Olen vain tyhjä kuori. Mihin olen tuhlannut elämäni? Johonkin kuvitteelliseen, jota ei oikeasti ole olemassa, eikä koskaan tule olemaan. Sen olen tajunnut vasta hiljattain, ja nyt on raskas hengittää. Ennen kaikki oli hyvin, sillä elämässä oli toivoa. Nykyään tulee vaan pettymyksiä. Ennen uskoin, että kaikki järjestyy. Ennen kaikki järjestyikin kuin itsestään. Nykyään yrityksistä huolimatta kaikki menee pieleen. Ihmiset eivät enää kaipaa seuraani. En itsekään tiedä kuka olen.
Elämässäni ei ole sisältöä
avautuja1
16491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuis? :o
Kerro toki [email protected]
voi, voi, kun elämä on niin surkeaa että tuntee ittensä maan matoseksi
sulla on väärä suunta, tarvitset täydellisen rempan elämääsi. Katsot tän tilaisuutena muuttaa kaikkea. Olen ollu samantapaisessa tilanteessa, sitten lakkasin väkisin yrittämästä, mietin mitkä kaikki asiat voisin kääntää uuteen suuntaan ja tein ne. Myös omaa ajattelumallia muutin aikalailla. On osattava päästää irti ja lähteä rohkeasti uutta suuntaa kohti. Kun ymmärtää oman voimansa vaikuttaa elämäänsä se vapauttaa aikalailla. Alkaa ymmärtää mitkä asiat on ne oleelliset ja ettei kaikkea tarvi raahata mukanaan kaikkialle.
Minulla on tällä hetkellä samanlainen fiilis.. en tiedä miksi. Minulla on täydellinen työ, jossa viihdyn, ihana perhe jne.. mutta yksi tärkeä asia kuitenkin puuttuu, rakkaus! olisi niiiin ihanaa löytää se oikea
Eikä, itellä ihan sama juttu! Rakastan mun työpaikkaa ja viihdyin siellä tosi hyvin. Mul on maailman paras äiti jolle voin kertoo kaiken... Mua vaan niin ahdistaa nää mun haisevat tussukarvat joita en saa edes rautasahalla sahattuu pois. Ja on sekin kiva ku kainalokarvat roikkuu polvissa asti vaikka ne ois letitettynä, persekarvoista puhumattakaan. Äh, taidan vaa mennä takas sänkyyn syömään mun omaa pa$kaani ja näplää mun finnei moro...
Käytä elämäsi henkisiin harjoitteisiin, tehdäksesi maailman paremmaksi muille ja itsellesi niin ehkä sinun ei tarvitse inkarnoitua tänne enää uudestaan.
Oon aina ihmetellyt ihmisiä, jotka on masentuneita vaikka niillä on
- opiskelu- tai työpaikka (tai kumpikin)
- seurustelukumppani
- kavereita ja/tai ystäviä
- harrastuksia
- hyvät välit perheenjäseniin
- tarpeeksi rahaa
Mitä v*tun syytä tuollaisilla ihmisillä on edes olla masentunut? Silti juuri tuollaisille ihmisille tarjotaan avokätisesti terapiaa ja kaikki maailman myötätunto.
Sen sijaan ihmisiä, joilla ei ole MITÄÄN listaamistani asioista, syyllistetään, haukutaan ja vähätellään. Terapeutit napottavat hiljaa ja naureskelevat päin naamaa, ja lääkäri vaan tyrkyttää uusinta lääkettä.
Tosi reilua hei.
- Opiskelu- ja työpaikka voi molemmat olla täysin väärältä alalta, työtehtävät voivat olla liian helppoja tai liian vaikeita, ylituötunteja teetetään ilman palkkaa jne., voi olla, että te-keskus on vain pakottanut sinne karenssin uhalla. Molemmissa voi myös olla kiusaamista, syrjintää, halveksuntaa, kamalat työkaverit, huono ilmapiiri jne.
- seurustelukumppani voi olla väärä, seurustelu voi olla vain kulissia tai sitten seurustellaan kun ei haluta jäädä yksin, joten kuka tahansa kelpaa siihen vierelle ja sitten ei olla onnellisia kun ei viihdytä yhdessä eikä unneta mitään tunteita
- kaverit voivat olla pinnallisia, julmia, itsekkäitä, eivät ymmärrä tai kuuntele
- harrastuksetkin voivat mättää monella tasolla
- välit perheenjäseniinkin voivat olla näennäiset
- raha. Saaka rahalla ihan kaikkea?
.. ja kukas sulle on valehdellut, että elämä olisi reilua, häh? Lapsellista jotain reiluutta elämältä odottaa.
Vaikka ihmisellä olisi ulkopuolisen näkövinkkelistä miten täydellistä tahansa, ei sitä koskaan tiedä mitä ihmisellä päässä pyörii. Voi olla vaikka kuinka masentunut, sehän on mielentila, mielen sairaus. Puhut aika tyhmiä.
jos noin oisko syytä kattoo peiliin herraisä sentään! vai pitäsisikö yhteiskunnan tulla siinkiin apuun!!! voi tsiisus tätä nykymenoo helevata mimmosta populaa sitä sikiää!
Ja sun mielestä se on uhrin syy jos on kiusaamista tai syrjintää?
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Totta. Tuo ihmistyyppi haluaa ja hamuaa aina vaan lisää. Milloinkaan ei osata olla onnellisia ja tyytyväisiä. Hävetä saisivat. Pienistä asioista se onni syntyy, ja onnellisimmilta vaikuttavat ne, joilla ulospäin on vähän.
Ulkoisia asioita, joille voi tehdä jotain. Jotain muuta kuin valittaa.
Sulla on ilmiselvästi eksistentiaalinen kriisi.
Kun ymmärrät, että elämällä ei ole merkitystä, ei suuntaa eikä punaista lankaa. Mitään toivoa ei ole, koska toivoa ei tarvitsekaan elämässä olla. Kun hyväksyy elämän täyden järjettömyyden, elämästä tuleekin hyvä juttu.
Pitää ottaa oppia eläimistä: eläin elää, ihminen ihmettelee. Lakkaa ihmettelemästä, ala elää.
CamuksenSylikoiralle: sulla on kyllä viisas asenne. Toihan voi vaan välillä olla ihmiselle kuin ihmiselle aika vaikeaa, mutta noin juuri. :)