mie oon kertakaikiaan kyllästyny tähän ainaseen masennukseen ja ahistukseen, joka ei lähe ikinä pois...mie käyn terapiassa kerran viikossa*sekin on liian vähän* ja syön lääkkeitä mutta ne ei vaikuta...
haluun KUOLLA..se on niin kaunis sana...jos tänään ottasin illalla viinaa ja imovanea..paljonhan pitäs ottaa että saisin iteltäni hengen...jos tiiäätte joitain vinkkejä niin ois tosi kiva millä sais tapettuu helposti ittesä:)
kiitos
jos poistatte tään niin se ei auta minnuu yhtään, pahentaa vaan..
mut kiitos jos jaksoitte lukee:)
haluun KUOLLA..se on niin kaunis sana...jos tänään ottasin illalla viinaa ja imovanea..paljonhan pitäs ottaa että saisin iteltäni hengen...jos tiiäätte joitain vinkkejä niin ois tosi kiva millä sais tapettuu helposti ittesä:)
kiitos
jos poistatte tään niin se ei auta minnuu yhtään, pahentaa vaan..
mut kiitos jos jaksoitte lukee:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
miksi kirjoitit tmämän viestin? Oletko tosiaankin tosissasi toivottavasti et. Varsinkin jos olet nuori. Itse olin viisitoistavuotias kun nuori tyttö kun minut väkivaltaisesti raiskattin. En mistään saanut tukea, en voinut kertoa kotona, pakenin etelä-suomeen. Selvisin, mutta...kaikki oli rikki sisälläni. Kuitenkin olen saanut olla elossa sen jälkeen 35v. Seuraavan kerran harkitsin itsemurhaa odotettuani kolmatta lastani 8 kuulla, mieheni hylkäsi minut. Rukoilin ja säilyin elossa myös lapseni, he ovat elämäni kalleimpia aarteitani, kannatti elää.Samoin sanon sinullekin ELÄ!
Hei, masentunut!
Uskotko ettei sillä Imovanella saa iteltään henkeä pois tai sitten niitä pitäis olla todella paljon! Oon ite kokeillut joitain vuosia sitten parikin kertaa rauhoittavilla ja uniläkkeillä, ei niillä saa kuin syvät unet... Ja paskamaisen olon herätessä.... mahdollisesti "pääsee" vieläpä hoitoonkin.
Hyvät keinot ovat raakoja, joten niiden toteuttaminen vaatii voimia... Valtimosuonetkin on hemmetin vaikee löytää.
On ihmisiä, joiden osana kärsimys päivästä toiseen. Sellainen kärsimys, jonka muut tuntevat ehkä ainoastaan kuoleman koskettaessa. Elettyäni tämän kärsimyksen kanssa vuosia, toivoisin, että voisin ottaa sen pois kaikilta niiltä, jotka sen joutuvat kokemaan! Nyt pystyn vain toteamaan, että meitä on muitakin ja minä olen antanut itselleni sellaisen lupauksen, että kokeilen kaikki mahdolliset terapiat ja otan vastaan kaiken avun ja vaadin sitä lisää jos se ei riitä... Sitten ehkä voin luovuttaa "hyvillä mielin"...
Jos kerran haluaa itsarin tehdä, niin hommaa tehokas 9mm käsiase ja ammu itseäsi otsaan. Sillä se henki lähtee. Jos vielä haluat varmistua ettet kidu, niin osta sellasia skodeja jotka repivät takaraivon irti ulos tullessaan. (muodostaa paineen) Ei tartte kiittää :)
Joskus se asekin lipsahtaa. Suljetulla olen tavannut niitäkin. Samoin ikkunasta tippujia yms. Itsekin olen yrittänyt ja yritän jatkossakin. Lääkkeet ei toimi. Autolla en osunut talviliukkailla kohteeseen vaan lääketokkurassa menin ohi. Junan raiteilla aikataulu kädessä venasin. Oli kylmä ja polttelin rauhassa röökiä, mutta pakkasen takia se juna oli tunteja myöhässä. En jaksanut 30 asteen pakkasessa tarpeeksi kauan odottaa.
Koko ajan ahdistaa, ahdistaa ihan vitusti. Mietin ja kerään rohkeuttani koko ajan taas uuteen tekoon. Ei ole helppoa saada itsestään irti sitä rohkeutta minkä se vaatii. Tartumpa sitten haulikkoon tai rattiin.
Voitteko palauttaa mieleen kerran kun olit onnellinen... Hyvä, voitko palauttaa mieleen hajun? Hyvä. Voitko palauttaa mieleen toisen kerran kun olit onnellinen... Hyvä. Voit ystäväsi kanssa keksiä kivoja kysymyksiä ja palautta mieleen tapahtumia. Kun olosi on helpottunut, niin voitte lopettaa.
Kerro hyvälle ystävälle kaikki asiat, jotka masentavat sinua. Minä ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Kun löydät aina tapahtumia missä sinua on loukattu kerro kaikki ulos. Ja tärkeintä on kertoa ne asiat joita on sulle tehty, ei niitä mitä olet itse tehty. Tiedän, että olet hyvä ihminen.
Toivottavasti näistä on apua. Lääkkeet eivät paranna, ne hetkellisesti voivat helpottaa oloasi, mutta seuraava annos on jo vahvempi erinlaisine sivuoireineen.
Jos kertomuksesi pitää paikkansa, niin sitten sulla on kyllä ikioma suojelusenkeli.
kun katselen... Olin 23v, jäätyäni leskeksi, 3v-lapsen yksinhuotajaksi. Yhdeksän vuoden sisällä kolmen läheisen itsemurha, jäljet näkyy edelleen. Voin kuitenkin sanoa, etten ilman masennuslääkkeitä pärjäisi paniikkihäiriöiden iskiessä ja unettomien öiden jälkeen...Hae itsellesi apua, lue kirjoja, joista tunnistat oireesi, raahaudu kirjastoon, lue ja lue...Onnea matkaan.