katsos, moni ihminen kun kiinnostuu omasta elämästään eikä niinkään siitä, mitä joku epätasapainonen nainen päästään keksii puhua pahaa muista.
Taidat luulla itsestäsi likoja, kun kuvittelet, että olet tehnyt karhun palveluksen (kenelle?) uhumalla pahaa, mustamaalaamalla ja haukkumalla ihmistä/ihmisiä, ketä et edes tunne. Onneksi ainakin 90 % väestöstä on fiksumpaa kuin sinä, ja ymmärtää, että kateelliset panettelee.
Huonompi mäihä vaan jos tuo muu 10 % väestöstä kuuluu lähisukuusi ja ystäväpiiriisi.
Höpsis, jatkuvasti buuailet meitä muita täällä...väärin lissulässy, VAIN sinua täällä buuaaillaan.....
Sinua ei RAKATA kukaan ...säällittävä juoppo
Ymmärrän täysin miksi miehesi jätti sinut, ja lapsiasi säälin kun äitinsä on noin häiriintynyt.
Ketä muita, sinuhan täällä ainoastaan buuhaillaan ja inhotaan yli kaiken, olet tosi idiootti jollet ole sitä huomannut, juoppohullu.
On se kumma juttu, miten kaikki alotukset täällä, oli sitten kyse ihan realistisista tai provoista, niin loppupeleissä päättyvät koskemaan yhden ainoan ihmisen keksittyjä ongelmia.. Surullista. Menee koko Suomi24 sen uskottavuus ja funktio pöntöstä alas.
Uskottavuus menee siinä, kun ei nähdä ja tunnusteta tosi-asioita, ei siinä että joku kertoo miten asiat ovat ja vielä seisoo sen asian takana mitä kertoo.
Valehdellakko pitää, että oi oi kun menee hyvin ja lapset ovat onnellisia sun muuta p---aa???
Siinä kuule menee uskottavauus ja luotto myös siihen äitiin lapsilta, jos aikanaan tajuaa miten äitikin on heille valehdellut!
Totuus sattuu, mutta vähemmin kuin vuosien valehtelu.
Näin meillä ainakin. Kerroin suoraan heti lapsille että isä hylkäsi ja vaihtoi miedänt sutturoihin, kun vieras naakka halusi rikkoa perheen. Itkimme ja olimme pahoillamme, mutta siitäkin selviää. Nyt ovat lapset perheellisiä, onnellisia ja yhä elämässäni, mutta isä on mikä on, tuskin tuntee enää isäksi. Meidän elämään ei koskaan ole kuulunut sutturoita, perheenrikkojia.
Ja se on sopinut meille, lapset ovat onnellisia, ja sanovat että olen maailman paras äiti. Mitä muta kiitosta voit enää odottaa, siinä on kaikki.
avaa siis silmäsi.