Onko kukaan kahden tai useamman pienen lapsen äiti / perhe palkannut lastenhoito / muuta kotiapua ja jos, niin minkä verran on maksanut ja moneksiko tunniksi kuukaudessa olette palkanneet?
Meille on syntymässä toinen lapsi 1,5 vuoden ikäerolla ja olemme miettineet lastenhoito / kotiavun palkkaamista. Periaatteessa varmaan jaksaisin pyörittää arkea lasten kanssa ainakin jotenkuten, mutta mikäli olisi hoitoapua jaksaisin huomattavasti paremmin. Hoitoapu voisi esim. leikkiä esikoisemme kanssa sen aikaa kun imettäisin vastasyntynyttä (poikamme on koko ajan menossa, eikä malta esim. istua sylissä siten, että hänelle luettaisiin tms.). Kyseessä olisi myös turvallisuuskysymys sikäli, että esim. naapureillemme oli käynyt niin, että esikoinen oli hypännyt sängyltä lyöden otsansa terävään pöydänreudaan (olivat joutuneet viemään terveyskeskukseen takattavaksi jne.) sinä aikana kun äiti oli ollut vaihtamassa kuopukselle vaippaa. Ainahan esikoisen leikkikehäänkin tms. voisi siksi aikaa laittaa kun kuopusta hoitaisi, mutta koska esikoisemme ei ennenkään ole leikkikehässä ollut, tuntisi hän varmasti tulevansa syrjäitetyksi nuoremman sisaruksen takia.
Omat vanhempani asuvat kaukana, eivätkä siksi voi auttaa. Miehen äidillä on vielä omat vanhemmat elossa ja hän joutuu hoitamaan vanhempiaan päivittäin.
Meille on syntymässä toinen lapsi 1,5 vuoden ikäerolla ja olemme miettineet lastenhoito / kotiavun palkkaamista. Periaatteessa varmaan jaksaisin pyörittää arkea lasten kanssa ainakin jotenkuten, mutta mikäli olisi hoitoapua jaksaisin huomattavasti paremmin. Hoitoapu voisi esim. leikkiä esikoisemme kanssa sen aikaa kun imettäisin vastasyntynyttä (poikamme on koko ajan menossa, eikä malta esim. istua sylissä siten, että hänelle luettaisiin tms.). Kyseessä olisi myös turvallisuuskysymys sikäli, että esim. naapureillemme oli käynyt niin, että esikoinen oli hypännyt sängyltä lyöden otsansa terävään pöydänreudaan (olivat joutuneet viemään terveyskeskukseen takattavaksi jne.) sinä aikana kun äiti oli ollut vaihtamassa kuopukselle vaippaa. Ainahan esikoisen leikkikehäänkin tms. voisi siksi aikaa laittaa kun kuopusta hoitaisi, mutta koska esikoisemme ei ennenkään ole leikkikehässä ollut, tuntisi hän varmasti tulevansa syrjäitetyksi nuoremman sisaruksen takia.
Omat vanhempani asuvat kaukana, eivätkä siksi voi auttaa. Miehen äidillä on vielä omat vanhemmat elossa ja hän joutuu hoitamaan vanhempiaan päivittäin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos sinä lapsia teet, niin itse ne hoidat!
Voi hyvä isä näköön; isovanhempienko pitäisi mulkunkuulasi hoitaa? Sinä teet lapsia, niin sinä hoidat - ITSE!
Luusei vain suunnittelee muille velvollisuuksiensa sysäämistä.
Ja kuka käskee tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei jaksa?
Palkkaa vartijointiliikkeen hemmo teille kaikkien viikonpäivien juuri niiksi tunneiksi kun naapurin vekara silloin joskus kolhaisi otsansa tikkauskuntoon. Tuntihinnat löydät liikkeen kotisivuilta.
Hah. Näin on. Uusavuttomuutta näkyy aika pahasti :)
Olet mielestäni vastuullinen äiti. Olet huolissasi vilkkaasta esikoisesta kun imetät vauvaasi. Luulen, että paikkakunnaltasi varmasti löytyisi joku nuori joka pitää välivuotta tai on valmistunut eikä saanut työpaikkaa.
Esimerkiksi leikki ja ulkoilu apua voisit tarvita. Kysy vaikka lastenneuvolasta, ehkä siellä tiedetään.
Olet positiivisessa mielessä jyrkästi erilainen kun ne äidit jotka tekevät lapsia kuin liukuhihnalta ja väittävät pärjäävänsä hienosti yksin.
