Olette luuserita lähes kaikki

Viestiä ei ole tarkoitettu minulle, mutta totta on että joskus voi haukkumisesta olla apua, se herättää ajattelemaan. Muille voi opastus johtaa parempaan lopputulokseen, pelkkä "juokse" ei riitä jos suunta on kadoksissa.

Ryhmä "naiset" on suunnilleen joka toinen vastaantuleva henkilö persoonasta riippumatta, eli heistä osa on huippukivoja ja osa on vaan dorkia.

Minä voin kertoa muuttuneeni ihmisenä kun huomasin etten löydä kaveria olemalla kiva ja läsnä, olen muille vain joku kiva tyyppi mutten mitään muuta. Olen muuttunut itsekkäämmäksi, en enää mieti minkälainen minun pitäisi olla muiden silmissä vaan enemmänkin sitä miltä muut näyttävät minun mielestäni.
Ja se tuntuu paremmalta.

Joku syyhän niillä miehillä on vihata niitä naisia. Sinullakin oli joku syy tulla tänne vihaamaan meikäläisiä, ja ilmeisesti katsot, että sinun syysi on pätevämpi. Tiedätkö muuten, että muilla ihmisillä on jotain hiukan vakavampia ongelmia, kuin tuo sinun kiukunpuuskasi ja sen tänne puhaltama paskaviesti?

Jännä aloitus. Itse en tosiaan ole ujo, hiljainen enkä ''pelkää'' naisia. ''Hyvä'' mies en ole, ei sellaista oikesti varmaan olekkaa. Olen ollut nyt 5 vuotta seurustelematta enkä kyllä ole oikein kenenkään kanssa ulkonakaan käynyt. Edellisen seurustelusuhteen jälkeen (olen nyt 22v joten aikana nuorena siis viimeksi 'seurustelin'') olen löytänyt muutaman henkilön joiden kanssa olisin voinut vaikka loppu elämän olla. Mutta en tiedä johtuuko minusta vai tuurista mutta ei ole oikein natsannut.

Silti nykyään tunnen että olen kovinkin yksinäinen, on minulla kavereita mutta ei oikein ystäviä. Välit kotiväkeenkin on hyvät mutta joku tärkeä osa elämästä silti puuttuu, sen takia varmaan itekkin tänne keskustelupalstalle eksyin. Eli en ole eristäytynyt mutta aika moni ilta menee kotona yksinään murehtiessa.

Mutta se pointti tähän aloitusviestiin että itse en ainakaan syytä naisia (enemmän itseäni) jos minulla on ongelma. Se vaan rupeaa pikkuhiljaa ketuttamaan jos koko ajan tulee moskaa niskaan vaikka kuinka yrittään. Ja minäkin olen sellainen että en ihan joka naista yritä iskeä, ehkä kerran pari vuodessa jos oikeanlainen henkilö talsii vastaan.

Minäkin lievästi sanottuna jumaloin erästäkin naista ja oisin tehnyt (ja valitettavasti yritinkin) tehdä kaikkeni että hänet oisin saanut. Mutta elämä on julmaa ja nyt itken (vaikka miehethän eivät saa itkeä) joka ilta kun olen niin onneton tunari. Oikeastaan tuntuu että arvostan naisia vähän liikaakin. Minun arvostaminen on sitä että ei mennä ensimmäisenä iskemään käsiään pakaroihin kiinni tanssiessa tai baarissa silmät kiinni otetaan ensimmäinen nainen joka vastaan tulee. Mutta on pitänyt muutaman kerran todeta että sillä niitä naisia kai nykyään saa.

Ja itse olen varmaan samanlainen kuin eräs vähän aikaisemmin. Olen vain ''kiva'' tyyppi, kaikkien kaveri, hyvänpäivän tuttu. Olen (taas valitettavasti) yrittänyt muuttaa itseäni itsekkäämmäksi mutta olen oma kummallinen itseni ja jos se ei riitä niin sitten kuolen 46 vuotiaana yksinäisyyteen. Hoitakaa te paremmat ihmiset vain niitä tarkeämpiä ongelmia.

