Oliskohan se sellanen että kasvattaa lapset
kunniallisiksi kansalaisiksi.
kunniallisiksi kansalaisiksi.
Mikä on elämän tarkoitus
Pentti
191449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
... voihan se jollakin olla se mutta ei tietenkään kaikilla.
No itse kyllä ajattelisin näin..en ainakaan keksi yhtään asiaa, mikä tärkeydessä menisi omien lapsien edelle.
Näin aikuisena on jo oppinut sen, että työllä/rahalla yms. ei ole juurikaan merkitystä onnellisen elämän kannalta vaan eniten on rakastavalla perheellä.
on kasvattaa kilttejä, pikku, veronmaksajia.
Jotka mukisematta elävät lapsuuden, nuoruuden, menevät opiskelemaan, hankkivat työpaikan, perustavat perheen, painavat niska limassa seuraavat 20-40 vuotta jotta saavat edes joten kuten kaavittua elantonsa, erota, mennä yhteen, taas erota, taas mennä yhteen, saada lapsia ja näin ollen taas uusia pikku veronmaksajia.
Ympyrä sulkeutuu ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään.
Ja se pyörii ja pyrörii ja pyrörii.......aina kauas (multi?)universumin loppuun saakka.
Mutta vitsit sikseen.
Omasta vinkkelistä katsoen hyvän elämän tarkoitus (paitsi tietty tuo pakollinen lisääntyminen :)) niin koittaa vain elää mahdollisimman hyvä ja tyydyttävä elämä.
Mitä se sitten taas kunkin omalla kohdalla on niin on jokaisen itse päätettävä.
Sitä ei kukaan voi (eikä pidäkään) toiselle opettaa.
Minulle "hyvä" elämä saattaisi olla yritys saada edes jonkinlaista tolkkua siihen mihin tämä maailma on menossa ja yrittää auttaa lähimmäistä....niin perkuleen vaikeaa & vastenmielistä kuin se joskus onkin...se vaan taitaa olla niin että jotkut ihmiset on luotu täydellisiksi assholeiksi ehkä vain minua ärsyttääkseni :/
Lopuksi pahoittelen kaikkia kirjoitus virheitä, karkeuksia yms. "hyvien tapojen" vastaisia mielipiteitä. Puolustus vetoaa myöhäiseen ajankohtaan sekä lievään väsymys tilaan...
Night!
Laitoitpa sinä hyvän kysymyksen, kuka osaisi
siihen oikein vastata.
Lapset kasvatetaan niin hyvin kuin osataan,
mutta kasvammeko me aikuiset henkisesti
vielä siinä samalla.
Ei minun mielestäni voi olla ainoastaan
lasten kasvatus elämän tarkoitus, pitää sillä olla muutakin.
Onko sillä mitään tarkoitusta, elämällä.
Eikös Luoja luonut meidät tänne vain omaksi kuvakseen, lisääntyäksemme ja täyttääksemme tämän maan.
Joskus kun ajattelen vähän "piru" mielessä, niin ihmettelen miksi me anomme ja pyydämme apua omalta luojaltamme. Eikö pitäisi olla päivänselvä asia että jokaisen pitäisi hoitaa omat tekeleensä ilman avun pyyntöäkin.
Tämä oli vain se pahempi minä, joka kirjoitteli, mutta ei usko edes itsekään kirjoittamaansa.
Mikä on Liena sinun mielesi noin synkentänyt?
Elämäähän tämä vain on.
Olkaamme onnellisia siitä mitä meillä on,
Kyllä meidän elämän tarkoituksella on paljon muutakin, kuin nuo mainitsemasi asiat.
Kyllä sitä korkeimman apua tulee pyydettyä,
minä ainakin tunnen itseni niin pieneksi ja mitättömäksi, että en millään selviäisi itse.
Kaikki nämä tuskat mitä olen saanut kokea ja kärsiä, niin ei oma minäni olisi riittänyt,
eikä voimani olisi kestänyt.
Vaan kun on yläkerran isän kanssa sinut niin aina sieltä se voima ja apu tulee, sanokoon
kuka mitä tahansa, koeta Liena kestää, kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, vanha sananlasku,joka pitää paikkansa.