Kuka on väittänyt "hienosti" pärjäävänsä? Kyllä se on itse pärjättävä hienosti tai vähemmän hienosti. Päasia että pärjää. Ennen vanhaan oli monella emännällö 10 lasta, pari hevosta ja muutama lehmä, ei ollut viemäreitä ja sähköjä, ja ukko kaatui sodassa, ja kukaan ei auttanut ja yhteiskunta ei tukenut ei rahallisesti eikä muuten. Lääkäriin oli 50km. Silti pärjättiin! Mutta tuli lapsistakin yrittelijäitä ja siksi kai tämä Suomi ei ole suota!
Voi Kristus mitä velttoperseitä niitä lapsiakin tekee. Kannattaisi jättää väliin, kun mitä tulee lapsista, jos äiti ja isä on niin mukavuudenhaluisia.
Miksi lasten pitäisi kärsiä nykyään samanlaista kurjuutta ja köyhyyttä kuin ennen on ollut?
Niinkuin äitienkin pitäisi tehdä kymmenen lasta kärsimään ja kärsiä myös itse ainaista raatamista, kysyn vaan sinulta sitä?
Eikö nyt ole varaa olla asiat paljon paremmin kuin ennen oli. Nyt on sentään varaa valita voi tehdä vain sen verran lapsia kun pystyy hyvin hoitamaan ja äidilläkin pitää olla oma elämä ja nautintoja eikä pelkkää kärsimystä.
Niin mutta kun lapsen kuuluu mallioppia sen äitin ja isän tekemisen kautta. Mitä tulee lapsista joiden vanhemmat ihan kyvyttömiä muuhun kuin työhönsä ja muiden matkimiseen. Mitään ei osata itse. Ennen oli lapsilla turvallisempaa. Ei todellakaan kurjuutta.
Palkkaa mieluummin viikkosiivooja niin jaksat paremmin hoitaa lapset. Sinun täytyy oppia pärjäämään kahden kanssa ilman ulkopuolista hoitoapua. Ja kyllä keksit keinot imetystilanteeseenkin. Vaikka joku kertakaikkisen vastustamaton leikkiviritys sinne leikkikehään johon pääsee vain silloin kun on pikkusisaren ruoka-aika. Tai sitten pari jaksoa muumeja tms päivässä ei pilaa lastasi. Isoveljen voi yrittää ottaa apulaiseksi vaipanvaihtoon jne.
joo just noin siis siivooja jokatoinen viikko ja osa leluista ylähyllylle jemmaan ja esille vain kun on imetys sessio. Ja lasta kehutaan kovasti, kun pikkusisko on imettetty, ja ollut kiltisti.
Ja ison veljen tehtävä on nimenomaan silittää vauvan päätä hellästi. Ja pitää sylissä 2 sekkaa. Tästä asiasta monta toistoa. Ja lasta kehutaan välittömästi, kun on tehnyt niin. Lapselle mainitaan kauniisti Pikku siskon suojelusta. Tätä se arki siis on pääpiirteittän.
Lapsilla on erilaisia luonne-eroja, ja tempperamenttieroja. Mutta hyvin tärkeää on kertoa lapsille mitä vanhemmat heiltä odottavat ja mitä yhteiskunta odottaa.
Veikkaanpa, että kun se uusi sisarus on syntynyt, niin naureskelet jo tällä ajattelemallesi tarpeelle palkata apua. Kyllä kahden pienen lapsen kanssa pärjää erittäin hyvin. Itsellänikin kahdella ensimmäisellä lapsella oli ikäeroa vain 1v3kk, eikä koskaan mitään ongelmia.
Lapsi voi hypätä sängyltä ja lyödä päänsä sillä aikaa kun sinä olet imettämässä tai vaihtamassa vaippoja. Se voi tehdä sen saman silloin kun sinä vielä nukut tai silloin kun sinä olet vessassa. Se voi tehdä sen, vaikka sinä seisoisit vieressä, jos et satu pitämään kiinni. Eihän se kivaa ole, mutta kuuluu elämään. Ja lasten kuuluu myös oppia, että itsekin pitää miettiä, mitä tekee, koko elämää ei ole äiti pitämässä kiinni ja ottamassa koppia.
