karate = pelleilyä

Ootas vaan, jos nyt joku vastaa tähän, niin se alkaa selittää siitä miten se kainalokäsi opettaa voimantuottoa (heh). Sitte lopulta kun kaikki muut perusselittelyt on käyty läpi, niin sepustetaan viimesenä oljenkortena just tota että ei ole tarkotuskaan oppia tappelemaan vaan opetellaan jotain vanhan sotataidon teoriaa. Ai niin, ehkä joku leijuu jollain karatetaustasella MMA-ottelijalla...

Olen aikani seurannut näitä paskapuheita tällä foorumilla. Nyt on aika lyödä faktat pöytään.

K-1 turnauksessa sekä Amerikkalaisessa potkunyrkkeilyssä käytettävät tekniikat periytyvät seuraavasti:

K-1:
Goju-ryu Shotokan > Kyokushin > Seidokaikan > K-1

Amerikkalainen potkunyrkkeily:
Shorin-ryu > Joe Lewis

Amerikkalainen potkunyrkkeily sai alkunsa täyskontakti karate kilpailussa josta kirjoitetaan seuraavaa:

"In late 1969 promoter Lee Faulkner contacted Joe Lewis to fight in his upcoming United States Karate Championships. Lewis had retired from point fighting at the time but agreed to fight if Faulkner would promote a full-contact karate bout with Lewis and an opponent who would fight to the knockout. Faulkner agreed. As Lewis and Greg Baines entered the ring wearing boxing gloves the announcer identified the fighters as "kickboxers". That night Joe Lewis won the first-ever kickboxing bout in North America on January 17, 1970 with a second round knockout over Greg Baines."

Japanilainen potkunyrkkeily sai alkunsa seuraavasti:

"There were "Karate vs. Muay Thai fights" February 12, 1963. The three karate fighters from Oyama dojo (kyokushin later) went to the Lumpinee Boxing Stadium in Thailand, and fought against three Muay Thai fighters. The three kyokushin karate fighters' names are Tadashi Nakamura, Kenji Kurosaki and Akio Fujihira (as known as Noboru Osawa). Japan won by 2–1: Tadashi Nakamura and Akio Fujihira both KOed opponents by punch while Kenji Kurosaki was KOed by elbow. This should be noted that the only Japanese loser Kenji Kurosaki was then a kyokushin instructor rather than a contender and temporarily designated as a substitute for the absent chosen fighter. Noguchi studied Muay thai and developed a combined martial art which Noguchi named kick boxing, which absorbed and adopted more rules than techniques from Muay Thai. The main techniques of kickboxing is still derived from Japanese full contact karate (kyokushinkai). However, throwing and butting were allowed in the beginning to distinguish it from Muay Thai style. This was later repealed. The Kickboxing Association, the first kickboxing sanctioning body, was founded by Osamu Noguchi in 1966 soon after that. Then the first kickboxing event was held in Osaka on April 11, 1966."

Huomioi tekstissä seuraava asia. Historian tiedettävästi ensimmäinen Karate vs. Muay Thai vuonna 1963 päättyi 2-1 karaten voittoon. Jokainen vetäköön siitä omat johtopäätöksensä.

Jos erehdyit luulemaan ettei Seidokaikanissa tai Kyokushinkaikanissa ole kataa:

http://www.youtube.com/watch?v=cO88h1LU-x0
http://www.youtube.com/watch?v=czJnxjixF-w

Videoilla nähtävät katat ovat kiinalaista alkuperää, joita edelleen harjoitellaan täyskontakti karatessa. Kyokushin karatessa on huomattavasti enemmän katoja kuin sitä edeltävissä tyylisuunnissa, jopa 25 vyöarvoissa suoritettavaa. Goju-Ryussa on vain 12 kataa ja Naha-tessa tiedettävästi sitäkin vähemmän. Tilastojen valossa näyttäisi siis siltä että enemmän salihiihtoa sisältävät tyylisuunnat menestyvät paremmin potkunyrkkeilykilpailuissa. Tilastoistahan niitä faktoja saatiin eikös se näin ollut?

K-1 turnaus oli ensimmäisiä pystyotteluun keskittyviä turnauksia johon sai ottaa osaa mistä tahansa lajista. Turnauksessa on tilastollisesti parhaiten pärjännyt karate ja potkunyrkkeily, joka on alkujaan karaten kilpailumuoto. Alussa esitin kaavion joka osoittaa (nykyisenkin, ellei toisin osoiteta) potkunyrkkeilyn tekniikoiden polveutuvan Goju-ryu, Shotokan sekä Shorin-ryu tyylisuunnista.