Jokainen eletty elämä vahvistaa henkistä minuutta.
Jokainen ymmärtäköön tämän niinkuin parhaaksi näkee.
Entäs lapseton, mikä hänen elämänsä tarkoitus lienee, vai onko tarkoitusta ollenkaan, kun ei ole kasvatettavia?
että sinun elämän tarkoitus on olla virkistys, innostuksen lähde jollekin/joillekkin , saaden näin myös iloa omaan elämääsi.
Minulla on pyörinyt nämä ajatukset tästä elämän tarkoituksesta ,vastausta en ole löytänyt, toki jatkuvuus on ehto, ilman sitä ei olisi elämääkään.
Hyötyykö tästä elämän jatkumisesta joku, miksi elämä on niinkin vaikeaa ,kuin se useallekin on.
Usko ,tuoko se selvyyttä tähän kysymykseen,onko elämää kuoleman jälkeen,löytyykö elämän tarkoitus kuoleman jälkeen.
Liian vaikea ihmismielen ratkaistavaksi, ainakin näin kokee ,pioni.
Ihminen, joka ei ole mystikko (uskovainenkaan) ja ymmärtää elämän ainoastaan prosessiksi joka aikanaan päättyy, on melkoisen tuskaisen ongelman edessä tuossa asiassa. Mystikoillehan on yleensä tuo elämäntarkoitus annettu ulkopuolelta ja siihen on tyytyminen. Mutta miten me poloiset joiden on itse kunkin löydettävä elämälleen tarkoitus.
Kyllähämn elää voi ilman verbaalisti esitettyä tarkoitusta, mutta meidän kulttuuriin sattuu kulumaan kaiken mahdollisen määritteleminen. Muuten tuntuu turvattomalta.
Osan tarkoituksesta saa kun selventää itselleen arvomaailmaansa: Mitä minä arvostan elämässäni ja koko ihmiskunnan elämässä. Tai missä tahansa elämässä - verrattuna vaikka elottomaan aineeseen.
Jos tuo tuntuu liian suurelta ja ehkä kaukaiselta, voi tietysti antaa elämänsä jollekin arvokkaana pitämälleen, tehdä siitä elämänsä tarkoituksen. Urheilullehan monet näyttävät uhrautuvan kokonaan. On myös äitejä joiden koko elämä on jälkikasvun tuottamisessa ja tukemisessa. Toiset rakentavat "pesää" aina haudan partaalle suurella innolla.
Jos tuokaan ei tahdo lyödä leiville, voi aina yrittää etsiä jonkin uskonnon, ismin tms. joka antaa siinä samalla jopa arvotkin.
Muuten voiko toiselle antaa elämäntarkoituksen, sellaiselle jolla sitä ei ole?
Albert
loppuun vaikean kysymyksen.
Tarkoitus kaikilla on elää, siitä lähdetään.
Lapsi ei tälläistä mieti ,hän
rientää ja elää innolla elämäänsä.
Antaa jollekin elämämisen tarkoitus, en oikein ymmärrä miten sen voisi tehdä.
Ihmistä voi auttaa löytämään omasta elämästään , tarkoituksia, mitä hän ei ole itse oivaltanut.
Esimerkkeinä voisi herätellä omien kykyjensä kehittämistä,tehdä niistä itselleen nautintoja,
samalla pyrkiä tuomaan iloa toisillekin,se voisi olla elämisen tarkoitus.
Onko elämäntehtävä sama kuin tarkoitus, silloin siihen tulee mukaan,auttaminen ,ilon tuominen ,
opettaminen, tässä jo siirrytään kutsumus ammatteihin,nyt pioni sekaantuu, en osaa sanoa mitään.
Sen totean kyllä kysyen , mitä on jäänyt käteen, kun on tähän ikään päässyt,lapset synnyttänyt,kasvattanutkin, mikä on saldo.
Mikä on elämän tarkoitus, nytkö odotan hautaan menoa.
Huhhuh,olisiko pysyttävä erossa tälläisistä mietiskelyistä, mutta toisaalta kiinnostaa,ja
odottelen josko joku osaisi vastailla minullekin,
sekoillen pioni.
elämän tarkoitus on lisääntyä ja turvata elämän jatkuvuus. Omalta osaltani edellä mainittu tarkoitus on jo täyttynyt. Jälkipolvi lisääntyy hyvää vauhtia. Tällä hetkellä jo neljäs sukupolvi on aloittanut maallisen vaelluksensa.