Kotiapuna kaikkein halvin taitaisi olla au pair. Muutamalla tunnilla viikossa tai kuukaudessa ei juuri pitkälle pötkitä, kun se vauva pitäisi imettää ja vaihtaa vaippoja vähän väliä. Eikä se ole mikään ongelma. Isommankin lapsen on aika jo oppia, ettei hän ole maailman napa ja saa kaikkea huomiota täysipäiväisesti. Hänelle pienempi sisarus on varmasti erittäin kasvattavaa tässäkin mielessä.
Hienoa että ihminen huolehtii omasta jaksamisestaan eikä yritä nostaa itseään jollekki superjalustalle. Näitä "itse olen omani"- hoitanu on nähty kun nuoriso notkuu jollain ostarilla, haistattelee ja klimppii eikä osaa sanoa kiitos eikä päivää. Hienoa että ennakoidaan tilanteita eikä venytetä jaksamista sinne asti että" ite olen omani"- hoitanu lahtaa ittesä ja lapsensa .
Elämässä tulee hetkiä jolloin ihminen ei jaksa, masennusta ja burnaottia, menkää sitten näillä huutamaan että mitä helvettiä synnyit ku et jaksa elää. Neliraajahalvaantuneelle voisi samontein kiljua mitäs menit kävelylle kun rattijuoppo ajo päälle ,pärjää nyt itse tai työssäkäyville räyhätä siitä että he hoidattavat omat lapsensa toisilla...listaa vois jatkaa.
hienoa että ihminen miettii jaksamistaan mutta kyllä normaalisti terve äiti jaksaa kahden pienen kanssa.Vahtiiko äiti nyt 24 h lapsensa vieressä ettei kuhmuja tule.Tuskin.Aloittaja joutuisi kokopäiväisesti palkkaamaan jonkun jos pelkää aina vaipanvaihdon tai imetyksen lomassa jotain tapahtuvan.Ja kyllä se esikoinen protestoisi jos vallan joutuisi vieraan ihmisen hoidettavaksi vaikka äiti paikalla.Myöhäistä tietty nyt mutta kannattaisi etukäteen miettiä mihin omat resurssit riittävät
Muelle tulossa eka vauva, tarviin vaipanvaihtajan ja pyykkräin, pelkään etten selvii kun mieskin on töissä. Voi kauheeta, miten mä jaksan herää, sit aamulla viel, jos se pyykkäri hoitas mun vauvaa yöllä ja aamulla et saisin nukkuu... hei mä en millää jaksa. Onneks mun anoppi ja äiti tulee joka viinkoloppu tänne et saan olla vaan. Joskus ne käy kyl naistentansseis....
Mä kyl haluun lisää lapsii, oisko viis hyvä??? Mut hei, kuka hoitaa?? En mie jaksa.
Lissu sinä et saa enään lapsia.
Itselläni on lapsilla ikäeroa 1v6kk ja ymmärrän, että etukäteen pelottaa, kuinka sitä jaksaa/pystyy imettämään ja hoitamaan samalla sitä 1-vuotiasta! Mutta usko pois, se voi mennä paljon paremmin kuin nyt kuvittelet - luonto on tehnyt asian niin, että äiti kyllä pystyy hoitamaan molemmat lapset. Meillä oli muistaakseni miehen isyysloman (2 viikkoa) jälkeen mummot auttamassa ekan viikon, mutta itse asiassa en kertaakaan tarvinnut apua siihen, että esikoinen ei olisi antanut imettää! Järjestät asunnon turvalliseksi, että esikoinen voi leikkiä/kuljeksia samalla kun imetät. Itse opin imettämään jopa niin, että samalla kun imetin kuopusta, syötin / autoin esikoista jossakin asiassa (kävelin samalla kun imetin). Välillä esikoinen katsoi telkkaria sen aikaa kun imetin. Ihme kyllä, molemmilla lapsilla oli sama rytmi ja nukkuivat samaan aikaan 3h päikkärit, jolloin sain ekoina kuukausina nukuttua päivällä tai tehtyä kotihommia...ehdin myös hyvin ulkoilla lasten kanssa aamupäivällä; esikoinen leikki puistossa ja kuopus nukku aamutorkkuja vaunuissa, kaikki meni tosi hyvin!! Oma äitini kävi yhtenä päivänä viikossa meillä täällä auttamassa, mm. hän oli 45 min vauvan kanssa, että minä pystyin menemään esikoisen kanssa kahdestaan muskariin ja se oli todella tärkeää esikoiselle, että sai minun kahdenkeskistä huomiota (tätä jatkettiin 2 vuotta yhdessä).