Juicen sanoin ''rima pysyy paikallaan kun riman alittaa''

en yhtään ihmettele ap:n yksinäisyyttä

Ei sitä kenenkään kaveriksi voi väkisin ryhtyä. Eikä sitä töihin voi väkisin mennä jonnekkin firmaan. Siispä yksin tässä joutuu olemaan. Viimeksi kun olin töissä niin monikaan ei puhunut mulle vaikka itse yritin kysellä kaikenlaista ja pyysin jopa oluelle monesti mut vastaus oli aina ei. Eli ei kukaan halunnut olla kaveri.

Monesti ne muut ihmiset ovat juuri pääsyy yksinäisyyteen! Koulukiusaaminen jolloin toverisuhteita ei muodostu otolliseen aikaan, asuminen jossain laitakaupungissa eli ei ole ikätovereita, huonot kotiolot, vanhempien alkoholismi, narsistinen vanhemmat tai väkivaltainen käytös. Ei ole oppia normaaleista ihmissuhteista, joten niitä ystäviä on vaikea löytää siitä syystä. Minulle ei koskaan opetettu lapsena kuinka arvokkaita ystävät ovat, vanhempani vaan haukkuivat kuinka vääränlaisia kavereita minulla oli, kun eivät olleen korkeatikoulutettujen lapsia. Pieni lapsi alkaa tuossa tilanteessa tietenkin ajatella, että kaverit ovat tyhmiä kun vanhemmat niin sanovat.

Olen ymmärtänyt, että moni palstalainen käy töissä ja moni opiskelee, joten kyllä he elämällään jotain tekevätkin. Valitettavasti tyhjäpäiset luuserinuoret, jotka omaavat alhaisen älykkyyden, ryyppäävät viikonloput, kapinoivat koulussa ja kiusaavat muita itseään oikeasti parempia, mutta arkoja oppilaita koulussa, juuri saavat niitä kavereita.

=> Valitettavasti tyhjäpäiset luuserinuoret ...juuri saavat niitä kavereita.

Kun mietitään mitä kaverit ovat, niin ne ovat ihmisiä joidenka kanssa vietetään paljon vapaa-aikaa. Tyhjäpäät eivät laskelmoi kenen vuoro on soittaa tai kehtaako pyytää jotakin.

Kiusaaminen voi olla jopa fyysistä väkivaltaa, mutta joskus se on typeriä kommentteja, ehkä jopa huumoriksi tarkoitettuja juttuja jonka joku ottaa turhan tosissaan. Se voi olla myös kateutta jolla pyritään saamaan joku kilpailija pois porukasta; "älkää leikkikö hänen kanssaan vaan huomatkaa minut".

Muut voivat olla osasyyllisiä, mutta vastuu selviämisestä on itsellä. Joskus kaikki ihmisuhteet vaihtuvat elämän varrella, eikä jäljelle jää ketään jota syyllistää. Kaikki me olemme yksilöitä, kaikki voimme jäädä yksin jos emme etsi itsellemme ystäviä.

Kerätäänkö kolehti, jotta huruämmä saa vähän rauhoittavia kouraan.

Viestin alottaja hyppää kaivoon. PASKAN PUHUJA SATANA.

aika erikoinen...

Tänne Suoleen nyt kirjoittelee vaikka mitkä mielisairaat sepustuksiaan.
Saattaa joku aivopierujen päästelijä nettihörhö asustella ihan toisella
puolella maapalloakin, sieltäkäsin "puskista" piilosta sitten pelkuriluonteensa
kanssa räpyttelee tännekin.
Tyypillinen mätämunatarina, tai sitten joku betonibunkkerissa majaileva
nettihörhö ämmä, jolle tämmöinen nettipas'ka maailma on liian suuressa
osassa elämässä, kaikenkaikkiaan terapialöpinöineen on hurahtanut
entistä hullummaksi vain, täältä niitä sitten saadaan porukalla tuotoksia
ihastella.