Minun elämän tehtäväkseni on jäänyt pitää huolta dementiaa potevasta elämän kumppanista. Siinä tällä hetkellä tarkoitusta tarpeeksi elämälle.
Ei se lisääntyminen ole varmaankaan ainoa
tarkoitus elämälle, vaikka pääasia se olisikin.
Muutenhan ei meitä todellakaan olisi,
mutta on sitä tarkoitusta sellaisillekkin lapsettomille ihmisille.
Ei heidänkään elämänsä ilman tarkoitusta ole,
aina joku tarkoitus löytyy.
Ehkä pitäisi hakea jostain isostakirjasta,
sieltähän vastauksia löytyy.
Lapsettomille ihmisille tälläinen keskustelu voi
tuoda sitä masennusta, ajtellen että onko heidän elämänsä sitten yhtä tyhjän kanssa.
Mutta niin tietenkään asia ei ole,kaikella
elämällä on tarkoituksensa. Jopa kodittomilla
kulkijoillakin.
kasvaa Jumalan lapseksi ja valmistautua taivasten valtakuntaan.
Aikamoisen suuria ja joidenkin mielestä abstrakteja tavoitteita.
Ei kai sitä kukaan varmaksi tiedä, mikä on elämän tarkoitus.
Mikä on ihmisen elämän tarkoitus.
Mikä on muiden luomakunnan elävien elämän tarkoitus.
Mikä on kaikkeuden tarkoitus....
...mikä ihmeen tarkoitus.
Täytyykö löytyä tarkoitus kaikkeen.
Eletään ja ollaan niin kuin hyväksi näemme ja koemme.
Älkäämme ottako tästä mitään migreeniä.
Jos tarkoituksena olisi jokin tarkoitus, tarkkenee tämä tarkoitus sitten elämän loputtua...
jos on tarkoitus tarketa....
Oliskoha se tarkoitus syntyä-lisääntyä ja kuolla. Ollaan varmasti koekaniineja täällä pikku pallollamme..Ehkäpä todellisuus sitten selviää kuolemamme jälkeen?!
Kukaan ihminen ei ole löytänyt sellaista etiikkaa josta seuraisi millekään elämälle mitään erityistä tarkoitusta. Elämää on, koska se on jonkinlainen olevaisen/aineen ominaisuus: Elämää kehittyy kun olosuhteet ovat sopivat. Siitä ei vain seuraa mitään elämäntarkoitusta.
Meidän tietämistämme elävistä organismeista vain ihminen on selleinen joka kykenee tuota kysymystä pohtimaan sen abstraktissa muodossa. Mutta ihminen ei kykene vastaamaan siihen yleispätevässä mielessä. On vain vastauksia jotka ovat jokaiselle yksilölle henkilökohtaisia.
Se, minkälaisia elämäntarkoituksia ihminen näkee, kertoo sitten paljon ihmisestä. Tämä onkin oikea henkisen itsensäpaljastajan toivekysymys:)
Elämäntarkoituksettomuudessa vääntelehtivä,
Albert
pyhittää keinot hyvässä JA PAHASSA?
aattelen niin että, elämän tarkotus ja elämän halu on sama asia. jos ihminen ei tunne sisällää mittää tarkotusta, ei voi olla elämän haluakaa.
tarkotusta ei tarvii osata pukkee sanoiksi tai nimetä, se on tunne ihmisen sisällä.
Eikö kysymystä voisi asettaa toisinpäin.
Onko elämällä tarkoitusta? Olemmeko vain yksi evolution osanen, synnymme, elämme, kuolemme ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta?
Pahaksi onneksi ihmiselle on annettu kehittyneempi aivotoiminta joka sitten tuottaa näitä sivukysyksiä mikä?
Pitääkö kaikella olla tarkoituksensa.
Nyt jos koskaan kaipaisimme ystävämme Alvar K:n mielipidettä. Hänellä oli lukeneen visio tällaisiin kysymyksiin.
Mielenkiintoinen asia sinänsä.