Olisi syytä jo alkaa opettaa sille esikoiselle sääntöjä, ennen vauvan syntymää. Hänet voi myös ottaa mukaan vauvahetkiin, vierelle vaikka lukemaan kirjaa tms.
Jos palkkaat hoitajan, näytät lapselle että vauva on tärkeämpi ja hän saa korvikkeen. Mustasukkaisuutta hän kokee varmasti ja siihen paras apu on vain äidin läheisyys, ei todellakaan mikään hoitotäti.
Minulla on kaksi lasta joilla ikäeroa 1v 9kk ja olen nuoremman syntyessä elänyt heidän kanssaan yksin. Hyvin pärjäsin hoitaen kaikki hommat ohessa.
Tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta, että saisit jonkun leikittämään vanhempaa lasta imetyshetken ajaksi. Vastasyntynyttä kuitenkin imetetään aika tiuhaan. Isän voisi aluksi jäädä kotiin töistä, jotta alku lähtee rullaamaan.
Oikeastaan tätä imetysjuttua olisit voinut ajatella silloin, kun lasten ikäeroa "suunnittelitte". Helppoa se ei varmaan tule olemaan, ei ainakaan yhtä helppoa kuin esikoisen imettäminen, jos äidillä on alituinen huoli, mitä esikoinen touhuaa imetyksen aikana.
Puolitoistavuotias ei jaksa millään lelulla leikkiä edes sitä viittä minuuttia ja jos on kyseessä vielä poikalapsi, joka on "aina menossa", niin sinun täytynee opetella imettämään seisten ja pitämällä toinen käsi valmiudessa kaappaamaan isoveikka "pahanteosta". :D
Monen ole kuullut jännittävänsä, vauvan tullessa kotiin ja pieni isosisar on vielä hyvinkin huoltapidettävä. Otin imetyksen ja kylvetyksen aikaan isosiskon viereen ja hän siinä katsella sisartaan ja juttelimme hiiren hiljaa, oli niin luontaista käytöstä jopa lapselta. Kyllä siihen aina konsteja löytyy, enkä ole keneltäkään muultakaan kuullut mitään katastrofia syntyneen imetyksen aikana. Ainut milloin on ollut fiilis "en tiedä itkeä vaikko nauraa", kun tämä kerkeeväinen, mutta äänetön pikkusuhari heräili todella aikaisin, jolloin noustessani jääkaappi oli auki, maidot ja voit lattialla ja vessassa saippuavaahto tulvi lavuaarin yli ja vielä rötvännyt sänkynsä sillä voilla. No ei sitten, kun sanomaan: "olisit äidin herättänyt ja siivotaanpas sotku". Pienellä huumorilla jaksaa nuokin. Imetykseen löytyy kyllä ratkaisut. On jo siitä sen verran aikaa, että nyt on jo nuorempi samanikäinen "pikkusuhari" ja hyvin kaikesta huolimatta menee ja kaikilla muillakin on ihan samanlaiset mahdollisuudet saada kaiken sujumaan.
Samassa tilanteessa ollaan! Harvemmin äidit yksin niitä lapsia tekevät... yleensä se isä on se innokkaampi osapuoli tekohommissa, mutta jotkut isät eivät sitten ole valmiita pitämään edes isyysvapaata...(ja aina ehkäisy ei toimi niinkuin pitäisi!) Meillä tämä vanhempi veli kun on myös todella vilkas ja huutaa lähes koko ajan, niin kyllä muakin vähän epäilyttää oma jaksaminen, kun et tiedä minkälainen tapaus seuraava on. Lääkärissäkin sanoivat vaan, että koita jaksaa. Et toivotaan parasta! ;) Tsemii sullekin!
Veisin vanhemmat lapset hoitoon, jos olisi vaan varaa!
Meillä on lapsilla ikäeroa 1 v 5 kk. Sairastuin nuoremman syntymän jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jonka johdosta meillä kävi kaupungin perhetyöntekijä tai vastaava, n. kerran viikossa parin tunnin ajan. Yleensä vei esikoisen tai molemmat lapset ulos, jotta sain nukkua.
Tämä kuvio alkoi kuitenkin vasta nuoremman lapsen ollessa 8 kk vanha. Siihen asti pärjäsin päivät (mies lähti töihin 7:ltä ja oli kotona 5:n jälkeen) lasten kanssa kolmin. Eihän se aina kivaa ja helppoa ollut, mutta esimerkiksi imetys onnistui ihan hyvin samalla, kun leikitin esikoista. Ostin hänen huoneeseensa säkkituolin, jossa istuskelin vauva rinnalla, ja samalla pyöriteltiin palloa lattialla tai rakenneltiin palikkatorneja tai muuta. Lastenohjelmia katsottiin myös "tarpeen vaatiessa".