Useimmissa karaten tyylisuunnissa sparraaminen ja mahdolliset saliottelut vastaavat thainyrkkeilyn C-luokkaa jossa tyrmääminen on kielletty ja kontakti on pidettävä kevyenä. Aivan kuten thainyrkkeilyssä, kokeneemmat voi sparrata ja ottaa saliottelua B-luokkaa vastaavalla tasolla. A-luokkaa eli ammattilaisotteluita ei karatessa sen luonteen vuoksi ole, mutta halukkaille on aina olemassa jokin ulkopuolinen turnaus kuten K-1.

Kaikki edellä kirjoitettu teksti perustuu faktatietoon. Lähteet löytyy kaikki englannin kielisestä wikipediasta. Odotan innolla faktoihin perustuvaa vastausta, joka kumoaa yhdenkin edellä mainitun tosiasian.

Hyvät faktat kerrottiin äsken eikä ole sen vertaa enempää kommentoimista.


Haluaisin nähdä yhdenkin k1 tai mma ottelian joka potkasee baseball mailan paskaks

Toimii se. Kuntoiluna.

Varmaan siksi ei toimi kun et osaa... ja tollasella asenteella ei mitää opi. Mut karate ei sovi sulle. Ei kaikki kaikesta tykkää.

no nää on näitä vaparin peruskurssin käyneitä kovia jätkiä jotka itkee heti kun joku oikeasti päähän lyö ja lopettaa koko homman siihen. Mutta sillähän toki elelee vuosia kun on tribaalitatuoinnit otettu, tukka ajettu ja peruskurssi käytynä. Tapout-paita vielä päälle ja peto on valmis. Kaikki vähänkin enemmän jotain lajia harrastaneet nauraa hei sulle aloittaja. Kovia jätkiä on lajissa kun lajissa.

Conor McGregor, kaveri vetää kaikki pataan ja kamppailulaji taustana taitaa olla juurikin karate...

Jos kovaa pystysparria kaipaa hyvin nopeasti, niin KB ja MT lienevät niihin parhaita. Ainakin KB:ssä pääsee sparraamaan ihan täysillä heti peruskurssin jälkeen. Karaten opettelu vaatii enemmän kärsivällisyyttä, eikä välttämättä sovi nopeasti tappelemaan haluaville. Ne tappeluhalut tosin katoaa hyvin nopeasti, kun sparrissa tulee vastaan vähän kovempi kaveri, joka lyö kyljet paskaksi. Harva wannabe tappelija ymmärtää muuta kuin naamaan lyönnin päälle ja jättää kyljet täysin auki ja sinne sitten vaan napakka lyönti tai potku niin kaveri on maassa tuskissaan eikä ihan heti siitä toivukkaan.

Tunnustan, karate ei toimi

No myönnetään. Mä olin aikoinani kova jätkä, mulla oli karateharrastusta takana 7 vuotta ja ruskea vyö. Treeneissä iskut lähti kroppaan tulisesti ja huuto oli kova. Mitään en pelännyt, olinhan "voittamaton". Kerran sitten ravintolassa tuli suukopua jonkun juopon kanssa, se oli sekunnin sadasosa kun silmissäni välähti.

Keräsin luuni ja lähdin nolona himaan. Sain kuulla että lyöjäni oli joku vanha alkoholisoitunut boksari. Voi vittu, minä elämäni terässä jne. Toki siinä olisi ihan samalla tavalla lätty lätissy jollekin toiselle nekkailijallekin ja varmasti jos olisin lähtenyt ylösnoustuani ottamaan sen ukon kanssa rehdisti matsia, olisi hän varmasti seuraavaksi ollut maassa, tai sitten ei, mutta mutta.

Vuosia treenattiin torjuntoja jne, eihän niillä ole mitään tekoa tuollaisen iskun tullessa ja varsinkin kun en ollut tottunut karatessa saamaan sellaista sivulta leukaan tulevaa lyöntiä, joka tosiaan vei jalat alta, niin lattialtahan sitä itsensä sai kerätä.

Tällä palstalla on sitten viksua porukkaa. Ihan hurmaavan henkevää ja asiantuntevaa kommunikointia!

Hyvä henki ja yhdessä tekeminen paistaa läpi.

Karatessa on hyviä tekniikoita, mutta kaikkihan aina riippuu täysin mihen sillä tähtää ja miten sitä treenaa. Jos haluu mahdollisimman monipuoliseksi fightteriksi, niin kilpailuhin ja täyskontaktia ja mielellään vaparisäännöt. Jos haluaa leffatähdeksi, niin mahdollisimman näyttäviä liikkeitä ja lihaksia kehoon. Jos haluaa mielenrauhaa, kehonhuoltoa, notkeutta - niin eiku vaan kataa ja meditaatiota.

Kaikki on lajit on kovia jos niitä treenaa kovaa. 12 minuutin juoksukin on rajua touhua, jos siinä vetää 4000 metriä. Kun taas, jos treenaat löysästi ja ilman kontaktia, susta tulee löysä ottelija.
Simple as that, my friends.