Kuten joku jo sanoikin, vauhdikas puolitoistavuotias voi kyllä teloa itsensä, kun äiti vaihtaa pikkusiskon tai -veljen vaippaa, mutta ihan yhtä lailla hän voi teloa itsensä äidin ollessa vessassa tai katsoessa toiseen suuntaan. Meillä esikoinen sai tikkejä vaativan haavan otsaansa kompastuessaan huoneessaan omiin jalkoihinsa ja lyödessään päänsä niihin samoihin palikoihin, joista juuri olimme rakentaneet tornia. Tuolloin vauva oli omassa sängyssään nukkumassa ja minä seisoin siinä n. metrin päässä esikoisesta pystymättä vaikuttamaan asioiden kulkuun lainkaan.
Esikoisen kanssa kannattaa jo ennen vauvan syntymää käydä läpi niitä ihan perusasioita. Vauva tulee äidin mahasta pois ja muuttaa teidän kanssanne sinne asumaan, kivaa! Vauva on tosi pieni ja hänen kanssaan täytyy olla tosi varovainen, ettei tule vahinkoa. Vauva ei osaa tehdä vielä oikein mitään muuta kuin itkeä, nukkua ja syödä tissiä. Ehkä voisit hankkia esikoisellesi oman vauvanuken hoidettavaksi? Meillä 1,5-vuotias esikoispoika "imetti" joskus vauvaa vieressäni, vaihtoi vaippaa jne. :)
Meilläkään eivät isovanhemmat tai kummit kyenneet tuossa vaiheessa auttamaan lastenhoidossa: appiukko kuoli vain vähän ennen kuopuksen syntymää tapaturmaisesti ja anoppi oli oikeastaan koko lapsen ensimmäisen vuoden niin järkyttynyt asiasta, että hän oli miehelleni vähän niin kuin kolmas lapsi. Minun vanhempani asuvat 300 km päässä jne.
Kyllä sitä vain kummasti pärjää, kun on "pakko". Itse tapasin vaikeampina päivinä ajatella, että onneksi ei tullut kaksosia. ;) Apua kannattaa toki hakea ja pyytää, jos siltä tuntuu, mutta puolentoista vuoden ikäerolla olevia kahta lasta pystyy hoitamaan yksinkin päivien ajan varsin mainiosti. Syötte lounaaksi edellisillan päivällisen tähteitä (keitot, laatikot yms. tähän erinomaisia) ja pyrit muutenkin suunnittelemaan päiväsi niin, että voit keskittyä lapsiin. Pyykkäykset ja kauppareissutkin kyllä onnistuvat, ja se ruuanlaittokin. Järjestä koti turvalliseksi, ettei sinun tarvitse koko ajan vahtia esikoisen joka askelta, jo ennen synnytystä, niin ehdit vähän levätäkin.
Tsemppiä!
Itselleni sanottiin laitoksella kuopuksen saadessa (kun esikoinen oli vasta 1v6kk), että ai kauheata, se on tosi rankkaa. Itse sanoin, että kyllähän ihmiset saavat myös kaksosia ja siihen kätilö tokas että KAKSOSTEN HOITAMINEN ON PALJON HELPOMPAA KUIN VUODEN IKÄERO! Näillä eväillä lähdin siis kotiin hoitamaan vauvaa ja 1-vuotiasta ja hyvin pärjästin, pärjäsin itse asiassa PALJON paremmin kuin esikoisen syntymän jälkeen ja paljon on myös kiinni siitä, minkälainen vauva syntyy. Olin varautunut pahimpaan, mutta yllätyin positiivisesti. Meillä esikoinen oli vaikea koliikkivauva, mutta kuopus oli superhelpppo ekat 6kk, joten olin itse asiassa vähemmän väsynyt kuopuksen syntymän jälkeen kuin esikoisen syntymän jälkeen, vaikka olikin 1v6kk ikäeroa. Äitinä olin varmempi, eikä hormonit/mielialat enää heitelly tokan jälkeen, nautin vain vauvasta! Nyt lapset jo 3 ja 4 ja mietitään, vieläkö ryhtyä kolmanteen...